Leila Haaparanta

Leila Tuulikki Haaparanta, omaa sukua Taiminen (s. 20. lokakuuta 1954 Kalvola) on suomalainen filosofi ja professori. Hän toimii Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian dosenttina ja filosofian professorina Tampereen yliopistossa.

Haaparanta on opiskellut Helsingin yliopistossa, jossa hän on väitellyt filosofian tohtoriksi vuonna 1985.


Tutkimus

Fysikalismin kritiikki

Fysikalisti joutuu astumaan selvästi fysiikan ulkopuolelle väittäessään, että kaikki kokemuksemme ilmiöt palautuvat viime kädessä fysiikkaan.

Jos tieteellisen maailmankatsomuksen kannattaja siis haluaa väittää esimerkiksi, että kaikki arkikokemuksemme piirissä esiintyvät ja erityistieteiden tahollaan tutkimat ilmiöt palautuvat viime kädessä fysiikkaan, hän joutuu tällaisen väitteen esittäessään astumaan selkeästi fysiikan itsensä ulkopuolelle. Tilanne on samanlainen, jos perustaksi esitetään biologiaa tai evoluutioteoriaa.

Haaparanta & Koskinen1

Fysikalistinen vakaumus ei ole tieteellisen päättelyn johtopäätös vaan sen yksi mahdollinen lähtökohta. Tieteellisten tosiasioiden tulkinta edellyttää viitekehystä, johon sisältyy oletuksia maailmankaikkeuden alkuperästä ja sen perimmäisestä olemuksesta.

Usein fysikalistit antavat vaikutelman, että heidän materialisminsa ja fysikalisminsa on tieteellinen maailmankatsomus, kun taas Jumalaan uskovien näkemys olisi epätieteellistä. Haaparanta kuitenkin kiinnittää huomiota tällaisen näkemyksen uskonvaraiseen luonteeseen:

Kun tieteellisen maailmankatsomuksen hyväksyvä henkilö päättää nojata tieteelliseen maailmankuvaan ja sitoutua epäuskoon tai ateismiin, hän tekee filosofisessa mielessä samankaltaisen valinnan kuin uskonnollinen henkilö.

Haaparanta & Koskinen1

Kun tieteen esittämiä kuvauksia oikeutetaan, joudutaan astumaan tieteen ulkopuolelle, filosofian alueelle.

Niin sanottu tieteellinen maailmankatsomus on eräänlainen uskon valinta. Sen kannattaja ilmentää halua uskoa ja hän suorittaa perustavan valinnan sen suhteen, minkä varaan hän luottamuksensa rakentaa. Koko todellisuuden pelkistäminen sen aineellisiin osatekijöihin on luonteeltaan epäuskoa suhteessa Jumalaan. Siinä torjutaan Jumalan todellisuus maailmankatsomuksellisen uskon tasolla. ”Epäusko ymmärretään vastahakoisuudeksi Jumalaa kohtaan tai Jumalasta irrottautumiseksi.” Ateistikin suorittaa yhdenlaisen ”uskon hypyn”

Haaparanta & Koskinen2

Ateistit pyrkivät usein salaamaan oman uskon hyppynsä samaistamalla sen puolueettomaan tieteelliseen objektiivisuuteen.

Epäilyksen asema uskovan elämässä

Usko Jumalaan ei sulje pois epäilyä. Päinvastoin, usko Jumalaan vapauttaa epäilemään. Haaparanta & Koskinen3 kuvaavat tätä asiaintilaa osuvasti:

Vaikka uskonnollinen usko ymmärrettäisiin luottamukseksi tai varmuudeksi, tämä ei tarkoita, ettei epäily olisi mielekästä ja aitoa myös uskon ”sisäpuolisena asenteena” (aika ajoin toistuvana tilana). – – Epäily on tietty uskovan mielentila, ehkä ajoittainen epäluottamuksen tila, joka on merkityksellistä uskovan koko elämän kannalta. Epäilyllä on käsitteellinen sisältö, joka yleensä voidaan esittää propositioina.

Haaparanta & Koskinen3

Haaparanta ja Koskinen valaisevat epäilyn merkitystä uskovan elämässä ottamalla esimerkiksi Äiti Teresan, jonka mukaan epäily tarkoittaa entistä suurempaa Jumalan läheisyyttä, koska epäily konkretisoi sen, mitä on Jumalan menettäminen.

Vaikka usko ei synnykään rationaalisen argumentaation voimasta, niin uskovan elämässä ja Jumala-suhteessa rationaalisuudessa on paikkansa sitä kautta, että uskova haluaa ymmärtää elämäänsä ja nähdä sen mielekkäänä.

Haaparanta & Koskinen4


Teoksia

  • Semi-Ramistic studies essays in honour of Raimo Tuomela (1980)
  • Semi-Ramistic studies essays in honour of Raimo Tuomela (1980)* Semi-Ramistic studies essays in honour of Raimo Tuomela (1980)
  • Huippuluokan tutkielmia Esa Saarisen 30-vuotispäivän kunniaksi (1983)
  • Frege synthesized essays on the philosophical and foundational work of Gottlob Frege (1986)
  • Haaparanta, Leila & Niiniluoto, Ilkka: Johdatus tieteelliseen ajatteluun. Helsingin yliopiston filosofian laitoksen julkaisuja 3/1986. 6., korjattu painos. Helsinki: Helsingin yliopisto, 1991. ISBN 951-45-4077-8.
  • Nainen, järki ja ihmisarvo esseitä filosofian klassikoiden naiskäsityksistä (1986)
  • Language, knowledge, and intentionality perspectives on the philosophy of Jaakko Hintikka (1990)
  • Mind and cognition philosophical perspectives on cognitive science and artificial intelligence (1995)
  • Kokemus (2002)

Aiheesta muualla

Lähteet

  • Haaparanta, Leila & Koskinen Heikki J.: Luottamus, epäusko ja epäilevä usko, teoksessa Pietarinen, Ahti-Veikko & Pihlström, Sami & Toppinen, Pilvi (toim.): Usko, s. 247–261. Helsinki: Filosofisia tutkimuksia Helsingin yliopistosta, 2009.

Viitteet

  1. > 1,0 1,1 Haaparanta & Koskinen 2009: 254–255
  2. ^ Haaparanta & Koskinen 2009: 251, 255
  3. > 3,0 3,1 Haaparanta & Koskinen 2009: 253
  4. ^ Haaparanta & Koskinen 2009: 252