Muokataan sivua Matti Leisola

ApoWikistä
Varoitus: Et ole kirjautunut sisään. IP-osoitteesi näkyy julkisesti kaikille, jos muokkaat. Jos kirjaudut sisään tai luot tunnuksen, muokkauksesi yhdistetään käyttäjänimeesi ja saat paremman käyttökokemuksen.

Kumoaminen voidaan suorittaa. Varmista alla olevasta vertailusta, että haluat saada aikaan tämän lopputuloksen, ja sen jälkeen julkaise alla näkyvät muutokset.

Nykyinen versio Oma tekstisi
Rivi 24: Rivi 24:
}}
}}


'''Matti  Leisola''' on [[wp:bioprosessitekniikka|bioprosessitekniikan]] emeritus[[wp:professori|professori]]. Lisäksi hän on toiminut [[wp:Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu|Aalto-yliopiston teknillisen korkeakoulun]] (TKK) kemian ja materiaalitieteiden tiedekunnan [[wp:dekaani|dekaanina]] vuoteen 2011 asti. Hän aloitti opintonsa tällä osastolla ja väitteli tohtoriksi v. 1979. Vuosina 1981–1988 hän toimi tutkimusryhmän johtajana Sveitsin teknillisessä korkeakoulussa (ETH-Zürich) ja sai alle 40-vuotiaalle tutkijalle osoitetun Latsis-palkinnon 1987. Hän teki [[wp:dosentti|dosentti]][[wp:väitöskirja|väitöskirja]]n vuonna 1988 [[wp:ligniini|ligniini]]n hajoamisen [[wp:biokemia|biokemia]]sta. Leisola toimi [[wp:Cultor|Cultor]]in tutkimusjohtajana vuosina 1991–1997 ja vastasi yhtiön bioteknisestä tutkimuksesta. Vuonna 1997 hän palasi Teknilliseen korkeakouluun professoriksi ja on toiminut kemian tekniikan osaston johtajana vuodesta 2002.
'''Matti  Leisola''' on [[wp:Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu|Aalto-yliopiston teknillisen korkeakoulun]] (TKK) kemian ja materiaalitieteiden tiedekunnan [[wp:dekaani|dekaani]] sekä [[wp:bioprosessitekniikka|bioprosessitekniikan]] [[wp:professori|professori]]. Hän aloitti opintonsa tällä osastolla ja väitteli tohtoriksi v. 1979. Vuosina 1981–1988 hän toimi tutkimusryhmän johtajana Sveitsin teknillisessä korkeakoulussa (ETH-Zürich) ja sai alle 40-vuotiaalle tutkijalle osoitetun Latsis-palkinnon 1987. Hän teki [[wp:dosentti|dosentti]][[wp:väitöskirja|väitöskirja]]n vuonna 1988 [[wp:ligniini|ligniini]]n hajoamisen [[wp:biokemia|biokemia]]sta. Leisola toimi [[wp:Cultor|Cultor]]in tutkimusjohtajana vuosina 1991–1997 ja vastasi yhtiön bioteknisestä tutkimuksesta. Vuonna 1997 hän palasi Teknilliseen korkeakouluun professoriksi ja on toiminut kemian tekniikan osaston johtajana vuodesta 2002.


Leisola on tuottanut yli sata vertaisarvioitua tieteellistä julkaisua. Hänellä on myös kuusi [[wp:patentti|patenttia]].<ref name="patentti">
Leisola on tuottanut yli sata vertaisarvioitua tieteellistä julkaisua. Hänellä on myös kuusi [[wp:patentti|patenttia]].<ref name="patentti">
Rivi 102: Rivi 102:
Evoluutioteorian pohjalta käytyä keskustelua ja argumentointia Leisola on kymmenien vuosien ajan seurannut aktiivisesti ja esittänyt sitä kohtaan sekä joukkotiedotusvälineissä että tieteellisillä foorumeilla omaan kokeelliseen tutkimukseensa perustuvia kriittisiä näkemyksiä. Hän on myös toimittanut suomeksi evoluutiokriittisiä kirjoja, joista ''Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota'' (A. E. Wilder-Smith, 1981, 144 s.) ilmestyi [[wp:WSOY|WSOY:n]] kustantamana<ref>Vuonna 1989 historian ensimmäinen Huuhaa-palkinto oli suunnattu Werner Söderström Osakeyhtiölle [https://www.skepsis.fi/HuuhaaPalkinnot "pitkällisestä ja ansiokkaasta toiminnasta valetieteellisen kirjallisuuden kustantamisen ja levittämisen alueella"]. Skepsiksen omien sääntöjen mukaan Huuhaa-palkintoa ei myönnetä yksityishenkilöille vaan yhteisöille, mutta joskus asia esitetään ikään kuin palkinto olisi osoitettu henkilökohtaisesti Leisolalle ''Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota'' -kirjan suomentamisesta; palkinnon [https://www.skepsis.fi/HuuhaaPalkinnot perusteluissa] näet nimenomaisesti todetaan: "Runsaasta vanhemmasta toiminnasta voisi poimia erikseen esimerkiksi A.E. Wilder-Smithin kirjan ”Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota” vuodelta 1981." &ndash; Tosiasiat siis osoittavat, että Skepsis on aivan alusta asti pyrkinyt nimenomaan '''vaientamaan''' kaiken julkisen skeptisyyden evoluutioteoriaa kohtaan &ndash; ja asiaan tutustumalla on helppo todeta perustelujen olleen jo silloin samalla tasolla kuin vaikkapa [[Huuhaa-palkinto_2008|v. 2008]].</ref>.
Evoluutioteorian pohjalta käytyä keskustelua ja argumentointia Leisola on kymmenien vuosien ajan seurannut aktiivisesti ja esittänyt sitä kohtaan sekä joukkotiedotusvälineissä että tieteellisillä foorumeilla omaan kokeelliseen tutkimukseensa perustuvia kriittisiä näkemyksiä. Hän on myös toimittanut suomeksi evoluutiokriittisiä kirjoja, joista ''Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota'' (A. E. Wilder-Smith, 1981, 144 s.) ilmestyi [[wp:WSOY|WSOY:n]] kustantamana<ref>Vuonna 1989 historian ensimmäinen Huuhaa-palkinto oli suunnattu Werner Söderström Osakeyhtiölle [https://www.skepsis.fi/HuuhaaPalkinnot "pitkällisestä ja ansiokkaasta toiminnasta valetieteellisen kirjallisuuden kustantamisen ja levittämisen alueella"]. Skepsiksen omien sääntöjen mukaan Huuhaa-palkintoa ei myönnetä yksityishenkilöille vaan yhteisöille, mutta joskus asia esitetään ikään kuin palkinto olisi osoitettu henkilökohtaisesti Leisolalle ''Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota'' -kirjan suomentamisesta; palkinnon [https://www.skepsis.fi/HuuhaaPalkinnot perusteluissa] näet nimenomaisesti todetaan: "Runsaasta vanhemmasta toiminnasta voisi poimia erikseen esimerkiksi A.E. Wilder-Smithin kirjan ”Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota” vuodelta 1981." &ndash; Tosiasiat siis osoittavat, että Skepsis on aivan alusta asti pyrkinyt nimenomaan '''vaientamaan''' kaiken julkisen skeptisyyden evoluutioteoriaa kohtaan &ndash; ja asiaan tutustumalla on helppo todeta perustelujen olleen jo silloin samalla tasolla kuin vaikkapa [[Huuhaa-palkinto_2008|v. 2008]].</ref>.


Leisola oli perustamassa Lahdessa toimivaa Datakirjat Oy:tä<ref>[http://www.datakirjatkustannus.fi Datakirjat]</ref>, joka on julkaissut muun muassa useita evoluutioteoriaa kriittisesti arvioivia teoksia:
Leisola oli perustamassa Lahdessa toimivaa Datakirjat Oy:tä<ref>[http://www.datakirjatkustannus.fi Datakirjat]</ref>, joka on julkaissut muun muassa kolme evoluutioteoriaa kriittisesti arvioivaa teosta:
# Siegfried Scherer & Reinhard Junker:  ''Evoluutio – kriittinen analyysi'' (2000, 327 s.). Scherer on Münchenin teknillisen korkeakoulun professori, ja kirjan toimituskunnassa on useita muitakin kansainvälisesti tunnettuja tieteentekijöitä. Teos esittää perusryhmäpohjaisen taksonomian perusteet ja arvioi sen valossa darvinistista evoluutioteoriaa.
# Siegfried Scherer & Reinhard Junker:  ''Evoluutio – kriittinen analyysi'' (2000, 327 s.). Scherer on Münchenin teknillisen korkeakoulun professori, ja kirjan toimituskunnassa on useita muitakin kansainvälisesti tunnettuja tieteentekijöitä. Teos esittää perusryhmäpohjaisen taksonomian perusteet ja arvioi sen valossa darvinistista evoluutioteoriaa.
# William Dembski: ''Älykkään suunnitelman idea'' (2002) tarjoaa evoluutioteorialle vaihtoehdon.
# William Dembski: ''Älykkään suunnitelman idea'' (2002) tarjoaa evoluutioteorialle vaihtoehdon.
# Marvin Lubenow: ''Myytti apinaihmisistä – kiista fossiilien ajoituksesta'' (2005, 380 s.) pureutuu hominidifossiileihin liittyviin kysymyksiin<ref>ja antaa aihepiiristä kokonaiskuvan, jota saa säännöllisen epäsäännöllisesti julkisuuteen nostettuja "ihmisen apinamaisten esi-isien" jäännelöytöjä käsittelevästä kritiikittömästä joukkotiedotuksesta turhaan etsiä</ref>; teoksen liitteenä on myös Heidelbergin yliopiston suurenergiafysiikan instituutin emeritusprofessorin Hermann Schneiderin radioaktiiviseen hajoamiseen perustuvia ja muita iänmääritystekniikoita ruotiva artikkeli.
# Marvin Lubenow: ''Myytti apinaihmisistä – kiista fossiilien ajoituksesta'' (2005, 380 s.) pureutuu hominidifossiileihin liittyviin kysymyksiin<ref>ja antaa aihepiiristä kokonaiskuvan, jota saa säännöllisen epäsäännöllisesti julkisuuteen nostettuja "ihmisen apinamaisten esi-isien" jäännelöytöjä käsittelevästä kritiikittömästä joukkotiedotuksesta turhaan etsiä</ref>; teoksen liitteenä on myös Heidelbergin yliopiston suurenergiafysiikan instituutin emeritusprofessorin Hermann Schneiderin radioaktiiviseen hajoamiseen perustuvia ja muita iänmääritystekniikoita ruotiva artikkeli.
# John Sanford: ''Eliömaailma rappeutuu – geneettinen entropia ja perimän salaisuus'' (2015, 192 s.)<ref>http://datakirjatkustannus.fi/Eli%C3%B6maailma_rappeutuu.html</ref> John Sanford<ref>http://creation.com/john-sanford</ref> on kasvigeneetikko ja Cornellin yliopiston professori, joka käsittelee kirjassaan populaatiogenetiikan löytöjen vaikutusta evoluutioteoriaan.<ref>Kirja-arvostelu: http://www.intelligentdesign.fi/2016/02/09/kirja-arvio-eliomaailma-rappeutuu-empiirista-tietoa-evoluutiomekanismista/</ref>


Leisolaa on haastateltu vuonna 1995 Ylen v. 1998 televisioimaan [http://www.netikka.net/mpeltonen/syvatvedet.htm ''Evoluution syvät vedet''] -ohjelmaan ja vuonna 2009 tehtyyn australialaiseen ''The Voyage that Shook the World'' -dokumenttiin. Leisola on toiminut puheenjohtajana Helsingin yliopistolla vuonna 1999 järjestetyssä ''Evoluutioteorian maailmankatsomuksellinen luonne'' -symposiumissa ja TKK:lla vuonna 2004 järjestetyssä ''Biology – Tackling Ultimate Complexity'' -seminaarissa, jonka luennoitsijoina olivat yhdysvaltalaiset [[Paul Nelson]] ja [[Richard Sternberg]]. Tähän seminaariin Skepsis-yhdistys reagoi antamalla TKK:n bioprosessitekniikan laboratoriolle Huuhaa-palkinnon<ref>[http://www.skepsis.fi/Toiminta/HuuhaajaSokratespalkinnot/Huuhaapalkinnot.aspx "Huuhaa-palkinto kreationistisen opin esittämisestä luonnontieteellisenä seminaarina"]</ref>. Skepsikselle antamassaan ''[http://www.intelligentdesign.fi/2005/11/22/leisolan-vastaus-skepsis/ Miksi skeptisyys darvinismia kohtaan olisi huuhaata?]'' -palautteessa Leisola kritisoi palkitsemisperusteita, todeten niiden olevan perusteiltaan virheellisiä. Vastineessaan Leisola myös ehdottaa "seuraavaksi Huuhaa-paljastimen suuntaamista koulujen oppikirjoihin, jotta niistä saataisiin poistettua runsas virheellinen ja arvoton evoluution todistusaineisto."
Leisolaa on haastateltu vuonna 1995 Ylen v. 1998 televisioimaan [http://www.netikka.net/mpeltonen/syvatvedet.htm ''Evoluution syvät vedet''] -ohjelmaan ja vuonna 2009 tehtyyn australialaiseen ''The Voyage that Shook the World'' -dokumenttiin. Leisola on toiminut puheenjohtajana Helsingin yliopistolla vuonna 1999 järjestetyssä ''Evoluutioteorian maailmankatsomuksellinen luonne'' -symposiumissa ja TKK:lla vuonna 2004 järjestetyssä ''Biology – Tackling Ultimate Complexity'' -seminaarissa, jonka luennoitsijoina olivat yhdysvaltalaiset [[Paul Nelson]] ja [[Richard Sternberg]]. Tähän seminaariin Skepsis-yhdistys reagoi antamalla TKK:n bioprosessitekniikan laboratoriolle Huuhaa-palkinnon<ref>[http://www.skepsis.fi/Toiminta/HuuhaajaSokratespalkinnot/Huuhaapalkinnot.aspx "Huuhaa-palkinto kreationistisen opin esittämisestä luonnontieteellisenä seminaarina"]</ref>. Skepsikselle antamassaan ''[http://www.intelligentdesign.fi/2005/11/22/leisolan-vastaus-skepsis/ Miksi skeptisyys darvinismia kohtaan olisi huuhaata?]'' -palautteessa Leisola kritisoi palkitsemisperusteita, todeten niiden olevan perusteiltaan virheellisiä. Vastineessaan Leisola myös ehdottaa "seuraavaksi Huuhaa-paljastimen suuntaamista koulujen oppikirjoihin, jotta niistä saataisiin poistettua runsas virheellinen ja arvoton evoluution todistusaineisto."
Muutoksesi astuvat voimaan välittömästi. Kaikki ApoWikiin tehtävät tuotokset katsotaan julkaistuksi GNU Free Documentation License 1.3 or later -lisenssin mukaisesti (ApoWiki:Tekijänoikeudet). Jos et halua, että kirjoitustasi muokataan armottomasti ja uudelleenkäytetään vapaasti, älä tallenna kirjoitustasi. Tallentamalla muutoksesi lupaat, että kirjoitit tekstisi itse, tai kopioit sen jostain vapaasta lähteestä. ÄLÄ KÄYTÄ TEKIJÄNOIKEUDEN ALAISTA MATERIAALIA ILMAN LUPAA!
Peruuta Muokkausohjeet (avautuu uuteen ikkunaan)
Noudettu kohteesta ”https://apowiki.fi/wiki/Matti_Leisola