Pascalin peliteoria

ApoWikistä
Versio hetkellä 21. huhtikuuta 2010 kello 14.14 – tehnyt Otvari (keskustelu | muokkaukset) (välitallennus)

Pascalin peliteoria on eräs peruste uskoa Jumalaan. Se ei ole Jumalan olemassaolotodistus, vaan se pyrkii osoittamaan, että jumalaan uskominen on peliteoreettisesti kannattavaa. Pascalin vaa'an taustalla on kristinuskon jumalakäsitys. Pelurin todistus sanoo, että vaikka ei tiedettäisi, onko Jumala olemassa vai ei, Jumalaan kannattaa uskoa, koska näin saavutettava palkinto, iankaikkinen elämä, on äärettömän suuri, ja epäuskosta seuraava rangaistus, iankaikkinen kärsimys, on hirvittävä. Voiton odotusarvo, joka on voiton todennäköisyys kertaa voiton arvo, on näin ollen äärettömän suuri. Ajatuskulun esitti ranskalainen matemaatikko Blaise Pascal 1600-luvulla.1

Pascalin vaaka sanoo, että jos jumala on olemassa ja jos ihminen uskoo, hän saavuttaa kuoleman jälkeen suuren palkinnon, iankaikkisen elämän. Mutta jos jumala on olemassa ja emme usko, ihminen joutuu iankaikkisiin kärsimyksiin. Pascalin mukaan kannattaa lyödä vetoa sen puolesta, että jumala on olemassa.

Argumentin heikkoutena voidaan pitää sitä, ettei se kerro mikä teistinen uskonto kannattaa valita, vaikka se sulkeekin pois tiettyjä vaihtoehtoja.

Todistuksen logiikka

Kiteytettynä: Jos Jumala on olemassa ja henkilö toimii sen mukaisesti, se on ainoa mahdollisuus ylipäänsä voittaa mitään pysyvää. Voitto on mahdollisimman suuri.

Jos Jumalaa ei ole mutta uskoo tähän, saa Pascalin mukaan suojakseen perhettä yms. suojaavia käskyjä ja jännittävämmän elämänkaaren vaikka häviäisikin hetkellisissä nautinnoissa.

Jos Jumala on, mutta ei usko tähän, häviää suurimman kuviteltavissa olevan tappion verran.

Ja ennen kaikkea: jos Jumalaa ei ole eikä usko häneen, ei häviä mitään - muttei myöskään voita mitään.

Mutta mikä jumala?

Pascal argumentoi alunperin yhden jumalan oletuksesta. Hän siis asetti vastakkain ainoastaan ateismin ja kristinuskon. Yleensä myönnetään, että tällaisessa tilanteessa argumentti toimisi. Jos taas pitää valita useiden jumalien väliltä, onkin olemassa riski uskoa väärään jumalaan.2

Onko peliteoreettinen argumentti hyvä peruste uskoa tai elää tietyllä tavalla?

Peliteoreettista argumenttia on kritisoitu siitä, ettei uskonvalintoja pidä tehdä laskemalla hyötysuhteita, ja ettei Jumala luultavasti katsoisi hyvällä tällaisen järkeilyn perusteella uskovia.3 Käytännössä kuitenkin tällainen järkeily on erittäin perusteltua monessakin tilanteessa. On tietenkin mahdollista, että koko elämäsi on vain harhaa, ja aivosi olisivatkin oikeasti humanoidien laboratoriossa, jossa sinulle syötetään jatkuvasti valheellisia havaintoja sähköimpulsseina. Entä jos tämä onkin totta? Velvoittaisiko tämä mahdollisuus sinut jonkinlaisiin toimenpiteisiin? Minkälainen toiminta Jos et voi tehdä mitään asialle, niin voit yhtä hyvin elää niin kuin

Voihan jokin jumala palkita ateistitkin

Joidenkin ateistien mukaan voidaan yhtä hyvin väittää, että ateisti palkitaan äärettömällä palkinnolla ja uskovainen tuo­mitaan äärettömiin kärsimyksiin kuoleman jälkeen.4 Tällöin pelurin olisi pyrittävä olemaan uskomatta jumalaan.

Tämähän on periaatteessa täysin mahdollista. On tosin myös mahdollista että päähäsi putoaa kohta meteoriitti. Vaikka haluaisitkin eliminoida riskin meteoriitin osumisesta, sinun ei kannata väistää. On käytännössä yhtä epätodennäköistä, että meteoriitti putoaakin päähäsi juuri siinä mihin olet väistänyt, sillä meteoriitin putoaminen on käytännössä täysin ennalta arvaamatonta. Vastaavasti kuvatunlaista jumalaa voidaan hyvällä syyllä pitää mielivaltaisena. Tällaisessa todellisuudessahan väärin uskovat saisivat palkinnon, koska tämä jumala palkitsisi ateistit juuri siitä, etteivät he uskoneet häneen. Mielivaltaisia jumalia voidaan tietysti keksiä täysin mielivaltaisesti, joten yhdeltä jumalalta suojautuminen altistaa yhtä todennäköiselle toisen jumalan rangaistukselle.

Katso myös

Lähteet

  • Pascal, Blaise: Mietteitä. Alkuteos: Pensées, 1669.) Suomentanut ja selityksin varustanut Martti Anhava. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1996. ISBN 951-0-21208-3.
  • Warburton, Nigel: Philosophy: Basic Readings. London: Routledge, 1999. ISBN 0-415-18720-6. – Selostaa laajasti Pascalin vaakaa.

Viitteet

  1. ^ Pascal 1996
  2. ^ Mäntysalo, Jori: Jorin veto ja Pascalin vaaka 3/2009. Pakanasanomat. Viitattu 23.11.2009. (Pascalin vaaka lähtee yhden jumalan oletuksesta. Jos voi olla olemassa vain kristinuskon Jumala tai ei mitään jumalaa, niin veto pätee. Jos taas voi olla olemassa myös hindujen Brahma, niin kristitty kenties uskoo väärään jumalaan.)
  3. ^ Mäntysalo, Jori: Jorin veto ja Pascalin vaaka 3/2009. Pakanasanomat. Viitattu 23.11.2009. (Kristityiltä voi ensiksi kysyä, mitä mieltä heidän Jumalansa on tällaisen järkeilyn perusteella uskovista.)
  4. ^ Mäntysalo, Jori: Jorin veto ja Pascalin vaaka 3/2009. Pakanasanomat. Viitattu 23.11.2009. (Erityisesti jokin jumala voi pelastaa ne, jotka eivät usko kristinuskon Jumalaan. Samalla tavoin jokaiselle mahdolliselle jumalalle voi keksiä "vastajumalan", ja tämä viimeistään riittää kumoamaan Pascalin vedon. Miksei voisi olla jumalaa, joka pelastaisi ateistit?)

Aiheesta muualla