Muokataan osiota sivusta Jälkikristillisen maailman kauhut (kirja)

== Ote kirjan esipuheesta ==

Tämän kirjan tarkoituksena on pohtia, mitä yhteiskunnassa tapahtuu, kun kristinuskon vaikutus heikkenee ja kulttuurin maallistuminen etenee. Maallistuminen merkitsee muutosta tavassa ymmärtää ihmisyyttä ja ihmisen paikkaa maailmankaikkeudessa. 

Ihmiskuvan muutos on riippuvainen siitä, miten ihminen käsittää alkuperänsä ja koko kaikkeuden alkuperän. Maallistunut ihminen ei usko olevansa Jumalan kuvaksi luotu olento, joka on vastuussa kaikkinäkevälle Jumalalle.

Jumalasta luopuminen vaikuttaa niihin periaatteisiin ja arvoihin, joiden varaan ihminen rakentaa elämänsä. Tällä on vaikutusta siihen, miten hän toimii ja ajattelee. Aikamme ihmisen maailmankuvan ja sen pohjalta toimivan maallistuneen kulttuurin luonnetta tarkastelemalla saamme aavistuksen elämänmuodosta, johon olemme maallistumisen myötä etenemässä.
Kirjan johdantoluvussa tarkastellaan maallistuneen kulttuurin perustaa valistusajattelussa, jonka mukaan Jumalasta luopuminen vapauttaa ihmisen ennennäkemättömään tiedolliseen ja moraaliseen edistykseen. Vapautumisensa myötä ihmisen uskotaan luovan uuden ja paremman maailman.

Ensimmäinen luku analysoi niitä ongelmia, joita maallistunut kulttuuri kohtaa luopuessaan kristillisestä luomiskäsityksestä, jonka mukaan ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Tällöin maallistunut kulttuuri tulee kyvyttömäksi perustelemaan ehdotonta ihmisarvoa ja ihmisten ja eläinten välistä eroa, mikä heikentää ihmisoikeuksien kunnioitusta. Koska ihminen mielletään armottoman luonnonvalinnan prosessin tuotteeksi, maallistunut pyrkimys uuden paremman maailman luomiseksi usein soveltaa luonnonvalinnan periaatteita myös ihmisyhteiskuntaan ja polkee epäkelpoisina pidettyjen ihmisten oikeuksia.

Toisessa luvussa huomion keskipisteessä ovat ongelmat, joita maallistunut kulttuuri kohtaa luopuessaan uskosta syntiinlankeemukseen ja lunastukseen. Heikentynyt ymmärrys ihmisen pahuudesta johtaa itsekriittisen kulttuurin heikkenemiseen ja utopistisen edistysuskon innoittamiin yhteiskuntakokeiluihin, joissa heikot ja vähäosaiset joutuvat kärsimään. Ilman evankeliumin sanomaa lunastuksesta ihmiset eivät vapaudu syyllisyydestään Jumalan anteeksiantamuksen varassa, joten he usein päätyvät torjumaan syyllisyytensä. Torjutun syyllisyyden takia herkkyytensä menettävä omatunto ei tehokkaasti rajoita yhteiskunnallista pahuutta.

Kolmannessa luvussa pohditaan niitä ongelmia, joita kulttuuri kohtaa luopuessaan Jumalan ansaitsematonta armoa korostavasta evankeliumin sanomasta, joka on luonut pohjan myötätunnon kulttuurille ja hyvinvointiyhteiskunnalle. Maallistumisen myötä myötätunnon kulttuuri ohenee. Myötätuntoa rajoittaa materialismin ehdoilla määritelty käsitys ”epäkelpoisista” ihmisistä ja elämästä, joka ei enää ole elämisen arvoista. Tältä pohjalta maallistunut kulttuuri pitää aidon myötätunnon ja rakkauden osoituksena lopettaa ”epäkelpoisiksi”, tarpeettomiksi tai muuten hankaliksi luokiteltujen lasten elämä jo ennen syntymää.
Vaikka tässä kirjassa keskitytään kuvaamaan maallistuneen ajattelun varaan rakentuvia yhteiskuntakokeiluja, on tärkeä pitää mielessä, ettei maallistumisen eteneminen suinkaan ole vääjäämätöntä. Kulttuuriset kehitysprosessit ovat riippuvaisia ihmisten valinnoista, joten kukin meistä voi omilla valinnoillaan vaikuttaa kulttuurin suuntaan. Voimme ottaa kriittistä etäisyyttä maallistuneen kulttuurin epärealistisiin uskomuksiin ja pitää kiinni totuudesta silloinkin, kun totuus on epämuodikasta. Kristuksen lunastustyön innoittamina voimme puolustaa vähäosaisia, joiden oikeuksia eliitti on valmis polkemaan osana utopistisia yhteiskuntakokeilujaan.