Anonyymi
Et ole kirjautunut
Keskustelu
Muokkaukset
Luo tunnus
Kirjaudu sisään
ApoWiki
Haku
Muokataan osiota sivusta
Tieteellinen maailmankatsomus
ApoWikistä
Nimiavaruudet
Sivu
Keskustelu
Lisää
Lisää
Sivun toiminnot
Lue
Muokkaa
Historia
Varoitus:
Et ole kirjautunut sisään. IP-osoitteesi näkyy julkisesti kaikille, jos muokkaat. Jos
kirjaudut sisään
tai
luot tunnuksen
, muokkauksesi yhdistetään käyttäjänimeesi ja saat paremman käyttökokemuksen.
Mainosroskan tarkastus.
Älä
täytä tätä!
===2.5.2. Luonnolliset ja yliluonnolliset selitykset=== Niiniluodon mukaan tieteen metodin tunnusmerkkejä ovat :a) "julkisesti koeteltavissa olevan aineiston kunnioittaminen", :b) "oletusten kriittinen arvioiminen" ja :c) "pitäytyminen luonnollisiin selityksiin yliluonnollisten sijasta"<ref name="N138" /> Hän esittää ensin kaksi periaatetta, jotka ovat yleisesti hyväksyttyjä ja liittää niihin kolmannen, "pitäytyminen luonnollisiin selityksiin yliluonnollisten sijasta". joka sisältää naturalistisen tutkimusohjelman ytimen. Niiniluoto liittää omat perustavat tutkimusohjelmalliset olettamuksensa määritelmän avulla osaksi "tieteellistä maailmankatsomusta". Niiniluodon mukaan naturalistinen tieteenkäsitys on ainoa mahdollinen. {{lainaus|Siten voidaan todeta, että moderniin tieteelliseen maailmankatsomukseen erottamattomasti kuuluu sääntö, jonka mukaan "luonnolliset" selitykset ovat parempia kuin "yliluonnolliset". Silloinkin kun "luonnollista" selitystä ei ole vielä löydetty, sen etsimisen jatkaminen on parempi vaihtoehto kuin "yliluonnollisiin" selityksiin turvautuminen. Totuuden vaatimuksin esiintyvä uskonnollinen maailmankatsomus on yhteensopimaton näin määritellyn tieteellisen maailmankatsomuksen kanssa - siitä huolimatta, että suoranaista ristiriitaa ei olisikaan löydettävissä uskonnon ja erityistieteen tulosten välillä.|Niiniluoto<ref>Niiniluoto 1980: 88</ref>}} Niiniluoto katsoo tieteellisen ajattelun edellyttävän, että kaikki maailmassa tapahtuu luonnollisten syiden perusteella. Alston<ref name=”A1993”>{{Kirjaviite | Tekijä = [[William Alston|Alston, W.]] | Nimeke = The Reliability of Sense Perception | Julkaisija = Ithaca: Cornell University Press | Vuosi = 1993 | Sivu = 244-245}}</ref> kuitenkin kritisoi tätä oletusta. Hänen mukaansa tämä oletus ei muodosta tieteellisen tutkimuksen perustaa, vaikkakin se saattaa muodostaa siihen usein liitettävän ideologian. Aloittaessaan tutkimustaan tiedemies tosin olettaa, että hän pystyy selittämään tutkimuskohteensa ilmiöt luonnollisten syiden perusteella ja että nämä syyt ilmenevät säännönmukaisesti. Tieteellisessä tutkimuksessa oletetaan, että sen tutkimuskohteena olevilla tapahtumilla on yleensä taipumus toteutua säännönmukaisesti. Ilman tällaista oletusta ei olisi mielekästä alkaa etsiä tapahtumien syitä. Tässä mielessä ei ole ongelmallista pitäytyä periaatteeseen, että tieteessä, tai ainakin luonnontieteessä, etsitään luonnollisia selityksiä. Ongelmallista on tämän periaatteen yhdistäminen naturalistiseen periaatteeseen, jonka mukaan tieteellinen tieto on ainoa tapa saada maailmasta tietoa. Näiden kahden periaatteen yhdistämisestä syntyy oletus suljetusta naturalistisesta järjestelmästä, joka on syntynyt itsestään ja pysyy voimassa itsestään. Tällöin oletetaan, ettei luonnossa oleva järjestys tarvitse selitystä eikä ole mahdollista saada tietoa Jumalasta luonnossa olevan järjestyksen avulla. Niiniluoto ei tässä yhteydessä tee selvää eroa kahden asian välillä: :a) aineellinen todellisuus toimii kausaalisesti, :b) mitään yliluonnollista ei ole olemassa. Kristillinen ajattelu on "naturalistista" siinä mielessä, että se pitää ainetta todellisena, ja uskoo aineen olevan kokonaan älykkään Jumalan luomusta. Niinpä kristillisen näkemyksen mukaan on selvää, että luonnon tutkimisessa on etsittävä luonnollisia selityksiä, koska niiden avulla voidaan paljastaa aineellisessa todellisuudessa ilmenevä järjestys, joka kertoo sen Luojan älykkyydestä. Luonnolliset ja yliluonnolliset selitykset eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan tietynlainen yliluonnollinen selitys maailmankaikkeuden alkuperälle tarjoaa järkisyyn etsiä luonnollisia selityksiä: jos maailmankaikkeus on saanut alkunsa älykkään Luojan suunnittelemana, on mielekästä etsiä luonnosta älykästä järjestystä. Toisaalta luonnollinen selitys voi olla joissakin tapauksissa riittämätön. Se on riittämätön esimerkiksi selityksenä alkuräjähdyksen alkuehtojen syntymiselle: tyhjästä ei voi syntyä mitään. Yliluonnollista selitystä tarvitaan, kun pyritään ymmärtämään aineellisen todellisuuden alkuperää ja sen järjestyksen alkuperää. Tällainen yliluonnollinen alkuperäselitys ei ole ristiriidassa aineellisen todellisuuden rakennetta analysoivien luonnollisten selitysten kanssa. Ennemminkin voitaisiin väittää, että luonnollisia syy-seuraus -selityksiä on vaikea tiedollisesti oikeuttaa ateistisesta lähtökohdasta. On epäselvää, miksi ateistisesta näkökulmasta olisi mielekästä olettaa luonnosta löytyvän älykästä järjestystä, jos koko todellisuuden alkuperän oletetaan olevan perimmältään sattumanvarainen. Luonnossa ilmenevä järjestys antaa erityisen syyn pohtia mahdollisuutta, että luonto on älykkään suunnitelman tulosta. Niinpä luonnollisten selitysten menestys luonnon tutkimisessa ei tarjoa syytä sulkea ilmoitustieto pois tieteestä. Juuri kristillinen ilmoitustieto on antanut tieteelle ne perustavat ennakko-olettamukset, joiden valossa on mielekästä lähteä etsimään luonnollisia selityksiä. Esimerkiksi William Harvey sanoi keksineensä verenkiertojärjestelmän, koska hän uskoi jumalalliseen arkkitehtiin, joka on luonut kaiken "tiettyä tarkoitusta varten, jotakin hyvää päämäärää varten" <ref name="koons79" />. Tällaisella tarkoituksenmukaisen toiminnan käsitteeseen perustuvalla ajattelulla on ollut tärkeä merkitys biologiassa aina meidän päiviimme saakka. Kun proteiini identifioidaan entsyymiksi ja DNA-molekyyli "koodiksi", käytetään tarkoituksenmukaisen toiminnan käsitettä. Plantinga<ref>{{Kirjaviite | Tekijä =[[Alvin Plantinga]] | Nimeke =[[Warrant: The Current Debate]] | Julkaisija =New York: Oxford University Press | Vuosi =1993 | Kappale = | Sivu = | Selite = | Tunniste =ISBN 0-19-507861-6}}</ref> on argumentoinut, ettei tarkoituksenmukaisen toiminnan käsitettä voida perustellusti käyttää puhtaasti naturalistisessa viitekehyksessä. Niiniluoto kääntää luonnossa olevan järjestyksen tukemaan metodologista ateismia: koska luonnossa on järjestystä, sitä ei voida tulkita Jumalan älykkään suunnitelman tulokseksi eikä luonnon tutkimuksessa voida hyötyä Jumalan ilmoituksesta. Olettaako Niiniluoto, että jos Jumala olisi olemassa, hänen täytyisi olla olemassa aineellisen todellisuuden mahdollisissa kausaalisissa aukoissa? Jos tällaisia aukkoja ei löydy, Jumala ei voi olla olemassa. Olisiko mielekkäämpää olettaa, että luonnollisten syy-seuraus -selitysten toimivuus luonnossa kertoo siitä, että luonto on älykkään suunnitelman tulosta? Niiniluoto olettaa, ettei tieteellisellä menetelmällä ole mahdollista todistaa, että Jumala on olemassa tai että Jumalaa ei ole olemassa. Koska tiede ei koskaan tosiasiassa ratkaise kaikkia maailmaa koskevia kysymyksiä ja tieteellinen tieto on aina jossakin määrin epävarmaa, tieteen ulkopuolelle jää aina ratkaisemattomia kysymyksiä. Näiden osalta "tiede suosittelee ainakin toistaiseksi kannanotosta pidättäytymistä". Näihin kysymyksiin voi joku omaksua vastauksia "esimerkiksi uskonnollisten motiivien pohjalta". Niiniluoto kuitenkin toteaa: Nämä ei-tieteelliset vastaukset eivät ole suoranaisessa ristiriidassa tieteen kanssa, vaikka tieteellisen maailmankatsomuksen kannalta ne ovat vailla perusteita - ja siten esimerkkejä herkkäuskoisesta toiveajattelusta.<ref>Niiniluoto 2003: 138</ref> Niiniluoto olettaa, että Jumalan olemassaolo täytyisi voida todistaa luonnontieteen menetelmillä ennen kuin Jumalan olemassaoloon olisi mahdollista perustellusti uskoa. Kaikki naturalistit eivät kuitenkaan ole yhtä mieltä siitä, että naturalistisen tutkimusohjelman voisi sitoa johonkin tiettyyn käsitykseen todellisuuden luonteesta (ontologiasta) tai tiedon mahdollisuuksista ja edellytyksistä (tietoteoriasta). Naturalistit pitävät luonnontiedettä ehdottomana auktoriteettina muodostettaessa käsitystä siitä, mitä on olemassa ja millainen maailma on. Käsityksiä on muutettava tieteen kehityksen mukaan. Niinpä naturalistista tutkimusohjelmaa ei tämän näkemyksen mukana voi sitoa yhteen tiettyyn ontologiseen käsitykseen, koska tieteen kehittyessä käsitys ontologiasta voi muuttua. Naturalistinen tutkimusohjelma ei tämän näkemyksen mukaan välttämättä johda käsitykseen, jonka mukaan ei ole olemassa mitään yliluonnollista. Ensinnäkin on vaikea tarkasti määritellä luonnollisen ja yliluonnollisen välistä rajaa. Toiseksi on mahdotonta rajata sitä, mihin käsitykseen todellisuuden luonteesta luonnontiede saa päätyä.<ref>Rea 2002: 55</ref> '''Willard van Orman Quinen''' (1908–) mukaan naturalismi on sen tiedostamista, "että todellisuus identifioidaan ja kuvataan itse tieteen pohjalta, ei minkään edeltä käyvän filosofian pohjalta"<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Quine W. V. | Nimeke = Theories and Things | Julkaisija = Cambridge, Mass: Harvard University Press | Vuosi = 1981 | Sivu = 21 }}</ref>. Hänen mielestään Jumalakin voidaan hyväksyä, jos häntä tarvitaan empiirisesti havaittavien ilmiöiden selitykseksi. Metodologinen naturalismi ja teismi eivät siis sulje toisiaan loogisesti pois: jos on mahdollista saada tietoa Jumalasta luonnontieteellisillä menetelmillä, metodologinen naturalisti voi olla teisti. Useimmat naturalistit ovat tänä päivänä kuitenkin ateisteja, koska he katsovat, ettei Jumalaa tarvita empiiristen ilmiöiden selitykseksi. Naturalistinen metodologia yhdessä tieteen nykytilan kanssa ohjaa heidän mielestään uskomaan ateismiin, fysikalismiin ja materialismiin. Tämä taas johtuu siitä, että Jumalalle ja aineettomille objekteille ei yleensä suoda paikkaa nykyisin yleisesti hyväksytyissä tieteellisissä teorioissa. Ateismia ei kuitenkaan voida pitää loogisesti välttämättömänä seurauksena naturalistisesta tutkimusohjelmasta, koska on mahdollista, että naturalistisilla menetelmillä saadaan tietoa Jumalasta. Modernissa keskustelussa on puolustettu näkemystä, jonka mukaan todellisuudessa vallitseva täsmennetty monimutkaisuus (specified complexity) antaa syyn uskoa, että todellisuuden järjestys on seurausta järjellisestä suunnittelusta. Sikäli kuin luonnontieteen menetelmillä on mahdollista saada tietoa luonnon täsmennetystä monimutkaisuudesta ja täsmennetty monimutkaisuus voidaan parhaiten selittää olettamalla järjellinen suunnittelija, luonnontiede tarjoaa tukea teismille. Tällaista näkemystä edustaa esimerkiksi William A. Dembski kirjassaan Älykkään suunnitelman idea.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = [[William A. Dembski|Dembski, William A.]] | Nimeke = Älykkään suunnitelman idea | Julkaisija = Helsinki: Datakirjat | Vuosi = 2002 | Sivu = }}</ref>{{,}}<ref>Rea 2002: 60, 69</ref>
Yhteenveto:
Kaikki ApoWikiin tehtävät tuotokset katsotaan julkaistuksi GNU Free Documentation License 1.3 or later -lisenssin mukaisesti (katso lisätietoja sivulta
ApoWiki:Tekijänoikeudet
). Jos et halua, että tekstiäsi voidaan muokata ja uudelleenkäytetään vapaasti, älä tallenna sitä.
Lupaat myös, että kirjoitit tekstisi itse, tai kopioit sen jostain vapaasta lähteestä.
Älä käytä tekijänoikeuden alaisa materiaalia ilman lupaa!
Peruuta
Muokkausohjeet
(avautuu uuteen ikkunaan)
Valikko
Valikko
Etusivu
Kahvihuone
Ilmoitustaulu
Lukusuositukset
Tuoreet muutokset
Luokkahakemisto
Satunnainen sivu
Kiitokset
Linkit
Ohje
Wiki-työkalut
Wiki-työkalut
Toimintosivut
Sivutyökalut
Sivutyökalut
Käyttäjäsivun työkalut
Lisää
Tänne viittaavat sivut
Linkitettyjen sivujen muutokset
Sivun tiedot
Sivun lokit