Muokataan osiota sivusta Maailman hienoin esitys (kirja)

== Vertaileva alkionkehitysoppi evoluutioteorian todisteena ==

Dawkins ei tässä kirjassaan mainitse sanallakaan [[rekapitulaatioteoria|'''Haeckelin''' alkiopiirroksista]] tai koko Haeckelin teoriasta. Hän kyllä toteaa Haeckelin olleen hyvä piirtäjä, mutta käyttää vain hänen äyriäispiirroksiaan. Olisiko Dawkins ymmärtänyt, että tiedepetoksen käyttäminen evoluutioteorian todisteena on strateginen virhe? Dawkins argumentoi sen sijaan, että alkionkehitys voidaan selittää solujen itseorganisoitumisen perusteella, jossa kukin solu noudattaa paikallisia sääntöjä ilman kokonaisvaltaista suunnitelmaa. Hän jopa myöntää, että [[Jumala]]lla saattaisi olla jonkinlainen osa prosessissa:

{{sitaatti|Kuitenkin vaikka jumalallinen äly osoittautuisi lopulta elämän monimutkaisuuden suunnittelijaksi, tiedetään varmasti, että hän ei muokkaa eläviä ruumiita millään tavalla, mikä muistuttaa esimerkiksi savimallien tekijöiden tai puuseppien, savenvalajien, räätäleiden tai autonvalmistajien työtapoja. Saatamme olla ”ihmeellisesti kehittyneitä”, mutta emme ole ”ihmeellisesti valmistettuja”. Kun lapset laulavat: ”Hän teki värit hauskat / Hän teki pienet siivet”, he lausuvat lapsellisen ilmeisen epätotuuden. Mitä tahansa Jumala tekeekään, hän ei varmasti valmista hauskoja värejä ja pieniä siipiä. Jos hän ylipäätään teki mitään, se rajoittui asioiden alkionkehityksen valvontaan esimerkiksi solmimalla yhteen sellaisia geenien jaksoja, jotka ohjaavat automaattista kehitysprosessia. Siipiä ei valmisteta, ne kasvavat – asteittain – raajasilmuista munasolun sisällä. 

Toistan tämän tärkeän seikan, jonka pitäisi olla ilmeinen, muttei ole: Jumala ei ole koskaan valmistanut yhtäkään pientä siipeä ikuisen elämänsä mittaan. Jos hän on ylipäätään valmistanut jotakin (sitä hän ei käsitykseni mukaan ole tehnyt, mutta antaa sen olla, siitä ei nyt ole kyse), hänen valmistamansa asia oli alkionkehityksellinen resepti eli jotakin tietokoneohjelmaa – – muistuttavaa.|Dawkins<ref>Dawkins 2009: 195–196</ref>}}

Tässä tekstissä Dawkins esittää joukon teologisia arvauksia ikään kuin luonnontieteellisinä väitteinä. Hän esittää ”varmana tietona” omia uskonnollisia vakaumuksiaan siitä, mitä Jumala voi tai ei voi tehdä. Näiden teologisten julistusten jälkeen Dawkins analysoi kirjassaan 40 sivun verran niitä hienosäädettyjä lainalaisuuksia, joiden mukaisesti alkionkehitys ohjautuu. Näiden sääntöjen tutkiminen herättää jopa ateisti Dawkinsin mielessä sen mahdollisuuden, että näiden prosessien takana on Jumala. Jollakin tasolla Dawkins näyttäisi pitävän mahdollisena, että Jumala on luonut elämän rakennusohjeet, joiden pohjalta evoluutio etenee. Pohjimmiltaan hän pyrkii kuitenkin todistamaan, että ”kattavaa kehityssuunnitelmaa, rakennepiirrosta, arkkitehdin piirrosta tai arkkitehtia ei ole – – säännöt ovat paikallisia, paikallisia, paikallisia”<ref>Dawkins 2009: 230</ref>. 

Dawkinsin kuvaus kuitenkin osoittaa, että osasysteemit liittyvät toisiinsa äärettömän hienovaraisesti ja suunnitellusti: ”Koko kuva ilmaantuu satojentuhansien pienten, paikallisten vuorovaikutusten seurauksena”<ref>Dawkins 2009: 233</ref>. Hänen yrityksensä selittää esimerkiksi entsyymin äärimmäisen tarkka toimintatapa asteittaisen kehityksen tuloksena kuulostaa epätoivoiselta: ”Entsyymin suorituksessa on tasaisen paranemisen gradientti, joka alkaa mitättömästä painaumasta, jatkuu karkeasti muotoiltuna kolona ja päätyy pistorasian täsmälleen oikeaan muotoon ja kemialliseen nimikirjoitukseen.”<ref>Dawkins 2009: 224</ref> Miten luonnonvalinta voi vaikuttaa tilanteessa, jossa ei ole elämää ja elämän muotojen välistä kilpailua? Ja miten voi olla elämää ilman toimivia entsyymejä? Ehkä tällaisia kysymyksiä ei pitäisi esittää, kun näyttää yhä ilmeisemmältä, että Dawkinsin teoriassa on kyse vahvasta uskonnollisesta uskosta, johon mitkään järkiargumentit tuskin pystyvät vaikuttamaan. 

Dawkins pitää uskottavana, että luonnonvalinta pystyy rakentamaan esimerkiksi miljardissa vuodessa geneettisen reseptin ihmisen rakentamiseksi, vaikka ”en itse eikä kukaan muukaan osaa kertoa tapahtumaketjun kaikkia yksityiskohtia – – Kukaan ei ymmärrä koko kuvaa eikä kenenkään tarvitse ymmärtää sitä hyväksyäkseen luonnonvalinnan hienon uskottavuuden.”<ref>Dawkins 2009: 231–232</ref> Dawkins lukee lopulta geeneille ominaisuuksia, joita hän ei pidä mahdollisina edes Jumalalle: ”Niinpä keskimäärin geenipoolin geeneillä on taipumus olla hyviä ruumiin rakentajia. Tässä luvussa on käsitelty menetelmiä, joilla geenit rakentavat ruumiita.”<ref>Dawkins 2009: 231</ref> Geenit siis pystyvät rakentamaan ruumiita, vaikka Jumala ei Dawkinsin mukaan ole koskaan valmistanut edes yhtä pientä siipeä ikuisen elämänsä mittaan ja ”tiedämme varmasti”, ettei Jumala muokkaa eläviä ruumiita. Kokonaisuus voi olla ”hämmentävä ja salaperäinen”, mutta periaatteessa ihmisen rakentaminen ”ei ole vaikeaa”<ref>Dawkins 2009: 232–233</ref>. Siis ilmeisesti Dawkinsin logiikan mukaan ihmisen rakentaminen on helppoa kaikille muille paitsi [[kaikkivaltius|kaikkivaltiaalle]] Jumalalle, jolle se on aivan mahdotonta. Uskon voima on suuri, ja tosiasiat ovat voimattomia tällaisen uskon edessä.

Dawkins on siis kaikessa hiljaisuudessa hylännyt perinteisen Haeckelin teorioihin ja piirroksiin perustuvan linjan alkionkehitystä koskevien tosiasioiden käyttämisestä evoluutioteorian todisteena. Tämä on ymmärrettävää, koska tämä linja on melko yleisesti todettu tiedepetokseksi. Uudempi Dawkinsin edustama linja pyrkii käyttämään alkionkehityksessä vaikuttavien satojen tuhansien vuorovaikutussuhteiden äärettömän hienovaraisesti koordinoitua järjestelmää todisteena siitä, että tällä hienosäädetyllä järjestelmällä ei ole älykästä suunnittelijaa ja luojaa. Tällaiset hienosäädetyt järjestelmät saadaan näyttämään todisteilta ohjaamattoman evoluutioteorian puolesta vain [[AW:S#retorinen|retorisella]] kikkailulla.