Ero sivun ”Kaksois-CCC” versioiden välillä
Ei muokkausyhteenvetoa |
(fiksailua) |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Kuva:Chloroquine.png|right|thumb|180px|Klorokiniini-lääkemolekyyli.]] | [[Kuva:Chloroquine.png|right|thumb|180px|Klorokiniini-lääkemolekyyli.]] | ||
Suomessa vieraillessaan kuuluisa biologi [ | Suomessa vieraillessaan kuuluisa biologi [http://en.wikipedia.org/wiki/Steve_Jones_(biologist) Steve Jones] esitti luennollaan [[wp:HI-virus|HI-viruksen]] muuntelun vahvana todisteena kehitysopin puolesta. Hän käytti [[wp:virus|virusperheiden]] muuntelua ja sukupuuta [[AW:S#analogia|analogiana]] kaikkien eliöiden muuntelulle yleistäen eli ekstrapoloiden pienestä havaitusta muuntelusta makroevoluutioon, eli uusien biologisten rakenteiden ja eliöiden syntyyn. Kuten tavallista, mitään todisteita valtavan yleistyksen oikeutuksesta ei esitetty. Vaikka [[wp:lehmä|lehmä]] kykenisi hyppäämään puunrungon yli, siitä ei seuraa että lehmä voisi hypätä kuuhun asti. Itse asiassa, kun asiaa katsotaan yksityiskohtaisemmin, [[wp:HIV|HIV:in]] ja ihmisen taistelu ja siinä havaittu rajallinen muuntelu on todiste kehitysoppia vastaan. | ||
Kirjassaan [[The Edge of Evolution]] [[wp:biokemia|biokemian]] professori [[M. Behe]] käy läpi [[wp:malaria|malarian]], HI-viruksen ja paikallisen ihmisväestön [[wp:genomi|genomin]] havaittuja [[wp:mutaatio|mutaatioita]] ja [[wp:luonnonvalinta|luonnonvalintaa]]. Koska näissä tapauksissa [[wp:valintaetu|valintaedut]] ovat tavallista suurempia ja [[wp:populaatio|populaatiot]] sekä mutaationopeudet virusten ja itiöeläinten kohdalla suuria, tämä on parasta olemassa olevaa tutkimusaineistoa mutaation ja luonnonvalinnan kyvyistä ja rajoista. Itse asiassa malarian ja etenkin HI-viruksen genomin jokaisessa kohdassa tapahtuu mutaatio ainakin yhdellä yksilöllä sataan kertaan jo vuoden aikana. Kuitenkaan taudinaiheuttajat eivät ole saavuttaneet mitään olennaisesti uusia temppuja. Myös ihmisen tunnettu mutaationopeus tarkoittaa sitä että jokaisen sukupolven aikana jokaista genomin kohtaa muutetaan kymmeniä tai satoja kertoja, eikä mitään varsinaista kehitystä tapahdu. Itse asiassa Sanfordin mukaan haitalliset mutaatiot kertyvät hiljalleen ihmisen genomiin. Ihminen ei kehity vaan rapistuu.<!-- lähde ois tähän kohtaa aika kiva --> [[Kuva:Atovaquone.png|left|thumb|220px|Atovakoni-molekyyli. Malarialoinen saa spontaanisti vastustuskyvyn tätä lääkeainetta vastaan todennäköisyydellä 10<sup>-12</sup>.]] | |||
Esimerkiksi P. | Esimerkiksi P. falciparum -malarialoisen todennäköisyys saada resistanssi atovakoni-lääkettä vastaan vaatii yhden tietyn mutaation. Tämän tapahtuman todennäköisyys yhdelle loiselle on 10<sup>-12</sup> (yksi jaettuna miljoonalla miljoonalla). Klorokiini-lääkkeen resistenssi vaatii kaksi tiettyä mutaatiota, joiden yhteiseksi todennäköisyydeksi tulee 10<sup>-20</sup>. Malaria pystyy saavuttamaan nämä resistenssit koska sen populaatio on niin suuri: yhden potilaan ruumiissa on noin 10<sup>12</sup> loista ja noin miljardilla ihmisellä on malaria. Spontaani resistenssi atovakoni-lääkkeelle havaitaan noin joka kolmannella henkilöllä kun taas klorokiini lääkkeelle resistenssi kehittyy noin yhden ihmisen loiselle miljardista. | ||
Mikäli | Mikäli vaadittavan muutoksen todennäköisyyden yksiköksi otetaan klorokiini-vastustuskyky, eli 10<sup>-20</sup>, ”chloroquine-complexity cluster” = 1 CCC, voidaan todeta, että koska yllä olevan perusteella 1 CCC voi kehittyä vain noin kerran ihmissukupolven aikana malarian tapauksessa, ja koska useimmilla lajeilla populaatiot ja valintapaine ovat paljon malariaa pienemmät ja lisääntymisten välinen aika paljon suurempi<ref>Pf. malaria lisääntyy 48 tunnin välein</ref>, evoluutio tuskin kykenee tuottamaan edes yhtä CCC:tä hitaasti lisääntyvien suurten eliöiden tapauksessa. | ||
Seuraavaksi Behe käy läpi solun biokemiallista koneistoa osoittaen että suurin osa solutason koneistosta vaatii enemmän kuin 2 CCC:tä kehittyäkseen. Proteiinien kohdalla 2 CCC:tä vastaa kahta proteiinien välistä kiinnittymispaikkaa. Suurin osa solun toiminnoista käyttää kuutta tai paljon useampaa proteiinia, joten suurin osa solun koneistosta ei näyttäisi voivan kehittyä satunnaisten mutaatioiden ja luonnonvalinnan avulla. | Maapallolla syntyy vuosittain 10<sup>30</sup> bakteeria<ref>Whitman, W. B., Coleman, D. C., Wiebe, W. J. 1998. Prokaryotes: the unseen majority. Proc. Natl. Acad. Sci. USA 95:6578-83</ref>, ja jos oletamme määrän pysyneen suurinpiirtein vakiona, niin muutaman miljardin vuoden aikana maapallolla olisi ollut hieman alle 10<sup>40</sup> solua.<ref>bakteereiden lukumäärä on reilusti suurempi kuin muiden eliöiden yhteensä.</ref> Tämä on hieman vähemmän kuin mitä keskimäärin tarvitaan kaksois-CCC:n tuottamiseen kerran. Suurin piirtein tässä, eli mutaatioyhdistelmässä jonka todennäköisyys on alle 10<sup>-40</sup>, on siis darvinistisen evoluution raja. Jos siis eliöissä on rakenteita, joiden evolutiivinen synty olisi vaatinut vähintään kaksois-CCC:n kokoisen mutaatioryppään, voimme päätellä ettei tällainen rakenne todennäköisesti syntynyt darvinistisen evoluution tuloksena. | ||
Seuraavaksi Behe käy läpi solun biokemiallista koneistoa osoittaen että suurin osa solutason koneistosta vaatii enemmän kuin 2 CCC:tä kehittyäkseen. Proteiinien kohdalla 2 CCC:tä vastaa kahta proteiinien välistä kiinnittymispaikkaa. Suurin osa solun toiminnoista käyttää kuutta tai paljon useampaa proteiinia, joten suurin osa solun koneistosta ei näyttäisi voivan kehittyä satunnaisten mutaatioiden ja luonnonvalinnan avulla. Proteiinien muotoavaruudessa tietyn kiinnittymispaikan muodon löytäminen vaatii yli 10<sup>7</sup> kokeilua. Lukuna tämä vastaa vähintään viiden aminohapon vaihtoa proteiinissa. Vaikka tarvittaisiin vain kolme näistä jotta saataisiin valintaetu, 10<sup>-8</sup> mutaationopeudella todennäköisyys on 10<sup>-24</sup>, alle 1 CCC. | |||
== Aiheesta muualla == | == Aiheesta muualla == | ||
* [[The Edge of Evolution (kirja)]] | |||
* [[Evoluutioteoria]] | |||
=== Internet === | === Internet === | ||
* [http://www.intelligentdesign.fi/2007/12/29/joululahja-totuudelle-evoluution-rajat/#more-134 Joululahja totuudelle – evoluution rajat (Intelligentdesign.fi)] | * [http://www.intelligentdesign.fi/2007/12/29/joululahja-totuudelle-evoluution-rajat/#more-134 Joululahja totuudelle – evoluution rajat (Intelligentdesign.fi)] | ||
== Viitteet == | |||
{{Viitteet}} | |||
[[Luokka:Suunnitteluteoria]] | [[Luokka:Suunnitteluteoria]] | ||
[[Luokka:Evoluutiokritiikki]] | [[Luokka:Evoluutiokritiikki]] | ||
Versio 11. toukokuuta 2010 kello 08.37
Suomessa vieraillessaan kuuluisa biologi Steve Jones esitti luennollaan HI-viruksen muuntelun vahvana todisteena kehitysopin puolesta. Hän käytti virusperheiden muuntelua ja sukupuuta analogiana kaikkien eliöiden muuntelulle yleistäen eli ekstrapoloiden pienestä havaitusta muuntelusta makroevoluutioon, eli uusien biologisten rakenteiden ja eliöiden syntyyn. Kuten tavallista, mitään todisteita valtavan yleistyksen oikeutuksesta ei esitetty. Vaikka lehmä kykenisi hyppäämään puunrungon yli, siitä ei seuraa että lehmä voisi hypätä kuuhun asti. Itse asiassa, kun asiaa katsotaan yksityiskohtaisemmin, HIV:in ja ihmisen taistelu ja siinä havaittu rajallinen muuntelu on todiste kehitysoppia vastaan.
Kirjassaan The Edge of Evolution biokemian professori M. Behe käy läpi malarian, HI-viruksen ja paikallisen ihmisväestön genomin havaittuja mutaatioita ja luonnonvalintaa. Koska näissä tapauksissa valintaedut ovat tavallista suurempia ja populaatiot sekä mutaationopeudet virusten ja itiöeläinten kohdalla suuria, tämä on parasta olemassa olevaa tutkimusaineistoa mutaation ja luonnonvalinnan kyvyistä ja rajoista. Itse asiassa malarian ja etenkin HI-viruksen genomin jokaisessa kohdassa tapahtuu mutaatio ainakin yhdellä yksilöllä sataan kertaan jo vuoden aikana. Kuitenkaan taudinaiheuttajat eivät ole saavuttaneet mitään olennaisesti uusia temppuja. Myös ihmisen tunnettu mutaationopeus tarkoittaa sitä että jokaisen sukupolven aikana jokaista genomin kohtaa muutetaan kymmeniä tai satoja kertoja, eikä mitään varsinaista kehitystä tapahdu. Itse asiassa Sanfordin mukaan haitalliset mutaatiot kertyvät hiljalleen ihmisen genomiin. Ihminen ei kehity vaan rapistuu.
Esimerkiksi P. falciparum -malarialoisen todennäköisyys saada resistanssi atovakoni-lääkettä vastaan vaatii yhden tietyn mutaation. Tämän tapahtuman todennäköisyys yhdelle loiselle on 10-12 (yksi jaettuna miljoonalla miljoonalla). Klorokiini-lääkkeen resistenssi vaatii kaksi tiettyä mutaatiota, joiden yhteiseksi todennäköisyydeksi tulee 10-20. Malaria pystyy saavuttamaan nämä resistenssit koska sen populaatio on niin suuri: yhden potilaan ruumiissa on noin 1012 loista ja noin miljardilla ihmisellä on malaria. Spontaani resistenssi atovakoni-lääkkeelle havaitaan noin joka kolmannella henkilöllä kun taas klorokiini lääkkeelle resistenssi kehittyy noin yhden ihmisen loiselle miljardista.
Mikäli vaadittavan muutoksen todennäköisyyden yksiköksi otetaan klorokiini-vastustuskyky, eli 10-20, ”chloroquine-complexity cluster” = 1 CCC, voidaan todeta, että koska yllä olevan perusteella 1 CCC voi kehittyä vain noin kerran ihmissukupolven aikana malarian tapauksessa, ja koska useimmilla lajeilla populaatiot ja valintapaine ovat paljon malariaa pienemmät ja lisääntymisten välinen aika paljon suurempi1, evoluutio tuskin kykenee tuottamaan edes yhtä CCC:tä hitaasti lisääntyvien suurten eliöiden tapauksessa.
Maapallolla syntyy vuosittain 1030 bakteeria2, ja jos oletamme määrän pysyneen suurinpiirtein vakiona, niin muutaman miljardin vuoden aikana maapallolla olisi ollut hieman alle 1040 solua.3 Tämä on hieman vähemmän kuin mitä keskimäärin tarvitaan kaksois-CCC:n tuottamiseen kerran. Suurin piirtein tässä, eli mutaatioyhdistelmässä jonka todennäköisyys on alle 10-40, on siis darvinistisen evoluution raja. Jos siis eliöissä on rakenteita, joiden evolutiivinen synty olisi vaatinut vähintään kaksois-CCC:n kokoisen mutaatioryppään, voimme päätellä ettei tällainen rakenne todennäköisesti syntynyt darvinistisen evoluution tuloksena.
Seuraavaksi Behe käy läpi solun biokemiallista koneistoa osoittaen että suurin osa solutason koneistosta vaatii enemmän kuin 2 CCC:tä kehittyäkseen. Proteiinien kohdalla 2 CCC:tä vastaa kahta proteiinien välistä kiinnittymispaikkaa. Suurin osa solun toiminnoista käyttää kuutta tai paljon useampaa proteiinia, joten suurin osa solun koneistosta ei näyttäisi voivan kehittyä satunnaisten mutaatioiden ja luonnonvalinnan avulla. Proteiinien muotoavaruudessa tietyn kiinnittymispaikan muodon löytäminen vaatii yli 107 kokeilua. Lukuna tämä vastaa vähintään viiden aminohapon vaihtoa proteiinissa. Vaikka tarvittaisiin vain kolme näistä jotta saataisiin valintaetu, 10-8 mutaationopeudella todennäköisyys on 10-24, alle 1 CCC.
