Muokataan osiota sivusta Maailman hienoin esitys (kirja)

== Lenskin tutkimukset: Behe vastaan Dawkins ==

Biokemisti '''[[Michael Behe]]''' osoittaa kirjassaan ''[[The Edge of Evolution (kirja) | The Edge of Evolution]]'', että ohjaamaton evoluutio ei selitä sellaista geneettisen monimutkaisuuden kehittymistä, joka edellyttää sellaista samanaikaista mutaatioiden rypästä, jonka tilastollinen kokonaistodennäköisyys on vähemmän kuin 10<sup>-40</sup>. Tällä tavalla biokemiallinen todistusaineisto muodostaa ratkaisevan testin, jota ohjaamaton evoluutioteoria ei läpäise, mutta jonka luomisteoria kestää. Luomisteoria tarjoaa pohjan ennusteille, jotka ovat osoittautuneet yhteensopiviksi tieteellisen todistusaineiston kanssa. Sen sijaan darvinismin pohjalta tehdyt vastaavat ennusteet ovat kumoutuneet.

Väitteensä tueksi Behe<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = M. Behe | Nimeke = [[The_Edge_of_Evolution_(kirja)|The Edge of Evolution]]| Julkaisija = Free Press | Vuosi = 1 edition (June 5, 2007) | Kappale = | Sivu = | Selite = | Tunniste = ISBN: 978-074329620 }}</ref> vetoaa bakteereihin ja malarialoiseen kohdistuneisiin tutkimuksiin. Behen mukaan malarialoiseen kohdistuva kokeellinen tutkimus osoittaa, ettei darvinistinen evoluutioteoria pysty selittämään elämän perustana olevien monimutkaisten rakenteiden kehittymistä. Malarialoiseen kohdistuvalla tutkimuksella on vastaava merkitys darvinistisen teorian totuuden empiirisessä testaamisessa kuin mikä oli [[wp:Michelsonin–Morleyn koe|Michelson-Morley-kokeella]] arvioitaessa [[wp:Valoeetteri|eetteri]]-teorian uskottavuutta. Michelson-Morley-koe ei ehdottomasti todistanut, ettei eetteriä ole olemassa, mutta se horjutti vakavasti eetteri-teorian uskottavuutta. Samalla tavoin malarialoiseen kohdistuva tutkimus ei ehdottomasti todista, että darvinistiset mekanismit eivät pysty tuottamaan elämän edellyttämiä monimutkaisia rakenteita. Tutkimus kuitenkin horjuttaa vakavasti darvinistisen teorian uskottavuutta.

Väite voidaan tiivistää seuraavaan muotoon:
* Älykkään suunnitelman teorian ennuste on, että sattumalta ei synny useita samanaikaisia, toisiaan täydentäviä ja toistensa kanssa yhteistyössä toimivia mutaatioita, jotka mahdollistaisivat geneettisen monimutkaisuuden kehittymisen ja siten ohjaamattoman makroevoluution.

Tämä ennuste on toteutunut siten, että kokeellisen tutkimuksen mukaan evoluutio pysähtyy jo siinä vaiheessa, jos organismille hyödyllinen muutos edellyttää useampaa kuin kahta tiettyä samanaikaista ja toisiaan täydentävää mutaatiota.

Behe käyttää ennustuksensa tukena myös '''Richard Lenskin''' kokeita, jotka osoittivat, että kolibakteerin evoluutio pysähtyi pitkäksi ajaksi, kun se tarvitsi kaksi tietynlaista toisiaan tukevaa mutaatiota, jotka lisäsivät sen kykyä käyttää sitruunahappoa ravinteenaan. Eräässä bakteeripopulaatiossa sattui ilmenemään toinen näistä mutaatioista niin, ettei se vaikuttanut bakteerien selviytymiseen mitenkään, ja tämän jälkeen kyseinen populaatio kykeni synnyttämään tämän ominaisuuden toistuvasti hyvinkin helposti. Kantapopulaatiolta ominaisuuden saamiseen vaaditaan vähintään kaksi tietynlaista mutaatiota, joten sitä ei käytännössä esiinny, kun populaatiokoot ovat huomattavan pieniä verrattuna esim. malariaan tai HIV:iin. Valintaedun saamiseksi vaadittiin kaksi tietynlaista toisistaan riippumatonta mutaatiota, joten muutoksen todennäköisyys oli huomattavasti pienempi, kuin jos mikä tahansa yksittäinen mutaatio olisi riittänyt sen saavuttamiseksi. Muutkin kokeelliset tutkimukset ovat osoittaneet evoluution rajojen olevan juuri tässä: ohjaamaton evoluutio pystyy kokeissa tuottamaan samanaikaisesti kaksi tietynlaista toistensa kanssa yhteistyössä olevaa mutaatiota, mutta ei enempää. Kun koko maapallon historian aikana eläneet bakteerit otetaan huomioon tilastollisina resursseina, ohjaamaton evoluutio pystyy toisinaan tuottamaan jopa neljän tai viiden oikeanlaisen mutaation ryppäitä, muttei enempää. Koska monimutkaisten geneettisten rakenteiden kehittyminen edellyttää paljon useampia yhtäaikaisia ja toisiaan tukevia mutaatioita, ohjaamaton evoluutio ei selitä geneettisen monimutkaisuuden kehittymistä.

Dawkins pyrkii peittämään Lenskin kokeiden varsinaisen merkityksen viljelemällä populistista retoriikkaa. Hän pyrkii luomaan vaikutelman, että Lenskin kokeet ovat todisteita ohjaamattoman evoluution lähes rajattomien kykyjen puolesta. Hän jättää kokonaan mainitsematta Behen tutkimuksen ja asettaa sen sijaan vastakkain nerokkaan ja huolellisesti tutkimuksiaan tekevän tieteentekijän (Lenskin) ja tyhmän kreationistin (Lenskin kanssa kirjeenvaihdossa olleen asianajajan), joka ”pystyisi tuskin tavaamaan artikkelin sanat siitä puhumattakaan, että olisi pätevä bakteriologi, joka osaisi turvallisesti hoitaa eturintaman laboratoriomenetelmät ja sen jälkeen analysoisi tulokset tieteellisesti”<ref>Dawkins 2009: 123–124</ref>. Tällä tavalla Dawkins esittää Lenskin tutkimustulokset ikään kuin ohjaamattoman makroevoluution riemuvoittona, jota tyhmät kreationistit vastustavat, koska he eivät ymmärrä niistä mitään.

{{sitaatti|Tällä luonnontieteellisen ponnistelun riemuvoitolla on koominen jatko-osa. Kreationistit vihaavat sitä. Se ei osoita vain evoluutiota toiminnassa; se ei osoita vain sitä, että genomeihin tulee uutta informaatiota ilman suunnittelijan vaikutusta, jonka mahdollisuuden kieltämiseen on kreationisteja käsketty (”käsketty”, koska useimmat heistä eivät ymmärrä, mitä ”informaatio” tarkoittaa); se ei osoita vain luonnonvalinnan voimaa tuottaa geenien yhdistelmiä, joiden pitäisi olla mahdottomia kreationistien rakastamien naiivien laskelmien mukaan, vaan se myös kaataa ”palautumattomaan monimutkaisuuteen” liittyvän keskeisen opinkappaleen. Niinpä ei olekaan ihme, että Lenskin tutkimus hämmentää kreationisteja ja että he etsivät siitä innokkaasti vikoja.|Dawkins<ref>Dawkins 2009: 123</ref>}}

Näillä populistisilla kommenteillaan Dawkins uskoo voivansa korjata irtopisteitä, koska hän luottaa siihen, etteivät useimmat hänen lukijoistaan saa informaatiota muista lähteistä. Näin tehdessään hän kuitenkin rikkoo tieteellisen argumentoinnin perussäännön, jonka mukaan vaihtoehtoiset näkemykset tulisi esittää niiden vahvimmassa muodossa. Hän ei evoluution todisteita käsittelevässä kirjassaan edes mainitse Michael Behen analyysia Lenskin tutkimuksesta. Hän ei kerro, että Lenskin tutkimukset tukevat Behen ennustetta, että evoluution rajana on tämän kokoisella populaatiolla kaksi tietynlaista samanaikaista ja yhteistyössä tapahtuvaa mutaatiota.

Ateistit pitävät ohjaamattoman evoluution totuutta itsestään selvänä, koska se on ainoa mahdollinen teoria ateistisessa viitekehyksessä. Siksi useimmille ateistisille tieteentekijöille riittää, että ohjaamatonta evoluutiota voidaan pitää jossakin mielessä mahdollisena. Kokeellista vahvistusta ei tarvita. Luonnon on täytynyt tarjota kaikki, mitä evoluutio tarvitsee, koska muuten evoluutio ei olisi tapahtunut.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Johnson, Phillip | Nimeke = Darwin on Trial | Selite = 2nd edition | Julkaisija = Downers Grove, Ill: InterVarsity Press | Vuosi = 1993 | Sivu = 43 }}</ref>