Muokataan osiota sivusta Indoktrinaation intentiokriteeri

== Opettajan intentio ==

Intentiokriteerin mukaan indoktrinaatio voidaan erottaa kasvatuksellisesti hyväksyttävästä opetuksesta opettajan intention perusteella. Se oli vielä parikymmentä vuotta sitten suosituin kriteeri filosofien parissa. Sen mukaan opetus on indoktrinaatiota, jos opettajan tarkoituksena on saada oppilas vakuuttuneeksi jonkin uskomuksen totuudesta riippumatta tuon uskomuksen puolesta esitettävän todistusaineiston riittävyydestä tai vakuuttavuudesta (Snook 1972: 47).
	
Intentio (tarkoitus, aikomus) voidaan ymmärtää 

(1) piirteeksi, joka luonnehtii tekoa silloin kun yksilö toimii intentionaalisesti (tarkoituksellisesti, tavoitteellisesti). Toisaalta intentio voidaan ymmärtää 

(2) piirteeksi, joka luonnehtii ihmismieltä silloin kun ihmisellä on intentio toimia tietyllä tavalla nyt tai tulevaisuudessa. 

Keskeinen kysymys koskee sitä, miten (1) ja (2) liittyvät toisiinsa. Tätä kysymystä on käsitellyt mm. G. E. M. Anscombe teoksessaan Intention (1985). 
	
Indoktrinaatiokeskustelussa on päähuomio suunnattu ensimmäiseen vaihtoehtoon, jossa intentio mielletään tekoa luonnehtivaksi piirteeksi, koska pyrkimyksenä on ennemminkin löytää määritelmä indoktrinaatiolle kuin indoktrinoijalle. Tarkoituksellista tai intentionaalista toimintaa voidaan analysoida kolmessa osassa. Oletetaan, että opettaja kävelee luokkahuoneen poikki huoneen toisella puolella olevan oppilaan luokse tarkoituksenaan neuvoa epävarmaa oppilasta. Opettajan kävely luokkahuoneen poikki voidaan selittää viittaamalla hänen haluunsa auttaa oppilasta ja hänen uskomukseensa, että hän hän pystyy auttamaan oppilasta, jos hän kävelee tämän luokse. Tämän halu-uskomusmallin mukaisesti voidaan intentionaalinen teko analysoida koostuvaksi kolmesta osasta, jotka ovat (a) teko, (b) asiaankuuluvat halut ja uskomukset ja (c) selittävä suhde (a):n ja (b):n välillä. (Davidson 1980: 3-19.)
	
Intentio voi kohdistua myös tulevaisuuden tekoihin. Oletetaan, että opettaja oppilasta neuvoessaan tulee siihen tulokseen, että hänen on parasta soittaa oppilaan vanhemmille. Hän päättää tehdä sen myöhemmin. Vaikka tarkoitettu teko onkin tulevaisuudessa, tämä intentio voi kuitenkin selittää opettajan suunnittelua ja toimintaa nykyhetken ja myöhäisemmän ajankohdan välillä. Tällainen tulevaisuuden tekoihin kohdistuva intentio ymmärretään joskus halu-uskomusmallin pohjalta. Jotkut pitävät tulevaisuuteen suuntautuneita intentioita kokonaan omantyyppisinä asenteina, joita ei voida selittää kokonaan halujen ja uskomusten avulla.
	
Miten sitten uskomus liittyy intentioon? Otetaan seuraava esimerkki. Opettaja uskoo, että kävelemällä oppilaan luokse hän keskeyttää oppilaan keskustelun vierustoverin kanssa. Vaikka opettajan tarkoituksena ei olekaan keskeyttää keskustelua, hän silti kävelee oppilaan luokse, koska hän ei muuten voi auttaa oppilasta. Onko hänen tarkoituksenaan keskeyttää keskustelu? Vai onko mahdollista tehdä ero hänen tarkoittamansa teon ja sen odotettujen seurausten välillä? Yksi tapa ratkaista ongelma on sanoa, että opettajan kävely oppilaan luo on suoraan intentionaalista, kun taas keskustelun keskeyttäminen on epäsuorasti intentionaalista.