Muokataan osiota sivusta Monimutkaisten järjestelmien synty

=== Stylus ===

Selväähän on, että suunnitteluteoreettinen ennuste<ref>Suunnitteluteoria tosin ei eräiden kriitikkojensa mukaan ole tiedettä mm. siksi, ettei se kuulemma esitä mitään [http://www.ideacenter.org/contentmgr/showdetails.php/id/846 ennusteita].</ref> kaikista tämäntapaisista järjestelmistä on se, että sikäli kuin ne tuntuvat toimivan, ne pysyvät biologisen todellisuuden kannalta täysin epärealistisina, ja sikäli kuin ne taas vaikuttavat biologisesta näkökulmasta jokseenkin realistisilta, ne osoittautuvat toimimattomiksi.<ref>Tämä voisi olla yksi &ndash; kenties jopa ensimmäinen ja ainoa toistaiseksi tunnettu &ndash; tapa nimetä sellainen (''atehwa''-nimimerkinkin ''Wilfred''-nimimerkin kanssa käymässään tieteenfilosofisessa [http://www.sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/Etiikan%20ja%20evoluutioteorian%20suhteesta?saved=no keskustelussa] peräänkuuluttama) ''kokeellisen tutkimuksen'' kenttä, jolla suunnitteluteoria ja evoluutioteoria antavat keskenään ristiriitaiset ennusteet, mikä tuo ne [http://www.arn.org/docs/meyer/sm_moreland.htm ''molemmat''] falsifioitavien luonnontieteellisten teorioiden piiriin.</br>Sanottu siis koskee nimenomaan kumpaakin teoriaa ''koko biosfäärin syntyselityksenä'' ("makroevoluutioteoriaa" ja "makrosuunnitteluteoriaa"). Perinnöllisen muuntelun mekanismien osaltahan evoluutioteoria on tähänkin asti ollut kokeellisesti testattavaa ja tällainen luonnonvalinnalla selittyvä muuntelu sisältyy myös suunnitteluteorian mukaiseen biologiaan, joten mitään ''näihin'' ilmiöihin liittyviä keskenään ristiriitaisia ennusteita ei kyseisten teorioiden välille saa johdetuksi. Samoin kunkin yksittäisen kohteen [[Suunnitteluteoria#Suunnitteluteoria pähkinänkuoressa|suunnitteluhypoteesi]] on tähänkin asti ollut falsifioitavissa. On kuitenkin ollut vaikea sanoa, miten voitaisiin ''kokeellisesti'' testata seuraavat, keskenään ilmeisen ristiriitaiset väitteet:
* ''Ohjaamattomat ja tarkoituksettomat [[Informaation säilymislaki#Uuttaluovien evoluutioprosessien myytti|luonnolliset prosessit]] riittävät synnyttämään (ja ylläpitämään) koko havaitun biosfäärin'' ("makroevoluutioteoria").
* ''Jotkut piirteet tai rakenteet luonnossa ovat selitettävissä paremmin älyllisellä syyllä kuin ohjaamattomalla luonnonprosessilla'' ("makrosuunnitteluteoria").
Ilman kokeellista testattavuutta kumpikaan niistä ei ole täyttänyt popperilaisen tieteenfilosofian mukaista falsifioitavuusehtoa (sitä, että havaitaan kyseisen teorian ennustavan oikein sellaisen kokeen tuloksen, jonka sen kanssa kilpaileva teoria ennustaa väärin tai jonka tulos ei ainakaan ole helposti selitettävissä, ellei sen oikein ennustanut teoria olisi tosi tai vähintäänkin jossain merkityksellisessä mielessä lähellä totuutta).
</br>&ndash; Äkkiseltään edellä esitettyjen "makroteoriaväitteiden" välillä ei tosin välttämättä näyttäisi olevan ristiriitaa: voisihan olla niin, että kaikki selittyy tarkoituksettomuudellakin mutta jotkin kohteet selittyvät tarkoituksellisuudella vielä paremmin. Dembskin suunnitteluteoreettinen metodologia kuitenkin hylkää tarkoituksettomat syyt vasta siinä vaiheessa, kun niiden selitysvoima on ''aivan ilmeisesti ylitetty'', joten sitä sovellettaessa tarkoituksellisuusselitys on parempi niissä ja vain niissä tapauksissa, joissa mitään edes siedettävän uskottavaa tarkoituksettomuusselitystä ei kerta kaikkiaan ole pystytty esittämään. Tällöin siis evoluutioteoreettisia selityksiä on pidettävä (ainakin toistaiseksi) kykenemättöminä sulkemaan kyseistä tutkimuskohdetta piiriinsä &ndash; ja mitä enemmän tällaisia tapauksia tunnetaan (ja mitä ilmeisemmäksi niiden kunkin "tarkoituksettomuusselittymättömyys" osoittautuu), sitä suuremman loven ne syövät makroevoluutioteorian kokonaisuskottavuuteen. Kun jonkin teorian kokonaisuskottavuus käy liian mitättömäksi (ja jos jokin vaihtoehtoinen uskottavampi ajatusmalli on tarjolla), teoria on pakko hylätä. (Näinhän kävi mm. fysiikan [[wp:Valoeetteri|eetteriteorialle]].)</ref> Toisin sanoen: suunnitteluteorian mukaan biologian tutkimuskohteiden monet keskeiset ominaisuudet eivät ole saavutettavissa ilman älyperäistä tarkoituksellisuutta, ja sikäli kuin tämä väite on tosi, se osoittautuu todeksi myös tätä kysymystä simulatiivisesta suunnasta realistisesti lähestyttäessä.

Tämä kanta ei ole jäänyt suunnitteluteoreetikkojen taholta pelkän Avida-kritiikin ja "käsien heiluttelun" varaan, vaan he ovat rakentaneet myös oman, biologisen evoluution haasteiden realistisempaan ja konkreettisempaan vastaavuuteen tähtäävän simulointiohjelmiston. Tämä ''Stylus''-niminen ohjelmisto käyttää biologiasta tutun geneettisen koodin tyyppistä grafiikkavektorien kodonikoodausta, jonka tuottamien kuvioiden on muistutettava kiinalaisia kirjainmerkkejä ollakseen funktionaalisia ja saadakseen siten valintaetua.


{{Evoluutio}}