Ero sivun ”Westcottin ja Hortin tekstilaitos” versioiden välillä
(Luokkaan "Raamatun tekstit") |
p (Siivoilua) |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Westcottin ja Hortin tekstilaitoksella''' tarkoitetaan [[Brooke Foss Westcott|B. F. Westcottin]] ja [[Fenton John Anthony Hort|F. J. A. Hortin]] laatimaa [[Uusi testamentti|Uuden testamentin]] [[koinee|kreikankielistä]] tekstilaitosta, joka on julkaistu vuonna | '''Westcottin ja Hortin tekstilaitoksella''' tarkoitetaan [[wp:Brooke Foss Westcott|B. F. Westcottin]] ja [[wp:Fenton John Anthony Hort|F. J. A. Hortin]] laatimaa [[Uusi testamentti|Uuden testamentin]] [[wp:koinee|kreikankielistä]] tekstilaitosta, joka on julkaistu vuonna 1881. Seuraavana vuonna 1882 ilmestyi Hortin laatima johdanto ''Introduction to the New Testament in the Original Greek'', joka esitteli heidän tekstilaitokseen sovelletun tekstikriittisen metodin. | ||
1500-luvulta 1800-luvulle saakka yksinomainen käytetty Uuden testamentin kreikankielinen teksti oli [[Textus Receptus]]. Ajan kuluessa löytyi vanhempia, aiemmin tuntemattomia Uuden testamentin käsikirjoituksia, jotka tekstiltään poikkesivat joissakin kohdissa merkittävästi Textus Receptuksesta. Samalla epäily Textus Receptuksen luotettavuutta kohtaan kasvoi, ja 1800-luvulla alettiin laatia kriittisiä Uuden testamentin tekstilaitoksia, jotka perustuivat vanhimpiin tunnettuihin käsikirjoituksiin. Ennen Westcottia ja Hortia uusia tekstilaitoksia laativat mm. Karl Lachmann ja Constantin Tischendorf. Kuitenkin vasta Westcottin ja Hortin tekstilaitosta seuranneen johdannon voidaan katsoa syrjäyttäneen Textus Receptuksen, koska siinä syntetisoitiin Bentleyn tekstikriittiset periaatteet 1800-luvun yleiseen kehitykseen Uuden testamentin tekstikritiikin alalla. Westcott ja Hort olivat aikaansa edellä, kun he kirjasivat tarkasti oman tekstikriittisen lähestymistapansa kirjankansien väliin. Heidän johdantoteoksessa esittämä teoria on ensimmäinen kokonaisvaltainen hahmotus käsikirjoitusten historiasta ja tekstikriittisestä metodista. | 1500-luvulta 1800-luvulle saakka yksinomainen käytetty Uuden testamentin kreikankielinen teksti oli [[Textus Receptus]]. Ajan kuluessa löytyi vanhempia, aiemmin tuntemattomia Uuden testamentin käsikirjoituksia, jotka tekstiltään poikkesivat joissakin kohdissa merkittävästi Textus Receptuksesta. Samalla epäily Textus Receptuksen luotettavuutta kohtaan kasvoi, ja 1800-luvulla alettiin laatia kriittisiä Uuden testamentin tekstilaitoksia, jotka perustuivat vanhimpiin tunnettuihin käsikirjoituksiin. Ennen Westcottia ja Hortia uusia tekstilaitoksia laativat mm. Karl Lachmann ja Constantin Tischendorf. Kuitenkin vasta Westcottin ja Hortin tekstilaitosta seuranneen johdannon voidaan katsoa syrjäyttäneen Textus Receptuksen, koska siinä syntetisoitiin Bentleyn tekstikriittiset periaatteet 1800-luvun yleiseen kehitykseen Uuden testamentin tekstikritiikin alalla. Westcott ja Hort olivat aikaansa edellä, kun he kirjasivat tarkasti oman tekstikriittisen lähestymistapansa kirjankansien väliin. Heidän johdantoteoksessa esittämä teoria on ensimmäinen kokonaisvaltainen hahmotus käsikirjoitusten historiasta ja tekstikriittisestä metodista. | ||
| Rivi 7: | Rivi 7: | ||
Nykyisin eniten käytetyt kriittiset Uuden testamentin tekstilaitokset ''Novum Testamentum Graece'' (27. painos Deutsche Bibelgesellschaft, Stuttgart 1993) ja ''The Greek New Testament'' (4. painos Deutsche Bibelgesellschaft, Stuttgart 1993) ovat tekstiltään lähellä Westcottin ja Hortin laitosta, josta ne poikkeavat noin 500 kohdassa. Nämä kaksi tekstilaitosta (toisin kuin Westcottin ja Hortin laitos) perustuvat ekleettiseen tekstikriittiseen metodiin, jossa tekstikriitikko osin varsin subjektiivisin perustein määrittelee parhaat lukutavat. Ero tekstikriittisessä metodissa sekä Westcottin ja Hortin laitoksen laatimisen jälkeen löydetty uusi käsikirjoitusaineisto on syynä siihen, että nykyiset tekstilaitokset poikkeavat jonkin verran Westcottin ja Hortin laitoksen tekstistä. | Nykyisin eniten käytetyt kriittiset Uuden testamentin tekstilaitokset ''Novum Testamentum Graece'' (27. painos Deutsche Bibelgesellschaft, Stuttgart 1993) ja ''The Greek New Testament'' (4. painos Deutsche Bibelgesellschaft, Stuttgart 1993) ovat tekstiltään lähellä Westcottin ja Hortin laitosta, josta ne poikkeavat noin 500 kohdassa. Nämä kaksi tekstilaitosta (toisin kuin Westcottin ja Hortin laitos) perustuvat ekleettiseen tekstikriittiseen metodiin, jossa tekstikriitikko osin varsin subjektiivisin perustein määrittelee parhaat lukutavat. Ero tekstikriittisessä metodissa sekä Westcottin ja Hortin laitoksen laatimisen jälkeen löydetty uusi käsikirjoitusaineisto on syynä siihen, että nykyiset tekstilaitokset poikkeavat jonkin verran Westcottin ja Hortin laitoksen tekstistä. | ||
Niissä kohdin, joissa nykyiset tekstilaitokset poikkeavat Westcottin ja Hortin laitoksen tekstistä, on usein palattu Textus Receptuksen mukaiseen lukutapaan. Merkittävimpiä näistä kohdista ovat ''läntiset ei-interpolaatiot'' (engl. ''Western non-interpolations''). Nämä ovat kohtia, joissa Westcott ja Hort katsoivat länsimaista tekstiä edustavan Codex Bezaen lyhyempien lukutapojen olevan alkuperäisiä ja siksi nämä kohdat (jakeissa | Niissä kohdin, joissa nykyiset tekstilaitokset poikkeavat Westcottin ja Hortin laitoksen tekstistä, on usein palattu Textus Receptuksen mukaiseen lukutapaan. Merkittävimpiä näistä kohdista ovat ''läntiset ei-interpolaatiot'' (engl. ''Western non-interpolations''). Nämä ovat kohtia, joissa Westcott ja Hort katsoivat länsimaista tekstiä edustavan Codex Bezaen lyhyempien lukutapojen olevan alkuperäisiä ja siksi nämä kohdat (jakeissa {{rp|Matt. 27:49}}; {{rp|Luuk. 22:19-20}}; {{rp|Luuk. 24:3}}; {{rp|Luuk. 24:6}}; {{rp|Luuk. 24:12}}; {{rp|Luuk. 24:36}}; {{rp|Luuk. 24:40}}; {{rp|Luuk. 24:51-52}}) on Westcottin ja Hortin laitoksessa laitettu kaksinkertaisiin hakasulkuihin. Nykyisin tekstikriitikot useimmiten kuitenkin katsovat edellä mainittujen kohtien kuuluvan alkuperäiseen tekstiin. | ||
== Katso myös == | == Katso myös == | ||
Nykyinen versio 17. kesäkuuta 2010 kello 13.56
Westcottin ja Hortin tekstilaitoksella tarkoitetaan B. F. Westcottin ja F. J. A. Hortin laatimaa Uuden testamentin kreikankielistä tekstilaitosta, joka on julkaistu vuonna 1881. Seuraavana vuonna 1882 ilmestyi Hortin laatima johdanto Introduction to the New Testament in the Original Greek, joka esitteli heidän tekstilaitokseen sovelletun tekstikriittisen metodin.
1500-luvulta 1800-luvulle saakka yksinomainen käytetty Uuden testamentin kreikankielinen teksti oli Textus Receptus. Ajan kuluessa löytyi vanhempia, aiemmin tuntemattomia Uuden testamentin käsikirjoituksia, jotka tekstiltään poikkesivat joissakin kohdissa merkittävästi Textus Receptuksesta. Samalla epäily Textus Receptuksen luotettavuutta kohtaan kasvoi, ja 1800-luvulla alettiin laatia kriittisiä Uuden testamentin tekstilaitoksia, jotka perustuivat vanhimpiin tunnettuihin käsikirjoituksiin. Ennen Westcottia ja Hortia uusia tekstilaitoksia laativat mm. Karl Lachmann ja Constantin Tischendorf. Kuitenkin vasta Westcottin ja Hortin tekstilaitosta seuranneen johdannon voidaan katsoa syrjäyttäneen Textus Receptuksen, koska siinä syntetisoitiin Bentleyn tekstikriittiset periaatteet 1800-luvun yleiseen kehitykseen Uuden testamentin tekstikritiikin alalla. Westcott ja Hort olivat aikaansa edellä, kun he kirjasivat tarkasti oman tekstikriittisen lähestymistapansa kirjankansien väliin. Heidän johdantoteoksessa esittämä teoria on ensimmäinen kokonaisvaltainen hahmotus käsikirjoitusten historiasta ja tekstikriittisestä metodista.
Westcottin ja Hortin tekstilaitos perustuu Uuden testamentin aleksandrialaista tekstimuotoa edustaviin käsikirjoituksiin, erityisesti Codex Vaticanukseen ja Codex Sinaiticukseen. Tässä suhteessa Westcottin ja Hortin laitos poikkeaa Textus Receptuksesta, joka perustuu pääosin bysanttilaista tekstimuotoa (katso Bysantin tekstilaitos) edustaviin käsikirjoituksiin. Westcott ja Hort hylkäsivät bysanttilaisen tekstimuodon koska he katsoivat, että se oli koottu 300-luvulla yhdistelemällä aleksandrialaisen ja ns. länsimaisen tekstimuodon (jota edustaa Codex Bezae) mukaisia lukutapoja ja kirkollisella asetuksella määrätty otettavaksi käyttöön kirkon standarditekstinä. Bysanttilaisen tekstimuodon hylkääminen, joka on edelleen Uuden testamentin tekstikritiikin vallitseva lähtökohta, perustui kuitenkin suurelta osin todistamattomiin ennakko-oletuksiin. Westcottin ja Hortin laitoksen teksti seuraa lähemmin Codex Vaticanuksen kuin minkään muun käsikirjoituksen tekstiä ja edustaa julkaistuista tekstilaitoksista edelleen puhtaimmin aleksandrialaista tekstimuotoa.
Nykyisin eniten käytetyt kriittiset Uuden testamentin tekstilaitokset Novum Testamentum Graece (27. painos Deutsche Bibelgesellschaft, Stuttgart 1993) ja The Greek New Testament (4. painos Deutsche Bibelgesellschaft, Stuttgart 1993) ovat tekstiltään lähellä Westcottin ja Hortin laitosta, josta ne poikkeavat noin 500 kohdassa. Nämä kaksi tekstilaitosta (toisin kuin Westcottin ja Hortin laitos) perustuvat ekleettiseen tekstikriittiseen metodiin, jossa tekstikriitikko osin varsin subjektiivisin perustein määrittelee parhaat lukutavat. Ero tekstikriittisessä metodissa sekä Westcottin ja Hortin laitoksen laatimisen jälkeen löydetty uusi käsikirjoitusaineisto on syynä siihen, että nykyiset tekstilaitokset poikkeavat jonkin verran Westcottin ja Hortin laitoksen tekstistä.
Niissä kohdin, joissa nykyiset tekstilaitokset poikkeavat Westcottin ja Hortin laitoksen tekstistä, on usein palattu Textus Receptuksen mukaiseen lukutapaan. Merkittävimpiä näistä kohdista ovat läntiset ei-interpolaatiot (engl. Western non-interpolations). Nämä ovat kohtia, joissa Westcott ja Hort katsoivat länsimaista tekstiä edustavan Codex Bezaen lyhyempien lukutapojen olevan alkuperäisiä ja siksi nämä kohdat (jakeissa Matt. 27:49; Luuk. 22:19-20; Luuk. 24:3; Luuk. 24:6; Luuk. 24:12; Luuk. 24:36; Luuk. 24:40; Luuk. 24:51-52) on Westcottin ja Hortin laitoksessa laitettu kaksinkertaisiin hakasulkuihin. Nykyisin tekstikriitikot useimmiten kuitenkin katsovat edellä mainittujen kohtien kuuluvan alkuperäiseen tekstiin.
