Pahan ongelma

Versio hetkellä 2. marraskuuta 2008 kello 01.05 – tehnyt Fyysikko (keskustelu | muokkaukset) (Ak: Uusi sivu: Yksi yleisempiä argumentteja kristinuskoa vastaan on pahan tai kärsimyksen ongelma. Kriitikko argumentoi tyypillisesti seuraavasti: #Kaikkivaltiaan ja hyvän Jumalan täytyy tehdä ...)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)

Yksi yleisempiä argumentteja kristinuskoa vastaan on pahan tai kärsimyksen ongelma. Kriitikko argumentoi tyypillisesti seuraavasti:

  1. Kaikkivaltiaan ja hyvän Jumalan täytyy tehdä maailma jossa ei ole pahaa eikä kärsimystä
  2. Havaitsemme pahaa ja kärsimystä.
  3. Jumalaa ei siis ole olemassa.

Tämän argumentin ongelma on, että premissi 1. on melko varmasti väärä, ainakaan se ei ole selvästi totta, joten argumentti ei ole pitävä. Kaikkivaltias ja hyvä Jumala voi luoda maailman jossa on pahaa esimerkiksi seuraavista syistä:

  1. Rakkaus edellyttää vapautta. Vapaus edellyttää kykyä valita muuta kuin hyvää. Mikäli Jumala antaa rakkaudessaan todellisen vapauden ihmiselle (1) pyrkiä tuntemaan Jumala ja tehdä Hänen tahtonsa tai hylätä Hänet ja Hänen hyvän tahtonsa (2) kohdella muita ihmisiä hyvin tai kohdella heitä huonosti, tästä välttämättä seuraa että osa ihmisistä tulee tekemään pahaa. On melko selvää, että maailma, jossa ihmisillä on vapaus ja jossa oikea rakkaus Jumalaan ja toisiin ihmisiin on mahdollista, on parempi maailma kuin maailma, jossa kaikki 'ihmiset' tekevät välttämättä ja konemaisesti hyvää. Näin ollen on todennäköistä, että kaikkivaltias ja hyvä Jumala tekee maailman, jossa ihmisillä on vapaus valita hyvän ja pahan välillä.
  2. Itse asiassa kristinuskon mukaan Jumala saattaa käyttää parhaan molemmista maailmoista. Tällä hetkellä meneillään on ihmisten valinnan aika, jonka aikana ihminen joko hylkää Jumalan tai pyrkiin Hänen yhteyteensä. Vapaan valinnan aikaan välttämättä liittyy myös pahuus, koska valintaan liittyy vapaus. Valinnan jälkeen Jeesukseen turvaavat pääsevät taivaaseen, jossa pahan tekeminen ei ole enää heille mahdollista heidän täällä tekemänsä valinnan seurauksena. (Taivaassa he eivät ole konemaisia, mutta he ovat halunneet rajoittaa vapauttaan siten että he voivat valita vain hyvien vaihtoehtojen joukosta. Helvetissä mahdollisesti kaikkien siellä olevien valinta pahuuteen pääsee täysin valloilleen, Jumalan sitä rajoittamatta, repien siellä olijoita suuresti ja jatkuvasti.).

Ihmisen tekemä pahuus ei siis muodosta ongelmaa kristinuskolle. Entä luonnolliset tapahtumat, jotka aiheuttavat kärsimystä ihmiselle? Eikö kaikkivaltias Jumala voisi estää ne? Luonnolliselle pahallekin voidaan löytää syitä:

  1. Jumala voi käyttää luonnollista pahaa opettamaan ihmiselle asioita siten että hän oppii ne itse aidosti ja syvästi. "No pain, no gain" voi olla totta iankaikkisuudessa. Hyvä iankaikkisuus lienee parempi kun sen saavuttamiseksi on kärsitty pahaa ja nähty pahan pahuus.
  2. Mikäli Jumala suojelisi ihmistä täysin kaikelta luonnolliselta pahalta, esimerkiksi kaikilta kivun tuntemuksilta, hän ei oppisi ympäristöstään, hän ei tietäisi mikä on normaalia ja mikä Jumalan puuttumista asioihin. Ihminen aiheuttaisi kanssaihmisille vahingossa (vapaa kun on) onnettomuuksia. Toisaalta Jumalan puuttuminen kaikkeen veisi ihmisen mahdollisuuden tehdä merkittävää hyvää, koska esim. pelastustilanteessa ihmisten ei olisi järkevää yrittää pelastaa ketään koska Jumala tekisi sen kuitenkin paremmin. Luonnollinen paha antaa siis sekä tilaisuuden oppia realiteetteja ja pahan välttämistä että ihmiselle mahdollisuuden merkittäviin hyviin tekoihin.

Huomautettakoon lopuksi, että usein pahan ongelman esittävät ateistit, joka on tekopyhää siinä mielessä, että heidän maailmankatsomuksessaan ei yleensä ole objektiivista oikeaa ja väärää tai hyvää ja pahaa. Heille moraali on tyypillisesti vain subjektiivisia mielipiteitä, verrattavissa siihen että joku henkilö ei pidä porkkanan mausta ja pitää siksi porkkanaa huonona ruokana. Pahan ongelma-argumentti on siis ateismin alla samalla tiedollisella tasolla kuin väite "Jumala ei voi olla olemassa koska on porkkanoita, enkä minä pidä porkkanoista."

Voidaan jopa argumentoida, että ihmisen aiheuttaman pahan ja luonnollisen pahan määrä ja toisaalta hyvän määrä on suurinpiirtein ja keskimäärin sitä mitä kristinuskon pohjalta odottaisi. Toisaalta Ateismin/materialismin/naturalismin alla hyvän ja pahan käsitteinä eivät ole objektiivisesti määriteltävissä, joten myös ennustetta hyvän ja pahan määrälle ei oikeasti ole. Näin ollen kristinusko ennustaa hyvän ja pahan paremmin ja pahan ongelma (ja hyvän ongelma) on ongelma lähinnä ateisteille/materialisteille/naturalisteille. (Katastrofien ja tragedioiden sattuessa ateistit ovatkin hyvin hiljaa, 'materia vain uudelleenjärjestäytyi, mitään merkittävää ei tapahtunut', ei lohduta ketään.)