Muokataan osiota sivusta Jeesus-myyttihypoteesit

== Jeesus arkkityyppisen tarinan täyttymyksenä ==
{{Pääartikkeli|[[Myytit kuolevasta ja ylösnousevasta jumalasta]]}}

Useissa muinaisten pakanauskontojen mytologioissa on kertomus tuonpuoleiseen alamaailmaan laskeutumisesta ('[https://en.wikipedia.org/wiki/Katabasis Katabasis]') ja sieltä palaamisesta. Sumerinkielinen myytti [https://en.wikipedia.org/wiki/Descent_of_Inanna_into_the_Underworld Inannan matkasta alamaailmaan] lienee vanhin kirjallinen versio tästä myytistä. 

Myytissä "Taivaan neito" [[wp:Inanna|Inanna]] laskeutuu alamaailmaan kaappaamaan vallan, mutta joutuu vangiksi ja vapauduttuaan joutuu lähettämään miehensä paimen [[wp:Dumuzid|Dumuzidin]] tilalleen. Myös Dumuzid onnistuu pakenemaan, mutta loppuratkaisuna hän saa viettää aina puolet vuodesta elävien maassa ja joutuu palaamaan taas puoleksi vuodeksi alamaailmassa. <ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Inana's descent to the nether world: translation | Osoite = https://etcsl.orinst.ox.ac.uk/section1/tr141.htm | Viitattu = 23.8.2024 | Tekijä = Cunningham, Graham & al. | Julkaisija = The Electronic Text Corpus of Sumerian Literature  | Ajankohta = 7.9.2001 }}</ref>

Tarina tarjoaa mytologisen selityksen sille, miksi Dumuzidin hallitsema kasvukausi on vain puolet vuodesta. Dumuzidille on vastineensa eri kansojen mytologioissa, esimerkiksi Tammuz, Adon ja Adonis, joista kukin vierailee kuolleiden alamaailmassa. Egyptiläisillä puolestaan on muinainen myytti Osiriksesta joka myös kuolee, käy alamaailmassa ja herää eloon, ja hänellä on vastaava rooli satokauden elävöittäjänä. Jonkinlainen [https://en.wikipedia.org/wiki/Dying-and-rising_god Jumalan kuolema ja ylösnousemus] on siis maailman mytologioissa toistuva teema jo ennen kristinuskoa, ja vastaavia myyttejä löytyy eri puolilta maailmaa.

Varsinkin 1900-luvun alussa antropologi ja folkloristi [[wp:James Frazer|James Frazer]] ja psykologi [[wp:Carl Jung|Carl Jung]] liittivät Jeesuksen osaksi tätä myyttien jatkumoa jonkinlaisena osoituksena Jeesuksen ja hänen ylösnousemuksensa epähistoriallisuudesta.

Kyse on pikemminkin universaalista ihmisluontoon kuuluvasta kuoleman voittamisen ja ikuisen elämän kaipuun tarinallisesta teemasta, joka on juurtunut syvälle ihmisen psyykeeseen, joihin Raamatun sanoma vastaa. Jonathan Pageau huomauttaakin, että kristillisten juonikuvioiden löytyminen maailman myyteistä on pikemminkin kristinuskon sanomaa tukeva kuin sitä kyseenalaistava ilmiö: 

{{lainaus|Löydämme esimerkin siitä, mitä Kristuksen tarina tekee kaikille tarinoille. Mitä hän tekee kaikelle. Että hän kerralla ylittää, hän jopa hävittää kuvion. Silti hän samanaikaisesti universaalisoi sen, yhdistää sen, luo sille perustan, valaisee sen. Haadekseen laskeutumisen ja sieltä paluun kuvio on sekä ylittynyt että täyttynyt samaan aikaan – ja tämä on muodonmuutos.

Eikä kyse ole vain siitä, vaan yhtäkkiä kaikki nämä vanhat tarinat nähdään implisiittisesti Kristuksen kautta. 

Ja siinä näkyy antikristillisen 1900-luvun hulvaton ironia: kun nämä Frazerin kaltaiset tutkijat käyttävät kaikkia tuntemiasi muinaisia myyttejä niin kutsutusta kuolevasta jumalasta vähätelläkseen Kristinuskoa, huomaatkin että he katsovat kaikkia niitä myyttejä Kristuksen linssin läpi. Kristinusko oli niin maata mullistava tapahtuma, että monet sitä vastustavat eivät tänäkään päivänä osaa vastustaa sitä katsomatta Kristinuskon heille antamien lasien läpi.|Jonathan Pageau<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Christ Is the Key to All Stories | Osoite = https://www.youtube.com/watch?v=v7xE2_ULDD0 | Viitattu = 23.8.2024 | Tekijä = Jonathan Pageau | Julkaisija = Youtube  | Ajankohta = 19.07.2024 }}</ref>
}}