Ero sivun ”Kristinuskon perustelut” versioiden välillä

ApoWikistä
(Lisätty alkuun jonkinlainen johdatus käsitteistöön ja aihepiiriin Netin "sekalaista seurakuntaa" silmälläpitäen (tallennus kiireessä))
(välitallennus (kiireessä))
Rivi 1: Rivi 1:
Perustelun käsitteelle on tunnusomaista se, että ensin on esitettävä jokin kanta ja vasta sitten sitä voi pyrkiä perustelemaan. Ilman kannanottoa ei siis voi olla perusteluakaan. Kristinuskonkin<ref>Tässä yhteydessä "kristinusko" tarkoittaa ennen muuta kristinuskon tiedollista sisältöä. Muissa yhteyksissä huomio voi kiinnittyä muihin seikkoihin, kuten esim. yksilökohtaisen uskon aitouteen tai kulttuurien luonteenomaisiin piirteisiin liittyviin kysymyksiin kuten arvoihin, ihanteisiin ja eettisiin järjestelmiin.</ref> perusteluista puhuttaessa on syytä aloittaa sen selvittämisellä, mitä oikeastaan tahdotaan perustella. Sitten voi ymmärrettävästi puhua myös siitä, miten nämä perustelut ovat rakennettavissa.
Perustelun käsitteelle on tunnusomaista se, että ensin on esitettävä jokin kanta ja vasta sitten sitä voi pyrkiä perustelemaan. Ilman kannanottoa ei siis voi olla perusteluakaan. Toisaalta perustelu ei voi muuttaa minkään kannan luonnetta: puutteellisesti tai olemattomasti perusteltu oikea kanta pysyy oikeana, kiehtovankin kaunopuheisesti perusteltu virheellinen kanta puolestaan virheellisenä. Kaikkia päteviä perusteita ei liioin voi esittää sanallisessa muodossa niin, että kuulija voisi niistä sen perusteella vakuuttua.
 
Kristinuskonkin<ref>Tässä yhteydessä "kristinusko" tarkoittaa ennen muuta kristinuskon tiedollista sisältöä. Muissa yhteyksissä huomio voi kiinnittyä muihin seikkoihin, kuten esim. yksilökohtaisen uskon aitouteen, kristillisten tai sellaisina esiintyvien ryhmien käyttäytymismuotoihin tai kokonaisten kulttuurien luonteenomaisiin piirteisiin kuten arvoihin, ihanteisiin ja eettisiin järjestelmiin.</ref> perusteluista puhuttaessa on syytä aloittaa sen selvittämisellä, mitä oikeastaan tahdotaan perustella. Sitten voi ymmärrettävästi puhua myös tämän asiasisällön perusteista ja perusteluista sekä siitä, miten nämä perustelut ovat rakennettavissa.


== Kristinuskon sisältö ==
== Kristinuskon sisältö ==
Rivi 6: Rivi 8:
# Kysymys on myyttisestä todellisuuskäsityksestä, jonka vanhentuneisuus on kulttuurin ja erityisesti tieteen sittemmin kehittyessä käynyt valistuneille ihmisille ilmeiseksi. Tämän käsityksen mukaan kristinuskolla on kyllä luonteenomainen tiedollinen sisältönsä, mutta se on perin juurin virheellinen. Tähän virheelliseen käsitykseen yhä takertuneita, ajastaan jälkeenjääneitä ihmisiä halveksitaan ja kutsutaan siksi vaikkapa "fundamentalisteiksi". Siis: "Kristinusko olisi voinut olla totta mutta ei ole. Mitä pikemmin kaikki tämän ymmärtävät, sen parempi."
# Kysymys on myyttisestä todellisuuskäsityksestä, jonka vanhentuneisuus on kulttuurin ja erityisesti tieteen sittemmin kehittyessä käynyt valistuneille ihmisille ilmeiseksi. Tämän käsityksen mukaan kristinuskolla on kyllä luonteenomainen tiedollinen sisältönsä, mutta se on perin juurin virheellinen. Tähän virheelliseen käsitykseen yhä takertuneita, ajastaan jälkeenjääneitä ihmisiä halveksitaan ja kutsutaan siksi vaikkapa "fundamentalisteiksi". Siis: "Kristinusko olisi voinut olla totta mutta ei ole. Mitä pikemmin kaikki tämän ymmärtävät, sen parempi."
# Kysymys ei ole varsinaisesta todellisuuskäsityksestä laisinkaan, vaan pikemminkin yrityksestä ilmaista joitain syviä yleisinhimillisiä tuntoja kirjoittamisaikana käytettävissä olleilla yksipuolisilla ilmaisutavoilla. Tämän käsityksen mukaan kristinuskolla ei ole varsinaista tiedollista sisältöä lainkaan vaan sen varsinainen olemus on "uskonnollista uskoa", joka on pikemminkin elämyksellistä tunnekokemusta ja tulkinnanvaraisiin rituaaleihin halukkaasti osallistumista kuin varsinainen todellisuuskäsitys. Niitä, jotka yhä ovat takertuneita siihen virheelliseen käsitykseen, että kristinuskolla olisi jokin varsinainen tietosisältö, ja jotka siksi "uskovat tosiasioihin" eivätkä pitäydy vapaasti tulkittaviin symboleihin ja elämyksellisyyteen, halveksitaan kirkon ja kristinuskon julkisuuskuvalle vahinkoa aiheuttavina, asiantuntemattomina tomppeleina ja kutsutaan siksi vaikkapa "fundamentalisteiksi". Siis: "Kristinusko ei voi olla totta eikä erehdystä vaan on jotakin aivan muuta. Mitä pikemmin kaikki tämän ymmärtävät, sen parempi."
# Kysymys ei ole varsinaisesta todellisuuskäsityksestä laisinkaan, vaan pikemminkin yrityksestä ilmaista joitain syviä yleisinhimillisiä tuntoja kirjoittamisaikana käytettävissä olleilla yksipuolisilla ilmaisutavoilla. Tämän käsityksen mukaan kristinuskolla ei ole varsinaista tiedollista sisältöä lainkaan vaan sen varsinainen olemus on "uskonnollista uskoa", joka on pikemminkin elämyksellistä tunnekokemusta ja tulkinnanvaraisiin rituaaleihin halukkaasti osallistumista kuin varsinainen todellisuuskäsitys. Niitä, jotka yhä ovat takertuneita siihen virheelliseen käsitykseen, että kristinuskolla olisi jokin varsinainen tietosisältö, ja jotka siksi "uskovat tosiasioihin" eivätkä pitäydy vapaasti tulkittaviin symboleihin ja elämyksellisyyteen, halveksitaan kirkon ja kristinuskon julkisuuskuvalle vahinkoa aiheuttavina, asiantuntemattomina tomppeleina ja kutsutaan siksi vaikkapa "fundamentalisteiksi". Siis: "Kristinusko ei voi olla totta eikä erehdystä vaan on jotakin aivan muuta. Mitä pikemmin kaikki tämän ymmärtävät, sen parempi."
# Kysymys on oikeasta todellisuuskäsityksestä: kristinusko on sisällöllisesti omaleimainen, yleispätevin totuusvaatimuksin esiintyvä todellisuuskäsitys, joka sekä sisältönsä että totuusvaatimuksensa osalta perustuu Jumalan aidon ja arvovaltaisen, ihmisille annetun ilmoituksen vastaanottamiseen ja tarjolla pitämiseen. Tämän käsityksen mukaan kristinuskon tiedollinen sisältö ei ole myyttinen tai vertauskuvallinen eikä vanhentunut tai virheellinen vaan konkreettisesti tosi, luotettava ja muuttumaton. Näin ollen tämän käsityksen edustajat saavatkin "fundamentalistin" leiman sekä ykkös- että kakkoskohdan taakse ryhmittyneiltä tahoilta; itse he puolestaan pitävät itseään klassisen kristinuskon edustajina, joiden uskon sisältö on olennaisesti sama kuin esim. nykymuotoisen Apostolisen uskontunnustuksen ensimmäisinä käyttöön ottaneiden seurakuntien. Siis: "Kristinusko voi olla totta ja onkin. Mitä pikemmin kaikki tämän ymmärtävät, sen parempi."
# Kysymys on oikeasta todellisuuskäsityksestä: kristinusko on sisällöllisesti omaleimainen, yleispätevin totuusvaatimuksin esiintyvä todellisuuskäsitys, joka sekä sisältönsä että totuusvaatimuksensa osalta perustuu Jumalan aidon ja arvovaltaisen, ihmisille annetun ilmoituksen vastaanottamiseen ja tarjolla pitämiseen. Tämän käsityksen mukaan kristinuskon tiedollinen sisältö ei ole myyttinen tai vertauskuvallinen eikä vanhentunut tai virheellinen vaan konkreettisesti tosi, luotettava ja muuttumaton. Näin ollen tämän käsityksen edustajat saavatkin "fundamentalistin" leiman sekä ykkös- että kakkoskohdan taakse ryhmittyneiltä tahoilta; itse he puolestaan pitävät itseään klassisen kristinuskon<ref>"Klassinen kristinusko" tarkoittaa sitä, mitä kristityt ovat "aina ja kaikkialla" uskoneet; koska menneiden sukupolvien ajatuksia ei voi enää jälkikäteen muuttaa, klassisen kristinuskon sisältö ei muutu ajan mukana, vaan sen voi periaatteessa vain joko hyväksyä tai hylätä sellaisenaan. Esim. Martti Lutherin 1500-luvulla kirjoittamat Apostolisen uskontunnustuksen kohtien selitykset päättyvät "''Tämä on varmasti totta''" -sanoihin. Luther siis piti uskontunnustuksen sisältöä "ihan oikeasti totena" ja opetti kansaa siltä pohjalta.</ref> edustajina, joiden uskon sisältö on olennaisesti sama kuin esim. nykymuotoisen Apostolisen uskontunnustuksen ensimmäisinä käyttöön ottaneiden seurakuntien. Siis: "Kristinusko voi olla totta ja onkin. Mitä pikemmin kaikki tämän ymmärtävät, sen parempi."


Ei ole vaikea nähdä, että nämä kolme käsitystä ovat toisensa poissulkevia. Kukaan ei siis voi järkevästi ajatellen edustaa useampaa kuin yhtä niistä. Sikäli kuin [[uskonnon määritelmä|uskonto]] käsitetään vastauksina perimmäisiin kysymyksiin, kyseessä on kolme eri uskontoa. Näillä kullakin on oma sisältönsä ja omat tapansa pyrkiä sitä perustelemaan ja levittämään. Tässä artikkelissa<ref>ja koko tällä sivustolla</ref> pitäydytään ylläesitellyistä käsityksistä kolmanteen, ja kristinuskon perusteista ja perusteluista puhuttaessa tarkoitetaan nimenomaan näin ymmärretyn kristinuskon perusteita ja perusteluja.
Ei ole vaikea nähdä, että nämä kolme käsitystä ovat toisensa poissulkevia. Kukaan ei siis voi järkevästi ajatellen edustaa useampaa kuin yhtä niistä. Sikäli kuin [[uskonnon määritelmä|uskonto]] käsitetään vastauksina perimmäisiin kysymyksiin, kyseessä on kolme eri uskontoa. Näillä kullakin on oma sisältönsä ja omat tapansa pyrkiä sitä perustelemaan ja levittämään. Tässä artikkelissa<ref>ja koko tällä sivustolla</ref> pitäydytään ylläesitellyistä käsityksistä kolmanteen, ja kristinuskon perusteista ja perusteluista puhuttaessa tarkoitetaan nimenomaan näin ymmärretyn kristinuskon perusteita ja perusteluja.


==Perusteluiden asema ja tarve==
== Perusteet ja perustelut ==
Kristinuskolle on useita perusteluja. Alla lueteltuina näistä useita. Luetteloa ennen on kuitenkin hyvä tehdä ero perusteiden ja perusteluiden välille. Perustelu on väitelausein esitetty argumentti uskon puolesta. Peruste taas on laajempi käsite, johon kuuluu esimerkiksi sisäinen vakuuttuminen välittömän kokemuksen pohjalta tai siksi että usko on oikea perususkomus. Henkilön usko voi siis olla täysin oikeutettua vaikkei hänellä olisikaan väitelauseiksi puettuja perusteluita uskolleen: Hänellä voi olla välitön kokemus Jumalasta ja Jumalan toiminnasta hänen elämässään.


Samoin esimerkiksi usko havaintojen luotettavuuteen tai muiden tajunnan ulkopuolisten asioiden olemassaoloon on perusteltua, vaikkei tietoteoriassa kyetäkään esittämään väitelausein perusteluja miksi niihin kannattaisi uskoa. Nämä asiat voidaan nähdä oikeina perususkomuksina, jotka eivät tarvitse perusteluita.
Käsitteellisen selkeyden vuoksi on syytä käsittää "perusteet" ja "perustelut" eri asioiksi: '''Perustelu''' on<ref>tässä tapauksessa  kristinuskon totuutta puolustava</ref> väitelausein esitetty argumentti. '''Peruste''' taas on henkilökohtaiseen vakuuttuneisuuteen liittyvä laajempi käsite, jonka piiriin kuuluu esimerkiksi sisäinen vakuuttuminen välittömän kokemuksen pohjalta tai siksi, että jokin käsityskanta<ref>tässä tapauksessa kristillinen usko</ref> on oikea<ref>käytännössä ylivoimaisesti toimivin ja siinä mielessä itse itsensä todistava</ref> [[perususkomus]]. Henkilön usko voi siis olla tiedollisesti täysin oikeutettua<ref>"Tiedollinen oikeutus" on filosofisen tietoteorian eli epistemologian käsite. Se, että jonkun ihmisen tietty käsitys on tiedollisesti oikeutettu, tarkoittaa suunnilleen samaa kuin että tällä ihmisellä on tästä käsityksestään kiinni pitämiseen niin hyvät syyt kuin mistään käsityksestä kiinnipitämiseen kenelläkään ihmisellä voi ylipäätään olla.</ref>, vaikkei hänellä olisikaan väitelauseiksi puettuja perusteluita uskolleen: hänellä voi olla välitön kokemus Jumalasta ja Jumalan toiminnasta elämässään.


Kuten professori Tapio Puolimatka on useissa kirjoissaan todennut, älyllisesti aivan oikeutettu syy uskoon on omakohtainen kokemus Jumalasta ja Pyhän Hengen välittämä Raamatun sisäinen todistus. Jumala ei ole elitisti eikä uskoon päätymiseen vaadita filosofista tai länsimaista tieteellistä osaamista, sehän olisi aivan liian epätasa-arvoista. Ja näinhän me uskomme kanssaihmistenkin olemassaoloon; oman kokemuksemme perusteella. Ja jos teen kokemukseni perusteella väitteitä henkilöstä, jota ystäväni ei tunne, on hänen silti järkevää ottaa todistukseni vakavasti. Itse asiassa luonnontiedekin perustuu siihen että uskomme toisten ihmisten todistukseen siitä mitä he väittävät mitanneensa. Muitakin uskomuksia löytyy luonnontieteen taustalta.  
Samoin esimerkiksi usko havaintojen luotettavuuteen tai muiden tajunnan ulkopuolisten asioiden olemassaoloon on perusteltua, vaikkei tietoteoriassa kyetäkään väitelausein esittämään mitään vakuuttavia perusteluja, miksi niihin kannattaisi uskoa. Nämä asiat voidaan nähdä oikeina perususkomuksina, jotka eivät tarvitse perusteluita.


Mutta perustelut ovat tärkeitä, vaikkeivät siis välttämättömiä uskolle. Kuitenkin länsimaisessa kulttuurissa ihminen kohtaa paljon vastaväitteitä kristinuskolle ja mikäli hänellä ei ole vastineita vastaväitteille (kumoajan kumoaja<ref name="UTM">Ks. [[Usko, tieto ja myytit]], Tapio Puolimatka, 2005</ref>) tai perusteluja kristinuskon puolesta, hänen uskonsa joko heikkenee tai hän joutuu perääntymään fideismiin. Mikäli hänen uskonsa heikkenee, hänen on vaikeampaa uskoa ja elää kristinuskoa todeksi sekä kestää vaikeina aikoina. Fideismillä taas on ikäviä seurauksia kokonaisvaltaisesti kristillisen ajattelun ja kristittynä elämisen kannalta. (Myös evankeliointi ja lähetystyö vähenevät yleensä fideismin seurauksena koska fideismin alla se todellisuus, että ihmisiä tulisi pelastaa todelliselta kadotukselta, hämärtyy, ja luontevammaksi motiiviksi muodostuu kristinuskosta seuraavan onnen tunteen levittäminen, joka ei tietysti pitemmän päälle kanna.) Ei-kristitylle apologetiikka antaa perusteita nähdä kristinusko järkevänä vaihtoehtona, jolloin siis evankeliumin vastaanottaminen tulee hänen uskomusverkossaan mahdolliseksi. Kulttuurillisesti järkiperustelut tervehdyttävät ihmisten yhteistä uskomusverkkoa siten, että muutkin kristinuskon mukaiset toimintatavat ja arvot nähdään yhä järkevinä. Seurakunnille perusteluiden esittäminen on siis melkeinpä välttämätöntä.
Kuten professori [[Tapio Puolimatka]] on useissa kirjoissaan todennut, omakohtainen kokemus Jumalasta ja Pyhän Hengen välittämä Raamatun sisäinen todistus on älyllisesti aivan oikeutettu syy henkilökohtaiseen kristilliseen uskoon. Jumala ei vaadi ihmisen puolelta mitään kunnostautumista hyväksyäkseen tämän rakkaana lapsenaan yhteyteensä Jeesuksen sovintokuoleman perusteella eikä uskoon päätymiseen vaadita filosofista tai länsimaista tieteellistä osaamista, vaan usko on Jumalan lahja, jota tarjotaan eroa tekemättä kaikille ja kaikenlaisille ihmisille. Jumalan olemassaolosta voi vakuuttua samaan tapaan kuin siitä, että itsemme lisäksi on olemassa muitakin ihmisiä: oman kokemuksemme perusteella. Jos siis teen kokemukseni perusteella väitteitä henkilöstä, jota ystäväni ei tunne, hänen on oman kokemuksensa puuttumisesta huolimatta järkevää ottaa todistukseni vakavasti. Itse asiassa luonnon[[tiede]]kin perustuu siihen, että uskomme toisten ihmisten todistuksia siitä, mitä he väittävät saaneensa selville mittaamalla. Luonnontieteen taustalla piilee muitakin uskomuksia, joita ei voi "tieteellisesti todistaa", mutta jotka on tieteellisen tutkimuksen mahdollistamiseksi välttämättä edellytettävä tosiksi.
 
== Perustelujen merkitys ==
 
Perustelut ovat siis tärkeitä, vaikkeivät olekaan uskolle välttämättömiä. Kuitenkin länsimaisessa nykykulttuurissa ihminen kohtaa paljon vastaväitteitä kristinuskolle<ref>Tämä liittyy siihen, että kristinusko on ollut toistatuhatta vuotta länsimaisen kulttuurin perustavana tekijänä ja että nyt on menossa jo muutaman vuosisadan mittainen kristinuskon vastaisen kulttuurisen kapinan vaihe, minkä johdosta kulttuuriamme sanotaan usein "jälkikristilliseksi".</ref> ja mikäli hänellä ei ole vastineita vastaväitteille (kumoajan kumoaja<ref name="UTM">Ks. [[Usko, tieto ja myytit]], Tapio Puolimatka, 2005</ref>) tai perusteluja kristinuskon puolesta, hänen uskonsa joko heikkenee tai hän joutuu perääntymään [[fideismi]]in. Mikäli hänen uskonsa heikkenee, hänen on vaikeampaa uskoa ja elää kristinuskoa todeksi sekä kestää vaikeina aikoina. Fideismillä taas on ikäviä seurauksia kokonaisvaltaisesti kristillisen ajattelun ja kristittynä elämisen kannalta. (Myös evankeliointi ja lähetystyö vähenevät yleensä fideismin seurauksena koska fideismin alla se todellisuus, että ihmisiä tulisi pelastaa todelliselta kadotukselta, hämärtyy, ja luontevammaksi motiiviksi muodostuu kristinuskosta seuraavan onnen tunteen levittäminen, joka ei tietysti pitemmän päälle kanna.) Ei-kristitylle apologetiikka antaa perusteita nähdä kristinusko järkevänä vaihtoehtona, jolloin siis evankeliumin vastaanottaminen tulee hänen uskomusverkossaan mahdolliseksi. Kulttuurillisesti järkiperustelut tervehdyttävät ihmisten yhteistä uskomusverkkoa siten, että muutkin kristinuskon mukaiset toimintatavat ja arvot nähdään yhä järkevinä. Seurakunnille perusteluiden esittäminen on siis melkeinpä välttämätöntä.


Suosittelemme lukijaa tutustumaan viitteinä annettuun kirjallisuuteen. Jatkossa toivottavasti apologetiikkawikiinkin saadaan näitä perusteluja kuvaavat sivut.
Suosittelemme lukijaa tutustumaan viitteinä annettuun kirjallisuuteen. Jatkossa toivottavasti apologetiikkawikiinkin saadaan näitä perusteluja kuvaavat sivut.
== Perustelujen luokittelu ==
Kristinuskolle on useita perusteluja. Niitä voi luetella ja luokitella seuraavaan tapaan:


===Filosofiset perustelut===
===Filosofiset perustelut===

Versio 9. helmikuuta 2010 kello 15.58

Perustelun käsitteelle on tunnusomaista se, että ensin on esitettävä jokin kanta ja vasta sitten sitä voi pyrkiä perustelemaan. Ilman kannanottoa ei siis voi olla perusteluakaan. Toisaalta perustelu ei voi muuttaa minkään kannan luonnetta: puutteellisesti tai olemattomasti perusteltu oikea kanta pysyy oikeana, kiehtovankin kaunopuheisesti perusteltu virheellinen kanta puolestaan virheellisenä. Kaikkia päteviä perusteita ei liioin voi esittää sanallisessa muodossa niin, että kuulija voisi niistä sen perusteella vakuuttua.

Kristinuskonkin1 perusteluista puhuttaessa on syytä aloittaa sen selvittämisellä, mitä oikeastaan tahdotaan perustella. Sitten voi ymmärrettävästi puhua myös tämän asiasisällön perusteista ja perusteluista sekä siitä, miten nämä perustelut ovat rakennettavissa.

Kristinuskon sisältö

Suppein laajalti hyväksytty kristinuskon tiedollisen sisällön tiivistelmä lienee Apostolinen uskontunnustus. Sen2 sisältöön on olemassa ainakin kolme olennaisesti erilaista suhtautumistapaa:

  1. Kysymys on myyttisestä todellisuuskäsityksestä, jonka vanhentuneisuus on kulttuurin ja erityisesti tieteen sittemmin kehittyessä käynyt valistuneille ihmisille ilmeiseksi. Tämän käsityksen mukaan kristinuskolla on kyllä luonteenomainen tiedollinen sisältönsä, mutta se on perin juurin virheellinen. Tähän virheelliseen käsitykseen yhä takertuneita, ajastaan jälkeenjääneitä ihmisiä halveksitaan ja kutsutaan siksi vaikkapa "fundamentalisteiksi". Siis: "Kristinusko olisi voinut olla totta mutta ei ole. Mitä pikemmin kaikki tämän ymmärtävät, sen parempi."
  2. Kysymys ei ole varsinaisesta todellisuuskäsityksestä laisinkaan, vaan pikemminkin yrityksestä ilmaista joitain syviä yleisinhimillisiä tuntoja kirjoittamisaikana käytettävissä olleilla yksipuolisilla ilmaisutavoilla. Tämän käsityksen mukaan kristinuskolla ei ole varsinaista tiedollista sisältöä lainkaan vaan sen varsinainen olemus on "uskonnollista uskoa", joka on pikemminkin elämyksellistä tunnekokemusta ja tulkinnanvaraisiin rituaaleihin halukkaasti osallistumista kuin varsinainen todellisuuskäsitys. Niitä, jotka yhä ovat takertuneita siihen virheelliseen käsitykseen, että kristinuskolla olisi jokin varsinainen tietosisältö, ja jotka siksi "uskovat tosiasioihin" eivätkä pitäydy vapaasti tulkittaviin symboleihin ja elämyksellisyyteen, halveksitaan kirkon ja kristinuskon julkisuuskuvalle vahinkoa aiheuttavina, asiantuntemattomina tomppeleina ja kutsutaan siksi vaikkapa "fundamentalisteiksi". Siis: "Kristinusko ei voi olla totta eikä erehdystä vaan on jotakin aivan muuta. Mitä pikemmin kaikki tämän ymmärtävät, sen parempi."
  3. Kysymys on oikeasta todellisuuskäsityksestä: kristinusko on sisällöllisesti omaleimainen, yleispätevin totuusvaatimuksin esiintyvä todellisuuskäsitys, joka sekä sisältönsä että totuusvaatimuksensa osalta perustuu Jumalan aidon ja arvovaltaisen, ihmisille annetun ilmoituksen vastaanottamiseen ja tarjolla pitämiseen. Tämän käsityksen mukaan kristinuskon tiedollinen sisältö ei ole myyttinen tai vertauskuvallinen eikä vanhentunut tai virheellinen vaan konkreettisesti tosi, luotettava ja muuttumaton. Näin ollen tämän käsityksen edustajat saavatkin "fundamentalistin" leiman sekä ykkös- että kakkoskohdan taakse ryhmittyneiltä tahoilta; itse he puolestaan pitävät itseään klassisen kristinuskon3 edustajina, joiden uskon sisältö on olennaisesti sama kuin esim. nykymuotoisen Apostolisen uskontunnustuksen ensimmäisinä käyttöön ottaneiden seurakuntien. Siis: "Kristinusko voi olla totta ja onkin. Mitä pikemmin kaikki tämän ymmärtävät, sen parempi."

Ei ole vaikea nähdä, että nämä kolme käsitystä ovat toisensa poissulkevia. Kukaan ei siis voi järkevästi ajatellen edustaa useampaa kuin yhtä niistä. Sikäli kuin uskonto käsitetään vastauksina perimmäisiin kysymyksiin, kyseessä on kolme eri uskontoa. Näillä kullakin on oma sisältönsä ja omat tapansa pyrkiä sitä perustelemaan ja levittämään. Tässä artikkelissa4 pitäydytään ylläesitellyistä käsityksistä kolmanteen, ja kristinuskon perusteista ja perusteluista puhuttaessa tarkoitetaan nimenomaan näin ymmärretyn kristinuskon perusteita ja perusteluja.

Perusteet ja perustelut

Käsitteellisen selkeyden vuoksi on syytä käsittää "perusteet" ja "perustelut" eri asioiksi: Perustelu on5 väitelausein esitetty argumentti. Peruste taas on henkilökohtaiseen vakuuttuneisuuteen liittyvä laajempi käsite, jonka piiriin kuuluu esimerkiksi sisäinen vakuuttuminen välittömän kokemuksen pohjalta tai siksi, että jokin käsityskanta6 on oikea7 perususkomus. Henkilön usko voi siis olla tiedollisesti täysin oikeutettua8, vaikkei hänellä olisikaan väitelauseiksi puettuja perusteluita uskolleen: hänellä voi olla välitön kokemus Jumalasta ja Jumalan toiminnasta elämässään.

Samoin esimerkiksi usko havaintojen luotettavuuteen tai muiden tajunnan ulkopuolisten asioiden olemassaoloon on perusteltua, vaikkei tietoteoriassa kyetäkään väitelausein esittämään mitään vakuuttavia perusteluja, miksi niihin kannattaisi uskoa. Nämä asiat voidaan nähdä oikeina perususkomuksina, jotka eivät tarvitse perusteluita.

Kuten professori Tapio Puolimatka on useissa kirjoissaan todennut, omakohtainen kokemus Jumalasta ja Pyhän Hengen välittämä Raamatun sisäinen todistus on älyllisesti aivan oikeutettu syy henkilökohtaiseen kristilliseen uskoon. Jumala ei vaadi ihmisen puolelta mitään kunnostautumista hyväksyäkseen tämän rakkaana lapsenaan yhteyteensä Jeesuksen sovintokuoleman perusteella eikä uskoon päätymiseen vaadita filosofista tai länsimaista tieteellistä osaamista, vaan usko on Jumalan lahja, jota tarjotaan eroa tekemättä kaikille ja kaikenlaisille ihmisille. Jumalan olemassaolosta voi vakuuttua samaan tapaan kuin siitä, että itsemme lisäksi on olemassa muitakin ihmisiä: oman kokemuksemme perusteella. Jos siis teen kokemukseni perusteella väitteitä henkilöstä, jota ystäväni ei tunne, hänen on oman kokemuksensa puuttumisesta huolimatta järkevää ottaa todistukseni vakavasti. Itse asiassa luonnontiedekin perustuu siihen, että uskomme toisten ihmisten todistuksia siitä, mitä he väittävät saaneensa selville mittaamalla. Luonnontieteen taustalla piilee muitakin uskomuksia, joita ei voi "tieteellisesti todistaa", mutta jotka on tieteellisen tutkimuksen mahdollistamiseksi välttämättä edellytettävä tosiksi.

Perustelujen merkitys

Perustelut ovat siis tärkeitä, vaikkeivät olekaan uskolle välttämättömiä. Kuitenkin länsimaisessa nykykulttuurissa ihminen kohtaa paljon vastaväitteitä kristinuskolle9 ja mikäli hänellä ei ole vastineita vastaväitteille (kumoajan kumoaja10) tai perusteluja kristinuskon puolesta, hänen uskonsa joko heikkenee tai hän joutuu perääntymään fideismiin. Mikäli hänen uskonsa heikkenee, hänen on vaikeampaa uskoa ja elää kristinuskoa todeksi sekä kestää vaikeina aikoina. Fideismillä taas on ikäviä seurauksia kokonaisvaltaisesti kristillisen ajattelun ja kristittynä elämisen kannalta. (Myös evankeliointi ja lähetystyö vähenevät yleensä fideismin seurauksena koska fideismin alla se todellisuus, että ihmisiä tulisi pelastaa todelliselta kadotukselta, hämärtyy, ja luontevammaksi motiiviksi muodostuu kristinuskosta seuraavan onnen tunteen levittäminen, joka ei tietysti pitemmän päälle kanna.) Ei-kristitylle apologetiikka antaa perusteita nähdä kristinusko järkevänä vaihtoehtona, jolloin siis evankeliumin vastaanottaminen tulee hänen uskomusverkossaan mahdolliseksi. Kulttuurillisesti järkiperustelut tervehdyttävät ihmisten yhteistä uskomusverkkoa siten, että muutkin kristinuskon mukaiset toimintatavat ja arvot nähdään yhä järkevinä. Seurakunnille perusteluiden esittäminen on siis melkeinpä välttämätöntä.

Suosittelemme lukijaa tutustumaan viitteinä annettuun kirjallisuuteen. Jatkossa toivottavasti apologetiikkawikiinkin saadaan näitä perusteluja kuvaavat sivut.

Perustelujen luokittelu

Kristinuskolle on useita perusteluja. Niitä voi luetella ja luokitella seuraavaan tapaan:

Filosofiset perustelut

Filosofisia argumentteja Jumalan olemassaolon puolesta voidaan esittää yli kaksikymmentä 10, 11, 12. Alla joitain näistä:

  1. Ontologinen argumentti 13
  2. Kosmologinen argumentti 13
  3. Moraalin olemassaoloon perustuva argumentti eli aksiologinen argumentti 13
  4. Järjen luotettavuuteen perustuva argumentti
  5. Kauneuteen perustuva argumentti
  6. Uskonnollisiin kokemuksiin perustuva argumentti13
  7. Eksistentiaalinen argumentti

Historialliset perustelut

  1. Jeesuksen ylösnousemuksen historialliset todisteet 14
  2. Arkeologiset todisteet 15
  3. Profetiat raamatussa 16
  4. Todisteet raamatun historialliselle luotettavuudelle 17
  5. Aikaiset ja silminnäkijätodistukset Jeesuksesta 18

Luonnontieteelliset perustelut 19

  1. Universumin alku
  2. Kosminen hienosäätö
  3. Suunnittelusignaalit biologiassa
  4. Tietoisuuden tutkimus
  5. Alkusynnyn eli ensimmäisen solun itsestäänsyntymisen mahdottomuus
  6. Evoluution havaitut rajat

Viitteet

  1. ^ Tässä yhteydessä "kristinusko" tarkoittaa ennen muuta kristinuskon tiedollista sisältöä. Muissa yhteyksissä huomio voi kiinnittyä muihin seikkoihin, kuten esim. yksilökohtaisen uskon aitouteen, kristillisten tai sellaisina esiintyvien ryhmien käyttäytymismuotoihin tai kokonaisten kulttuurien luonteenomaisiin piirteisiin kuten arvoihin, ihanteisiin ja eettisiin järjestelmiin.
  2. ^ ja kaikkien muidenkin kristinuskon kokonaisesitysten
  3. ^ "Klassinen kristinusko" tarkoittaa sitä, mitä kristityt ovat "aina ja kaikkialla" uskoneet; koska menneiden sukupolvien ajatuksia ei voi enää jälkikäteen muuttaa, klassisen kristinuskon sisältö ei muutu ajan mukana, vaan sen voi periaatteessa vain joko hyväksyä tai hylätä sellaisenaan. Esim. Martti Lutherin 1500-luvulla kirjoittamat Apostolisen uskontunnustuksen kohtien selitykset päättyvät "Tämä on varmasti totta" -sanoihin. Luther siis piti uskontunnustuksen sisältöä "ihan oikeasti totena" ja opetti kansaa siltä pohjalta.
  4. ^ ja koko tällä sivustolla
  5. ^ tässä tapauksessa kristinuskon totuutta puolustava
  6. ^ tässä tapauksessa kristillinen usko
  7. ^ käytännössä ylivoimaisesti toimivin ja siinä mielessä itse itsensä todistava
  8. ^ "Tiedollinen oikeutus" on filosofisen tietoteorian eli epistemologian käsite. Se, että jonkun ihmisen tietty käsitys on tiedollisesti oikeutettu, tarkoittaa suunnilleen samaa kuin että tällä ihmisellä on tästä käsityksestään kiinni pitämiseen niin hyvät syyt kuin mistään käsityksestä kiinnipitämiseen kenelläkään ihmisellä voi ylipäätään olla.
  9. ^ Tämä liittyy siihen, että kristinusko on ollut toistatuhatta vuotta länsimaisen kulttuurin perustavana tekijänä ja että nyt on menossa jo muutaman vuosisadan mittainen kristinuskon vastaisen kulttuurisen kapinan vaihe, minkä johdosta kulttuuriamme sanotaan usein "jälkikristilliseksi".
  10. > 10,0 10,1 Ks. Usko, tieto ja myytit, Tapio Puolimatka, 2005
  11. ^ http://www.theapologiaproject.org/two-dozen.htm
  12. ^ http://www.peterkreeft.com/audio/08_arguments-for-god.htm
  13. > 13,0 13,1 13,2 13,3 The Blackwell Companion to Natural Theology, Wiley, 2009, William Lane Craig (Editor) ja J. P. Moreland (Editor) Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; nimi ”companion” on määritetty usean kerran eri sisällöillä
  14. ^ Ks. esim. kirjat Tapaus Kristus, Lee Strobel, Reasonable Faith, William Lane-Craig, The Resurrection of the Son of God, N.T. Wright
  15. ^ Ks. esim. K. A. Kitchen (2003). On the reliability of the Old Testament. Grand Rapids, Mich: W.B. Eerdmans. ISBN 0-8028-0396-2. 
  16. ^ Ks. esim. Usko, tiede ja raamattu, Tapio Puolimatka
  17. ^ Ks. esim. McDowell, Josh (1999). The new evidence that demands a verdict. Nashville: T. Nelson. ISBN 0-7852-4219-8. 
  18. ^ Ks. esim. Limbaugh, David; Geisler, Norman L.; Turek, Frank (2004). I Don't Have Enough Faith to Be an Atheist. Wheaton, Ill: Crossway Books. ISBN 1-58134-561-5. 
  19. ^ Ks. esim. Strobel, Lee (2004). The case for a Creator: a journalist investigates scientific evidence that points toward God. Grand Rapids, Mich: Zondervan/Willow Creek Resources. ISBN 0-310-24050-6. 

Noudettu kohteesta ”https://apowiki.fi/index.php?title=Kristinuskon_perustelut&oldid=5821”