Muokataan sivua The Bible, Protestantism, and the Rise of Natural Science (kirja)
ApoWikistä
Kumoaminen voidaan suorittaa. Varmista alla olevasta vertailusta, että haluat saada aikaan tämän lopputuloksen, ja sen jälkeen julkaise alla näkyvät muutokset.
| Nykyinen versio | Oma tekstisi | ||
| Rivi 30: | Rivi 30: | ||
Sanakeskeisen kulttuurin kehityksessä keskeinen merkitys oli [[Raamattu|Raamatulla]] ja sen tulkinnalla. Uskonpuhdistajat ja humanistit alkoivat tulkita Raamattua sen historiallisessa perusmerkityksessä aikaisemmin tulkintaa hallinneen [[wp:allegoria|allegorisen]] lähestymistavan sijaan. Allegorisesta tulkintatavasta luopuminen romahdutti keskiaikaisen symbolisen maailman ja avasi tien luonnon matemaattiselle ja taksonomiselle kuvaukselle. | Sanakeskeisen kulttuurin kehityksessä keskeinen merkitys oli [[Raamattu|Raamatulla]] ja sen tulkinnalla. Uskonpuhdistajat ja humanistit alkoivat tulkita Raamattua sen historiallisessa perusmerkityksessä aikaisemmin tulkintaa hallinneen [[wp:allegoria|allegorisen]] lähestymistavan sijaan. Allegorisesta tulkintatavasta luopuminen romahdutti keskiaikaisen symbolisen maailman ja avasi tien luonnon matemaattiselle ja taksonomiselle kuvaukselle. | ||
{{sitaatti|Protestanttiset uskonpuhdistajat, jotka saivat jonkin verran apua renessanssin humanisteilta, kannattivat uutta lähestymistapaa Raamatun tekstiin. Näin tehdessään he tekivät tulkintaopillisen vallankumouksen, joka tuotti mukanaan uuden lähestymistavan luonnon objekteihin. Hylätessään allegorian ja pitäytyessään näkemykseen, että Raamattua, [[Jumala]]n sanojen kirjaa, tuli lukea sen historiallisessa ja kirjaimellisessa merkityksessä, he epähuomiossa tekivät mahdolliseksi uuden lähestymistavan toiseen ”kirjaan”, luonnon kirjaan. Tämä uusi lähestymistapa oli olennaisesti tieteellinen. | {{sitaatti|Protestanttiset uskonpuhdistajat, jotka saivat jonkin verran apua renessanssin humanisteilta, kannattivat uutta lähestymistapaa Raamatun tekstiin. Näin tehdessään he tekivät tulkintaopillisen vallankumouksen, joka tuotti mukanaan uuden lähestymistavan luonnon objekteihin. Hylätessään allegorian ja pitäytyessään näkemykseen, että Raamattua, [[Jumala]]n sanojen kirjaa, tuli lukea sen historiallisessa ja kirjaimellisessa merkityksessä, he epähuomiossa tekivät mahdolliseksi uuden lähestymistavan toiseen ”kirjaan”, luonnon kirjaan. Tämä uusi lähestymistapa oli olennaisesti tieteellinen. (Harrison 2006: 116).}} | ||
Keskiaikaa hallinnut allegorinen Raamatun lukutapa liittyi Harrisonin | Keskiaikaa hallinnut allegorinen Raamatun lukutapa liittyi Harrisonin (2001: luku 1) mukaan yhteen luonnon symbolisen lukemisen ja järjestämisen kanssa. [[Platon]]inen lähestymistapa teki mahdolliseksi tulkita luonnon maailmaa sellaisen merkitysopin pohjalta, jossa jokaista näkyvää piirrettä luomakunnassa vastasi jokin näkymättömässä maailmassa. Tätä lähestymistapaa edusti esimerkiksi kirkkoisä [[Origenes]]: ”Jokainen näkyvä olio on suhteutettava niihin, jotka ovat näkymättömiä – – kaikella näkyvällä on jokin näkymätön hahmo ja malli.” (Origenes 1957: 220.) | ||
Luonnon tulkintaperiaatteet olivat läheisessä yhteydessä Raamatun tulkinnan periaatteisiin. Origeneen mukaan sekä luontoon että Raamattuun sisältyy voimallisia symboleja. ”Tämä suhde [näkyvän ja näkymättömän välillä] ei päde ainoastaan luontokappaleisiin. Itse jumalallinen Raamattu on kirjoitettu samanlaisella viisaudella.” | Luonnon tulkintaperiaatteet olivat läheisessä yhteydessä Raamatun tulkinnan periaatteisiin. Origeneen mukaan sekä luontoon että Raamattuun sisältyy voimallisia symboleja. ”Tämä suhde [näkyvän ja näkymättömän välillä] ei päde ainoastaan luontokappaleisiin. Itse jumalallinen Raamattu on kirjoitettu samanlaisella viisaudella.” (Origen 1957: 223.) Sekä Raamatun että luonnon tulkinnan edellytyksenä oli määrittää niihin sisältyvien symbolien salattu merkitys. Tulkinnan piti pystyä kuljettamaan lukija kirjaimellisen merkityksen taakse tekstin salattuun hengelliseen merkitykseen. Avain tällaiseen tulkintatapaan oli allegoria. Kreikkalaiset filosofit olivat jo pitkään käyttäneet allegorista lukemistapaa siistiäkseen Homeroksen ja Hesiodoksen kertomia myyttejä jumalista. Herakleitos kirjoitti Homeroksesta: ”Jos kaikki hänen kirjoittamansa ei ole allegoriaa, kaikki on jumalatonta.” (Harrison 2001: 17–18.) | ||
Luonnon kirjan ja Raamatun kirjan tulkinta olivat osa yhtenäistä tulkintaopillista lähestymistapaa. Niinpä allegorisen lukutavan kieltäminen johti kauaskantoisiin seurauksiin myös suhteessa luonnon uskonnolliseen ja symboliseen tulkintaan. 1500-luvun protestanttinen uskonpuhdistus johti allegorisen tulkinnan kieltämiseen. Näin tehdessään se tuotti myös uuden asenteen luontoon. | Luonnon kirjan ja Raamatun kirjan tulkinta olivat osa yhtenäistä tulkintaopillista lähestymistapaa. Niinpä allegorisen lukutavan kieltäminen johti kauaskantoisiin seurauksiin myös suhteessa luonnon uskonnolliseen ja symboliseen tulkintaan. 1500-luvun protestanttinen uskonpuhdistus johti allegorisen tulkinnan kieltämiseen. Näin tehdessään se tuotti myös uuden asenteen luontoon. | ||
[[Luokka: Kirjat]] [[Luokka: Historia]] | [[Luokka: Kirjat]] [[Luokka: Historia]] | ||
