Muokataan osiota sivusta Kriittinen ajattelu

=== Kriittisen ajattelun kulttuurin perusedellytys ===

Vertaamalla edellä tarkasteltuja, ajattelun kriittisyyttä kannustaneita kulttuureja (antiikin Kreikka, juutalaisuus, Euroopan akateeminen yhteisö ennen ja jälkeen modernin luonnontieteen läpimurron, jopa islaminkin filosofinen perinne [joka synnytti esim. [[Kalam- kosmologinen argumentti|kalamistisen kosmologisen argumentin]]]) on lopultakin varsin helppo nähdä, mikä näitä yhdistää: vakaumus, että ihminen on perustavasti jotain muuta ja paljon enemmän kuin pelkkä erilaisten materiaalisten prosessien summa; että ihminen on laadullisesti erilainen kuin eloton tai edes elollinenkaan luonto; että ihminen on elävä persoona, jonka kuuluu suhtautua sekä itseensä että muihin ihmisiin elävinä persoonina.<ref>Pinnallisesti tarkastellen voisi tietenkin väittää, että tällainen näkemys on "ihan tavallista humanismia" ja että sen voi omaksua yhtä hyvin evolutionistis-materialistiseltakin pohjalta. Tällaista väitettä voi koettaa perustella vaikkapa sillä, että on monia, jotka ovat tehneet juuri näin, joten se ei voi olla mahdotonta.<br />''Epäloogisesti'' se ei toki olekaan mahdotonta, eikä tästä seikasta ole erimielisyyttä. Kriittinen ajattelu ei kuitenkaan tällaisista mielivaltaisista "ratkaisuista" kostu vaan pikemminkin käy, jos mahdollista, entistäkin mahdottomammaksi: tyypillisen kaksoisajattelullisestihan siinä yhtäältä "päätetään ollakin humanisteja", vaikka perimmältään ei edelleenkään uskota olevan ketään päättämässä mitään. Tämä on jollain tasolla verrattavissa siihen, jos papukaijan opettaisi sanomaan: "Ajattelen, siis olen." Niin, varmaankin on täytynyt olla joku, joka on tosiaankin ajatellut ja kriittisesti ajattelemalla päätynyt tähän tulokseen, mutta papukaijan puhe ei todista papukaijaa täksi ajattelijaksi. Samaten materialistin roolinvaihdos humanistiksi tai muuksi materialismin kanssa yhteensopimattomaksi tahoksi ei mitenkään todista materialismia loogisesti tällaiseen siirtoon yltäväksi ajattelutavaksi. Pikemminkin tilanneanalyysi kulkee tällaisissa tapauksissa siihen suuntaan, että samoin kuin papukaijan puhe osoittaa papukaijan puhekykyiseksi, myös minkä hyvänsä muun materiaalisen kappaleen tuottama äänne- tai kirjainmerkkijono osoittaa tämän kappaleen kykeneväksi tällaisia jonoja tuottamaan. Kyseisten jonojen sisällöllinen uskottavuus tämän materiakappaleen alkuperäistuotoksiksi on kuitenkin aivan oma kysymyksensä, eikähän mikään humanismikaan tietenkään ole alun perin materialistinen uskomusjärjestelmä: "Ei voi ottaa, täytyy lainata."<br />Puppusanageneraattoreilla voidaan tuottaa mielivaltaisen paljon tekstiä muttei mitään lukemisen arvoista; samaten materialismin ja vaikkapa humanismin yhteen ymppääminen on kyllä mahdollista ikään kuin pupputekstin näennäismerkityksenä (sinänsä tarkoituksettomasti syntyneen tekstin lukijan mielessä häivähtävänä ideana) muttei logiikan mahdollisuuksien rajaamaksi myönnetyssä reaalitodellisuudessa (tarkemmin ajatellen kyseinen idea, vaikka mielessä häivähtäisikin, ei kestä alkeellistakaan kriittistä ajattelua) – paitsi tietenkin siinä nimenomaisessa tapauksessa, että kyseinen henkilö on ihan oikeasti henkilö, mutta materialismi, jota hän väittää ja kenties ihan tosissaan katsookin edustavansa, on itsessään väärä kanta eikä sen totuus (jota siis ei tässä tapauksessa ole) siksi estä häntä olemasta henkilö ja vaikkapa humanistikin. "Jos materialismi on totta, niin materialisti voi olla myös humanisti" on siis loogisesti totta juuri samaan tapaan kuin "jos kuu on juustoa, niin lehmät lentävät" tahi "jos kuu on juustoa, niin lehmät tuottavat maitoa": logiikassahan epätodesta väitteestä voi täysin turvallisesti päätellä ihan mitä tahansa.</ref> Tämä perususkomuksellinen lähtökohta on saanut vaihtelevia täsmäsisältöjä (kreikkalainen dualistinen ajattelu, jonka mukaan "ruumis on sielun vankila", muhamettilainen näkemys, jonka mukaan "ihminen on Allahin [mutta ''ei'' tarkoituksettomien aineellisten prosessien] orja", ja Raamatun ilmoitus, jonka mukaan "Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen").

''Ilman persoonia ei ole ajattelijoitakaan, ilman ajattelijoita ei ole ajatteluakaan, ilman ajattelua ei ole kriittistäkään ajattelua.'' Johdonmukaisen materialismin mukaan todellisia persoonia ei kuitenkaan voi olla, siis ei todellista kriittistä ajatteluakaan. Kuinka kukaan siis voisi kehittää todellista, sisäisesti johdonmukaista<ref>Sisäinen johdonmukaisuus ei ole mikään ylimääräinen lisäehto vaan kriittisen ajattelun käsitteeseen välttämättä sisältyvä piirre: sisäisesti epäjohdonmukainen ajattelu kaatuu heti ensimmäisessäkin kriittisessä tarkastelussa; tähän tilaan tyytyvä ajattelu ei siis ''ainakaan'' voi olla todella kriittistä.</ref> kriittistä ajattelua uskomatta edes olevansa todellinen persoona? Entä kuinka kukaan voisi uskoa olevansa todellinen persoona, jos kaikki "vakavasti otettavan tieteen tuloksina" hänelle syötettävä tajunnansisältö pyrkii todistelemaan juuri päinvastaista?<ref>Totta kai kaikesta huolimatta kaiken kaikkiaan monetkin, paitsi kokevat, myös uskovat ja ymmärtävätkin olevansa todellisia persoonia, mutta vallitseva tilanne on kaikkein kriittisin juuri niille, jotka omasta puolestaan hakevat parhaita vastauksia perustaviin kysymyksiin ja joilla olisi edellytyksiä kehittyä aidosti kriittisiksi ajattelijoiksi ja sellaisina myös nousevan polven suunnannäyttäjiksi: pystyäkseen pätevöitymään tunnustetuiksi ajattelijoiksi heidän olisi osoitettava hallitsevansa aiemmin ajatellun pääpiirteet; mutta jos aiempi ajattelu onkin johtamassa seuraajansa älylliseen umpikujaan, sieltä voi olla todella vaikea päästä ulos.</ref>