Muokataan osiota sivusta Nicholas Wolterstorff

== Oikeudenmukaisuutta koskeva tutkimus ==

Teoksessaan [[Justice: Rights and Wrongs (kirja) | Justice: Rights and Wrongs]] (Princeton University Press, 2008) Wolterstorff puolustaa väitettä, jonka mukaan ehdottomia [[ihmisoikeudet|ihmisoikeuksia]] ei pystytä teoreettisesti oikeuttamaan ilman [[teismi|teististä]] käsitystä, jonka mukaan ihminen on luotu [[Jumala]]n kuvaksi.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Wolterstorff, Nicholas | Nimeke=Justice: Rights and Wrongs | Julkaisupaikka=Princeton | Julkaisija=Princeton University Press | Vuosi=2008}}</ref> Wolterstorffin mukaan länsimaisille sekulaareille intellektuelleille ominainen pyrkimys sulkea ihmisoikeuksien uskonnollinen perustelu keskustelun ulkopuolelle, ei tee oikeutta sen enempää käsityksen historialle kuin oikeutuksen luonteellekaan.<ref>Nicholas Wolterstorff: The Irony of Human Rights</ref> Historiallisesti voidaan osoittaa, että ihmisoikeuksien käsite on peräisin Raamatun maailmasta ja kanonisen lain edustajat käyttivät sitä oikeusteoriassaan jo keskiajalla. Wolterstorff vetoaa keskiajan historioitsijan Brian Tiernyn tutkimuksiin, jossa tämä osoittaa, että 1100-luvun kanonisen lain edustajat käyttivät jo ihmisoikeuksien käsitettä <ref>Brian Tierney: The Idea of Natural Rights (Grand Rapids: Eerdmans, 2001</ref> Ihmisoikeudet perustuvat siihen, että ihmisellä on itseisarvo. Ihmisen arvo puolestaan saa oikeutuksensa siitä, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi.<ref>Nicholas Wolterstorff: The Irony of Human Rights s. 65</ref>

Wolterstorff argumentoi, että ihmisen arvoa ja ihmisoikeuksia ei pystytä oikeuttamaan ei-teistisestä lähtökohdasta. Useimmat sekulaarit perusteluyritykset vetoavat johonkin inhimilliseen kykyyn (capacity). Ne kiinnittävät huomiota siihen, että ihmisellä on tietty kyky ja että tämä kyky antaa ihmiselle hänen arvonsa. Kantin mukaan ihminen saa arvonsa siitä, että hän pystyy moraaliseen toimintaan ja erityisesti että hän pystyy moraalin perustana olevaan järjelliseen aktiviteettiin. Kaikki kykyyn perustuvat perustelut kohtaavat kuitenkin saman ongelman, jota Wolterstorff pitää ylitsepääsemättömänä: valittiinpä ihmisarvon perustana olevaksi kyvyksi mikä tahansa kyky, on aina olemassa ihmisiä, joilla ei ole kyseistä kykyä. Esimerkkeinä ovat dementiaa sairastavat, älyllisesti kehitysvammaiset jne.<ref> Nicholas Wolterstorff: The Irony of Human Rights s. 66</ref>