Muokataan osiota sivusta Maailman hienoin esitys (kirja)

== Dawkinsin uskonnollinen taustaoletus ==

Darvinismi on koko historiansa ajan käyttänyt tarkoitushakuisia ilmauksia selittämään lajien sopeutumista, vaikka darvinismin perususkomusten mukaan tällaisen tarkoitushakuisuuden olemassaoloa ei ole luvallista olettaa. Dawkins seuraa tätä darvinismin uskonnollista perinnettä myös tässä kirjassa:

{{sitaatti|Tämä kämmekkä on pettäjä, joka luottaa siihen, että sen samankaltaisuus naarasmehiläisen kanssa huijaa koiraan yrittämään parittelua sen kanssa.|Dawkins<ref>Dawkins 2009: kuvasivu 4</ref>}}

{{sitaatti|Proteiinimolekyylit ovat auto-origamitaiteen loistavia mestareita.|Dawkins<ref>Dawkins 2009: 218</ref>}}

{{sitaatti| Monet kukat ohjaavat mehiläisiä laskeutumaan pienillä, kukkaan maalatuilla ultravioleteilla kiitoratamerkinnöillään, joita ihmissilmä ei näe.|Dawkins<ref>Dawkins 2009: 53</ref>}}

{{sitaatti|Hermafrodiittiset eli kaksineuvoiset kasvit, joilla koiras- ja naarasosat [heteet ja emit] ovat samassa kukassa, näkevät usein erittäin paljon vaivaa estääkseen koirasosaa hedelmöittämästä naarasosaa.|Dawkins<ref>Dawkins 2009: 49–50</ref>}}

{{sitaatti| Erilaisista bakteereista polveutuvat mitokondriot ja kloroplastit kehittivät kumpikin toisiaan täydentävät kemialliset taikatemppunsa miljardeja vuosia ennen kuin yksikään elävä eliö olisi näkynyt ihmissilmin.|Dawkins<ref>Dawkins 2009: 346</ref>}}

Samanlaista luonnon henkilöimistä ja jopa jumalallistamista ilmenee ''London School of Economics'' -oppilaitoksen eurooppalaisen ajattelun professorin '''John Grayn'''<ref>Gray 2003</ref> ajattelussa. Grayn mukaan me ihmiset ”olemme bakteeriyhteisöjen luomia teknologisia keksintöjä, joita ne tekivät taatakseen geeniensä eloonjäämisen”<ref name="gray">Gray 2003: 16</ref>. Älykkyys ei ole ominaista erityisesti ihmiselle vaan kaikille elämän muodoille. ”Jos koneet korvaavat meidät, kyseessä oleva evolutiivinen muutos ei ollenkaan eroa siitä, kun bakteerit lyöttäytyivät yhteen ja loivat esi-isämme.”<ref name="gray" /> Gray olettaa bakteerien älykkyyden suuresti ylittävän ihmisen älykkyyden, koska ihmiset eivät ole pystyneet luomaan vastaavia biologisia organismeja.

Darvinistien pitäisi pystyä tekemään selkoa siitä, miten heidän tarkoitushakuinen kielensä tulisi kääntää ja ymmärtää niin, että tämä darvinistisista lähtökohdista luvaton tarkoitushakuisuus eliminoitaisiin. Kukaan ei kuitenkaan ole onnistunut tarjoamaan tällaista selkeyttävää tulkintaa. '''David Stoven'''<ref>Stove 2007: 281</ref> mukaan uusdarvinistisen uskonnon edustajat ovat itse asiassa haluttomia selventämään näitä peruskäsitteitä, koska se tuhoaisi heidän uskontonsa perustan. Jos käännösopas toteutettaisiin ja ilmaisut selitettäisiin projisoimatta tarkoitushakuisuutta luontoon, biologisia organismeja ei enää voitaisi kuvata oveliksi ja tarkoitushakuisiksi toimijoiksi. Dawkins ja hänen kaltaisensa ihmiset eivät voisi enää kuvata organismeja sellaisiksi, jotka manipuloivat toisiaan ja jotka kilpailevat tulevien sukupolvien markkinaosuuksista, samalla kun he lupaavat – mutta eivät koskaan toteuta – noiden lausumien käännöstä ”kunnianarvoiselle kielelle”. Enää ei olisi tarvetta eikä mitään tekosyytä kuvata organismeja tavoilla, joihin sisältyy ajatus tarkoituksesta, älykkyydestä ja vallasta. Kaikki, mitä darvinistien tarvitsisi sanoa selittääkseen sopeutumista, voitaisiin sanoa käyttämättä ilmauksia kuten ”manipulaatio” tai ”kilpailu”. Mutta tämä merkitsisi tietenkin sitä, että uusi luonnonuskonto ”häviäisi kuin unikuva jättämättä mitään jälkeensä”.<ref>Stove 2007: 281</ref>

Dawkinsin ja joidenkin muiden uusdarvinistien luoma uskonto on vain vähän tarkennettu muunnelma '''Darwinin''' alkuperäisestä uskonnosta, jonka mukaan kaikkea elävää luonnehtii tarkoitushakuinen pyrkimys lisääntyä. Vaikka Darwin pyrki poistamaan tarkoitushakuisuuden ja suunnitelmallisuuden luonnosta kieltäessään luonnon olevan älykkään Luojan luomusta, hän päätyi tuomaan tarkoitushakuisuuden luontoon takaisin antamalla jumalallisia ominaisuuksia aineellisille tekijöille.

Sekä vanha darvinismi että uusi uskonto ymmärtävät elämän läpikotaisin tarkoitushakuiseksi. Darwinin mukaan koko olemassaolon taistelun, luonnonvalinnan ja evoluution prosessia ajaa organismien pyrkimys lisääntymiseen. Ja jos uudesta uskonnosta otettaisiin pois kaikki organismeille luetut tarkoitushakuiset taipumukset ja toiminnot – itsekkyys, eri asioiden manipulointi, toistensa kanssa kilpailu, lukemattomien taktiikkojen ja välineiden käyttö omien päämäärien saavuttamiseksi – uudesta uskonnosta ei jäisi mitään jäljelle. Uuden uskonnon kannattajat pitävät ihmisiä ja kaikkia muita organismeja salattujen yli-inhimillisen voiman ja älykkyyden omaavien tarkoitushakuisten toimijoiden (geenien) avuttomina nukkeina tai välikappaleina. Näiden salattujen toimijoiden ainoana tarkoituksena on tuottaa suurin mahdollinen määrä omia kopioitaan organismien uudessa sukupolvessa.<ref>Stove 2007: 304</ref>

Evoluutioon on alettu vedota biologiassa ikään kuin Jumalan korvikkeena. ”Evoluutio” on alettu ymmärtää enemmän tai vähemmän persoonalliseksi jumaluudeksi, ”maailmankaikkeuden todelliseksi voimaksi”<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = McKay, Donald | Nimeke = Clockwork Image | Julkaisija = London: Inter Varsity Press | Vuosi = 1974 | Sivu = 52 }}</ref>. Se, mitä aikaisemmin pidettiin Jumalan toimintana, luetaan nykyään ”evoluution” toiminnaksi. Aikamme ihmiselle evoluutio on ottanut Jumalan paikan. Siinä mielessä evoluutio on aikamme ”jumala”. Nykyajan ihminen pitää ”evoluutiota” älykkyyden, matemaattisen ymmärryksen ja esteettisen tajun alkuperänä. Kaikki ihmispersoonallisuuden korkeimmat ulottuvuudet ovat syntyneet ”itsestään”, maailmankaikkeuden omasta luonteesta.

Tämä argumentti johtaa lopulta yhteen väistämättömään tulokseen: että luonto on ”Jumala”. Pyrkiessään eliminoimaan kaikki ajatukset jumaluudesta evolutionismi päätyy lopulta jumalallistamaan luonnon. Jos ihmisjärki ei ole Jumalan luomusta, sen on täytynyt kehittyä itse aineesta tai jostakin aineeseen sisältyvästä periaatteesta. Tätä juuri evolutionismi opettaa.<ref>Shallis 1983: 107</ref>

'''Shallisin'''<ref>Shallis 1983: 107–108</ref> mukaan kaikki filosofiset käsitykset maailmankaikkeudesta voidaan perimmältään pelkistää kahteen peruskäsitykseen: 

1. ''Teistisen'' käsityksen mukaan maailmankaikkeus on tuonpuoleisen Jumalan luomusta. Sen mukaan maailmankaikkeus ei itsessään ole jumalallinen. Raamatullinen käsitys on kaikkein puhtain muoto teismiä. 

2. ''Panteistisen'' käsityksen mukaan maailmankaikkeus on itsessään jumalallinen ja sillä on kaikki jumaluuden ominaisuudet (ikuisuus, elämä, tietoisuus, älykkyys).

Toisen vaihtoehdon piiriin kuuluvat sekä kaikkein alkukantaisin animismi (joka näkee henkiä kaikissa esineissä ja olioissa) että kaikkein rationalistisin ateismi. Luonnon jumalallistaminen selittää aikamme heräävän kiinnostuksen okkultismiin ja mystiikan eri muotoihin. 

Koska ”luonto” on itse asiassa ”jumala” (kyvyssään luoda aine, elämä ja älykkyys), voidaan kysyä, mistä koostuu tämän jumaluuden palvonta. Koska ihminen on elämän kaikkein kehittynein muoto tällä planeetalla, ihminen on luonnon eli jumaluuden kaikkein kehittynein muoto. Toisin sanoen, jos luonto on ”jumala”, ihminen on kaikkein ”jumalallisin” olento, ihminen on itse itselleen jumala.<ref>Shallis 1983: 108</ref>
 
Jos Shallisin oletus on tosi, voisimme odottaa naturalististen tieteentekijöiden kannanotoissa ilmenevän panteistisia painotuksia. Jotkut nykyisistä luonnontieteilijöistä tunnustautuvatkin panteisteiksi. Esimerkiksi Turun yliopiston perinnöllisyystieteen emeritusprofessori '''Petter Portin''' kirjoittaa ''Hakehila''-lehdessä:

{{sitaatti|Evoluutioteoria ei sano mitään Jumalan olemassaolosta, se vain tekee tällaisen käsitteen biologisen luonnon kuvaamisessa ja selittämisessä tarpeettomaksi. Teorian omaksuminen ei myöskään välttämättä johda ateismiin. Charles Darwin ei itsekään ollut ateisti, vaan päätyi agnostikoksi. – – Omasta puolestani olen panteisti.|Portin <ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Portin, Peter | Otsikko = Tapio Puolimatkalle ja Irene Jelinille | Julkaisu = Hakehila | Ajankohta = 2009 | Numero = 4 | Sivut = 42 }}</ref>}}
 
John Grayn<ref>Gray 2003: 32–33</ref> mukaan Maan käsittäminen organismia muistuttavaksi itseään sääteleväksi järjestelmäksi ”ilmentää kaikkein tiukinta tieteellistä naturalismia”, samalla kun tällainen teoria ”rakentaa uudelleen yhteyden ihmisten ja muun luonnon välille, jota puolusti ihmiskunnan ikivanha uskonto, animismi”.

{{viestipohja| kuva = [[Kuva:Tiedekeskustelun avoimuuskoe.jpg|30px]]
|sisältö = Tämän artikkelin pohjana on käytetty [[Tapio Puolimatka]]n kirjan ''[[Tiedekeskustelun avoimuuskoe (kirja)|Tiedekeskustelun avoimuuskoe]]'' sisältöä tekijän luvalla.}}