Ero sivun ”Rekapitulaatioteoria” versioiden välillä

ApoWikistä
p (→‎Lähteet: {{viestipohja}} Matti Kankaanniemen artikkelin käyttämistä sivun pohjana)
p (→‎Suomi: {{,}})
Rivi 52: Rivi 52:


====Suomi====
====Suomi====
Suomen lukiokirjoissa Heackelin väärrennöksistä johdettuja kuvia esitetään sangen suoraan evoluution todisteena.<ref name = "Valste"/><sup>'</sup><ref>
Suomen lukiokirjoissa Heackelin väärrennöksistä johdettuja kuvia esitetään sangen suoraan evoluution todisteena.<ref name = "Valste"/>{{,}}<ref>
{{Kirjaviite | Tekijä = Lahti, Kimmo; Valste, Juha;
{{Kirjaviite | Tekijä = Lahti, Kimmo; Valste, Juha;
Tolonen, Pasi | Nimeke = Biologia:Elämä (8.-10 painos) | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 2007 | Kappale = | Sivu = 33| Selite = ''"Yksilökehityksen samanlaisuus. Selkärankaislajien alkion- ja sikiökehityksen alkuvaiheet muistuttavat toisiaan suuresti, mikä selittyy sillä, että niillä on ollut yhteinen kantamuoto."''| Tunniste = ISBN 9789510280249 }}</ref><sup>'</sup><ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Venäläinen, Juha; Happonen, Päivi; Holopainen, Mervi; Tenhunen, Antero; Sotkas, Panu; Tihtarinen-Ulmanen, Marja; | Nimeke = Bios 6: kertaus | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 2007 | Kappale = | Sivu = 112 | Selite = ''"Alkiokehityksen alkuvaiheessa eri selkärankaiset muistuttavat hyvin suuresti toisiaan. Sekä rotan (yläkuva) että ihmisen (alakuva) alkiossa näkyy hännän aihe. Kun alkio kehittyy pidemmälle, niiden lajityypilliset piirteet tulevat näkyviin."''
Tolonen, Pasi | Nimeke = Biologia:Elämä (8.-10 painos) | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 2007 | Kappale = | Sivu = 33| Selite = ''"Yksilökehityksen samanlaisuus. Selkärankaislajien alkion- ja sikiökehityksen alkuvaiheet muistuttavat toisiaan suuresti, mikä selittyy sillä, että niillä on ollut yhteinen kantamuoto."''| Tunniste = ISBN 9789510280249 }}</ref>{{,}}<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Venäläinen, Juha; Happonen, Päivi; Holopainen, Mervi; Tenhunen, Antero; Sotkas, Panu; Tihtarinen-Ulmanen, Marja; | Nimeke = Bios 6: kertaus | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 2007 | Kappale = | Sivu = 112 | Selite = ''"Alkiokehityksen alkuvaiheessa eri selkärankaiset muistuttavat hyvin suuresti toisiaan. Sekä rotan (yläkuva) että ihmisen (alakuva) alkiossa näkyy hännän aihe. Kun alkio kehittyy pidemmälle, niiden lajityypilliset piirteet tulevat näkyviin."''
| Tunniste = ISBN 978951027634 }}</ref> Suomalainen solu-ja molekyylibiologian perusteos toteaa: {{Sitaatti|Alkiokehityksessä on luonnollisesti suuria eroja eri selkärankaisten kesken. Kuitenkin erityisesti sen varhaisissa vaiheissa on paljon yhteisiä piirteitä, vaikka täysikasvuiset eliöt poikkeavat merkittävästi toisistaan. Esimerkiksi kalojen kiduksia vastaavat kiduskaaret on nähtävissä myöskin nisäkkäiden alkioiden varhaisvaiheessa. Niistä ei nisäkkäillä kuitenkaan kehity hengityselimiä, vaan eräitä pään ja kaulan elimiä<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Niemi M, Virtanen I. & E. Vuorio | Nimeke = Solu- ja Molekyylibiologia | Julkaisija = Weilin-Göös | Vuosi = 1993  Kappale = | Sivu = 298-99 | Selite = | Tunniste = }}</ref>.}}
| Tunniste = ISBN 978951027634 }}</ref> Suomalainen solu-ja molekyylibiologian perusteos toteaa: {{Sitaatti|Alkiokehityksessä on luonnollisesti suuria eroja eri selkärankaisten kesken. Kuitenkin erityisesti sen varhaisissa vaiheissa on paljon yhteisiä piirteitä, vaikka täysikasvuiset eliöt poikkeavat merkittävästi toisistaan. Esimerkiksi kalojen kiduksia vastaavat kiduskaaret on nähtävissä myöskin nisäkkäiden alkioiden varhaisvaiheessa. Niistä ei nisäkkäillä kuitenkaan kehity hengityselimiä, vaan eräitä pään ja kaulan elimiä<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Niemi M, Virtanen I. & E. Vuorio | Nimeke = Solu- ja Molekyylibiologia | Julkaisija = Weilin-Göös | Vuosi = 1993  Kappale = | Sivu = 298-99 | Selite = | Tunniste = }}</ref>.}}



Versio 19. tammikuuta 2009 kello 08.11

Tämä artikkeli käsittelee polveutumisoppiin liittyvää teoriaa kriittisesti.
Ernst Haeckelin väärentämät kuvat selkärankaisten alkioista.

Rekapitulaatioteoria (aka. biogeneettinen peruslaki) on oppi, minkä mukaan selkärankaiset kertaavat kehityshistoriansa yksilönkehityksen aikana. Teorian esitti ensimmäisenä saksalainen eläintieteilijä Ernst Haeckel 1866. Huolimatta siitä, että teoria perustui alunalkaen väärennöksiin, mikä myönnetään1 tiedemaailmassa2'3 teorian ideaa käytetään nykyään biologian opetuksessa mm. Suomessa ja Yhdysvalloissa.

Tales of scientific fraud excite the imagination for good reason. Getting away with this academic equivalent of murder and then being outed a century after your misdeeds makes even better copy.

—Jay Gould, Natural History 2000.(1)

Teorian historia

Charles Darwin piti selkärankaisten sikiönkehityksen yhtäläisyyksiä yhtenä evoluutioteorian tärkeimpänä todisteena4. Darwin sovelsi anti-darwinisti Karl Ernst Von Baerin (1792-1876) esittämää näkemystä, jonka mukaan eri lajien sikiöt muistuttavat toisiaan enemmän kuin aikuiset muodot5. Saksalainen evolutionisti Ernst Haeckel piirsi kuuluisaksi tulleen version näiden sikiöiden yhtäläisyyksistä. Haeckel valitsi kuvasarjaan teoriaan sopivimpia esimerkkieläimiä jättäen vaikeammin siihen sopivat "kuvan ulkopuolelle". Edustajiksi hän valitsi kalan, salamanterin, kilpikonnan, kanan, sian, lehmän, jäniksen ja ihmisen5. Lisäksi Haeckel väärensi valitsemiensakin sikiöiden rakenteen piirroksissaan muistuttamaan enemmän toisiaan. Jo Haeckelin elinaikana (1834-1919) piirros tiedettiin väärennökseksi6 ja mm. Assmuth ja Hull käsittelivät aihetta perusteellisesti 1915 ilmestyneessä teoksessaan Haeckel´s Fraud and Forgeries7, jossa käsiteltiin kymmeniä professori Haeckelin huijauksia. Valitettavasti polveutumisopin voittokulun samaistaminen Haeckelin persoonan ja hänen teeseihinsä varjeli, vastuksesta huolimatta, näiden oppien vaikutuksen morfologiaan ja embryologiaan näihin päiviin saakka.

Teoriaa, jonka mukaan sikiö käy kehityksensä aikana koko evolutiivisen historian läpi, alettiin kutsua rekapitulaatio-teoriaksi. Vaikka rekapitulaatioteoria usein mainitaan virheelliseksi, monia sen pohjalta tehtyjä johtopäätöksiä vaalitaan edelleen. Rekapitulaatioteoria hylättiin 1900-luvun alussa ja embryologia (sikiötutkimus) jäi käytännössä neodarwinistisen synteesin ulkopuolelle. Kuuluisa embryologi Sir Gavin De Beer päätti 1958 ilmestyneen kirjansa sanoihin: "Evoluutio ei selitä embryologiaa8. Vasta 1970-luvulla alkaneen "molekyylivallankumouksen" myötä embryologia on jälleen alkanut kiinnostaa evoluutiotutkimusta 9. Viime vuosikymmeninä tutkimus näyttääkin karanneen oppikirjatasolta ja perinteiseltä darwinistiselta argumentoinnilta lähes saavuttamattomiin.

Aitoja kuvia selkärankaisten alkioista. Sikiöiden kehitysvaiheet etenevät vasemmalta oikealle

Suurempaan julkisuuteen piirrosten jo laajalti tiedetty harhaanjohtavuus tuli vuonna 1997, kun embryologi Michael Richardson vertasi kansainvälisen tutkijaryhmän kanssa Haeckelin piirroksia sikiöistä otettuihin valokuviin. (ks. valokuvasarja vasemmalla) Ryhmä tutki 39 eläimen sikiöitä Australian pussieläimistä, Puerto Ricon puusammakoihin, Ranskan käärmeisiin ja englantilaiseen alligaattoriin. Heidän mukaansa eri lajien sikiöt olivat hyvin erilaisia2. Osa embryologiseen "todisteeseen" kiintyneitä biologeja on vähätellyt Haeckelin tekemiä väärennöksiä. Heidän mukaansa olennainen on kuitenkin säilynyt.

Puolitotuus

Darwinistisen argumentin perusidea oli Von Baerin lain mukaisesti se, että alkuvaiheissa sikiöt muistuttavat suuresti toisiaan. Futuyma kirjoitti vuonna 1983 ilmestyneessä anti-kreationistisessa kirjassaan:

Miksi lajien, jotka lopulta kehittävät adaptaatioita täysin erilaisia elämäntapoja varten, tulisi olla lähes erottamattoman samankaltaisia varhaisvaiheissa? Miten Jumalan suunnitelma ihmisiä ja haita varten edellyttää niiden sikiöiden olevan lähes identtisiä?10

Todellisuudessa kehityksen alkuvaiheessa sikiöt ovat varsin erilaisia. Vuodesta 1980 lähtien sikiönkehityksen varhaisvaiheiden ja Darwinin näkemyksen välinen ristiriita on kasvavissa määrin tunnustettu5'11. Hedelmöitymisen jälkeen tsygootti käy läpi useita halkijakoja (cleavages) joiden tuloksena syntyy rypäleasteeksi kutsuttu solupallo. Tämän jälkeen prosessi jatkuu gastrulaatioksi kutsutulla vaiheella, jonka jälkeen alkaa elinten muotoutuminen. 12 Tämä on siis varsinainen sikiökehityksen alkuvaihe, jossa erot eri lajien välillä ovat merkittäviä. Von Baerin laki kertoo näin ollen eräänlaisen puolitotuuden. Ns. pharyngula-vaihe, jossa yhtäläisyys on suurin tulee vasta gastrulaation jälkeen. Lisäksi tämänkin vaiheen käyttäminen monien "post-darwinistien" tavoin osoittamaan sikiöiden homologisuutta on ongelmallinen. Mm. valokuvausprojektin isän Michael Richardsonin mielenkiinto Haeckelin väärennöksiin heräsi, "koska ne eivät vastanneet hänen käsitystään niistä nopeuksista, joilla kalat, matelijat, linnut ja nisäkkäät kehittävät erityiset piirteensä2". Tähän fylotyyppiseen vaiheeseen liittyviin näennäisiin yhtäläisyyksiin liittyy ns. heterokronian ongelma, joka koskee tähän vaiheeseen saapumisen ajallisia eroja eri lajeilla13. Richardson ja muut toteavat yhden artikkelinsa lopuksi:

...kehitysmekanismien dissosiaatio on ristiriidassa sen laajalti levinneen käsityksen kanssa, jonka mukaan tietyt sikiönkehityksen vaiheet säilyisivät lähes muuttumattomana evoluution kuluessa13.

Entäpä yhtäläisyydet?

Ajatus ihmissikiön kidusaihioista on säilyttänyt myös sitkeästi asemansa evoluution todisteena. Lukion biologian kirja toteaa:

Ihmisalkiollakin on jonkin aikaa häntä ja selvät kidusrakojen aiheet, jotka myöhemmin häviävät. Tätä on vaikea selittää muulla kuin sillä, että ihminenkin on alun perin kehittynyt hännällisistä ja kiduksellisista kantamuodoista14.

"Haeckel-Darwin paradigman puitteissa tämä kuulosti loogiselta. Koska morfologinen homologisuus (rakenteellinen samankaltaisuus) oli avain sukulaissuhteiden selvittämisessä, eri ilmentymille annettiin evoluutioteoriaan sopiva selitys ja tätä nimitettiin todisteeksi. On mielenkiintoista pohtia, mikä tekee sikiön kaulassa olevasta rypystä "selvän kidusrakon aihion". Suomalainen lääkäri ja kuuluisa anti-darwinisti Pekka Reinikainen toteaa:

Neliviikkoisella sikiöllä on kaulan seudussa eräänlaisia pusseja tai ryppyjä. Aina joskus tällainen "pussi" puhkeaa ja lapsi syntyy pieni reikä niskassaan. Tällöin voimme varmasti todeta, että kyseessä eivät ole kidukset. Jos kyseessä olisi muisto "kalakaudelta", reiän täytyisi olla täynnä verisuonitusta valmiina vastaanottamaan happea vedestä. 15

Reinikainen jatkaa:

Kuuloluista vasara ja alasin muodostuvat kiduskaaren ensimmäisestä rustosta, josta myös alaleuka kehittyy. Jalustin puolestaan syntyy toisen kiduskaaren rustosta, Reichertin rustosta, josta myös processus styloideus ja kieliluu muodostuvat. Korvakäytävä muodostuu ektodermaalisesta ensimmäisestä kidustaskusta. Kidustaskua ympäröivistä kiduskaarista alkaa muotoutua korvalehti. Ilman näitä "muinaisjäänteitä" (ns. kiduskaaria) meiltä puuttuisivat kateenkorva, lisäkilpirauhaset, alaleuka ja yksi kuuloluista. 15

Kyseisessä rypyssä ei siis ole mitään kidusta muistuttavaa. Se vain sattuu olemaan samassa kohtaa, kuin mistä kalan sikiöllä kehittyy kidukset. Koko tämän sikiövaiheen homologioiden etsimisen taustalla oleva ajattelutapa on kyseenalainen. Selkärankaist en eturaajoja pidetään klassisena esimerkkinä homologiasta eli yhteisestä alkuperästä. Australialaisen molekyylibiologin Michael Dentonin mukaan homologiset rakenteet syntyvät kuitenkin usein ei-homologisten geneettisten järjestelmien ohjaamina16. Esimerkiksi monet sikiövaiheessa näennäisesti samankaltaiset rakenteet syntyvät eri kohdista ja eri geenien synnyttäminä. Vaikka kaikilla selkärankaisilla on ruuansulatuskanava se kehittyy eri tavoin eri eläimillä. Kehitysbiologi Pere Alberch onkin todennut, että "on pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että homologiset rakenteet muodostuvat erilaisista alkuperäisvaiheista17. " Denton jatkaa:

Ei ole epäilystäkään siitä, että koska eri selkärankaisten sikiövaiheen ovat niin suuria, aikuisien selkärankaisten homologisina pidettyjä elimiä ja rakenteita ei voida johtaa homologisiin soluihin ja alueisiin sikiönkehityksen alkuvaiheissa. Toisin sanoen, homologiset rakenteet syntyvät eri reittejä16.

Tässä valossa aihioalueen vastaavuuteen perustaminen "kidusargumentissa" on joka suhteessa epäilyttävää. Tämä "homologinen periaate" perustui sille oletukselle, että samankaltaisten geenijaksojen synnyttämät piirteet ovat homologisia18. Fylogeneettisiä suhteita määriteltäessä embryologit turvautuvatkin mm. molekyylihomologioiden (esim. sytokromi b), fossiiliaineiston ja rakenteellisten piirteiden analysointiin, mikä osaltaan osoittaa sukulaissuhteiden määrittelyn hankaluuden19. Embryologian asemaa darwinistisen teorian "itsenäisenä todisteena" ei tämän valossa oikein voida pitää perusteltuna.

Jonkin verran vahvasti yhteisen alkuperän puolesta puhuvia piirteitä sikiötasolta toki löytyy. Esimerkiksi eräs kalalaji jakautuu näkeviin ja sokeisiin alalajeihin20. Molempien lajien sikiöillä on silmien aihiot, joskin vain toiselle niistä kehittyvät silmät. Tämä selittyy luonnollisesti hyvin yhteisellä kantamuodolla, jonka jälkeläisten yksi haara on menettänyt jonkin mutaation johdosta näkökykynsä ympäristössä, jossa näkökyvystä ei ole selviytymisen ja lisääntymisen kannalta ratkaisevaa hyötyä. Kyseessä on kaikkien evoluutiokeskustelun osapuolien hyväksymä mikroevoluutio. Aistielinten kehittymistä säätelee kyseisellä lajilla sama geeni, joten sikälikin esimerkki mahtuu homologian "samat geenit luovat homologisia rakenteita" -periaatteen piiriin. Toisaalta näkökykyä ja siihen liittyviä biologisia prosesseja on pohdittu evoluutiokeskusteluissa paljon21. Näkökyvyn arvioidaan kehittyneen elämänhistorian aikana 40-65 kertaa22, joten näkökyky voi olla homologinen tai analoginen piirre. On myös huomautettu, että silmien kehittymistä monilla toisistaan kaukaisilla lajeilla ohjaa nk. Pax-6-geeni. Ongelmana darwinistisen luonnonvalinnan puitteissa on se, että nämä lajit ovat niin kaukaisia, että niiden yhteisellä esi-isällä ei ollut silmiä lainkaan. Tämä taas herättää kysymyksen kyseisen geenin "valintaedusta" vaiheessa, jossa se ei synnyttänyt näkökykyä23. Matemaatikko David Berlinski ihmettelee, miten "luonnon valinnan ja sattumavariaation muodostama mekanismi voi tuottaa instrumentin, joka pystyy ennakoimaan morfologisen kehityksen suunnan ja kontrolloimaan tuotoksiaan hyvin erilaisissa organismeissa?24"

Kuvien käyttö nykypäivänä

Kuvia käytetään edelleen evoluution popularisoimisessa. (Kuvankaappaus YLE Teemalla esitetystä Lajien Synty -tiededokumentista)

Haeckelin kuvia käytetään toistuvasti evoluution popularisoimisessa. Esimerkiksi Yle Teemalla tammikuussa 2009 nähtävässä Richard Dawkinsin käsikirjoittamassa The Genius of Charles Darwin -dokumentissa (suom. Tiededokumentti: Lajien Synty) Dawkins esittää väärennöksiä todisteena evoluutiosta25.

Opetusmateriaalina

Yhdysvallat

Huolimatta siitä, että Haeckelin sikiösarjojen väärennösluonne tiedettiin jo tämän elinaikana, "taideteos" on säilyttänyt sitkeästi asemansa biologian oppikirjoissa. Amerikkalainen embryologi Jonathan Wells tutki kymmenen amerikkalaisen biologian oppikirjan esittämiä todisteita evoluutioteorian puolesta ja julkaisi tutkimuksensa kirjassa Icons of Evolution5. Kymmenestä tutkitusta kirjasta kahdeksan käytti Haeckelin piirrustukseen perustuvaa kuvasarjaa. Jokainen kirjoista oli kirjoitettu (copyright vuodesta päätellen) vuonna 1998 tai myöhemmin. Ehkä eniten keskustelua on herättänyt evoluutiobiologi Douglas Futuyman kirjoittama kirja Evolutionary Biology, jossa tämä Haeckelin piirros oli sovellettuna evoluutioteorian todisteeksi.

Suomi

Suomen lukiokirjoissa Heackelin väärrennöksistä johdettuja kuvia esitetään sangen suoraan evoluution todisteena.142627 Suomalainen solu-ja molekyylibiologian perusteos toteaa:

Alkiokehityksessä on luonnollisesti suuria eroja eri selkärankaisten kesken. Kuitenkin erityisesti sen varhaisissa vaiheissa on paljon yhteisiä piirteitä, vaikka täysikasvuiset eliöt poikkeavat merkittävästi toisistaan. Esimerkiksi kalojen kiduksia vastaavat kiduskaaret on nähtävissä myöskin nisäkkäiden alkioiden varhaisvaiheessa. Niistä ei nisäkkäillä kuitenkaan kehity hengityselimiä, vaan eräitä pään ja kaulan elimiä28.

Lähteet


  1. > 1,0 1,1 Stephen Jay Gould: Abscheulich! (Atrocious!). Natural History, , nro March 2000, Vol. 109 Issue 2,, s. p42, 8p, 5bw. ISSN: 0028-0712.
  2. > 2,0 2,1 2,2 Richardson MK, Hanken J, Gooneratne ML, Pieau C, Raynaud A, Selwood L & Wright GM: There is no highly conserved embryonic stage in the verterbrates. Anatomy and Embryology, 1997, nro vol.196, s. 91-106. DOI 10.1007/s004290050082.
  3. ^ Elizabeth Pennisi: Haeckel's Embryos: Fraud Rediscovered. Science, 5.9.1997, nro Vol. 277, s. 1435.
  4. ^ Pekka Reinikainen: "Oppikirjojen vakiotodisteet evoluutiolle", Dinosaurusten arvoitus ja Raamattu, s. 150. Kuva ja Sana, 2004. ISBN 951-585-117-3.
  5. > 5,0 5,1 5,2 5,3 Jonathan Wells: The Icons of Evolution, s. 61,83-84. Regnery Publishing, 2000. ISBN 0895262762.
  6. ^ Siegfried Scherer, Reinhard Junker: "luku V.10", Evoluutio – kriittinen analyysi. Datakirjat, 2000. ISBN 951-98558-0-7.
  7. ^ Frair W: Embryology and Evolution. Creation Research Society Quarterly, September 1999, nro Vol 36, No 2.
  8. ^ DeBeer G: Embryos and Ancestors, s. 174. Oxford University Press, 1958.
  9. ^ Murillo-Gonzalez J.: Evolution of embryology: A synthesis of classical, experimental, and molecular perspectives. Clinical Anatomy, 2001, nro 14(2), s. 158-163.
  10. ^ Futuyma D: Science on Trial, s. s. 48. lain. Johnson P. (1991) Darwin on Trial, ss. 70-71. , 1983.
  11. ^ Eri paradigmojen muutoksista mm. Hall B. K.: Balfour, Garstang and de Beer: The First Century of Evolutionary Embryology. American Zoologist, , nro Vol. 40, No. 5, s. 718–728 (abstract).
  12. ^ Niemi et al. s. 298-99
  13. > 13,0 13,1 Richardson M. K., Allen S. P., Wright G. M., Raynaud A. & J. Hanken: Somite number and vertebrate evolution. Development, 1998, nro 125, s. 151-160.
  14. > 14,0 14,1 Mm. Valste et al: Biologia, s. 216. WSOY, 1993.
  15. > 15,0 15,1 Reinikainen P.Unohdettu Genesis, s. 108. Uusi Tie, 1994.
  16. > 16,0 16,1 Denton M.: Evolution: A Theory in Crisis, s. 146,148. Burnett Books, London, 1985.
  17. ^ Alberch P.: Problems with the Interpretation of Developmental Sequences. Systematic Zoology, , nro 34 (1):46-58, s. 51.
  18. ^ Bergman Jerry: Does Homology Provide Evidence of Evolutionary Naturalism?. Creation Ex Nihilo Technical Journal, 2001, nro 15(1), s. 26-33.
  19. ^ Lovejoy NR: Reinterpreting recapitulation: systematics of needlefishes and their allies (Teleostei: Beloniformes). International Journal of Organic Evolution, 2000 Aug, nro 54(4), s. 1349-62.
  20. ^ Jeffery W. R.: Cavefish as a model system in evolutionary developmental biology. Dev Biol, 2001 Mar, nro 1;231(1), s. 1-12. viittaan tässä PubMed-haulla löytyneeseen tiivistelmään kyseistä artikkelista. Toinen artikkeli samasta aiheesta: Jeffery W, Strickler A, Guiney S, Heyser D, Tomarev S: Prox 1 in eye degeneration and sensory organ compensation during development and evolution of the cavefish Astyanax.. Dev Genes Evol, 2000 May, nro 210(5), s. 223-30. Konvergenssievoluutioon liittyviä ongelmia käsittelee mm. Rana F: Repeatable Evolution or Repeated Creation. Facts for Faith, 2000, nro 4, s. 13-21.
  21. ^ Mm. Michael Behe "syventää" silmäargumenttia kirjassaan Darwin´s Black Box. Free Press, ss. 15-22. Myös S. J. Gould ja R. Dawkins ovat kisailleet silmän kehityksestä kuten luonnollisesti lukemattomat muut evoluutioteoriaa pohtineet.
  22. ^ Salvini-Plawen L. von and E. Mayr: On the evolution of photoreceptors and eyes. Evolutionary Biology, 1977, nro 10, s. 207-63. lain. Wells Jonathan (1998) "Unseating Naturalism" teoksessa Mere Creation toim. William Dembski, InterVarsity,
  23. ^ Tätä pohtii Mm. Wells (1998).
  24. ^ Berlinski mainitsee tämän vastineessaan Commentary - lehdessä olleen artikkelinsa "Deniable Darwin" saamaan kritiikkiin.
  25. ^ Russell Barnes: Tiededokumentti: Lajien Synty (The Genius of Charles Darwin). Iso-Britannia, 2008. Englanti
  26. ^ Lahti, Kimmo; Valste, Juha; Tolonen, Pasi: Biologia:Elämä (8.-10 painos), s. 33. "Yksilökehityksen samanlaisuus. Selkärankaislajien alkion- ja sikiökehityksen alkuvaiheet muistuttavat toisiaan suuresti, mikä selittyy sillä, että niillä on ollut yhteinen kantamuoto.". WSOY, 2007. ISBN 9789510280249.
  27. ^ Venäläinen, Juha; Happonen, Päivi; Holopainen, Mervi; Tenhunen, Antero; Sotkas, Panu; Tihtarinen-Ulmanen, Marja;: Bios 6: kertaus, s. 112. "Alkiokehityksen alkuvaiheessa eri selkärankaiset muistuttavat hyvin suuresti toisiaan. Sekä rotan (yläkuva) että ihmisen (alakuva) alkiossa näkyy hännän aihe. Kun alkio kehittyy pidemmälle, niiden lajityypilliset piirteet tulevat näkyviin.". WSOY, 2007. ISBN 978951027634.
  28. ^ Niemi M, Virtanen I. & E. Vuorio: Solu- ja Molekyylibiologia, s. 298-99. Weilin-Göös, 1993 Kappale =.