Muokataan sivua Jerry Coyne

ApoWikistä
Varoitus: Et ole kirjautunut sisään. IP-osoitteesi näkyy julkisesti kaikille, jos muokkaat. Jos kirjaudut sisään tai luot tunnuksen, muokkauksesi yhdistetään käyttäjänimeesi ja saat paremman käyttökokemuksen.

Kumoaminen voidaan suorittaa. Varmista alla olevasta vertailusta, että haluat saada aikaan tämän lopputuloksen, ja sen jälkeen julkaise alla näkyvät muutokset.

Nykyinen versio Oma tekstisi
Rivi 85: Rivi 85:
Lähtökohtaoletus on se, että Jumalan tarkoitukset ja toiminnat (jos jumala on olemassa) eivät itse voi olla tieteellisen teorian kohteena siten kuin perinnöllisyyden mekanismit ovat tulleet tieteellisen teorian kohteeksi Darwinin jälkeen. Meillä ei ole paljoakaan tieteellistä ymmärrystä luovasta prosessista edes silloin, kun luoja on inhimillinen olento. Ehkä ihmisenkin luovuus on tieteen tavoittamattomissa. Idea jumalallisesta luojasta tai suunnittelijasta on selvästi idea olennosta, jonka toimintaa ja päätöksiä ei voida selittää luonnonlakien pohjalta. Jumalallinen psykologia ei ole tieteen haara.
Lähtökohtaoletus on se, että Jumalan tarkoitukset ja toiminnat (jos jumala on olemassa) eivät itse voi olla tieteellisen teorian kohteena siten kuin perinnöllisyyden mekanismit ovat tulleet tieteellisen teorian kohteeksi Darwinin jälkeen. Meillä ei ole paljoakaan tieteellistä ymmärrystä luovasta prosessista edes silloin, kun luoja on inhimillinen olento. Ehkä ihmisenkin luovuus on tieteen tavoittamattomissa. Idea jumalallisesta luojasta tai suunnittelijasta on selvästi idea olennosta, jonka toimintaa ja päätöksiä ei voida selittää luonnonlakien pohjalta. Jumalallinen psykologia ei ole tieteen haara.


{{sitaatti|Niinpä Jumalan tarkoitukset, jos jumala on olemassa, ja hänen tahtonsa luonne eivät ole tieteellisen teorian tai tieteellisen selityksen mahdollisia kohteita. Mutta tästä ei seuraa, ettei voisi olla tieteellistä todistusaineistoa sen puolesta tai sitä vastaan, että tällainen luonnonlakien hallinnan ulkopuolella oleva syy olisi puuttunut luonnollisen järjestyksen kulkuun. Se tosiasia, ettei voi olla tieteellistä teoriaa Jumalan mielen sisäisistä prosesseista, sopii yhteen sen kanssa, että voi olla suurelta osin tieteellinen kysymys, onko Jumalan toiminta todennäköisempi selitys kokemusperäiselle tosiasia-aineistolle kuin pelkästään fysikaalisiin lakeihin tukeutuva selitys.|Nagel<ref name="Nagel189-190">Nagel 2008: 189-190</ref>}}  
{{sitaatti|Niinpä Jumalan tarkoitukset, jos jumala on olemassa, ja hänen tahtonsa luonne eivät ole tieteellisen teorian tai tieteellisen selityksen mahdollisia kohteita. Mutta tästä ei seuraa, ettei voisi olla tieteellistä todistusaineistoa sen puolesta tai sitä vastaan, että tällainen luonnonlakien hallinnan ulkopuolella oleva syy olisi puuttunut luonnollisen järjestyksen kulkuun. Se tosiasia, ettei voi olla tieteellistä teoriaa Jumalan mielen sisäisistä prosesseista, sopii yhteen sen kanssa, että voi olla suurelta osin tieteellinen kysymys, onko Jumalan toiminta todennäköisempi selitys kokemusperäiselle tosiasia-aineistolle kuin pelkästään fysikaalisiin lakeihin tukeutuva selitys.|Nagel <ref name="Nagel189-190">Nagel 2008: 189-190</ref>}}  


Vaikka ei olekaan mahdollista kehittää tieteellistä teoriaa Jumalan mielen psykologiasta, on mahdollista tutkia tieteellisesti kysymystä, onko Jumalan luomistyö todennäköisempi selitys empiiriselle tosiasia-aineistolle kuin pelkästään fysiikan lakeihin perustuva selitys. Naturalistinen teoria tarkoituksettomista ja sattumanvaraisista mutaatioista ei ole yhtään täsmällisempi kuin teoria Jumalan luomisteoista, eikä naturalistista teoriaa ole onnistuttu kokeellisesti todentamaan.<ref name="Nagel189">Nagel 2008: 189</ref>
Vaikka ei olekaan mahdollista kehittää tieteellistä teoriaa Jumalan mielen psykologiasta, on mahdollista tutkia tieteellisesti kysymystä, onko Jumalan luomistyö todennäköisempi selitys empiiriselle tosiasia-aineistolle kuin pelkästään fysiikan lakeihin perustuva selitys. Naturalistinen teoria tarkoituksettomista ja sattumanvaraisista mutaatioista ei ole yhtään täsmällisempi kuin teoria Jumalan luomisteoista, eikä naturalistista teoriaa ole onnistuttu kokeellisesti todentamaan.<ref name="Nagel189">Nagel 2008: 189</ref>
Rivi 151: Rivi 151:
Koska Darwin pystyi osoittamaan luonnollisen mekanismin, jonka mukaan elävien olentojen kehitys olisi saattanut edetä, ajatus Luojan älykkäästä suunnittelusta on ”ikuisesti karkotettu” pois tieteen piiristä. Koska Luojaa ei enää välttämättä ”tarvita”, hänestä ei enää tieteen piirissä saa puhua.
Koska Darwin pystyi osoittamaan luonnollisen mekanismin, jonka mukaan elävien olentojen kehitys olisi saattanut edetä, ajatus Luojan älykkäästä suunnittelusta on ”ikuisesti karkotettu” pois tieteen piiristä. Koska Luojaa ei enää välttämättä ”tarvita”, hänestä ei enää tieteen piirissä saa puhua.


Kehitysprosessin ohjaamattomuus sisältää ajatuksen, että ”evolutiivisilla muutoksilla ei ole mitään tarkoitusta tai päämäärää”<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Björklund, Mats | Nimeke = Evoluutiobiologia | Julkaisija = Helsinki: Gaudeamus | Vuosi = 2009 | Sivu = 15 }}</ref>. Kulttuurissa sai vähitellen 1700-luvulta alkaen vallan kosminen mielikuva maailmankaikkeudesta, jolla ei ole mitään selkeitä rajoja tai tarkoitusta. Tällainen mielikuvamaailma vaikuttaa ennen kaikkea tunteeseen ja välittömään kokemukseen, mutta lopulta se ohjaa myös tieteellisen teorian muodostusta. Aikaisemman Jumalan hallitseman rajatun kosmoksen paikan otti mielikuva ääriviivoiltaan hahmottomasta maailmankaikkeudesta, joka koettiin loputtomasti laajenevaksi, jatkuvaksi ja alati kehittyväksi sekä ajallisesti että paikallisesti. Tämän mielikuvan mukaan luonto avautuu joka suuntaan kohti ulottuvuuksia, jotka ovat vielä tutkimattomia ja kartoittamattomia. Tutkimattomuuden ja rajattomuuden mielikuvaan sisältyy näkemys maailmankaikkeudesta, jolla ei ole suunnitelmaa eikä tarkoitusta. ”Tällainen universumi on kone vailla merkitystä ja päämäärää.”<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Enqvist, Kari | Nimeke = Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat | Julkaisija = Helsinki: WSOY | Vuosi = 2009 | Sivu = 188 }}</ref> Mielikuvat ihmiselämän satunnaisuudesta ja tarkoituksettomuudesta syntyvät spontaanisti tietynlaisen tuntemis- ja kokemistavan hedelmänä. Uudenlainen luonnontunne ja siihen liittyvät moraaliset ja esteettiset mielikuvat ohjaavat kulttuurin jäseniä tarkastelemaan maailmankaikkeutta tietystä näkökulmasta ja tietynlaisten odotusten pohjalta. Kulttuurin valtaansa saamat uudet mielikuvat luovat myös omalta osaltaan perustan sille, että luonnon tosiasioita aletaan tulkita naturalistisen uskon valossa.
Kehitysprosessin ohjaamattomuus sisältää ajatuksen, että ”evolutiivisilla muutoksilla ei ole mitään tarkoitusta tai päämäärää” (Björklund 2009: 15). Kulttuurissa sai vähitellen 1700-luvulta alkaen vallan kosminen mielikuva maailmankaikkeudesta, jolla ei ole mitään selkeitä rajoja tai tarkoitusta. Tällainen mielikuvamaailma vaikuttaa ennen kaikkea tunteeseen ja välittömään kokemukseen, mutta lopulta se ohjaa myös tieteellisen teorian muodostusta. Aikaisemman Jumalan hallitseman rajatun kosmoksen paikan otti mielikuva ääriviivoiltaan hahmottomasta maailmankaikkeudesta, joka koettiin loputtomasti laajenevaksi, jatkuvaksi ja alati kehittyväksi sekä ajallisesti että paikallisesti. Tämän mielikuvan mukaan luonto avautuu joka suuntaan kohti ulottuvuuksia, jotka ovat vielä tutkimattomia ja kartoittamattomia. Tutkimattomuuden ja rajattomuuden mielikuvaan sisältyy näkemys maailmankaikkeudesta, jolla ei ole suunnitelmaa eikä tarkoitusta. ”Tällainen universumi on kone vailla merkitystä ja päämäärää.” (Enqvist 2009: 188) Mielikuvat ihmiselämän satunnaisuudesta ja tarkoituksettomuudesta syntyvät spontaanisti tietynlaisen tuntemis- ja kokemistavan hedelmänä. Uudenlainen luonnontunne ja siihen liittyvät moraaliset ja esteettiset mielikuvat ohjaavat kulttuurin jäseniä tarkastelemaan maailmankaikkeutta tietystä näkökulmasta ja tietynlaisten odotusten pohjalta. Kulttuurin valtaansa saamat uudet mielikuvat luovat myös omalta osaltaan perustan sille, että luonnon tosiasioita aletaan tulkita naturalistisen uskon valossa.


== Ohjaamattoman evoluution todisteet ovat aihetodisteita ==
== Ohjaamattoman evoluution todisteet ovat aihetodisteita ==
Rivi 162: Rivi 162:
Brittiläinen biologi ja evolutionisti '''L. Harrison Matthews''' kirjoitti johdannossaan vuoden 1971 painokseen Darwinin teoksesta Origin of Species:
Brittiläinen biologi ja evolutionisti '''L. Harrison Matthews''' kirjoitti johdannossaan vuoden 1971 painokseen Darwinin teoksesta Origin of Species:


{{sitaatti|Evoluution tosiasia on biologian selkäranka. Biologia on näin siinä erityisessä asemassa, että se on tiede, joka perustuu todistamattomalle teorialle – onko se siis tiede vai uskonvakaumus? Usko evoluutioteoriaan on täsmälleen rinnakkainen uskolle erityiseen luomiseen – molemmat ovat käsitteitä, joiden uskovaiset tietävät olevan tosia, mutta kumpaakaan ei tähän mennessä ole voitu todistaa.|Matthews<ref>Matthews, L. Harrison: ''Introduction'', teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Darwin, C. | Nimeke = The Origin of Species | Selite = Reprint | Julkaisija = London: J.M. Dent and Sons | Vuosi = 1971 | Sivu = xi }}</ref>}}
{{sitaatti|Evoluution tosiasia on biologian selkäranka. Biologia on näin siinä erityisessä asemassa, että se on tiede, joka perustuu todistamattomalle teorialle – onko se siis tiede vai uskonvakaumus? Usko evoluutioteoriaan on täsmälleen rinnakkainen uskolle erityiseen luomiseen – molemmat ovat käsitteitä, joiden uskovaiset tietävät olevan tosia, mutta kumpaakaan ei tähän mennessä ole voitu todistaa. (Matthews 1971: xi)}}


Tanskalainen biologi '''Søren Løvtrup''' on vakaumuksellinen evolutionisti, mutta hän hylkää uusdarwinistisen evoluutioteorian käsityksen evoluutiomekanismeista. Evoluutiomekanismeista puhuttaessa hän erottaa kaksi asiaa:  
Tanskalainen biologi '''Søren Løvtrup''' on vakaumuksellinen evolutionisti, mutta hän hylkää uusdarwinistisen evoluutioteorian käsityksen evoluutiomekanismeista. Evoluutiomekanismeista puhuttaessa hän erottaa kaksi asiaa:  
Rivi 173: Rivi 173:
{{sitaatti|Luullakseni kukaan ei kiellä, että kokonaisen tieteenhaaran joutuminen epätoden teorian valtaan on suuri onnettomuus. Mutta näin on tapahtunut biologiassa: jo pitkän aikaa ihmiset ovat keskustelleet evoluutiota koskevista ongelmista tietyllä ”darwiniaanisella” sanastolla – ”sopeuma”, ”valintapaine”, ”luonnonvalinta” jne. – uskoen näin edistävänsä luonnonilmiöiden selittämistä. Näin he eivät kuitenkaan edistä sitä ja mitä pikemmin se ymmärretään, sitä pikemmin pystymme todella edistymään evoluution ymmärtämisessä.
{{sitaatti|Luullakseni kukaan ei kiellä, että kokonaisen tieteenhaaran joutuminen epätoden teorian valtaan on suuri onnettomuus. Mutta näin on tapahtunut biologiassa: jo pitkän aikaa ihmiset ovat keskustelleet evoluutiota koskevista ongelmista tietyllä ”darwiniaanisella” sanastolla – ”sopeuma”, ”valintapaine”, ”luonnonvalinta” jne. – uskoen näin edistävänsä luonnonilmiöiden selittämistä. Näin he eivät kuitenkaan edistä sitä ja mitä pikemmin se ymmärretään, sitä pikemmin pystymme todella edistymään evoluution ymmärtämisessä.


Uskon, että eräänä päivänä darwiniaanista myyttiä pidetään tieteenhistorian suurimpana petoksena.|Løvtrup<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Løvtrup, Søren | Nimeke = Darwinism: the Refutation of a Myth | Julkaisija = London: Croom Helm | Vuosi = 1987 | Sivu = 422 }}</ref>}}
Uskon, että eräänä päivänä darwiniaanista myyttiä pidetään tieteenhistorian suurimpana petoksena. (Løvtrup 1987: 422)}}


Makromutaatiot ovat monien ateistien mielestä ongelmallisia, koska uusia elimiä ja toimintarakenteita tuottavia makromutaatioita voi olla vaikea erottaa Jumalan suoranaisesta luomistyöstä. Niinpä aikamme vakaumukselliset ateistit useimmiten vannovat darwinismin nimeen, jossa eliöiden moninaisuuden katsotaan olevan seurausta vähittäisistä sattumanvaraisista mutaatioista ja luonnonvalinnasta. Richard Dawkinsin ja Jerry A. Coynen kaltaiset vakaumukselliset ateistit pitävät darwinistisen evoluutiomallin mukaista evoluutioteoriaa yksinkertaisena ja todistettuna tosiasiana. Seuraavassa joitakin lainauksia Coynen viimeisimmästä kirjasta:
Makromutaatiot ovat monien ateistien mielestä ongelmallisia, koska uusia elimiä ja toimintarakenteita tuottavia makromutaatioita voi olla vaikea erottaa Jumalan suoranaisesta luomistyöstä. Niinpä aikamme vakaumukselliset ateistit useimmiten vannovat darwinismin nimeen, jossa eliöiden moninaisuuden katsotaan olevan seurausta vähittäisistä sattumanvaraisista mutaatioista ja luonnonvalinnasta. Richard Dawkinsin ja Jerry A. Coynen kaltaiset vakaumukselliset ateistit pitävät darwinistisen evoluutiomallin mukaista evoluutioteoriaa yksinkertaisena ja todistettuna tosiasiana. Seuraavassa joitakin lainauksia Coynen viimeisimmästä kirjasta:
Rivi 215: Rivi 215:
Portinin ja Vuorisalon mukaan eliömaantieteen tosiasiat voidaan selittää ainoastaan ohjaamattoman makroevoluution pohjalta.
Portinin ja Vuorisalon mukaan eliömaantieteen tosiasiat voidaan selittää ainoastaan ohjaamattoman makroevoluution pohjalta.


Maapallon nykyisten elämänmuotojen levinneisyys on pääpiirteissään sellainen, että se todistaa kunkin lajin kaikkien yksilöiden polveutuvan yhteisestä kannasta. Ja kaiken kaikkiaan eliöiden levinneisyys on sellainen, että se voidaan tieteellisesti selittää vain evoluutioteorian valossa.<ref>Portin, Peter & Vuorisalo, Timo (toim. 2009): ''Evoluutioteorian todisteet'', teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Portin, Peter & Vuorisalo, Timo | Nimeke = Evoluutio nyt!: Charles Darwinin juhlaa | Julkaisija = Turku: Kirja-Aurora | Vuosi = 2009 | Sivu = 66–67 }}</ref>
Maapallon nykyisten elämänmuotojen levinneisyys on pääpiirteissään sellainen, että se todistaa kunkin lajin kaikkien yksilöiden polveutuvan yhteisestä kannasta. Ja kaiken kaikkiaan eliöiden levinneisyys on sellainen, että se voidaan tieteellisesti selittää vain evoluutioteorian valossa. (Portin & Vuorisalo 2009: 66–67)


Mikä erottaa evolutionistisen ja luomisajatteluun perustuvan oletuksen eliöiden levinneisyydestä? Portin ja Vuorisalo eivät tarkemmin analysoi tätä eroa. Yksi tällainen analyysi löytyy kuitenkin Coynen teoksesta<ref>Coyne 2009</ref>. Eliömaantieteellinen todistelu on Coynen mieliaihe ja hän katsoo voivansa sen avulla vakuuttavasti todistaa evoluutioteorian totuuden. Kaikkein kiistattomimpana todisteena Coyne pitää tulivuorten purkausten tai koralliriuttojen kasvun tuloksena syntyneiden saarten eli valtamerellisten saarten (oceanic islands) eliöstöä.
Mikä erottaa evolutionistisen ja luomisajatteluun perustuvan oletuksen eliöiden levinneisyydestä? Portin ja Vuorisalo eivät tarkemmin analysoi tätä eroa. Yksi tällainen analyysi löytyy kuitenkin Coynen teoksesta<ref>Coyne 2009</ref>. Eliömaantieteellinen todistelu on Coynen mieliaihe ja hän katsoo voivansa sen avulla vakuuttavasti todistaa evoluutioteorian totuuden. Kaikkein kiistattomimpana todisteena Coyne pitää tulivuorten purkausten tai koralliriuttojen kasvun tuloksena syntyneiden saarten eli valtamerellisten saarten (oceanic islands) eliöstöä.
Rivi 235: Rivi 235:
Kun Coynen mielessä on näin eriskummallinen käsitys luomisteoriasta, on vaikea tarkalleen tietää, minkälainen käsitys on Portinin ja Vuorisalon eliömaantieteellisen todistelun taustalla. Portinin ja Vuorisalon todistelu ei eliömaantieteen osalta sen enempää kuin muuallakaan tee eroa mikro- ja makroevoluution välillä. Se, että Galápagossaarilla on kehittynyt useita eri sirkkulajeja, on esimerkki mikroevoluutiosta. Kaikki nykyiset sirkkulajit ovat syntyneet yhteisestä kannasta ja eriytyneet toisistaan, koska maantieteelliset tekijät ovat estäneet niiden risteytymisen. Tällainen perusryhmän sisällä tapahtuva lajiutuminen on sopusoinnussa biologisen perusryhmäajattelun kanssa, joka on ominainen nykyisin vallitsevalle luomisteorialle. Tällaisilla esimerkeillä ei voi perustella makroevoluutiota, toisin kuin Coyne, Portin ja Vuorisalo olettavat. Vielä vähemmän sillä voidaan perustella ohjaamatonta makroevoluutiota. Kyseisten tieteentekijöiden ajattelun taustalla näyttää olevan oletus, että luomisnäkemys sisältäisi perusryhmien täydellisen muuttumattomuuden.
Kun Coynen mielessä on näin eriskummallinen käsitys luomisteoriasta, on vaikea tarkalleen tietää, minkälainen käsitys on Portinin ja Vuorisalon eliömaantieteellisen todistelun taustalla. Portinin ja Vuorisalon todistelu ei eliömaantieteen osalta sen enempää kuin muuallakaan tee eroa mikro- ja makroevoluution välillä. Se, että Galápagossaarilla on kehittynyt useita eri sirkkulajeja, on esimerkki mikroevoluutiosta. Kaikki nykyiset sirkkulajit ovat syntyneet yhteisestä kannasta ja eriytyneet toisistaan, koska maantieteelliset tekijät ovat estäneet niiden risteytymisen. Tällainen perusryhmän sisällä tapahtuva lajiutuminen on sopusoinnussa biologisen perusryhmäajattelun kanssa, joka on ominainen nykyisin vallitsevalle luomisteorialle. Tällaisilla esimerkeillä ei voi perustella makroevoluutiota, toisin kuin Coyne, Portin ja Vuorisalo olettavat. Vielä vähemmän sillä voidaan perustella ohjaamatonta makroevoluutiota. Kyseisten tieteentekijöiden ajattelun taustalla näyttää olevan oletus, että luomisnäkemys sisältäisi perusryhmien täydellisen muuttumattomuuden.


Luomisteoreetikot ja evolutionistit ovat yhtä mieltä siitä, että erilleen joutuneet saman perusryhmän jäsenet kehittävät joitakin eriäviä piirteitä, niin että esimerkiksi Galápagossaarten sirkut ovat kehittyneet eri lajeiksi. Kiista koskee sitä, voidaanko tällaisen maantieteellisen erillään olon seurauksena selittää koko elämän moninaisuuden kehittyminen. Riittääkö maantieteellinen erillään olo selitykseksi uuden geneettisen monimutkaisuuden synnylle, kuten Dawkins<ref name="Maailman">{{Kirjaviite | Tekijä = [[Richard Dawkins]] | Nimeke = Maailman hienoin esitys | Julkaisija = Terra Cognita | Vuosi = 2010 | Kappale = | Sivu = | Selite = Luku 9 | Tunniste = ISBN 978-952-5697-27-8}}</ref> näyttää olettavan? Näyttäisi ilmeiseltä, ettei maantieteellinen erillään olo sinänsä tuota uutta geneettistä materiaalia. Se ainoastaan muuntelee eri tavoin jo olemassa olevaa geneettistä materiaalia.  
Luomisteoreetikot ja evolutionistit ovat yhtä mieltä siitä, että erilleen joutuneet saman perusryhmän jäsenet kehittävät joitakin eriäviä piirteitä, niin että esimerkiksi Galápagossaarten sirkut ovat kehittyneet eri lajeiksi. Kiista koskee sitä, voidaanko tällaisen maantieteellisen erillään olon seurauksena selittää koko elämän moninaisuuden kehittyminen. Riittääkö maantieteellinen erillään olo selitykseksi uuden geneettisen monimutkaisuuden synnylle, kuten Dawkins (2009: luku 9) näyttää olettavan? Näyttäisi ilmeiseltä, ettei maantieteellinen erillään olo sinänsä tuota uutta geneettistä materiaalia. Se ainoastaan muuntelee eri tavoin jo olemassa olevaa geneettistä materiaalia.  


Eikö kuitenkin voitaisi ajatella, että miljardien vuosien kuluessa lajiutumisen seurauksena bakteerista kehittyisi koko elämän moninaisuus? Nykytietämyksen valossa tämä ei näytä mahdolliselta. Lajiutuminen ei johda geenivaraston rikastumiseen ja uusien rakenteiden syntyyn, vaan geenivaraston köyhtymiseen. Ongelmana on se, että kun populaatiosta eriytyy osa, osapopulaation geenivarasto sisältää pääsääntöisesti vain osan alkuperäisen kokonaisgeenivaraston alleelijoukosta. Niinpä lajiutuminen johtaa geenivaraston köyhtymiseen ja muuntelukyvyn vähenemiseen. Heikentynyt mukautuminen ympäristön muutoksiin johtaa lisääntyneeseen vaaraan kuolla sukupuuttoon.  
Eikö kuitenkin voitaisi ajatella, että miljardien vuosien kuluessa lajiutumisen seurauksena bakteerista kehittyisi koko elämän moninaisuus? Nykytietämyksen valossa tämä ei näytä mahdolliselta. Lajiutuminen ei johda geenivaraston rikastumiseen ja uusien rakenteiden syntyyn, vaan geenivaraston köyhtymiseen. Ongelmana on se, että kun populaatiosta eriytyy osa, osapopulaation geenivarasto sisältää pääsääntöisesti vain osan alkuperäisen kokonaisgeenivaraston alleelijoukosta. Niinpä lajiutuminen johtaa geenivaraston köyhtymiseen ja muuntelukyvyn vähenemiseen. Heikentynyt mukautuminen ympäristön muutoksiin johtaa lisääntyneeseen vaaraan kuolla sukupuuttoon.  
Rivi 241: Rivi 241:
Hollantilainen eläintieteilijä '''Duywene de Wit''' kuvaa tätä prosessia seuraavasti:  
Hollantilainen eläintieteilijä '''Duywene de Wit''' kuvaa tätä prosessia seuraavasti:  


{{sitaatti|Kun reunapopulaatio valmistautuu siirtymään uuteen elinympäristöön, se ei voi ottaa mukaansa kaikkia kantapopulaation geenejä vaan vain osan. Jokainen uusi rotu tai laji, joka eriytyy toisesta omaa siksi köyhemmän geenivaraston. Geenivaraston pieneneminen on se hinta, minkä jokainen rotu tai laji joutuu maksamaan etuoikeudesta olla olemassa. Kun lajiutumisprosessi toistuu useasti peräkkäin, syntyy lopulta lajeja, joiden geenivarasto on niin köyhtynyt, että jo suhteellisen pienikin muutos ympäristöolosuhteissa riittää viemään sen sukupuuton partaalle. Ympäristöolosuhteisiin sopeutuminen, joka johtuu rekombinaatiomahdollisuuksien vähentymisestä, johtaa lopulta geneettiseen minimitilaan, jonka ylittymisen jälkeen eloonjääminen ei enää ole mahdollista. Äärimmilleen sopeutuneiden ja erikoistuneiden lajien ja rotujen traagisena kohtalona on väistämätön geneettinen kuolema.|Duyvene de Wit, sit. Scherer<ref name = "evoluutKriit">{{Kirjaviite | Tekijä = Siegfried Scherer, Reinhard Junker | Nimeke = [[Evoluutio – kriittinen analyysi]] | Julkaisija = [http://www.datakirjatkustannus.fi/ Datakirjat] | Vuosi = 2000 | Kappale = | Sivu = 60 | Selite = | Tunniste = ISBN 951-98558-0-7}}</ref>}}  
{{sitaatti|Kun reunapopulaatio valmistautuu siirtymään uuteen elinympäristöön, se ei voi ottaa mukaansa kaikkia kantapopulaation geenejä vaan vain osan. Jokainen uusi rotu tai laji, joka eriytyy toisesta omaa siksi köyhemmän geenivaraston. Geenivaraston pieneneminen on se hinta, minkä jokainen rotu tai laji joutuu maksamaan etuoikeudesta olla olemassa. Kun lajiutumisprosessi toistuu useasti peräkkäin, syntyy lopulta lajeja, joiden geenivarasto on niin köyhtynyt, että jo suhteellisen pienikin muutos ympäristöolosuhteissa riittää viemään sen sukupuuton partaalle. Ympäristöolosuhteisiin sopeutuminen, joka johtuu rekombinaatiomahdollisuuksien vähentymisestä, johtaa lopulta geneettiseen minimitilaan, jonka ylittymisen jälkeen eloonjääminen ei enää ole mahdollista. Äärimmilleen sopeutuneiden ja erikoistuneiden lajien ja rotujen traagisena kohtalona on väistämätön geneettinen kuolema. (Duyvene de Wit; sit. Scherer 2000: 60)}}  


Dawkinsin eliömaantieteelliseen argumenttiin sisältyy se ristiriitainen oletus, että maantieteellisen eron tuottama osapopulaatioiden synty ja tästä seuraava geneettisen materiaalin köyhtyminen johtaa geneettisen materiaalin rikastumiseen.
Dawkinsin eliömaantieteelliseen argumenttiin sisältyy se ristiriitainen oletus, että maantieteellisen eron tuottama osapopulaatioiden synty ja tästä seuraava geneettisen materiaalin köyhtyminen johtaa geneettisen materiaalin rikastumiseen.
Muutoksesi astuvat voimaan välittömästi. Kaikki ApoWikiin tehtävät tuotokset katsotaan julkaistuksi GNU Free Documentation License 1.3 or later -lisenssin mukaisesti (ApoWiki:Tekijänoikeudet). Jos et halua, että kirjoitustasi muokataan armottomasti ja uudelleenkäytetään vapaasti, älä tallenna kirjoitustasi. Tallentamalla muutoksesi lupaat, että kirjoitit tekstisi itse, tai kopioit sen jostain vapaasta lähteestä. ÄLÄ KÄYTÄ TEKIJÄNOIKEUDEN ALAISTA MATERIAALIA ILMAN LUPAA!
Peruuta Muokkausohjeet (avautuu uuteen ikkunaan)
Noudettu kohteesta ”https://apowiki.fi/wiki/Jerry_Coyne