Jerry Coyne

ApoWikistä
Versio hetkellä 21. lokakuuta 2011 kello 13.37 – tehnyt Spectator (keskustelu | muokkaukset)

Kannanotto Jumalaan

Tieteentekijän on mahdotonta olla ottamatta kantaa Jumalaan tieteellisessä työssään joko tietoisesti tai tietämättään, koska jokainen tieteentekijä joutuu suhteuttamaan yksityiskohdat kokonaisuuteen. Jumalan käsite ei ole osa pelkästään tietynlaisten teistien tieteellistä argumentaatiota. Myös ateistit ja agnostikot käyttävät tietynlaista käsitystä Jumalasta oman argumentaationsa perustana. Nykyisessä evoluutiokirjallisuudessa käytetään usein argumentaatiota, jossa Jumalasta puhutaan täydellisenä insinöörinä tai älykkäänä suunnittelijana, ja tämän jumala-käsitteen avulla pyritään osoittamaan, ettei maailma ole Jumalan luoma.

Täydellinen rakennesuunnitelma olisi todellakin merkki taitavasta ja älykkäästä suunnittelijasta. Epätäydellinen rakennesuunnitelma on merkki evoluutiosta. (Coyne 2009: 86)

Chicagon yliopiston professori Jerry A. Coyne tarjoaa viimeisimmässä kirjassaan joitakin esimerkkejä siitä, mitä hän pitää suunnitelmallisuuden puutteena esimerkiksi ihmisen biologiassa. Hän argumentoi, että jos Jumala olisi luonut ihmisen, hän ei olisi luonut aukkoa munasarjojen ja munajohtimien välille:

Olisiko älykäs suunnittelija luonut pienen aukon munasarjojen ja munajohtimen välille? (Coyne 2009: 90)

Tällaisissa väitteissä otetaan kantaa Jumalan olemassaoloon vetoamalla joihinkin luonnon tosiasioihin. Tulisiko tällaiset kannanotot suojata kritiikiltä sulkemalla tieteen ulkopuolelle vaihtoehtoiset tulkinnat kyseisille tosiasioille? Lääkäri Pekka Reinikainen (2010) kiinnittää huomiota siihen, että jos munasarjojen ja munajohtimen välillä ei olisi aukkoa, mahdollinen tulehdus munajohtimissa voisi tuhota munasarjat. Munasolun irtoamiseen liittyvät tapahtumat edellyttävät, että munasoluja irtoaa eri puolilta munasarjoja. Tämän vuoksi olemassa oleva anatominen ratkaisu kertoo älykkäästä suunnittelusta. Samalla kun Coyne kiinnittää huomiota joihinkin näennäisiin ongelmiin ihmisen anatomiassa, häntä ei ollenkaan huolestuta se, ettei hänellä ole minkäänlaista evolutiivista selitystä ihmisen suvullisen lisääntymisen kehitykselle, jota ohjaavat sadat geenit ja säätelyjärjestelmät. Suvullinen lisääntyminen on niin äärimmäisen hienosäädetty prosessi, että darwinistit eivät toistaiseksi ole tehneet edes kunnollista yritystä sen selittämiseksi evolutiivisesti. Mikä valintapaine aiheutti suvullisen lisääntymisen kehittymisen? Mitkä ovat miehen ja naisen lisääntymiselinten evoluutiopolut? Miten jälkeläisten saanti onnistui järjestelmien ollessa kehitysvaiheessa? Paitsi että jo munasolun hedelmöityminen edellyttää useiden eri järjestelmien koordinaatiota, vielä paljon monimutkaisemmin hienosäädetty prosessi on sikiön kehittyminen äidin kohdussa. Istukka toimii yhtä aikaa keuhkoina, ”ruuansulatuskanavana”, munuaisina ja umpieritysrauhasena. Istukka kuljettaa happea ja ravintoaineita äidin elimistöstä lapselle, mutta sikiön ja äidin verenkierto eivät saa joutua kosketuksiin toistensa kanssa. Aineenvaihdunnan lisäksi istukka tuottaa hormoneja, joista riippuu yhtäältä sikiön kasvu ja toisaalta sellaiset muutokset äidissä, jotka valmistavat häntä synnytykseen ja imetykseen. Raskauden aikana äidin immuunijärjestelmää säädellään niin, ettei se ala hylkiä sikiötä, joka on puoliksi vierasta kudosta. Heti synnytyksen jälkeen vauvan verenkiertojärjestelmän pitää pystyä toimimaan itsenäisesti. Minuutin kuluessa syntymästä lapsen hermojärjestelmä lähettää signaalit sulkijalihaksille, niin että sekä napalaskimo että ductus arteriosus sulkeutuvat. Napasuonet sulkeutuvat toiminnallisesti alle tunnissa. Yhden kriittisen minuutin aikana ihminen siirtyy toisen ihmisen sisällä vietetystä elämästä ulkoilmaan. Hänet irrotetaan istukka-hengityskoneesta ja hän hapettaa elimistönsä omien keuhkojensa avulla. (Reinikainen 2010) Kaikki nämä hienosäädetyt järjestelmät kertovat älykkäästä suunnittelusta. Tulisiko näiden tosiasioiden teistinen implikaatio sulkea tieteen ulkopuolelle, niin että ateistinen tulkinta suojataan kaikelta kritiikiltä? Löytämällä joitakin kyseenalaisia esimerkkejä epätäydellisestä suunnittelusta Coyne katsoo voivansa kumota sen todistuksen, mitä biologisessa maailmassa ilmenevä tarkoituksenmukaisuus ja suunnitelmallisuus tarjoavat Jumalan luomistyöstä. Löydettyään yksi tai kaksi esimerkkiä mielestään epätäydellisestä suunnittelusta, moni ateisti katsoo todistaneensa, ettei koko biologisen maailman läpitunkeva suunnitelmallisuus kerro mitään Jumalasta. Tällöin he itse asiassa vetoavat tietomme aukkoihin ja pyrkivät sen perusteella kumoamaan uskon Jumalaan. Yksi toisensa jälkeen nämä oletettavasti epätäydelliset rakennesuunnitelmat ovat osoittautuneet tarkoituksenmukaisiksi.

Coyne olettaa, että täydellisenä insinöörinä Jumala loisi ainoastaan täydellisiä luomuksia. Hän myös olettaa, että jos Jumala olisi olemassa, hänellä olisi tietynlaisia moraalisia ominaisuuksia:

Kyllä, suunnittelijalla voi olla motiiveja, joita emme voi ymmärtää. Mutta havaitsemamme huonot rakennesuunnitelmat ovat ymmärrettäviä ainoastaan, jos ne ovat kehittyneet aikaisempien esi-isien piirteistä. Jos suunnittelijalla oli havaittavia motiiveja lajeja luodessaan, yksi niistä on varmasti ollut huiputtaa biologeja tekemällä organismeista sellaisia, että ne näyttävät evoluution tuotteilta. (Coyne 2009: 91)

Coyne olettaa, että jos Jumala on olemassa, hän on täydellisen totuudenmukainen. Täydellisen totuudenmukainen Jumala ei voi luoda maailmaa, joka näyttää evoluution tuotteelta, koska hän näin tehden ”huiputtaisi biologeja”. Coyne ei tule ajatelleeksi sitä mahdollisuutta, että biologit tässä tapauksessa lähinnä huiputtavat itseään: koska heillä on tarve kieltää kaikkitietävän ja kaikkivaltiaan Jumalan olemassaolo, jolle he ovat vastuussa, he tulkitsevat tosiasioita niin, että he voivat sulkea Jumalan todellisuuden tiedon ulkopuolelle. Tämä itsepetostaipumus ilmenee esimerkiksi evolutionistien päätelmässä, jonka mukaan pelkkä evoluutiomekanismien olemassaolo todistaa, ettei Jumala ole luonut maailmaa. (Ks. Coyne 2009: 244–245)