Muokataan sivua Seksuaalivallankumouksen uskonnolliset juuret (kirja)

{{Kirja-päivitys
 | nimi-suomi                     = Seksuaalivallanumouksen uskonnolliset juuret
 | kuva                           = 
 | kuvateksti                     = 
 | kirjailija                   = [[Tapio Puolimatka]]
 | kuvittaja-alkuperäinen       = 
 | kansitaiteilija-alkuperäinen =
 | kieli                        = 
 | genre                        = 
 | kustantaja-alkuperäinen      = https://www.kkjmk.net/shop/product/seksuaalivallankumouksen-uskonnolliset-juuret?tm=tulossa
 | julkaistu-alkuperäinen       = 2018
 | ulkoasu-alkuperäinen         = 
 | sivumäärä-alkuperäinen       = 327
 | isbn-alkuperäinen            = ISBN 9789527058923
 | sarja                        = 
 | edeltävä                     = 
 | seuraava                     = 
}}


Seksuaalivallankumouksen uskonnolliset juuret on '''[[Tapio Puolimatka]]'''n kirjoittama kirja, joka analysoi niitä maailmankatsomuksellisia ja uskonnollisia taustaoletuksia, jotka vaikuttavat seksuaalivallankumouksen taustalla. 

== Ote kirjan johdannosta ==

Seksuaalisen vapauden aate ilmenee populaarissa keskustelussa ja joukkotiedotuksessa tunteisiin vaikuttavan kertomuksen muodossa, joka kiteytyy Antti Tuiskun laulussa Peto on irti: ”maailma aukee, estot lähtee”. Myyttinen kertomus elämän mahdollisuuksien avautumisesta seksuaalisen holtittomuuden myötä esitetään lukemattomina erilaisina muunnelmina televisiosarjoissa, elokuvissa, dokumenteissa ja päivälehtien sivuilla. 

Glynn Harrison (51−52) on kiteyttänyt kertomuksen ytimen näin:
”Vuosisatojen ajan perinteinen moraali on pitänyt meitä kaikkia tukehduttavassa otteessaan. Vuosi toisensa jälkeen samat menneisyyteen sidotut säännöt ovat kasanneet häpeää tavallisten miesten ja naisten (ja poikien ja tyttöjen) päälle, joiden ainoa rikos oli olla erilainen. Nämä vanhat ideologiat ovat tukeneet kiihkoilijoita ja rohkaisseet pahantahtoisia ihmisiä. Ne ovat suojanneet ulkokultaisuutta ja tarjonneet suojaa hyväksikäyttäjille. 

”Näin ei ole enää. Muutos on tapahtumassa. Vapaudumme kiihkoilun kahleista ja kuolleen perinteen käsistä. Aikamme on tullut. Aika olla oma itsensä. Aika olla aidosti sellaisia kuin olemme. Aika juhlia rakkautta missä tahansa sitä löydämmekin. Nyt on aika ihmishengen jälleen kukoistaa. Ja jos te ihmiset ette siirry pois tieltämme, me aiomme työntää teidät pois tieltä.”

Kertomus asettaa esikuvaksi ihmisyyden, joka elää todeksi ja juhlii eroottista rakkautta missä tahansa sitä löytääkin. Ahdistavan moralistinen aikakausi vaihtuu onnelliseen vapauden aikaan. Uuden aikakauden eetos kiteytyy iskulauseissa kuten: ”Mitä väärää voi olla siinä, että kaksi ihmistä vain rakastaa toisiaan?”

Seksuaalivallankumous on saanut inspiraatiota ranskalaisen valistusfilosofin Jean-Jacques Rousseaun (1712–1778) ajatuksesta, että ihminen ja hänen halunsa ovat luonnostaan hyviä ja että pahuus ja kärsimys johtuvat sivistyksen asettamista rajoituksista ja moraalisäännöistä.  Rousseaun mukaan ihmisyyden ydin on tunteessa ja vapaudessa ja ihmisen luonnollinen päämäärä on itsensä toteuttaminen. Tämä merkitsee luonnollisten tunteiden, vaistojen ja viettien mukaan ohjautumista. Hänen mielestään sivistyksellä on näitä luonnollisia tunteita ja viettejä turmeleva vaikutus. ”Kaikki on hyvää sellaisena kuin luonto sen tuottaa, mutta ihmisen käsissä se turmeltuu.” (Rousseau 9)

Keskeinen merkitys on ollut myös Sigmund Freudin (1856−1939) väitteellä, että moraalisääntöjen seksuaalisuudelle asettamat rajoitukset johtavat neuroosien kehittymiseen: ”Kävi ilmi, että ihminen kehittyy neuroottiseksi, kun hän ei enää jaksa kestää sitä kieltäymysten määrää, minkä yhteiskunta kulttuuri-ihanteiden nimissä häneltä vaatii.” (Freud 1982: 35.) Neurooseja kehittyy, koska ihminen torjuu seksuaalisia halujaan sopeuttaakseen käyttäytymistään moraalisääntöihin ja moraalisääntöjen rikkomukset synnyttävät hänessä tietoista ja tiedostamatonta syyllisyyttä.

Tältä pohjalta aborttioikeuden puolustaja Margaret Sanger (1879−1966) päätteli, että moraalin asettamat seksuaaliset kiellot vääristävät ja köyhdyttävät ihmisluontoa. Sanger vastusti tiukasti ”’moralisteja’, jotka saarnaavat pidättyvyyttä, itsekieltäymystä ja torjuntaa”. Sangerin mukaan seksuaaliset rajoitukset johtavat seksuaalisten halujen torjuntaan ja siten vahingoittavat terveyttä ja tylsistyttävät älykkyyttä. Hän kuvasi kristillistä etiikkaa ”itsekieltäymyksen ja ’synnin’ julmaksi moraaliksi”. Hän halusi korvata sen omalla seksuaalisen vapautuksen moraalillaan luvaten, että seksuaalisen energian vapauttaminen on ”ainoa menetelmä”, jonka avulla ihminen voi saavuttaa ”sisäisen rauhan ja turvallisuuden ja kauneuden” (Sanger 238−239). Sanger lupaa, että ihmisistä tulee neroja, kun ”poistetaan fysiologiset ja psykologiset estot ja rajoitukset niin, että tulee mahdolliseksi vapautua ja kanavoida ihmisen alkuenergia täyteen jumalalliseen ilmaisuunsa” (233). Sanger uskoi seksuaalisen vapauden olevan myös ainoa tapa voittaa yhteiskunnalliset epäkohdat. ”Poista rajoitukset ja kiellot, jotka nyt häiritsevät sisäisten energioiden vapautumista, ja suurin osa laajemmista yhteiskunnallisista epäkohdista katoaa.” (232)
Sangerin julistaman maallistuneen pelastusopin mukaan seksuaalimoraali on kaiken pahan alku ja juuri; vapaa seksuaalisuuden ilmaus on tie pelastukseen. Hän haastoi ihmisiä ”poistamaan moraaliset tabut, jotka nyt sitovat ihmisruumiin ja hengen, vapauttamaan yksilön perinteen kahleista ja ennen kaikkea vastaamaan lisääntyviin pyyntöihin saada tietoa, joka mahdollistaisi itseohjautuvuuden ja pelastuksen.” (232) Sanger puolusti utopistista mielikuvaa seksuaalisen vapauden kyvystä luoda uusi ja parempi ihminen. ”Seksuaalisuuden avulla ihmiskunta voi saavuttaa suuren henkisen valaistuksen, joka muuttaa maailman ja joka valaisee ainoan tien maanpäälliseen paratiisiin.” (270−271.) Hänen mielestään seksuaalisen vapauden aate on ilmausta ennakkoluulottomasta ja puolueettomasta tavasta tarkastella seksuaalisuutta ja ihmiselämää yleensä. Hän uskoo vapaan seksuaalisuuden johtavan estottomien, suvaitsevaisten ja onnellisten ihmisten kehitykseen. 

Freudin koulukuntaan kuuluneen itävaltalaisen psykoanalyytikon Wilhelm Reichin (1897−1957) mukaan melkein jokainen ihminen on jossain määrin neuroottinen ja jokainen neuroosi puolestaan on oire seksuaalisesta häiriöstä. Niinpä vastaus kaikkiin inhimillisiin toimintahäiriöihin on kehittää ”kykyä antautua biologisen energian voimalle ilman estoja, kykyä purkaa kaikki patoutunut seksuaalinen kiihottuneisuus ruumiin tahdosta riippumattomien nautinnollisten kouristusten avulla” (Reich; sit. Chesser 44). Reichin mukaan ihmiset ovat pelkkiä biologisia olentoja, jotka saavuttavat pelastuksen antautuessaan seksuaalisten refleksien valtaan. Ihmiskunnan hyvinvoinnin vihollisia ovat perinteinen uskonto ja moraali eli ”tuo murhanhimoinen filosofia”, joka luo syyllisyyttä, vääristää viettimme, ja synnyttää persoonallisuushäiriöitä (Reich 1973: 9). 

Lesbofeministiaktivisti Donna Minkowitz kuvaa seksuaalisen vapauden johtavan ”nautintoon ilman rajoituksia ja herkkyyteen ilman hyväksikäyttöä”. Teoksessaan Ferocious Romance hän kirjoittaa: ”Minulle ja useimmille meistä homoseksuaalinen rakkaus tarkoittaa kaikkia näitä ja enemmän – ekstaattista tietoa (gnosis) siitä, että seksi on mahdollista niiden hirvittävien tiheikköjen ulkopuolella, joilla muu kulttuuri on sitä ympäröinyt.”

Kaikkia näitä käsityksiä yhdistää ajatus, että ihmisyys alkaa kukoistaa seksuaalinormien murentuessa. Normien katsotaan tukahduttavan aitoa seksuaalisuuden ilmaisua ja johtavan neurooseihin. Tunnettu psykoanalyytikko ja logoterapian perustaja Viktor Frankl kuitenkin pitää tätä näkemystä perustavasti harhaisena. Ihmisolemukseen kuuluu välttämättä tietoisuus jännitteestä sen välillä, mitä ihminen on ja mitä hänen pitäisi olla. ”Ei ole mitään ajateltavissa olevaa inhimillistä tilannetta, jossa ihminen voitaisiin vapauttaa jännitteestä sen välillä, mitä hän on tehnyt ja mitä hänen olisi pitänyt tehdä tai mitä hänen vielä pitäisi tehdä. Rajallisena olentona ihminen ei koskaan ole täysin täyttänyt elämäntehtäväänsä. Valmius kantaa oman epätäydellisyytensä taakkaa merkitsee oman rajallisuutensa tunnustamista. Tämä rajallisuuden hyväksyminen on mielenterveyden ja inhimillisen edistyksen edellytys, kun taas kyvyttömyys sen hyväksymiseen on luonteenomaista neuroottiselle persoonallisuudelle.” (1970: 47.) Pyrkimys poistaa arvojen ja normien ihmiselle asettamaa jännitettä ja antautua itsekeskeiseen tarpeiden tyydyttämiseen tai itsensä toteuttamiseen ”ei ole suinkaan normaali vaan neuroottinen lähestymistapa. Neuroottinen yksilö ei pysty kestämään normaalia elämän jännitettä olipa se fyysistä, psyykkistä tai moraalista.” (47-48.)

Kirjan tarkoitus

Tässä kirjassa pyrin osoittamaan seksuaalisen vapauden aatteen harhakuvaksi. Tätä varten tukeudun yhteiskuntatieteelliseen ja historialliseen tutkimukseen, jota täydennän esimerkeillä seksuaalisen vapauden puolustajista, joiden hellimä mielikuva seksuaalisesta vapaudesta tienä maanpäälliseen paratiisiin osoittautui epärealistiseksi haavekuvaksi. 

Tarkoitukseni on osoittaa, että (1) seksuaalisen vapauden aate ei toimi maailmankatsomuksellisessa ja uskonnollisessa tyhjiössä vaan nousee uskonvaraisista perusvakaumuksista; (2) seksuaalisen vapauden perustana olevat uskonvaraiset vakaumukset ovat ristiriidassa todellisuuden kanssa: seksuaalisuuden irrottaminen naisen ja miehen avioliitosta ei avaa tietä maanpäälliseen paratiisiin vaan johtaa vakaviin ihmisoikeuksien loukkauksiin ja yhteiskunnan heikoimpien jäsenten kärsimykseen; (3) ihminen torjuu tiedon näistä tosiasioista, koska hän seksuaalisen vapauden avulla kapinoi Jumalan auktoriteettia ja hänen luomisjärjestystään vastaan; (4) kapinan ytimenä on pyrkimys torjua omassatunnossa koettu syyllisyys ja saavuttaa mielenrauha seksuaalista vapautta tukevien myyttisten mielikuvien avulla; (5) todellisuudessa syyllisyys ei katoa, vaan painuu tiedostamattomaan, josta käsin se vaikuttaa kielteisesti koko ihmiselämään.

Länsimainen ihminen mieltää vapauden merkitsevän ensisijaisesti vapautumista hänen halujensa toteuttamista estävistä säännöistä ja normeista. Niinpä seksuaalisen vapauden ideologia korostaa vapautumista seksuaalisen halun ilmaisemista kahlitsevista moraalisäännöistä. Mutta kuten Schindler osoittaa, vapaus on aina myös vapautumista johonkin, siirtymistä johonkin uuteen viitekehykseen, joka määrittää vapauden merkityksen ja uuden moraalisen järjestyksen. Pyrin konkretisoimaan tätä ajatusta ottamalla esimerkkejä niistä monista erilaisista viitekehyksistä, joiden sisällä seksuaalisen vapauden aate on ilmennyt eri tulkinnoissaan: muinainen Babylonian uskonto, gnostilaisuus, islamismi, natsismi, kommunismi, vihreä ideologia, postmodernismi ja materialistinen evolutionismi.

Tarkoitukseni on perustella näkemystä, että kaikissa eri ilmenemismuodoissaan seksuaalisen vapauden aate perustuu myyttiseen uskoon, joka joutuu törmäyskurssille todellisuuden kanssa. Avioliiton rajat rikkova seksuaalisuus altistaa ihmisen monille fyysisille, psyykkisille ja yhteisöllisille häiriötiloille. Ydinperhettä hajottaessaan se johtaa erityisesti yhteiskunnan heikoimpien jäsenten eli lasten pahoinvointiin ja kärsimykseen. Lasten pahoinvoinnin lisääntyminen heikentää kulttuurin elinvoimaa ja sen kehitysedellytyksiä. Seksuaalinormien purkaminen ei vapauta ihmistä syyllisyydestä ja häpeästä vaan kärjistää ihmisen syyllisyyttä johtaessaan hänet yhä syvempään ristiriitaan oman moraalitajunsa kanssa. Näin ihminen joutuu ristiriitaan myös luontaisen jumalatietoisuutensa kanssa.

Koska seksuaalisen vapauden aate johtaa ihmisen ristiriitaan todellisuuden kanssa, sen ehdoilla eläminen on mahdollista vain torjumalla epämiellyttävät tosiasiat pois tietoisuudesta. Torjunnan ytimessä on syyllisyyden aiheuttama ahdistus, jolle seksuaalisen vapauden aate etsii ratkaisua purkamalla syyllisyyttä aiheuttavat seksuaalinormit. Normien purkaminen ei kuitenkaan vapauta ihmistä syyllisyydestä, koska ihminen ei voi paeta luontaista moraalitajuaan. Seurauksena on ennemminkin tiedostamattoman syyllisyyden ja sen aiheuttaman torjunnan syveneminen. 

Torjunta ilmenee yhteiskunnassa useilla eri tasoilla. Joukkotiedotuksen ja jopa tieteen maailmassa pyritään torjumaan sellaisen tiedon levittäminen, mikä osoittaisi seksuaalisen vapauden johtavan aikuisten ja lasten pahoinvointiin. Henkilökohtaisella tasolla ihmiset torjuvat oman moraalisen tietonsa, joka osoittaa ydinperhettä hajottavan seksuaalisen rajattomuuden loukkaavan ihmisyyden korkeimpia periaatteita. Minuutensa ytimessä ihminen torjuu luontaisen tietonsa Jumalasta, jonka valossa hän tietää joutuvansa lopulta vastaamaan teoistaan Jumalalle.


== Kirjan sisällys ==

Esipuhe	

Johdanto	
Seksuaalisen vapauden aate	
Seksuaalisen vapauden illuusio	
Länsimainen vapauden käsite	
Kirjan tarkoitus	
Haaste ajallemme	
Seksuaalisen vapauden aate ja tosiasiat	

1.	Myytti seksuaalisesta vapaudesta	
Paratiisin käärme	
Rooman rappiovaiheen toisto	
Kooste	

2.	Seksuaalivallankumouksen uskonnollisuus	
Kaksi käsitystä seksuaalisuudesta	
Seksuaalisen vapauden uskonto	
Vihreän ideologian paradoksi
Maallistunut uskonto	
Seksuaalisuus ja pyhyyden kokemukset	
Jumalvaisto	
Nautinnon mahdollisuuksien menettäminen	
Torjunta ja luontainen tieto Jumalasta	
Seksuaalisen vapauden aate vs. kristillinen uskonvanhurskausoppi	
Kooste	

3.	Seksuaalivallankumouksen juuret Babyloniassa	
Ištarin palvontakultti	
Raamatun kuvaus epäjumalanpalveluksesta	
Kulttiprostituoitujen keskeinen merkitys	
Pakanuuden androgyyninen ihanne	
Piilotajuntaan torjuttu syyllisyys ja myyttiset mielikuvat	
Ilmestyskirjan kuvaus Babylonian uskonnosta	
Kanaanilaisten lapsiuhrit	
Raamattu tuomitsee lapsiuhrit	
Aikamme lapsiuhrit	
Syntymättömän lapsen ihmisyys	

4.	Seksuaalisen vapauden gnostilaiset juuret	
Gnostilaisuuden monistinen panteismi	
Eliitin pelastava tieto	
Elosteleva gnostilaisuus	
Grigori Rasputin ja hlystien gnostilainen oppi	
Gnostilaisuuden laajempi merkitys	

5.	Elosteleva gnostilaisuus islamismissa	
Hyvän ja pahan rajaviivan häivyttäminen	
Islamin elosteleva eliitti	

6.	Elosteleva gnostilaisuus natsismissa	
Ariosofia	
Guido von Listin teosofia	
Lanz von Lebensfelsin ariosofia	
Natsien Lebensborn-ohjelma	
Himmlerin uskonnollinen visio	
Natsien ihmiskokeet ja empiirinen seksologia	
Kooste	

7.	Länsimaisen seksuaalivallankumouksen uskonnolliset juuret	
Aikamme ihmisen kaksijakoinen maailma	
Tieteisuskoinen materialismi vs. postmodernismi	
Portnoyn tauti	
Postmoderni uskonnollisuus	
Sääntöjä vailla olevat pelit ja tulkintojen suljettu kehä	
Eksistentialismin ja gnostilaisuuden yhteys	
Seksuaalisen anarkian uskonto	
Sukupuolisen hajanaisuuden ihannointi	
Uusgnostilainen sukupuolieron hylkääminen	
Luonnollinen vanhemmuus ja uusgnostilaisuus	
Uusgnostilaisuus poistaa luonnollisen perheen oikeusturvan	

8.	Postmoderni totalitarismi	
Erilaisuuden arvostuksesta syrjintään	
Postmoderni syrjinnän kulttuuri	
Kaapin tietoteoria	
Seksuaalinen vapaus johtaa totalitaariseen Sodomaan	
Seksuaalisesta vapaudesta sadismiin	
Pervokulttuurin uusi tuleminen	
Suvereeni ihminen	
Perverssiyden paholainen	
Uskonnon pervouttaminen	

9.	Gnostilaisuus valtaa kristikuntaa	
Aikamme teologian uusgnostilaisuus	
Vikströmin uusgnostilainen seksuaalietiikka	
Uusgnostilainen sukupuolieron vähättely	
Vertailukohtana Roger Scrutonin arvotietoinen seksuaaliteoria	
Seksuaalisen perversion ongelma	
Lasten identiteettioikeuksien sivuuttaminen	
Vapauttaako normittomuus syyllisyydestä?	

10.	Syyllisyydestä anteeksiantamuksen iloon	
Omantunnon ääni	
Omantunnon vaatimus	
Viimeisen tuomion näkökulma	
Moraalisen puhtauden kaipuu	
Kristuksen anteeksiantamuksen voima	
Uskonto vs. Kristus	
Lyhenteet	

KIRJALLISUUS