Muokataan osiota sivusta Maailman ikä – teologinen näkökulma

==Ensimmäisen Mooseksen kirjan kahden ensimmäisen luvun tekstiin liittyviä huomioita==
===Jae 1===
{{rp|1. Moos. 1:1}}
'''Kaikkeuden luominen tyhjästä eli olevaiseksi luodun asettaminen pelkän olemattomuuden sijaan'''

====Yhtenäinen kertomus====
Teksti tulee ymmärtää juuri niin kuin se on kirjoitettukin. Tässä kohtaa Raamattu kertoo kaiken olevaisen  alusta. On syytä huomata, että aikakin on luotu entiteetti, ja kysymykseen "mitä oli ennen alkua" löytää vastauksen evankeliumista Johanneksen mukaan {{rp|Joh. 1:1-3}}, jossa kuvataan ''ikuisuutta''.

====Aukkotulkinta====
Jotkut nykyajan kommentaattorit ovat kyseenalaistaneet tämän tekstin ''ex nihilo'' -tulkinnan eli tyhjästä luomisen. Sen sijaan he tahtovat tulkita 1. jakeen "kun alussa Jumala loi...", siis että maailma olisi tosin ollut olemassa mutta vain autiona ja tyhjänä aina siihen asti, kun Jumala "alussa" aloitti työnsä.

Itse teksti ei kuitenkaan viittaa tähän vaan tarkoittaa selvästi ei-mistään luomista.<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = The Doctrine of Creation, part 2 | Osoite = http://www.reasonablefaith.org/defenders-2-podcast/transcript/s9-02 | Viitattu = 25.4.2017 | Selite = | Tekijä = William Lane Craig | Julkaisija = Reasonable Faith | Ajankohta = 8.9.2008}}</ref> <ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Claus Westermann | Nimeke = Genesis | Julkaisija = Continuum | Vuosi = 2004 | Kappale = | Sivu = | Selite = | Tunniste = ISBN 978-0567043900}}</ref>

Joidenkin selittäjien mukaan hepreankielisen alkutekstin rakenne viittaa siihen, että 1. jae on taustainformaation antava johdanto jatkolle. Tätä on haluttu käyttää perusteluna sille, että teksti sallisi ajallisen aukon jakeeseen 2 mentäessä.

Väitteen ymmärtämiseksi pitää tietää jotain heprean kielen verbitaivutuksesta: toisin kuin indoeurooppalaisissa kielissä (esim. englanti, ruotsi, saksa, ranska, venäjä) ja suomessa, heprean verbitaivutus ei perustu tapahtumien ajankohta-informaatiota välittävään ''tempukseen'' vaan lähinnä tekemisen tapaa ilmaisevaan ''aspektiin''. Niinpä verbimuodot kertovat pikemminkin toiminnan lopputuloksen (jäi/jää kesken – oli/on vielä kesken, mutta yhä tekeillä – tuli/tulee aivan valmiiksi – toiminta oli/on niin voimaperäistä, että tulos ylitti/ylittää tavanomaisen valmiiksi saamisen -tyyliin) kuin sen alkamis- ja päättymisajankohdan kerrontahetkeen verrattuna.

Aukkotulkinta-ajatus siis menee siihen malliin, että koska heprean verbimuodoista ei voi päätellä tapahtuma-ajankohtia, niin tulkitsijalle jää vapaus kuvitella paljonkin historiaa sellaisiin kertomuksen "rivinväleihin", joihin hän pystyy mielestään riittävän perustellusti sijoittamaan sen rakenneosien tähän tarkoitukseen soveltuvan tyyppisen saumakohdan. Tarkemmin sanoen tekstissä halutaan nähdä seuraavantyyppinen ajatus: "Alussa Jumala oli luonut taivaan ja maan. Toisesta jakeesta alkaen kerrotaan, mitä paljon myöhemmin tapahtui. Nämä myöhemmät tapahtumat alkoivat siitä, kun maa tuli autioksi ja tyhjäksi jne."

Vaihtoehtoja on tässä siis kaksi:
# Raamattu alkaa yhtenäisellä luomiskertomuksella, joka kuvaa havaitsemamme todellisuuden alkuvaiheet Jumalan vaiheittaisen toiminnan tuloksina. Toinen jae alkaa siitä, mihin ensimmäinen päättyy.
# Aukkotulkinta: Ensimmäinen jae on pelkkää taustatietoa, ja vasta toinen jae aloittaa varsinaisen kertomuksen. Tässä tapauksessa luomiskertomusta ei itse asiassa olisi tekstissä lainkaan.
(Alkutekstissä ei ole jakeita eikä siis jaerajojakaan, mutta myöhemmin lisättyä jaejaottelua on edellä käytetty tekstinosien nimentään kuten yleensäkin on tapana.)


===Jae 2===
{{rp|1. Moos. 1:2}}-13

====Aukkotulkinta====
Maapallon muokkaaminen sekaisesta (sana tarkoittaa asumattomaksi kelpaamaton hukkamaa, ei täysin kaoottinen) tilasta.

====Yhtenäinen kertomus====
Universumin muokkaaminen 1. jakeessa kuvatun alkuluomistapahtuman jälkeisestä tilasta, jossa jo on kaikki ainekset Jumalan tarkoitusten toteutumiseksi, mutta mitään ei vielä ole viimeistelty tarkoitustaan vastaavaan tilaan. Tilanteen "sekaisuus" siis muistuttaa tilannetta rakennustyömaan avautuessa: kaikki rakennustarpeet ovat vasta väliaikaisilla paikoillaan, mutta koko tilanne on rakennusmestarin hanskassa eikä siis millään muotoa täysin kaoottinen.

===Jae 14===
{{rp|1. Moos. 1:14}}
Aurinko, kuu ja tähdet
Jae 14

====Aukkotulkinta====
Teksti ei edellytä sitä, että tässä luodaan taivaankappaleet, vaan ilmaisu on erilainen kuin ympäristössä ja pikemminkin viittaa siihen, että niitä aletaan käyttää päivien ja öiden erottamiseen.
<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = The Doctrine of Creation, part 3 | Osoite = http://www.reasonablefaith.org/defenders-2-podcast/transcript/s9-03 | Viitattu = 25.4.2017 | Selite = | Tekijä = William Lane Craig | Julkaisija = Reasonable Faith | Ajankohta = 15.9.2008}}</ref>
<ref name="GenUnbound">{{Kirjaviite | Tekijä = John Sailhammer | Nimeke = Genesis Unbound: A Proactive New Look at the Creation Account | Julkaisija = Multnomah Books | Vuosi = 1996 | Kappale = | Sivu = | Selite = | Tunniste = ISBN 978-0880708685}}</ref>

{{rp|1.Moos. 1}} luomista tapahtuu tekemällä ja sanomalla. Jumala tekee sanomalla, ja sitten ehkä kirjoittaja kommentoi miten se tapahtuu. Esim. jakeet 11 ja 12. Jae 16 lienee siis kommentaari jakeeseen 15. 

Eli 4. päivänä ei ehkä luoda taivaankappaleita vaan niille annetaan tarkoitus (aikojen osoittaminen), vastakohtana niitä palvoville ympäröiville pakanakulttuureille, ja todetaan että Jumala on tehnyt ne.

====Yhtenäinen kertomus====
'Luoda'-verbiä käytetään käsiteltävässä tekstijaksossa kaikkiaan vain kolmessa yhteydessä: maailman, elävien olentojen ja ihmisen alkuperästä puhuttaessa. Tämä selittyy siten, että nämä kolme olevaisuuden "tasoa" (aineellinen maailma, biologinen elämä ja ihmispersoonat) poikkeavat toisistaan niin perusteellisesti, että niihin ja vain niihin liittyy "tyhjästä esiin kutsumisen" järisyttävä ajatus.

Inhimillisessä mittakaavassa mitä valtavimpien taivaankappaleiden aikaansaamiseen sen sijaan riittivät laadullisesti yksinkertaisemmat jo luodun materian siirrot paikasta toiseen, joten vaikka taivaankappaleet tässä vaiheessa näin tehtiinkin, mitään laadullisesti uutta ei siinä silti kutsuttu olemattomuudesta olemaan, vaan taivaankappaleiden toiminta (kuten vetovoima, liiketila ja mahdollinen säteily) perustuvat suoraan jo aiemmin luodun todellisuuden (kuten ajan, tilan, aineen ja energian) ominaisuuksiin.

[[luominen raamatussa| Luomiseen liittyviä raamatunkohtia]]