Muokataan sivua Saanko luvan - sanoa? Sananvapaus ja vihapuhe (kirja)

Saanko luvan - sanoa? on Tapio Puolimatkan kirjoittama kirja. Kirjan tarkoituksena on kiinnittää huomiota sananvapauden häiritsemiseksi käynnistettyjen julkisuuskampanjoiden käyttämiin taktiikkoihin, ”vihapuheen” käsitteen epämääräisyyteen ja sen varaan rakentuvien oikeudellisten ratkaisujen mielivaltaisuuteen. Nämä ovat ongelmia demokratialle, koska kansanvalta edellyttää, että kansalaiset uskaltavat ottaa kantaa polttaviin yhteiskunnallisiin ongelmiin pelkäämättä ajatuspoliisien heihin kohdistamia rangaistustoimia. Yhteiskunnallisten päätösten taso laskee, jos yhteiskunnallinen keskustelu laantuu ja päätöksiä tehdään pienessä eliittipiirissä ilman julkista kritiikkiä.

== Julkisuuskampanjoilla häiritään sananvapautta ==

Vaikka sananvapaudella on juridisesti hyvin suojattu asema länsimaissa, sitä pyritään häiritsemään esimerkiksi julkisuuskampanjoilla, joissa asiaperusteet korvataan tunnepitoisella leimaamisella. Lyhyessä ajassa pystytään luomaan mediakampanja, jossa ei-toivottuja käsityksiä ilmaiseva henkilö leimataan homofoobikoksi tai transfoobikoksi ainoana perusteena häneen syystä tai toisesta loukkaantuneiden ihmisten lukumäärä ja heidän medioissa ilmaisemansa tunteen voimakkuus. Perusteluksi riittää, että joukko ihmisiä kertoo loukkaantumisen tunteistaan, ja valtamediat levittävät näitä kertomuksia antamatta syytösten kohteelle mahdollisuutta puolustautua.

== Mediakampanjoiden viisi vaihetta ==

1.	Etsi kohdehenkilön esittämiä loukkaaviksi tulkittavia kommentteja.
2.	Herätä yleistä närkästystä näitä kommentteja vastaan
3.	Kiinnitä huomiota kohdehenkilön asemaan sortohierarkiassa
4.	Eristä kohdehenkilö
5.	Juhli voittoa

== Vihapuhelakien ongelmallisuus ==

Nykyisen vihapuhekeskustelun perustan muodostavat kansainväliset säädökset, jotka kommunistivaltiot saivat 1960-luvulla hyväksytyiksi huolimatta demokraattisten valtioiden vastustuksesta. Näihin säädöksiin vedoten vaaditaan erityisten vihapuhelakien säätämistä. Vaikka sananvapautta rajoittavia vihapuhelakeja mainostetaan suvaitsevuuden ja tasa-arvon ilmauksina, käytännössä niistä voi tulla mielipidevainon ja pakkokäännyttämisen välineitä.

Vihapuhelait estävät avoimen keskustelun, joka paljastaisi vihapuheen juuret ja taistelisi sitä vastaan. Vihapuhetta voidaan parhaiten vastustaa sitä analysoimalla ja kritisoimalla, ei sensuroimalla. Vihapuhelakien hinta on suurempi kuin niistä saatava hyöty ja samat hyödyt saavutetaan paremmin vapaan keskustelun kuin sensuurin välityksellä.
Vihapuhelait vahingoittavat syrjittyjä vähemmistöjä

Suojelevatko vihapuhelait syrjittyjä vähemmistöjä, vai tullaanko näitä lakeja lopulta käyttämään vähemmistöjä vastaan? Mielipiteen ilmaisua rajoittava lainsäädäntö kääntyy helposti haavoittuvimpia yksilöitä vastaan, koska vähemmistöryhmät joutuvat lopulta itse epämääräisten ja tulkinnanvaraisten vihapuhelakien uhriksi. 
Kristillistä sukupuoli- ja seksuaalimoraalia kannattavat ihmiset ovat selkeä vähemmistö aikamme yhteiskunnassa. Kuitenkin tältä vähemmistöltä pyritään viemään sananvapaus sukupuoli- ja seksuaalimoraalia koskevissa kysymyksissä, kuten näemme Päivi Räsäseen kohdistuvissa rikostutkimuksissa. 

== Tieteellisen keskustelun rajoittaminen ==

Sukupuoliahdistuneiden nuorten ongelmasta puhutaan paljon julkisuudessa, mutta monia alan asiantuntijoita on pyritty erottamaan viroistaan, koska he eivät ole mukautuneet valtaideologiseen pyrkimykseen irrottaa sukupuolikäsitys biologisista tosiasioista. Psykiatrian professori Allen Josephson menetti virkansa, psykologi Kenneth Zuckerin klinikka suljettiin, professori John Finnisiä pyrittiin erottamaan Oxfordin yliopistosta, professori Kathleen Stockia yritettiin estää puhumasta alan konferensseissa. 

Kirjassa käsitellään myös prosessia, jossa suomalainen professori pyrittiin erottamaan yliopistovirastaan, koska hän oli kirjoittanut pedofiliaa vastustavan kirjoituksen. Miksi lasten seksuaalisen koskemattomuuden puolustaminen yritetään määritellä vihapuheeksi?

== Mielipidevainon vastustaminen ==

Kaikkien vähemmistöjen kannalta keskeinen kysymys on: Miten tällaista mielipidevainoa voidaan vastustaa ja demokraattinen sananvapaus turvata?


== Sisällysluettelo ==

'''Esipuhe'''	
'''Johdanto'''	
'''Vihapuhelait'''	
Vihapuheen käsitteen epämääräisyys	
Vihapuhelakien vahingollisuus	
Laajan sananvapauden merkitys	
Vihapuhelait vahingoittavat syrjittyjä vähemmistöjä	
'''Identiteettipolitiikka'''	
Suojeltavat vähemmistöt	
Turvallisen tilan vaatimus	
Tiedon peittäminen julkisuudelta	
Tieteentekijöiden sananvapauden häirintä	
Tieteentekijöiden itsesensuuri	
Tiedonkulun vaikeuttaminen	
Asiantuntijoiden sensurointi	
Filosofien kannanotto	
'''Julkisuuskampanjoiden voima'''	
Julkisuuskampanjoiden perusvaiheet	
Kampanja Roger Scrutonia vastaan	
Hyvesignalointi ja moraalisäteily	
Uhka demokratialle	
John Finnis ja lumihiutaleopiskelijat	
'''Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt ideologian pelinappuloina?'''	
Rahaeliitti sukupuoli-ideologian tukena	
Transideologiasta transhumanismiin	
Avaako transideologia portit pedofilialle?	
Ideologian kehitysvaiheet	
Terrorivaiheen alkusoittoja	
Poliittinen vaino tieteellisen julkaisun takia	
'''Sananvapauden rajat avioliittokeskustelussa'''	
Kampanja Päivi Räsästä vastaan	
Rikoskomisario Silenin analyysi	
Valtakunnansyyttäjän hämmentävä päätös	
Kriittisiä arvioita	
Helsingin Sanomien viestintäkatastrofi
'''Miten sananvapautta häiritään?'''
Suuren valheen taktiikka	
Mikä raivostutti suvaitsevaiston?	
Pedofilian normalisointi	
Miten tunteisiin vaikutetaan	
Rottamielikuvat herättävät pahoinvointia?	
Lapsen oikeuksien puolustus	
Yliopisto ja media politiikan narussa?	
Paapomiskulttuurin puolustus	
Asian vierestä puhumisen taidonnäyte	
Keskustelu ohjataan sivupoluille	
'''Lopuksi	'''
'''Kirjallisuus'''