Muokataan sivua Entropian lain evoluutioteoreettinen merkitys

Ohjaamattoman evoluution mahdollisuuteen tai mahdottomuuteen liittyvissä väittelyissä tulee usein esille termodynamiikan toinen pääsääntö eli [[WP:Termodynamiikka#Termodynamiikan_toinen_p.C3.A4.C3.A4s.C3.A4.C3.A4nt.C3.B6:_entropian_kasvu|entropian laki]]. Ohjaamattoman (esim. uusdarvinistisen) evoluutioajatuksen vastustajat tyypillisesti väittävät kyseisen fysikaalisen lainalaisuuden osoittavan ohjaamattoman evoluution mahdottomaksi, kun taas uusdarvinistit puolestaan väittävät sanotun väitteen perustuvan pelkkään väärinkäsitykseen.<ref>esim. [http://www.argumentti.fi/argumentti/2011/10/termodynamiikan-toinen-paasaanto-evoluutio/]</ref> Miten tämän asian laita siis oikeastaan on, ja miksi siitä vallitsee näin huutava erimielisyys?

== Mitä entropian laki todella sanoo? ==

Wikipedian mukaan termodynamiikan toinen pääsääntö, entropian kasvu, sisältää seuraavaa:

* ''Minkä hyvänsä eristetyn systeemin prosessi etenee aina kohti suurinta todennäköisyyttä eli suuntaan, jossa entropia kasvaa ja vapaa energia vähenee.''
* ''Ts. kunkin eristetyn systeemin kokonaisentropia kasvaa.''
* ''Ts. lämpöä ei voi muuttaa täydellisesti työksi.''
* ''Ts. kaikki ajautuu järjestyksestä kaaokseen.''

Wikipedian selityksen mukaan mikään ei estä järjestystä kasvamasta hetkellisesti, mutta koska epäjärjestyneiden tilojen todennäköisyys on valtavasti suurempi kuin järjestyneiden<ref>hiukkaset voivat asettua "epäjärjestykseen" valtavan paljon useammin tavoin kuin "järjestykseen"</ref>, etenee kehitys todennäköisyyslaskennan lakien mukaan (stokastisesti) suuressa mittakaavassa, ts. suurella määrällä tapahtumia, aina kohti todennäköisintä, epäjärjestyneintä lopputilaa.

Edelläoleva ei ole mitenkään väärin sanottu, mutta sitä voidaan vielä tarkentaakin: entropian kasvuun eli entropian lain alaan kuuluu sekin, että elottoman luonnon prosessit eivät ainoastaan tavalla tai toisella suuntaudu kokonaisentropian kasvua kohti vaan nimenomaan kulkevat aina<ref>stokastisia "satunnaishuojuntoja" lukuunottamatta</ref> kokonaisentropian maksimoitumista nopeimmin edistävään kulloisissakin olosuhteissa mahdolliseen suuntaan, ja juuri tämä kokonaisentropiaa ahneesti maksimoiva stokastinen prosessisuuntautuminen tuottaa joskus paikallista entropian vähenemistä, joka niissä olosuhteissa ei sen enempää laadultaan kuin määrältäänkään ole satunnaista vaan ennakoitavissa olevaa: tuulisilla hiekka-aavikolla muodostuu aina dyynejä, säärintamien liikkeisiin liittyy aina pilvien muodostumista. Minkäänlaisia toimivia koneistoja ei sen sijaan missään kokoluokassa ole havaittu luonnostaan muodostuvan.

== Entropian lain uusdarvinistinen käsittelytapa kritiikkeineen==

=== Tyypillinen uusdarvinistinen "eristettyjen systeemien entropiaretoriikka" ===

On välittömästi selvää, ettei entropian laki ole elollisen luonnon tarkoituksettomalle synnylle ja ohjaamattomalle kehitykselle ainakaan mitenkään suotuisa, mutta uusdarvinisteille on sentään tarjolla sellainen lohtu, että ehdottomassa muodossaan (entropia ei voi ainakaan vähetä) entropian laki on, kuten edellä todettiin, voimassa ainoastaan eristetyille systeemeille<ref>sellaisille, jotka eivät tarkastelujakson aikana vastaanota eivätkä luovuta ympäristörajapintansa yli sen enempää energiaa kuin ainettakaan</ref>. Jättääkö tämä entropian lain reunaehto sitten todella elottoman luonnon ilmiöihin alkukopioitujan satunnaissynnyn ja siitä alkaneen ohjaamattoman kokonaisevoluution<ref>alkukopioitujasta nykybiosfääriin kaikkien välivaiheiden kautta</ref> mentävän aukon?

Uusdarvinistien retoriikkaa analysoiden syntyy vaikutelma, että he mieltävät tilanteen seuraavalla tavalla:

{| class="wikitable"
!colspan="3"|Entropian laki: evolutionistinen virhetulkinta
|-
|''eristetty systeemi''
|''suljettu systeemi''
|''avoin systeemi''
|-
|Entropian laki estää entropian vähenemisen.
|Entropian laki ei ole voimassa.
|Entropian laki ei ole voimassa.
|}

Tuo on kuitenkin väärä käsitys: todellisuudessa entropian laki on voimassa aina ja kaikkialla.

Evolutionistit eivät näköjään ole tajunneet, mitä "termodynaamisella systeemillä" itse asiassa tarkoitetaan, ja luulevat siksi, että universumi jotenkin objektiivisesti jakautuisi erilaisiin termodynaamisiin systeemeihin, joista vain eristettyä tyyppiä olevia entropian laki koskisi. Todellisuudessa "termodynaaminen systeemi" kuitenkin on tutkijan kulloisistakin kiinnostuksen kohteista riippuva termi, niin että mitä hyvänsä fyysisen universumin osaa (myös koko universumia, joka on oma epäaito osajoukkonsa) voidaan haluttaessa tarkastella "termodynaamisena systeeminä" ajattelemalla sen ympärille rajapinta, jonka yli tapahtuvat aine- ja/tai energiasiirtymät on sitten otettava jatkoanalyysissä huomioon, ellei rajapintaa ole valittu sellaiseksi, että sen ympäröimä systeemi on ympäristöstään eristetty.

=== Entropian lain todellinen ala ===

Tässä korjattu käsitys:

{| class="wikitable"
!colspan="3"|Entropian laki: todellinen merkitys
|-
|''eristetty systeemi''
|''suljettu systeemi''
|''avoin systeemi''
|-
|Entropian lain mukaan entropia kasvaa stokastis-maksimaalisesti. Eristys estää ulkopuolisten tekijöiden vaikutuksen tarkasteltavaan systeemiin, joten sen kokonaisentropia ei voi ainakaan vähetä vaan joko on jo maksimaalinen tai sitten yhä kaiken aikaa kasvamassa.
|Entropian lain mukaan entropia kasvaa stokastis-maksimaalisesti. Entropian lain lisäksi myös energianvaihto ympäristön kanssa vaikuttaa systeemin tilaan.
|Entropian lain mukaan entropia kasvaa stokastis-maksimaalisesti. Entropian lain lisäksi myös aineen (ja energiankin) vaihto ympäristön kanssa vaikuttaa systeemin tilaan.
|}

Tässä korjauksessa ei ole kysymys ainoastaan siitä, että "entropian laki" on ymmärretty evolutionisteista poikkeavalla tavalla: he ajattelevat sitä ainoastaan matemaattisena kaavana, joka on fysikaalisesti voimassa ainoastaan tietynlaisten, varsin vaativien reunaehtojen vallitessa, nimittäin eristetyissä termodynaamisissa systeemeissä; tässä taas "entropian laki" on kaikkialla elottomassa luonnossa vallitseva tapahtumisen luonnollinen suunta maksimaalista epäjärjestystä (universumin kokonaisenergian maksimaalista hyödyttömyyttä, "lämpökuolemaa") kohti.

Pelkän ilmaisutapoja koskevan erimielisyyden takana on ratkaiseva kysymys siitä, kumpi käsitys "entropian laista" on termodynamiikan evoluutioteoreettisen merkityksen oikean ymmärtämisen kannalta perustava: voidaanko termodynaamisen entropian universaali ahne stokastinen maksimoituvuus<ref>"Termodynaamisen entropian universaali ahne stokastinen maksimoituvuus" = 'Termodynaamisen entropian se ominaisuus, että se <br />(a) luonnostaan kasvaa aina ja kaikkialla jokseenkin niin vauhdikkaasti kuin kulloisissakin vallitsevissa olosuhteissa on fysikaalisesti mahdollista, <br />(b) kuitenkin sellaisena polkuriippuvaisena stokastisena prosessina, jonka yksityiskohtia ei ihmisille mahdollinen fysiikka voi etukäteen ennustaa – eikä niistä riippuva vauhtikaan siksi ole samoissakaan mittaustulosolosuhteissa tarkasti ottaen vakio vaan satunnaisesti heilahteleva suure – ja joka <br />(c) toteuttaa tilanteen tarjoamia stokastisen maksimoitumisen mahdollisuuksia ihmisten asettamia tarkasteltavien systeemien rajoja mitenkään kunnioittamatta, niin että ihmisten määrittämät suljetut tai avoimet systeemit ovat elottoman luonnon entrooppisen käyttäytymisen kannalta täysin merkityksettömiä ja niillä on merkitystä vain ihmistutkijoita mahdollisesti kiinnostavien ilmiöiden tapahtumaympäristöinä'</ref> todella huitaista evoluutioteoreettisten yhteyksien ulkopuolelle väittämällä, ettei sillä olisi mitään tekemistä sen kanssa, mitä muissa kuin eristetyissä systeemeissä tapahtuu? Jos näin luullaan voitavan tehdä, ei todellakaan ole ymmärretty termodynaamista entropiaa oikein. Fysikaalinen todellisuus ei näet mikrotasolla ole staattinen vaan dynaaminen, jatkuvassa muutostilassa oleva ilmiö, ja juuri termodynaaminen entropia on se fysikaalinen suure, jonka arvon kasvu kuvaa tämän ilmiön luonnollista suuntaa: termodynamiikka on mikromaailman kokonaistapahtumisen tilastollinen fysikaalinen kuvaus, ja tämän kuvauksen yksi keskeisin muuttumattomana pysyvä seikka (luonnonlaki) on juuri entropian yksisuuntaisuus – kaikkiallinen siirtyminen maksimiaan kohti. Tämä kaikkiallinen fysikaalisen tapahtumisen suunta ei silti tietenkään mitenkään estä ihmistä ottamasta tutkimuskohteekseen sellaisia fysikaalisen kokonaisuuden tarkasti rajaamiaan osia, joiden rajojen yli kokonaisentropiaa ahneesti maksimoivat luonnonprosessit siirtävät energiaa ja mahdollisesti ainettakin (joka sekin itse asiassa on eräänlaista "pakattua energiaa").

=== Tilannearviointia ===

Edelläsanottu sinänsä voisi vielä vaikuttaa evolutionistisiin pyrkimyksiin sopivaltakin: mikäpäs siinä, vaikka kokonaisentropia olisikin poikkeuksettomassa ahneen stokastisen maksimoitumisen tilassa, jos tämän estämättä ja suorastaan tämän mahdollistamanakin<ref>Siis siten, että olisi järkevästi kuviteltavissa mahdolliseksi, että biodiversiteetin ohjaamattomaan evoluutioon vetoavan selityksen tarvitsema fysikaalinen tapahtuminen olisi voinut syntyä entropian kasvumaksimiehdon toteutumisen aiheuttamana eli että nykybiosfäärin syntymiseen tarvittavat ohjaamattomat fysikaaliset tapahtumasarjat olisivat voineet entropian lain puitteissa toteutua siedettävän eikä [[tarkoituksellisuuspäättelyn logiikka|sietämättömän epätodennäköisesti]].</ref> voisi syntyä evoluutioteorian tarvitsemia fysikaalisen maailman osia – kuten alkukopioituja – ja sen dynaamisen muuttumisen osaprosesseja – kuten ihmiselämään verrattuna pitkien aikojen mittaan yhä monimutkaisempia eliöitä tuottavia evoluutioprosesseja!

Niin, mikäpäs siinä – jos!

Mutta tarkastelun tässä kohtaa on jo varsin ilmeistä, että evolutionistit todellakin tarvitsisivat edes jonkinlaisia toimivia ajatushahmotelmia (skenaarioita) siitä, millainen se koko oletetun, nykybiosfääriin johtaneen ohjaamattoman totaalievoluutioprosessipuun käynnistänyt alkukopioituja esimerkiksi olisi voinut olla tai mitä kaikkia fysikaalis-teknisiä, satunnaistoteutumistodennäköisyysylärajojen arvioimiseksi riittävällä tarkkuudella kuvattuja ominaisuuksia minkä hyvänsä ainekimpun olisi joillain järkevillä perusteilla katsottava sisältävän, jotta kyseinen ainekimppu olisi luokitettava "kopioitujaksi"<ref>ja niin muodoin potentiaaliseksi alkukopioitujaksi</ref>. Naturalisteilla on siis tässä todistamisen taakka, heiltä on lupa odottaa vastauksia kysymyksiin:<br />'''ottaen huomioon entropian lain edelläsanotun varsinaisen merkityksen,'''
# '''miten evoluution välttämättä tarvitsema alkukopioituja olisi voinut järkevästi ajatellen itsestään syntyä''' ''ja''
# '''miten sittempään biodiversiteettiin tarkoituksettomasti johtavat evolutiiviset prosessit olisivat, niinikään järkevästi ajatellen, voineet itsestään tapahtua?'''
Järkevästi ajatellen<ref>eli kun luonnontieteellisiltä selityksiltä vaaditaan yhteensopivuutta tunnettujen fysiikan lakien kanssa</ref> ei siis mitenkään voi riittää luonnontieteeksi se, että kuvitellaan vain yhä monimutkaistuvia eliöitä tuottava ainehiukkasten tarkoitukseton prosessoituminen,<ref>niin työlästä kuin sekin jo onkin</ref> vaan tarvittaisiin välttämättä selonteko nimenomaan siitä, ''miten tällainen prosessi olisi kuviteltavissa mahdolliseksi entropian lain edellyttämällä tavalla kaiken aikaa käyttäytyneessä (mikro)fysikaalisessa ympäristössä''.

Niin kauan kun tällaista fysiikan realiteettien puitteissa laadittua kuvausta ei ole olemassakaan, ohjaamatonta evoluutiota ei järkevästi ajatellen voi pitää edes luonnontieteellisenä hypoteesina<ref>fysiikan asettamat reunaehdot huomioon ottaen ja mielessä pitäen tehtynä, tieteen kannalta vakavasti otettavana arvauksena tai ehdotuksena</ref> vaan pelkkänä toivomusaloitteena luonnontieteellisen hypoteesin laatimiseksi – ehkä sitten joskus tulevaisuudessa.<ref>Tällaisen pelkän toivotun tulevan fysikaalisesti informoidun arvauksen opettaminen suomalaisille ikäluokille muka hyvin perusteltuna tieteellisenä tosiasiana on suoranainen skandaali, joskaan tämä häpeä ei tietenkään rajoitu pelkästään Suomeen vaan on kansainvälistä laatua.</ref>

== Ajatuskoe: alkukopioitujan synty termodynaamisessa systeemiympäristössä ==

Ajatellaanpa tilannetta ennen oletetun alkukopioitujan muodostumista. Jotta sellainen voisi ylipäätään muodostua, tämän on tapahduttava jossain universumimme kolkassa. Ajatellaan kaikkia tätä kolkkaa tuolloin ympäröineitä termodynaamisia systeemejä. Laajin niistä oli tietysti koko silloinen universumi, mutta eristetyksi systeemiksi naturalismin ehdoilla oletettuna se ei vaikuta elämän synnyn viitekehykseksi käyttökelpoiselta. Suppein ympäröivä systeemi voitaisiin määritellä sellaiseksi, joka olisi sisältänyt kaikki tulevan alkukopioitujan muodostavat ainesosat sekä kaikki muodostumisprosessissa tarpeelliset muut ainekset ynnä vielä mahdollisen muun lähellä olleen aineen, jota ei sijaintinsa vuoksi voisi mielekkäästi rajata systeemin ulkopuolelle. Tämä systeemi on ollut joko eristetty, suljettu tai avoin<ref>koska neljännenlaisia systeemejä ei määritelmien perusteella ole olemassakaan: joko systeemirajan ylittää suuntaan tai toiseen ainetta (ja energiaa), pelkkää energiaa tai ei kumpaakaan</ref>. Jos kyseinen systeemi oli eristetty, entropian laki vie sen ainesosat tarkastelujakson aikana yhä suurempaan epäjärjestykseen eikä mitään alkukopioitujaa näin ollen pääse syntymään, joten tämä vaihtoehto ei tule kyseeseen. Toisaalta systeemi oli määritelty niin, että kaikki tarvittavat ainekset jo alun pitäenkin sisältyivät siihen jo tarkastelujakson alusta pitäen, joten voi käsittää, ettei se ollut avoinkaan<ref>Jos systeemin rajojen yli olisi siirtynyt ainetta jompaankumpaan suuntaan, tämä joka tapauksessa olisi ollut alkukopioitujan muodostumisen kannalta täysin epäolennaista (sillä kaikki muodostumisprosessissa tarpeelliset aineksethan oli otettu mukaan itse systeemiinkin), joten avoimuus ei tässä tapauksessa ilmeisestikään olisi antanut alkukopioitujan muodostumiselle mitään lisäpotkua.</ref>. Näin ollen tarkastelun kannalta vaikuttaa riittävältä keskittyä suljetun systeemin mahdollisuuksiin<ref>Uusdarvinisteillahan on tapana korostaa, että Maan ekosysteemi ei ole eristetty vaan suljettu, minkä siis heidän nähdäkseen pitäisi evoluutiolle riittämänkin.</ref>: energiaa siirtyi systeemirajan yli jompaankumpaan tai molempiin suuntiin, mutta ainetta ei. Tarkastelujakson alussa alkukopioituja ei vielä ole muodostunut eikä sen muodostumisprosessi ole varsinaisesti keskenkään<ref>sillä tarkastelujakso on järkevää rajata ajallisesti siten, että se sisältää koko alkukopioitujan muodostumisprosessin, jonka tutkimiseksi se olikin otettu käyttöön</ref>. Siispä alkukopioituja-ainekset ovat tarkastelun alussa sellaisissa keskinäisasemissa ja liiketiloissa, joihin ei liity mitään kovin erikoista: totta kai ne voivat yleisten todennäköisyysvaihtoehtojen puitteissa mahdollisella tavalla sijaita alkukopioitujan muodostumismahdollisuuden kannalta huomattavan paljon otollisemmissa suhteissa kuin universumissa keskimäärin<ref>tästähän se alkukopioituja nyt sitten olisi pullahtamassa valmiiksi, on siis voitu valita paras käytettävissä ollut satunnainen tilanne systeemin ytimeksi</ref>, mutta tarkastelun on määrä kattaa juuri se ajanjakso, jolloin kyseiset osat ottivat muodostaakseen alkukopioitujan, joten jos tämä heti tarkastelun alkaessa olikin jo aivan tapahtumaisillaan, niin tarkastelujakson alkua olisi tarkastelun tavoitteen toteuttamiseksi aiennettava.

Tarkastellaan siis suljettua termodynaamista systeemiä, joka sisältää alkukopioitujan ainekset ja on energiavuorovaikutussuhteissa ympäristönsä kanssa. Toisaalta oletuksen mukaan tapahtumaan ei liity mitään ennakoivaa, tarkoitushakuista ohjaavaa tekijää, joten se tapahtuu yleisten fysikaalisten reunaehtojensa<ref>esim. gravitaatio- ja sähkömagneettisten voimakenttien</ref> puitteissa puhtaasti stokastisena prosessina. Jos nyt kuvittelee tässä ajatuskokeessa mielessään, miltä alkukopioitujan muodostuminen olisi tällaisesta lähtötilasta alkaen<ref>mikroskooppitehon suurennoksena</ref> näyttänyt, niin ei voine välttyä seuraavalta kahtiajaolta:
* jos se olisi näyttänyt ainesosien satunnaiselta, stokastiselta liikkeeltä, mitään alkukopioitujaa ei olisi päässyt syntymään;
* jos se taas olisi synnyttänyt alkukopioitujan<ref>kuten siis olikin määrä ajatuskokeen lähtökohdan perusteella käydä</ref>, sen tarkkailijalle olisi syntynyt voimakas vaikutelma tarkoitushakuisesta osasten paikalleen siirtelystä ja toisiinsa kiinnittämisestä.
Olennaista tässä yhteydessä on panna merkille, että entropian lain merkitys tässä skenaariossa ei ole sellainen, että se sinänsä estäisi alkukopioitujan muodostumisen: voisihan Maan elämän aloittava alkukopioituja toki muodostua vaikkapa jonkin aiemmin olemassaolleen kosmisen sivilisaation nanoteknisenä projektina<ref>niin, että systeemirajan ylittävät energiavaikutukset olisi tietoisesti suunniteltu alkukopioitujan aikaansaamisen kannalta optimaalisiksi</ref> eikä siinä olisi mitään fysiikan lakeja rikkovaa. Sen sijaan ongelmaksi tuleekin se, että entropian laki kuvaa juuri stokastisena prosessina käyttäytyvän aineen luonnollista suuntaa: tarkastelujakson alun kohtalaisesta epäjärjestyksestä ei synny alkukopioitujan tarvitsemaa kaikenkattavaa monimutkaista järjestystä aineen luonnollisen prosessoitumisen<ref>hiukkasten massakeskipisteiden alkuliiketilan, luonnon perusvuorovaikutusten niille aiheuttamien kiihtyvyyksien ja hiukkastörmäyksistä johtuvien suunnanmuutosten</ref> perusteella, ja tämä perustuu juuri siihen, että tällaisten prosessien luontainen suunta on kohti suurempaa epäjärjestystä eikä järjestystä.<ref>Jos kävisi niin, että alkukopioitujaa muistuttava rakenne rupeaisi muodostumaan mutta jossain vaiheessa alkaisi taas hajota tai sotkeentuisi toimimattomaksi sykkyräksi, niin tarkkailijan vaikutelmaksi tulisi, että juuri siinä vaiheessa kun hajoaminen tai sykkyröityminen saisi vallan, tarkoituksellinen vaikutus olisi lakannut ja asia jäänyt normaalien luonnonprosessien varaan.</ref> Entropian laki siis itse asiassa antaa fysikaalisen ilmaisun juuri sille elottoman luonnon tyypilliselle stokastiselle säännönmukaisuudelle, jonka olemme oppineet kokemuksestakin tuntemaan.<ref>Tuulenpyörre hajottaa kokoon haravoidut kuivat lehdet minkä minnekin, eikä seuraava puuska niitä suinkaan kokoa ennalleen vaan hajottaa yhä laajemmalle jne.</ref> Ei vaikuta mahdolliselta kuvitella alkukopioitujan syntyä<ref>ja kopiointiprosessin jatkumista oikeita raaka-aineita jatkuvasti löytäen jne.</ref> ilman, että sellainen olisi vähintäänkin näyttänyt hyvinkin tarkoitukselliselta ja ohjatulta tapahtumalta. Ja näin on juuri siitä syystä, että jos tämä tarkkailijan mieleen välittömästi hahmottunut tarkoituksellisuus olisikin todellisuudessa ollut vain näennäistä, niin sitten entropian laki ei, jostain käsittämättömästä syystä, tässä nimenomaisessa tapauksessa näyttänyt laisinkaan toimivan.<ref>Tarkoituksellinen aiheuttaja, kuten vaikkapa lehtien kokoon haravoija, pystyy kausaalisten kykyjensä välityksellä kyllä sinänsä ongelmattomasti ja entropian lakia rikkomatta tuottamaan paikallista järjestystä, mutta mitä ihmettä voisi merkitä sellainen tilanne, jossa minkäänlaista tarkoituksellisuutta tosin ei esiintyisi mutta entropian laki jostain syystä tai ilman mitään syytä ykskaks "unohtaisikin virkansa" niin, että tarkoituksenmukaista, äärimmäisen epätodennäköisiä tapahtumainkulkuja edellyttävää järjestystä sillä kertaa syntyisikin, todennäköisyyslakeja tosin uhmaten mutta silti aivan satunnaistarkoituksettomasti?</ref>

== Johtopäätökset: entropian lain evoluutioteoreettinen merkitys ==

Evolutionistien vakioargumentti, ettei entropian laki päde kuin eristetyissä systeemeissä, joten uusdarvinistinen evoluutioprosessi on sen puolesta Auringon energian varassa Maan päällä täysin mahdollinen, vaikuttaa perustuvan entropian lain varsin pinnalliselle tulkinnalle. Entropian lain syvällinen sisäistäminen sen sijaan on ilmaistavissa seuraavaan tapaan: ''eloton luonto hakeutuu kaikkialla luontaisesti suurinta mahdollista epäjärjestystä kohti. Kysymys on siis luonnontapahtumien perustavasta suunnasta kaikenlaisissa systeemeissä'' eikä niinkään siitä, millaisissa systeemeissä tämä suunta on kaiken aikaa poikkeukseton ja yksinomainen.

Entropian lain eli termodynamiikan toisen pääsäännön syvällinen sisäistäminen osoittaa, että luonnolliset olosuhteet eivät koskaan ole elämän synnyn tai perustavan kehittymisen kannalta oikeat. Sen sijaan elämän älylliselle suunnittelulle ja toteuttamiselle entropian toinen pääsääntö ei aseta mitään estettä, sillä riittävän kyvykäs älyllinen vaikuttaja (persoonallinen agentti) pystyy yhä uudestaan aiheuttamaan tarvittavat molekyylinsynty-, yhteenkerääntymis- ja toimivien laajempien biologisten rakenteiden muodostumisolosuhteet.<ref>Filosofisesti ilmaistuna tämä toteamus on ''analyyttinen tosio a priori'' eli väite, jonka totuus seuraa loogisesti jo siinä esiintyvien käsitteiden määritelmistä.</ref> Ohjaamattomat luonnonprosessit sen sijaan eivät tällaiseen tarvittavien uusien molekyylien syntyyn johtavaan ehdollisten todennäköisyyksien tarkoitushakuiseen manipulointiin pystyisi, ja entropian lain huomioon ottaen tämä on kova luonnontieteellinen tosiasia.<ref>Filosofisesti ilmaistuna kyseessä on ''synteettinen tosio a posteriori'' eli väite, jonka totuus ei perustu pelkkiin käsitemääritelmiin vaan empiirisen tutkimuksen kiistämättömiin tuloksiin, siis toistokokeiden vahvistamiin fysiikan invariantteihin, muuttumattomina toistuviksi todettuihin ja näin ollen luonnonlakina ilmaistuihin havaintotuloksiin.</ref>

Entropian laki ei siis estä elämän syntyä sinänsä mutta tekee sen satunnaisen synnyn ja ohjaamattoman megaevoluution luonnontieteelliseltä kannalta mahdottomaksi. Syystä [[A. E. Wilder-Smith]] aikanaan totesikin, että, jotta evoluutiosta saataisiin biosfäärillemme toimiva selitys, tarvittaisiin aivan uudet luonnonlait.

== Jälkipuinti: eräiden naturalististen vastaväitteiden arviointia ==

Uusdarvinistit esittävät entropian lain käsittely-yhteyksissä varsin usein täysin asiaankuulumattomia ''red herring'' -väitteitä, joilla on keskustelun kannalta vain olennaisia kysymyksenasetteluja hämärtävä vaikutus. Seuraavassa on kommentoituja esimerkkejä näistä.

=== "Kreationistit sekoittavat eri entropiakäsitteet toisiinsa" ===

Periaatteessa tämä on toki mahdollista ja joissain yksittäistapauksissa näin on kenties todella käynytkin, mutta jos tällainen väite halutaan keskusteluun mukaan, niin silloin pitäisi kyllä yksilöidä, missä tekstissä tällainen sekaannus olisi kriitikon arvion mukaan toteutunut ja miten tämä haksahdus siinä ilmenisi.

Yleispäteväksi tarkoitettuna väitteenä tällainen syytös ei pidä paikkaansa. Ellei sen jollakulla esittäjällä olekaan ollut suoranaista harhautustarkoitusta, hänen erehdyksensä on voinut johtua liian pintapuolisesta tutustumisesta ohjaamattoman evoluution luonnontieteellistä mahdottomuutta perustelevaan argumentointiin, joka voi toki aivan järkevästi yhdellä kertaa vedota yhteen, toisessa yhteydessä toiseen entropiakäsitteeseen sekoittamatta niitä silti kummassakaan yhteydessä toisiinsa; samassakin tekstissä voidaan selkeästi ja hallitusti esittää eri entropiakäsitteisiin perustuvia, toisistaan erillisiä tai toisiaan täydentäviä argumentteja, mikä sekin voi jäädä pikasilmäilytekniikkaan turvautuneelta kriitikolta hoksaamatta.

Ylipäänsäkin entropiaan liittyvää uusdarvinistista argumentintorjuntaa luonnehtii valitettavan usein pintapuolisesta asioihin perehtyneisyydestä kielivä, esim. naturalistien suosimista nettilähteistä tai joskus luetuista nettiväittelypuheenvuoroista löytyneiden iskulauseiden ja "mallivastausten" kritiikitön kierrättäminen. Ottaen huomioon, ettei uusdarvinistien arsenaalista näyttäisi parempaa kalustoa löytyvänkään, tämä keskustelun tason kannalta valitettava asiaintila on itse asiassa aivan ymmärrettäväkin: "kressuläpimurtoa" yritetään viivytysmielessä torjua ties millä kättä pidemmällä siinä toivossa, että jokin tulevan naturalistisen tutkimuksen hartaasti odotettu tulos ehtisi vielä apuun, pelastamaan viime hetkellä "oppikirjakonsensuksen" älyllisen kunnianarvoisuuden.

=== "Aurinko tuottaa paljon enemmän entropiaa kuin mitä elämän kehittyminen Maan päällä on kuluttanut" ===

Totta sinänsä, mutta tämä toteamus haksahtaa käsittelemään tarkasteltavan systeemin ulkopuolista entropian lisääntymistä ikään kuin jonain ohjaamattomien evoluutioprosessien polttoaineena, niin että aurinko olisi toiminut jonkinlaisena "maanpäällisen evoluutiomobiilin ilmaisena tankkauspisteenä".<ref>Evolutionistien näissä ajatuksissa on kyllä totta toinen puoli: ''ulkoisen energian saatavuus on ohjaamattomalle evoluutiolle ilmeisen '''välttämätön''' ehto; läheskään '''riittävä''' ehto se ei kuitenkaan ole'', ja juuri tätä seikkaa "taistelevat uusdarvinistit" pyrkivät suurelta yleisöltä voimiensa takaa piilottelemaan.</ref> Entropian lain sisäistäminen kuitenkin merkitsee sen tajuamista, että entropia luonnostaan lisääntyy kaikkialla, niin auringossa, maan päällä kuin muuallakin universumissa, eikä jossain tarkasteltavan systeemin ulkopuolella universumin kokonaisentropiaa lisäten tuotetun ulkoisen energian saanti sinänsä mitenkään vähennä sen vastaanottavan tarkasteltavan (avoimen tai suljetun muttei eristetyn) systeemin sisäistä entropiaa.<ref>Yleensä se päinvastoin nostaa sitä: Jos esim. jääkuution sisältävää kattilaa tarkastellaan termodynaamisena systeeminä ja tämä systeemi asetetaan kuumalle sähköliedelle, niin systeemiin virtaavan ulkoisen energian vaikutuksesta jääkuutio sulaa ja systeemin entropia kasvaa nopeammin kuin jos kattilaa olisi pidetty pöydällä huoneenlämmössä. Viimemainitussakin tapauksessa se kuitenkin ottaisi vastaan lämpöenergiaa ympäristöstään, jääkuutio vähitellen sulaisi ja systeemi kasvattaisi näin omaa entropiaansa. Tästä esimerkistä siis näkyy, että (maapallon ekosysteemin tavoin) ulkopuolista energiaa kaiken aikaa vastaanottavan suljetun systeemin entropia koko ajan kasvoi ja että tämä vieläpä tapahtui sitä nopeammin, mitä enemmän energiaa se vastaanotti aikayksikköä kohti. – Aivan sama tulos koskee myös säteilyn muodossa vastaanotettua energiaa: jos jääkuutiokattilaa lämmitetäänkin infrapunalampulla, sen entropia nytkin lisääntyy, ja taaskin sitä nopeammin, mitä enemmän (säteily)energiaa se aikayksikössä vastaanottaa.</ref>

Paikallinen entropian väheneminen avoimessa tai suljetussa (mutta ei eristetyssä) systeemissä on kyllä entropian lain estämättä sinänsä mahdollista, mutta entropian lain taustaa vasten se edellyttää aina jonkin erityisen syyn. Tällainen syy voi olla entropian kokonaiskasvunopeuden maksimoivan elottoman luonnon prosessin sivuvaikutus (säärintamat pilvimuodostelmineen, hiekka-aavikkodyynit yms.), ainakin jossain määrin älyllisen agentin määrätietoinen toiminta (termiitit ja monet muutkin eläimet rakentavat lajityypillisellä tavalla järjestettyjä pesiä, ihmiset puolestaan älyllisiin innovaatioihin pohjautuvia moninaisia laitteita ja rakenteita) tai sitten sanotunlaisen agentin tarkoituksella rakentaman laitteen toiminta (pakastin käyttää ulkopuoleltaan vastaanottamaansa sähköenergiaa alentamaan sisältönsä lämpötilaa ja sitä myöten entropiaakin). Jos elollisten organismien olemassaoloa ei myönnetä minkään tietoisen agentin (älyllisen suunnittelijan) suoraan tai epäsuorasti aiheuttamaksi, niiden synty olisi selitettävä viime kädessä entropian kasvuvauhtia maksimoineiden luonnonprosessien sivuvaikutuksilla tai lähellä termodynaamista tasapainotilaa olleiden systeemien satunnaisilmiöillä, ja kun kumpaankaan ei ymmärrettävästi ensinkään kyetä, niin keskustelun sekoittaminen jääkin sitten kuulijoiden hämäämisen viimeiseksi keinoksi.

=== "Entropian väheneminen on biosfäärissämme aivan yleistä, esim. yhteyttävissä kasveissa" ===

Totta sinänsä tämäkin väite, kuten edelliskohdan pakastimia koskeva toteamuskin; mutta ohjaamattoman evoluution mahdollisuuden perusteleminen on aivan eri asia kuin sen avulla selitettäviksi vaadittujen kohteiden toiminnan kuvailu: pakastinkin pystyy vähentämään paikallista entropiaa, mutta tämä ei millään tavoin puhu sen puolesta, että pakastimia syntyisi tai olisi voinut syntyä maan päällä itsestään vain siitä syystä, että maanpinta on jatkuvasti ottanut vastaan auringosta lähtenyttä säteilyenergiaa.

=== "Tuleehan sitä tuon tuosta päävoittoja lotossakin, joten kyllä epätodennäköisiäkin asioita tapahtuu" ===

Totta sinänsä tämäkin, mutta ei hyödytä ohjaamattoman evoluutiomallin uskottavuutta mitenkään: Lottosäännöthän on tarkoituksella laadittu sellaisiksi, että tilastollinen todennäköisyys on mitä sopivin pitämään suuren yleisön kiinnostuneena pelaamisesta. Tällöin siis päävoittoja on tultava riittävän harvoin, jotta voittopotit ehtisivät kasvaa mahdollisimman houkutteleviksi, mutta toisaalta riittävän usein, jotta voittaminen näyttäisi käytännössäkin mahdolliselta. Lottoesimerkki siis kertoo nimenomaan lottosääntöjen älyllisen suunnittelun toimivuudesta. Biologisen elämän historian vaatimat voittotodennäköisyydet sen sijaan ovat [[todennäköisyysrajojen vertailu|ratkaisevasti pienemmät kuin lotossa]], joten kvantitatiivisesti tämä rinnastus epäonnistuu surkeasti.

=== "Tapahtumien riippumattomuusoletus yliarvioi biomolekyylien satunnaissynnyn epätodennäköisyyttä" ===

Tämän väitteen mukaan ehdollisten todennäköisyyksien avulla saadaan ohjaamattomille evoluutioprosesseille paljon suuremmat todennäköisyydet kuin miltä asia näyttäisi probabilistisesti riippumattomien tapahtumien yhtäaikaisuuksien todennäköisyyden antavaa kertolaskusääntöä<ref>Kertolaskusäännön mukaan toisistaan riippumattomien tapahtumien yhdessä esiintymisen todennäköisyys on näiden tapahtumien erikseen tapahtumisten todennäköisyyksien tulo; esim. yhtä noppaa heitettäessä parillisen tuloksen todennäköisyys on 1/2, kolmella jaollisen tuloksen 1/3 ja tulos, joka on jaollinen sekä kahdella että kolmella, saadaan todennäköisyydellä 1/6 = 1/2 * 1/3.</ref> soveltamalla.

Väite on matemaattisesti mahdollinen<ref>Toisistaan probabilistisesti riippuvien tapahtumien yhteisesiintymätodennäköisyys voi olla suurempi tai pienempi kuin yhtä todennäköisten keskinäisriippumattomien tapahtumien yhteisesiintymätodennäköisyys.</ref> mutta luonnontieteellisesti kiistanalainen, ja näyttövelvollisuus (todistustaakka) on sen esittäjällä: olisi osoitettava syyt, joiden perusteella biomolekyylien satunnaissyntytodennäköisyyslaskelmissa pitäisi käyttää riippumattomuusoletusta suurempia ehdollisia todennäköisyyksiä, ja millaisia nämä ehdollisiksi korjatut todennäköisyydet, kyseiset syyt huomioon ottaen, sitten oikeastaan olisivat. [[Suunnitteluteoria]]n tarkoituksellisuuspäättelyt todellakin edellyttävät satunnaissyntytodennäköisyysylärajojen arvioimista, ja näitä arvioita on julkisesti esitetty. Kaikki ovat mitä tervetulleimpia kritisoimaan niitä ja esittämään perusteltuja konkreettisia korjausehdotuksia. Tämähän se juuri veisikin asioita eteenpäin!

== Viitteet ==

{{viitteet|fontti}}