Muokataan osiota sivusta Darwinian Fairytales (kirja)

== Richard Dawkinsin satu itsekkäästä geenistä ==

Stove ottaa yhdeksi esimerkiksi [[Richard Dawkins]]in ajatuksen ”itsekkäästä geenistä”. 

{{sitaatti|Dawkins oli kaikkia edeltäjiään nokkelampi ja ymmärsi, että koska geenit ovat salattuja, voimakkaita ja moraalittomia, ne tarjoavat aineistoa kirjalle ”Kuningas Geenin hovin salaisuudet ja skandaalit”. Mikään voima maan päällä ei olisi voinut estää tätä kirjaa menestymästä.|Stove<ref>Stove 2007: 178</ref>}} 
 
Geenit ovat hyvin salattuja: ennen viime vuosisataa kukaan ei tiennyt mitään niiden olemassaolosta. Dawkinsin mukaan geenit ovat hyvin voimakkaita: ne ohjaavat kaikkien elävien olentojen elämää. Lisäksi ne ovat äärimmäisen moraalittomia: Dawkinsin kuvauksen mukaan geenit ovat häikäilemättömän itsekkäitä. Dawkinsilla on kyky esittää ajatuksensa kertomuksen muodossa, joka tavoittaa ihmisten mielikuvituksen. Samalla hän voi yliopistollisen asemansa takia esittää kaikki tieteen auktoriteetilla.

'''David Berlinski''' on samaa mieltä Stoven kanssa: Kun Richard Dawkins väittää, että geenit ”loivat meidät, ruumiimme ja mielemme”, hän vetoaa olennaisesti maagiseen yhteyteen. ”Jos geenin käsitettä käytetään täsmällisessä merkityksessä, siinä ei ole mitään sellaista, mikä tekisi joukolle kemikaaleja mahdolliseksi luoda yhtään mitään.”<ref>Berlinski 2008: 199</ref> Kemikaalikokoelma tuskin kokee turhamaista omahyväisyyttä siitä, että se kopioi itsensä.

Myytti ennakkoluulottomasta ja pyyteettömästä tieteentekijästä elää edelleen kulttuurissamme, vaikka se on tieteenfilosofiassa ja tieteen historian tutkimuksessa moneen kertaan kumottu. Mikään ei ole vetoavampaa kuin tällaisen oletetusti pyyteettömän tieteentekijän kertomat sadunomaiset kertomukset olemassaolon arvoituksesta. Kertomukset ovat sekä viihdyttäviä että mieltä ylentäviä. Vaikutelmaa lisää entisestään, jos nämä kertomukset on esitetty muodossa, joka antaa jokaiselle niihin uskovalle älyllisen rohkeuden sädekehän.