Muokataan osiota sivusta Ateismin falsifioitavuus

== Todisteita pöytään? ==

Eikös ateismin sitten voisi falsifoida helposti vain todistamalla jonkin persoonallisen jumalan olemassaolo? Ateismin falsifoiminenhan vaatii vain objektiiviset, todennettavat ja toistettavat todisteet tai vesitiiviin loogisen argumentin ihan mistä tahansa teistisestä jumalasta. Tämänkaltaista todistetta ei vain ole vielä julkistettu. Jos Jumala olisi olemassa, niin yksittäisen ateistin vakuuttaminen teismistä pitäisi olla helppoa, eikö niin? 

Tällainen näkemys ei kuitenkaan tee oikeutta kysymyksenasettelulle. Edellä mainittu toistettavuus on erittäin hyödyllinen kriteeri silloin, kun tutkitaan maailmassa vallitsevia säännönmukaisuuksia eli [[luonnonlaki|luonnonlakeja]]. Jos joku väittää, että aina kun kaksi kappaletta törmää, niiden yhteenlaskettu liikemäärä alussa on yhtä suuri kuin niiden yhteenlaskettu liikemäärä lopussa: m<sub>1</sub>v<sub>1a</sub> + m<sub>2</sub>v<sub>2a</sub> = m<sub>1</sub>v<sub>1l</sub> + m<sub>2</sub>v<sub>2l</sub>, kuka tahansa voi sopivalla koejärjestelyllä kokeellisesti todentaa, päteekö tämä sääntö myös tällä kertaa. Ideaalisesti ajateltuna yksikin poikkeama säännöstä osoittaisi säännön vääräksi. Jos sääntö on kuitenkin osoittautunut päteväksi riittävän monta kertaa, säännöstä ei kokonaan luovuta, vaan sitä yleensä muutetaan rajoittamalla sen pätevyyttä tietyin lisäehdoin. Toistettavuuden kriteeri on käytännössä hyödyllinen, mutta se ei ole loogisesti pätevä, koska se perustuu [[wp:induktiivinen päättely|induktioon]] eli yleistykseen. Yleensä sitä kuitenkin pidetään siinä määrin luotettavana, että sen perusteella tehdään tieteellisiä teorioita ja luonnonlakeja, ja joskus jopa uskotaan että ymmärryksemme näistä laeista on kaikkein luotettavinta tietoa mitä meillä voi olla.

Toistettavuuden kriteerin käyttömahdollisuuksia rajoittaa olennaisesti se, että sillä voidaan todentaa vain lakeja ja säännönmukaisuuksia. Toistettavuuden kriteerin käyttäminen edellyttää, että uskotaan ylipäätään tällaisten lakien olemassaoloon, eli etteivät havaitsemamme säännöllisyydet ole pelkästään sattumaa, jota me nyt nimitämme luonnonlaiksi, mutta jota emme ihmettelisi lainkaan, jos näin ei olisi käynyt. Lisäksi jos henkilö haluaa kaiken tiedon perustuvan toistettavuuteen, hän toisin sanoen uskoo, että kaikki mitä on mahdollista tietää, aiheutuu ainoastaan luonnonlaeista. Tällainen uskomus ei ole johdettu tieteellisestä havaintoaineistosta tai puhtaan järjen loogisesta päättelystä, vaan se on naturalistinen kannanotto. Yliluonnolliset asiat ovat määritelmällisesti epäsäännöllisiä: "Luonnossa jatkuvasti vallitsevista lainalaisuuksista ja suljettujen kausaalisten tapahtumien vaikutuksista riippumaton olento tai ilmiö, jolla itsellään on kuitenkin kausaalisia vaikutuksia." Silloin yliluonnollisten ilmiöiden olemassaolon kieltäminen sillä, että ne eivät ole toistettavissa, on kehäpäättelyä.

Jos ateisti vaatisi, että jumalan olemassaolo pitäisi voida todistaa kaikkialla toistettavissa olevilla toistokokeilla, hän toisin sanoen väittäisi, että jumalan tulisi olla jokin luonnonlaki. Jos nimittäin toistokokeilla etsittäisiin ainoastaan jumalan toimintaa, niin että ainoastaan sellaista jumalan toimintaa pidettäisiin luotettavasti todennettuna, joka olisi täysin toistettavissa, ateisti voisi aina todeta, että tällainen säännönmukainen toiminta on vain yksi luonnonlaki muiden joukossa, eikä se vaadi selityksekseen mitään jumalia.