Muokataan osiota sivusta Jeesuksen historiallisuus

== Jeesuksen historiallisuutta koskevaa tutkimusaineistoa ==
Tutkijoiden yleinen mielipide ei tietenkään todista Jeesuksen historiallisuutta. Seuraavaksi artikkelissa käsitellään pintapuolisesti keskeisintä Jeesuksen historiallisuutta koskevaa tutkimusaineistoa.

Viittauksia Jeesus Nasaretilaiseen on [[kanoniset evankeliumit|kanonisten evankeliumien]] ulkopuolella niin vähän, että niiden perusteella Jeesuksen elämästä on vaikeaa rakentaa kattavaa kuvaa. Niitä on kuitenkin sen verran, että hänen olemassaolostaan voidaan olla melko varmoja. Viittausten vähäistä määrää selittää se, että ennen kuolemaansa Jeesus oli monien tutkijoiden mukaan tuntemattomampi kuin [[wp:Johannes Kastaja|Johannes Kastaja]].<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Junailiko Jeesus kuolemansa? | Osoite = http://www.hs.fi/kulttuuri/kirja-arvostelu/art-2000002592207.html | Viitattu = 18.4.2017 | Selite = Suomalaiset tutkivat kuolemaa, joka tapahtui 1980 vuotta sitten | Tekijä = Mäkisalo, Martti | Julkaisija = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 10.4.2009 }}  (''Yksi oli Johannes Kastaja, joka monien tutkijoiden mukaan oli elinaikanaan jopa tunnetumpi kuin Jeesus.'')</ref> 

Tietoa ajanlaskumme alun ajoilta on löydetty ainoastaan neljän roomalaisen historijoitsijan teoksista. Kyseiset historioitsijat ovat [[wp:Suetonius|Suetonius]], [[wp:Tacitus|Tacitus]], [[wp:Velleius Paterculus|Velleius Paterculus]] ja [[wp:Dio Cassius|Dio Cassius]].<ref>Yamauchi E. M. "Jesus Outside the New Testament: What Is the Evidence".</ref> [[Matti Kankaanniemi|Matti Kankaanniemen]] mukaan Jeesuksen elämä ei ollut aikansa Rooman valtakunnan perspektiivistä niin merkittävä, että siitä voitaisiin olettaa olevan paljoa kirjallisia mainintoja.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Kankaanniemi, Matti | Nimeke = [[Nasaretilaisen haaste]] | Vuosi = 2000 | Kappale = | Julkaisija = Aikamedia Oy | Sivu = | Selite = | Tunniste = 952-5374-00-9 }} (''Jeesuksen elämä ei nimittäin Rooman valtakunnan perspektiivistä katsottuna ollut niin merkittävä, että siitä voitaisiin olettaa olevan paljoa kirjallisia merkintöjä.'')</ref> Juutalaisten voidaan olettaa olleen huomattavasti kiinnostuneempia Jeesuksen elämästä. Kuitenkin Jerusalemin temppelin hävityksen yhteydessä vuonna 70 jKr. tuhottiin myös suuri määrä juutalaisia asiakirjoja, joten tämä saattaa osaltaan vaikuttaa siihen, että tietoa Jeesuksesta ei juutalaisistakaan lähteistä juurikaan ole löydettävissä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Kankaanniemi, Matti | Nimeke = [[Nasaretilaisen haaste]] | Vuosi = 2000 | Kappale = | Julkaisija = Aikamedia Oy | Sivu = | Selite = | Tunniste = 952-5374-00-9 }} (''Jerusalemin temppelin hävityksen yhteydessä vuonna 70 jkr tuhottiin myös suuri määrä juutalaisia asiakirjoja, joten tämä saattaa osaltaan vaikuttaa siihen, että tietoa Jeesuksesta ei juutalaisistakaan lähteistä juurikaan ole löydettävissä.'')</ref>

=== Kristilliset kirjoitukset ===

Jeesus on useiden [[wp:Uusi testamentti|Uuden testamentin]] kirjojen ja muiden varhaiskristillisten kirjoitusten päähenkilö. Yksityiskohtaisimmat kuvaukset Jeesuksen elämästä sijoittuvat neljään kanoniseen evankeliumiin, jotka ovat nykyisen konsensuksen mukaan kirjoitetut noin vuosien 60-100 välillä. Jotkut katsovat, että myös Uuden testamentin kirjeet, erityisesti [[wp:apostoli|apostoli]] [[wp:Paavali|Paavali]]n ensimmäisen vuosisadan puolen välin jälkeen kirjoittamat kirjeet, kertovat jonkin verran Jeesuksesta. Vanhimmat tunnetut Uuden testamentin kirjojen papyrus-kopiot ovat peräisin 100-luvun alkupuoliskolta.

Jeesus on keskeinen henkilö myös Uuden testamentin [[wp:apokryfiset kirjat|apokryfikirjoissa]], joita ei ole koskaan laajassa mittakaavassa luettu Raamatun kirjojen kaanoniin.

==== Evankeliumit ====

Uuden testamentin evankeliumit ovat keskeisimpiä Jeesusta käsitteleviä tekstejä, ja näin avainasemassa myös Jeesuksen historiallisuuden tutkimuksen kannalta. Evankeliumit tunnetaan kokonaisena 300-luvulta. 100- ja 200-luvuilta on säilynyt erimittaisia papyruskatkelmia.<ref name="Uro-41">Uro & Lehtipuu 1997, s. 41-45</ref> Evankeliumitutkimuksessa ja niiden luotettavuuden arvioinnissa keskeisiä ongelmia ovat evankeliumien ajoitukset, kirjoittajien yhteydet Jeesukseen, tekstien erilaiset kerrostumat sekä niiden keskinäiset riippuvuudet. Jälkimmäiseen liittyy niin kutsuttu [[wp:synoptinen ongelma|synoptinen ongelma]].<ref name="Uro-45">Uro & Lehtipuu 1997, s. 45-49</ref>

Evankeliumeja ei ole kirjoitettu ensisijaisesti historiallisiksi teoksiksi, vaan niiden tavoitteena on ollut saada lukijat uskomaan Jeesuksen olleen Kristus, Jumalan poika.<ref name="Uro-41"/> Kaikki evankeliumeissa kuvattu traditio on jo tulkittu tästä uskosta käsin. Valtavirran tutkimuksen näkemys kuitenkin on, että traditio itsessään on saanut alkunsa konkreettisesta historiallisesta henkilöstä.<ref name="Uro-49">Uro & Lehtipuu 1997, s. 49-51</ref> Raamatun evankeliumit ovat uskottavimpia elämäkerrallisia teoksia Jeesuksesta, ja tästä syystä niitä ei voida sivuttaa muita historiallisia lähteitä jollain tapaa huonompana. Kaikki historialliset lähteet ovat lähtökohtaisesti samalla viivalla, ja niiden nykyinen käyttötarkoitus sinänsä ei saisi vaikuttaa arvioon lähteiden uskottavuudesta.

==== Uuden testamentin kirjeet ====

Apostoli [[Paavali]]n aidot kirjeet ovat Uuden testamentin vanhimpia tekstejä. Paavali ei ollut omien kirjeidensä eikä [[Apostolien teot|Apostolien tekojen]] perusteella koskaan tavannut Jeesusta henkilökohtaisesti. Hän tunsi Jeesuksen ainoastaan näkemiensä näkyjen ja Jeesuksen opetuslapsien kanssa käymiensä keskustelujen kautta. Paavali viittaa historialliseen Jeesukseen puhuessaan tästä "naisesta syntyneenä"<ref>{{Rp|Gal. 4:4}}</ref> ja [[Daavid]]in jälkeläisenä<ref>{{Rp|Room. 1:3}}</ref> sekä mainitessaan tämän veljen [[wp:Jaakob (Jeesuksen veli)|Jaakobin]]<ref>{{Rp|Gal. 1:18-20}}</ref>. Paavalin kirjeissä on lisäksi viittauksia sekä Jeesuksen lausumiin, joita ei löydy kanonisista evankeliumeista, että Jeesusta koskevaan perimätietoon.<ref name="Uro-39">Uro & Lehtipuu 1997, s. 39-40.</ref>

==== Kaanonin ulkopuoliset kirjoitukset ====

Kaanonin ulkopuoliset niin kutsutut apokryfiset kirjat ovat enimmäkseen myöhäisiä, peräisin 100-200 -luvuilta tai vieläkin myöhemmältä ajalta, eikä niitä voida pitää historiallisesti luotettavina kuvauksina Jeesuksesta. Joissakin kirjoituksissa on merkkejä kanonisista evankeliumeista riippumattomasta perimätiedosta, mutta tämä ei vielä tarkoita sitä, että ne olisivat historiallisesti luotettavampia.<ref name="Uro-34">Uro & Lehtipuu 1997, s. 34-39.</ref>

Uuden testamentin ulkopuolisista evankeliumeista eniten keskustelua on herättänyt [[wp:Tuomaan evankeliumi|Tuomaan evankeliumi]]. Monet sen lausumat vaikuttavat muodoltaan varhaisilta, myöhempää toimitustyötä edeltäviltä. Eräs merkittävä ryhmä Uuden testamentin apokryfejä ovat niin kutsutut [[wp:lapsuusevankeliumi|lapsuusevankeliumi]]t. Ne ovat vaikuttaneet muun muassa itäisen kirkon kirkkotaiteeseen, kun taas lännessä niitä ei ole hyväksytty samassa määrin kuvauksiksi Jeesuksesta.<ref name="Uro-34"/>

=== Ei-kristilliset kirjoitukset ===

Ei-kristityistä historiankirjoittajista vain harvojen tiedetään kirjoittaneen mitään Jeesuksesta tai varhaiskristityistä. Jeesuksesta ei ilmeisesti ole kirjoitettu mitään sinä aikana, jolloin hänen yleisesti uskotaan eläneen. Jeesuksesta ei myöskään tiedetä olevan arkeologista aineistoa. 

Suurin osa niistä kirjoittajista, joiden kirjoituksia on säilynyt, ei kuitenkaan kiinnittänyt juurikaan huomiota [[wp:Lähi-itä|Lähi-idän]] tapahtumiin saati sitten nimenomaisesti [[wp:Juudea|Juudea]]an muutenkaan. Näin heillä ei olisi välttämättä ollut juurikaan syytä mainita paikallista saarnaajaa, jonka nykyaikainen Jeesus-tutkimus arvioi toimineen julkisesti noin 3 vuotta. Jeesus ei esiinny esimerkiksi [[wp:Filon Aleksandrialainen|Filon Aleksandrialaisen]], [[wp:Seneca vanhempi|Seneca vanhemman]] eikä [[wp:Plutarkhos|Plutarkhoksen]] kirjoituksissa, mikä saattaa viitata siihen, että jos Jeesus oli olemassa, hän ei ole herättänyt juurikaan huomiota, koska nämä kirjoittajat mainitsevat useita henkilöitä, joiden historiallinen arvo oli paljon pienempi. 

Neljän ei-kristillisen historioitsijan kirjoituksissa on kuitenkin kohtia, jotka saattavat mahdollisesti viitata Jeesukseen tai Kristukseen. Nämä ovat roomalaiset [[wp:Tacitus|Tacitus]], [[wp:Plinius nuorempi|Plinius nuorempi]] ja [[wp:Suetonius|Suetonius]]<ref name="Uro-30">Uro & Lehtipuu 1997, s. 30-31.</ref> sekä juutalainen [[wp:Josephus|Josephus]]<ref name="Uro-32">Uro & Lehtipuu 1997, s. 32-34.</ref>. Nämä kohdat viittaavat kuitenkin yleensä enemmän varhaiskristittyihin yleensä kuin Jeesukseen. Tacitus (''[[wp:Annaalit|Annaalit]]'') mainitsee "Christuksen" ja antaa yhteenvedon Jeesukseen liittyvistä yleisistä mielipiteistä, mutta ei osoita, että hänellä olisi ollut käytettävissään riippumattomia lähteitä. Plinius nuorempi mainitsee Kristuksen kultillisen palvonnan kohteena. Suetonius tekee epäselvän viittauksen henkilöön nimeltä "Chrestus".<ref name="Uro-30"/> Merkittävin ei-kristillinen todistus tulee Josephukselta, joka kirjoittaa muun muassa Jaakobista, joka oli Jeesuksen veli.

==== Josephus ====

Tärkein juutalainen lähde on [[wp:Josephus|Josephus Flavius]] (37–100 jKr.), ensimmäisen vuosisadan merkittävin juutalainen historioitsija. Hänen yksi tunnetuimmista teoksistaan on 21-osainen juutalaisten historiaa käsittelevä ''Antiquitates Iudaicae'' eli ''Juutalaisten muinaisajat'', jonka hän sai valmiiksi vuosien 93 ja 94 välillä. Tästä teoksesta löytyy kaksi selvää viittausta Jeesukseen.<ref name="Uro-32"/> Teoksen 20. osassa Josephus mainitsee Kristuksekseksi kutsutun Jeesuksen Jaakobin veljenä. Maininta ei vaikuta kristillisesti motivoidulta, ja sopii kontekstiinsa. Vaikka jotkut tutkijat epäilevätkin tämän maininnan aitoutta,<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Testimonium Flavianum | Osoite = http://www.earlychristianwritings.com/testimonium.html#reference | Viitattu = 29.12.2009 | Selite = | Tekijä = | Julkaisija = EarlyChristanWritings.com | Ajankohta = }}</ref> suuri tutkijoiden enemmistö pitää tätä mainintaa Jeesuksesta aitona.<ref>Louis H. Feldman, "Josephus" Anchor Bible Dictionary, Vol. 3, pp. 990–91</ref> 

{{Lainaus|Hän kutsui koolle Sanhedrinin ja toi heidän eteensä miehen nimeltä Jaakob, sen Jeesuksen veli, jota kutsuttiin Kristuksesi, ja jotakin muita. Hän syytti heitä lain rikkomisesta ja lähetti heidät kivitettäviksi.| Josephus ''[http://www.ccel.org/ccel/josephus/works/files/ant-20.htm Juutalaisten muinaisajat 20:9.1]''}}

Enemmän keskustelua on tiedeyhteisössä herättänyt katkelma, jota kutsutaan nimellä [[wp:Testimonium Flavianum|Testimonium Flavianum]]:

{{lainaus|Tuohon aikaan eli Jeesus, viisauden täyttämä ihminen, mikäli häntä yleensä voidaan ihmiseksi kutsua. Hän teki nimittäin aivan uskomattomia asioita ja oli kaikkien niiden opettaja, jotka mielellään kuulevat totuutta. Monet juutalaiset ja kreikkalaiset seurasivat häntä. Hän oli Kristus. Vaikutusvaltaisten miestemme yllyttämänä Pilatus tosin tuomitsi hänet kuolemaan ristillä. Kuitenkin ne. Jotka aikaisemmin olivat häntä rakastaneet, pysyivät uskollisina häntä kohtaan. Hän nimittäin ilmestyi kolmantena päivänä heille elävänä niin kuin Jumalan lähettämät profeetat ovat tuhansissa ihmeellisissä ennustuksissa hänestä julistaneet. Vielä nytkin on olemassa lahko, jonka jäsenet kutsuvat itseään hänen mukaansa kristityiksi.<ref>suom. Santala R. (1985) Kristinuskon juuret, osa 2, Raamattu- ja evankeliointipalvelu. s. 26-27</ref>|Josephus: [http://www.ccel.org/ccel/josephus/works/files/ant-18.htm ''Juutalaisten muinaisajat'' 18:3.3.]}}

Testimonium Flavianum on tunnetusti ristiriitainen ja kyseenalainen.<ref name="Uro-32"/> Muiden muassa [[wp:John Dominic Crossan|John Dominic Crossan]] ja [[wp:K. H. Rengstorff|K. H. Rengstorff]] ovat huomauttaneet, että nämä kohdat vaikuttavat sisäisen todistusaineiston perusteella olevan epäyhteensopivia muiden Josephuksen kirjoitusten ja Josephuksesta tunnettujen asioiden kanssa, mikä on johtanut heidät ajattelemaan, että nämä kohdat on lisätty myöhemmin joko kokonaisuudessaan tai osaksi. 
Vuosina 1937-1980 [[wp:Louis H. Feldman|Louis H. Feldman]] kävi läpi 87 artikkelia, joista suurimmassa osassa kyseenalaistettiin Testimonium Flavianumin autenttisuus.<ref>Feldman (1989), s. 430</ref> Alice Whealeyn vuonna 2003 tekemän tutkimuksen perusteella näittäisi kuitenkin siltä, että suurin osa  nykytutkijoista on sitä mieltä, että Josephus kirjoitti Jeesuksesta jotain, mutta Josephuksen alkuperäiseen tekstiin on tehty lisäyksiä.<ref>Alice Whealey, Josephus on Jesus (New York, 2003) p.194.</ref>

Onkin hyvin mahdollista, että varhaiset kristityt kopioijat ovat muokanneet Josephuksen alkuperäistä tekstiä, koska sen sisältöä pidetään yleisesti liian kristillistä ollakseen juutalaisen kirjoittama:<ref name="Uro-32"/> tekstissä annetaan ymmärtää, että Jeesus oli enemmän kuin ihminen, että hän oli Kristus ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä. Lisäksi toteamus, jonka mukaan ”hän oli kristus”, katkaisee kertomuskulun asiayhteydessään, ja vaikuttaa näin siihen nähden irralliselta.<ref name="Uro-32"/> Kirjoittamassaan ''Contra celsumissa'' kirkkoisä [[wp:Origenes|Origenes]] mainitsee, että Josephus ei uskonut Jeesuksen olevan messias ([[wp:heprea|hepr.]] מָשִׁיחַ, ''voideltu'') eli kristus ([[wp:kreikan kieli|kreik.]] Χριστός, ''voideltu'').<ref name="contracelsum">Origenes: [http://www.earlychristianwritings.com/text/origen161.html ''Contra Celsum'' 1.47.] (''For in the 18th book of his Antiquities of the Jews, Josephus bears witness to John as having been a Baptist, and as promising purification to those who underwent the rite. Now this writer, although not believing in Jesus as the Christ - - says nevertheless - - that these disasters happened to the Jews as a punishment for the death of James the Just, who was a brother of Jesus - -'')</ref> Origeneksen väite on sikäli looginen ja siten uskottava, että Jeesuksen messiaanisuuden myöntäminen olisi käytännössä tehnyt Josephuksesta kristityn aikansa kontekstissa. Josephus itse kertoo ''Juutalaissodissa'' olevansa juutalainen pappi.<ref>Juutalaissodat I.3</ref>

Origeneksen kirjoittama ''Contra celsum'' (248 jKr.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Johann Jakob Herzog & Philip Schaff | Nimeke = The New Schaff-Herzog Encyclopedia of Religious Knowledge | Julkaisija = Funk and Wagnalls Company | Vuosi = 1908 | Kappale = | Sivu = 466 | Selite = | Tunniste = }}</ref>) on merkittävintä aineistoa Josephuksen Jeesus-mainintojen luotettavuutta arvioitaessa, sillä se on varhaisin viittaus Josephuksen mainintoihin Jeesuksesta. on vahva todiste sen puolesta, että ''Testimonium flavianum'' on polarisoitunut. Siinä Origenes referoi ''Juutalaisten muinaishistorian'' sisältöä kyseiseen teokseen nimellä viitaten, joten hän selvästikin tunsi kyseisen teoksen. Origeneksen käsityksen mukaan Josephus ei kuitenkaan uskonut Jeesuksen olevan kristus. Tästä voidaan päätellä, että Origeneksen tuntema ''Testimonium flavianum'' ei ollut meille päätyneen version kaltainen.

''Testimonium flavianumista'' on säilynyt myös arabiankielinen versio, joka löytyy piispa Agapiuksen kirjoittamasta historiateoksesta, jossa Agapius lainaa Josephusta seuraavasti:  
{{lainaus|Tähän aikaan eli viisas mies nimeltä Jeesus. Hänen käytöksensä oli hyvä ja hänen tiedettiin olevan hyveellinen. Monet ihmiset juutalaisista ja muista kansoista tulivat hänen opetuslapsikseen. Pilatus tuomitsi hänet kuolemaan ristiinnaulitsemalla. Mutta ne, joista oli tullut hänen opetuslapsiaan eivät hylänneet opetuslapseuttaan. He kertoivat hänen ilmestyneen heille kolme päivää ristiinnaulitsemisen jälkeen ja olevan elossa, minkä mukaan hän ehkä oli Messias, jota koskien profeetat ovat ennustaneet ihmeitä.<ref>Matti Kankaanniemen käännös Charlesworthin Jesus in Judaism olevasta englanninkielisestä versiosta. s. 95. </ref>|Agapius|[http://www.tertullian.org/fathers/agapius_history_02_part2.htm Kitab al-'Unwan]}}

Tässä arabiankielisessä versiossa ei ole sisältöä, jota ei voitaisi pitää Josephuksen kirjoittamana. 
<!-- 

http://journals.cambridge.org/action/displayAbstract?fromPage=online&aid=2188740 
http://jewishchristianlit.com/Topics/JewishJesus/josephus.html
http://www.tertullian.org/fathers/agapius_history_02_part2.htm#8

-->

==== Plinius nuorempi ====

[[wp:Plinius nuorempi|Plinius nuorempi]] (n. 63-133) viittaa kristittyihin noin vuonna 112 keisari [[wp:Trajanus|Trajanuksen]] sekä [[wp:Pontus|Pontuksen]] ja [[wp:Bithynia|Bithynia]]n kuvernöörin kanssa käydyssä kirjeenvaihdossa. Siinä Plinius pyytää neuvoa, kuinka hänen tulisi käsitellä kristittyjä, jotka kieltäytyvät palvomasta keisaria jumalana ja palvovat sen sijaan "Kristusta" jumalana. Plinius kuitenkin ainoastaan kertoo, mihin pidätetyt uskoivat, eikä mainitse nimeä Jeesus.<ref name="Uro-30"/>

Plinius kirjoitti muun muassa:

{{Sitaatti|Katsoin oikeaksi vapauttaa ne, jotka kielsivät olevansa tai olleensa kristittyjä ja minun saneluni mukaan kutsuivat avukseen jumalia ja uhrasivat suitsuketta ja viiniä kuvallesi, jonka olin käskenyt yhdessä jumalien kuvien kanssa tuoda tätä varten paikalle, ja tämän lisäksi herjasivat Kristusta – kaikki sellaista, johon todellista kristittyä sanotaan olevan mahdoton pakottaa. Monet, joita tällä syytöksellä haastetut (kristittynä oleminen) heti myönsivät olleensa kristittyjä, mutta jo hylänneensä sen; he olivat todellakin olleet kristittyjä, mutta luopuneet siitä pois, jotkut kolme vuotta sitten, jotkut aiemmin, jotkut niinkin kauan kuin kaksikymmentäviisi vuotta sitten. Kaikki nämä palvoivat kuvaasi ja jumalten patsaita, ja kirosivat Kristuksen.|Plinius nuorempi: Kirje Trajanukselle 10.96.}}

==== Suetonius ====

[[wp:Suetonius|Gaius Suetonius]] (n. 69-140) kirjoitti vuonna 112 seuraavaa keisari [[wp:Claudius|Claudiuksen]] elämäkerrassaan teoksessa ''Kahdentoista keisarin elämä'' (suomennettu nimellä ''Rooman keisarien elämäkertoja''):<ref name="Uro-30"/>

{{Sitaatti|''Iudaeos, impulsore Chresto, assidue tumultuantes Roma expulit'' ("Hän karkotti juutalaiset Roomasta, koska nämä kapinoivat jatkuvasti Chrestuksen aloitteesta")}}

Hän mainitsi kristityt jo aiemmin keisari [[wp:Nero|Nero]]n elämäkerran yhteydessä:

{{Sitaatti|Rangaistuksen kohteena olivat kristityt, jotka olivat uuteen paheelliseen kulttiin kuuluvia ihmisiä.}}

Jotkut ovat katsoneet Suetoniuksen mainitseman "Chrestuksen" olevan väärä kirjoitusmuoto "Christuksesta" ("Kristus") ja siten mahdollinen viittaus Jeesukseen. Suetonius kuitenkin antaa ymmärtää, että kyseessä ollut henkilö olisi ollut Roomassa vuonna 54, jolloin hän ei voisi viitata Jeesukseen.<ref name="Uro-30"/> Kuitenkin myös [[Apostolien teot|Apostolien teoissa]] mainitaan, että Claudius karkotti juutalaiset Roomasta<ref>{{raamatunpaikka|Ap. t. 18:2}}</ref>.

Suetonius on kuitenkin saattanut käsittää Kristuksen henkilöyden ja hänen merkityksensä kristityille väärin. Termi "Chrestus" esiintyy myös muissa teksteissä Jeesukseen viitateen, mikä osoittaa, että ajatus kirjoitusvirheestä ei ole mahdoton. Chrestus oli kuitenkin myös yleinen nimi Roomassa, se tarkoitti "hyvää" tai "hyödyllistä", ollen erityisen yleinen nimi [[orjuus|orjilla]], ja Suetoniuksen kuvaamat levottomuudet käsittelevät juuri orjien kapinaa. Tämän vuoksi osa tutkijoista ei katso, että kohta viittaisi Jeesukseen. Suetoniuksen tekstien historiallinen lähdearvo historiallisen Jeesuksen suhteen jää joka tapauksessa hyvin vähäiseksi<ref name="Uro-30"/>.

==== Tacitus ====

Roomalainen historioitsija [[wp:Tacitus|Tacitus]] (n. 55-120) kirjoitti toisen vuosisadan alkupuolella mainiten kuuluisissa kirjoituksissaan myös Jeesuksen. Tacituksen teoksista ovat kadonneet ne teokset, jotka käsittelevät vuosia 29-32 eli juuri ne kirjat, joiden voitaisiin perustellusti olettaa käsitelleen Jeesuksen kuulustelua ja kuolemantuomiota.<ref> J. P. Holding, Shattering the Christ.Myth - The Reliability of the Secular References to Jesus. www.integrityonline15.com/jpholding/tekton//Tekton_TOC.html</ref> Tacituksen tiedetään kirjoittaneen kaksi tekstikappaletta Jeesuksesta ja kristinuskosta vuonna 116. Ensimmäinen sanoo, että kristittyjä oli Roomassa keisari [[wp:Nero|Nero]]n aikana (54-68). Toinen sanoo, että kristinusko nousi Roomassa ja Juudeassa, ja että prokuraattori [[wp:Pontius Pilatus|Pontius Pilatus]] oli lähettänyt "Kristuksen" kuolemaan:

{{lainaus|Pysyvä huhu arveli keisari Neroa tämän tulipalon sytyttäjäksi. Voidakseen tukahduttaa huhun hän syytti rikoksesta lahkoa, jota yleisesti vieroksuttiin sen jumalanpalvelustapojen vuoksi ja jonka jäseniä kutsuttiin kristityiksi. Nimi oli annettu heille erään Kristuksen mukaan, jonka prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi ja naulitsi ristille Tiberiuksen hallitusajalla. Tämä vaarallinen lahko, jota olen kuvannut aikaisemmin, ei ole juurtunut vain Juudeaan, josta se on kotoisin, vaan myös itse Roomaan, jonne kaikki pelättävät ja häpeälliset asiat kerääntyvät ja löytävät sieltä kotinsa.<ref>Tacitus: Annaalit 15, 44. Risto Santalan kirjassa Juuret 1, s. 19</ref>|Tacitus|Annaalit 15, 44}}

Tacitus kuvaa kristinuskon hyvin negatiivisessa valossa, joka antaa olettaa, etteivät kristityt ole muokanneet sitä. Se esiintyy kyseisen teoksen kaikissa tunnetuissa kopioissa ja on kirjoitettu Tacituksen kirjoitustyylillä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Kankaanniemi, Matti | Nimeke = [[Nasaretilaisen haaste]] | Vuosi = 2000 | Kappale = | Julkaisija = Aikamedia Oy | Sivu = | Selite = | Tunniste = 952-5374-00-9 }} (''Se esiintyy kyseisen teoksen kaikissa tunnetuissa kopioissa ja on kirjoitettu Tacituksen kirjoitustyylillä.'')</ref> Hän kutsuu kristinuskoa "vaaralliseksi taikauskoksi" ja "joksikin raa'aksi ja häpeälliseksi", minkä johdosta teksti ei todennäköisesti ole myöhempi kristittyjen tekemä lisäys. 

Tacitus viittaa kirjoituksessaan pelkästään "Kristukseen", hepreankielisen sanan "[[wp:messias|messias]]" kreikankieliseen käännökseen, eikä nimeen "Jeesus". Pontius Pilatukseen hän viittaa "[[wp:prokuraattori|prokuraattori]]na". Erään piirtokirjoituksen mukaan Pilatuksen aikana maaherran titteli oli ''praefectus'', mikä viittaa siihen että hänellä oli myös sotilaallista valtaa, vaikka provinssissa ei ollutkaan legioonaa. Tacituksen aikana maaherran titteli oli kuitenkin muutettu prokuraattoriksi.<ref>Bowman et al. 2005, s. 751.</ref> 

Jotkut tutkijat katsovat, että toinen teksti kuvaa pelkästään kristillisiä uskomuksia, jotka eivät olleet kiistanalaisia (eli että kultin johtaja oli tuomittu kuolemaan), ja että Tacituksella ei siten ollut syytä tarkistaa tietojaan, vaikka hän käytti vain uskonnollisia lähteitä. Toiset tutkijat, kuten [[wp:Karl Adam (teologi)|Karl Adam]], ovat katsoneet, että historioitsijana ja kristinuskon vihollisena Tacitus olisi tutkinut väitteet Jeesuksen teloituksesta ennen kuin kirjoitti niistä.{{Lähde}}

==== Rabbiiniset merkinnät ====

Rabbiinisissa lähteissä esiintyy muutamia lähinnä poleemisia viittauksia Jeesukseen. Lähteet on suunnattu Jeesukseen kohdistettua messias-uskoa vastaan, mutta ne eivät pyri kiistämään Jeesuksen historiallisuutta. Historiallina lähteinä rabbiiniset tekstit ovat kyseenalaisia. Ei ole varmaa, onko niiden sisältämä tieto riippumatonta Uudesta testamentista. Toiseksi tekstien syntyprosessi monimutkainen. Kolmanneksi viittauksista ei ole varmaa, liittyvätkö ne Jeesus Nasaretilaiseen vai johonkin muuhun Jeesukseen.<ref name="Uro-32"/>

[[wp:Jerusalemin toinen temppeli|Jerusalemin toisen temppelin]] loppuajoilta on säilynyt vain vähän juutalaisia historiallisia asiakirjoja. Josephuksen teoksia lukuun ottamatta varhaisin lähde tuolta ajalta on [[wp:Mishnah|Mishnah]], joka on juutalainen lakikokoelma, ei oikeudenkäyntipöytäkirja tai yleinen historiateos. Tuon ajan juutalaiset muistiinmerkinnät, sekä suulliset että kirjalliset, koottiin yhteen [[wp:Talmud|Talmud]]iin, joka on kokoelma lakiin liittyviä väittelyitä ja kertomuksia. Se on laaja, yli kolmestakymmenestä osasta koostuva teos.

Babylonialaisessa [[wp:Talmud|Talmud]]issa mainitaan "Yeshu"-niminen henkilö ja viisi tämän opetuslasta, Matthai, Nakai, Nezer, Buni ja Todah, käärössä [[wp:Sanhedrin (Talmud)|Sanhedrin]] 43a.<ref>Myllykoski 1994, s. 17.</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.come-and-hear.com/sanhedrin/sanhedrin_43.html | Nimeke=Babylonian Talmud: Tractate Sanhedrin | Viitattu=23.12.2009}}</ref>. Talmudissa kerrotaan myös Jeesuksen olleen juutalaisen naisen ja Pantera-nimisen roomalaisen sotilaan avioton lapsi. Tällä pyrittiin kumoamaan ajatukset neitseellisestä syntymästä.<ref name="Uro-32"/>