Ero sivun ”Jeesuksen ylösnousemus” versioiden välillä

ApoWikistä
p (tarkentava lisäys (yleinen ylösnousemus ei ole vielä historiaa))
Rivi 4: Rivi 4:
Ylösnousemuskertomuksia on joskus väitetty legendoiksi. Legendan muodostuminen kuitenkin vaatii aikaa useiden sukupolvien verran. Historijoitsija N. A. Sherwin-White huomauttaa teoksessaan ''Roman Law and Roman Society in the New Testament'', että Rooma historiaa käsittelevät lähdeteokset ovat tavallisesti puolueellisia vähintään yhden sukupolven tapahtumien jälkeen. Näiden teosten perusteella kuitenkin voidaan suurpiirteisesti päätellä, mitä on todella tapahtunut.<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Contemporary Scholarship and the Historical Evidence for the Resurrection of Jesus Christ | Osoite = http://gamma.nic.fi/~shn/tekstit/ylosnouse.htm | Viitattu = 11.2.2009 | Selite = 89-95 | Tekijä = W. L. Craig | Julkaisija = Truth Journal 1 | Ajankohta = 1985 }} (''Professori Sherwin-Whiten mielestä Rooman historiasta kertovat lähdeteokset ovat tavallisesti puolueellisia ja ne on kirjoitettu vähintään sukupolvea tai kahta, jopa vuosisatoja, tapahtumien jälkeen. Kuitenkin hänen mukaansa niiden perusteella päätellään suurella luottamuksella, mitä todella tapahtui. Herodotuksen kirjoitukset ovat koetapaus legendan kehittymisnopeudelle ja koe osoittaa, että jopa kaksi sukupolvea on liian lyhyt aika, jotta legendaariset ainekset pystyisivät pyyhkimään historiallisten faktojen ytimen.'')</ref> Raamattukriitikoiden käytännössä täydellisen konsensuksen mukaan evankeliumit on kirjoitettu ja laitettu levitykseen yhdenkään sukupolven kuolematta, silminnäkijöiden vielä eläessä.<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Contemporary Scholarship and the Historical Evidence for the Resurrection of Jesus Christ | Osoite = http://gamma.nic.fi/~shn/tekstit/ylosnouse.htm | Viitattu = 11.2.2009 | Selite = 89-95 | Tekijä = W. L. Craig | Julkaisija = Truth Journal 1 | Ajankohta = 1985 }} (''Kaikki UT:n kriitikot ovat yhtä mieltä siitä, että evankeliumit on kirjoitettu ja levitetty ensimmäisen sukupolven aikana silminnäkijöiden vielä eläessä. Itse asiassa merkittävä uusi tutkijoiden liike väittää, että osa evankeliumeista olisi kirjoitettu jo vuoteen 50 jkr mennessä.'')</ref> Ei siis ole mitään ajoituksellisia perusteita väittää tekstin olevan legendaarista.
Ylösnousemuskertomuksia on joskus väitetty legendoiksi. Legendan muodostuminen kuitenkin vaatii aikaa useiden sukupolvien verran. Historijoitsija N. A. Sherwin-White huomauttaa teoksessaan ''Roman Law and Roman Society in the New Testament'', että Rooma historiaa käsittelevät lähdeteokset ovat tavallisesti puolueellisia vähintään yhden sukupolven tapahtumien jälkeen. Näiden teosten perusteella kuitenkin voidaan suurpiirteisesti päätellä, mitä on todella tapahtunut.<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Contemporary Scholarship and the Historical Evidence for the Resurrection of Jesus Christ | Osoite = http://gamma.nic.fi/~shn/tekstit/ylosnouse.htm | Viitattu = 11.2.2009 | Selite = 89-95 | Tekijä = W. L. Craig | Julkaisija = Truth Journal 1 | Ajankohta = 1985 }} (''Professori Sherwin-Whiten mielestä Rooman historiasta kertovat lähdeteokset ovat tavallisesti puolueellisia ja ne on kirjoitettu vähintään sukupolvea tai kahta, jopa vuosisatoja, tapahtumien jälkeen. Kuitenkin hänen mukaansa niiden perusteella päätellään suurella luottamuksella, mitä todella tapahtui. Herodotuksen kirjoitukset ovat koetapaus legendan kehittymisnopeudelle ja koe osoittaa, että jopa kaksi sukupolvea on liian lyhyt aika, jotta legendaariset ainekset pystyisivät pyyhkimään historiallisten faktojen ytimen.'')</ref> Raamattukriitikoiden käytännössä täydellisen konsensuksen mukaan evankeliumit on kirjoitettu ja laitettu levitykseen yhdenkään sukupolven kuolematta, silminnäkijöiden vielä eläessä.<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Contemporary Scholarship and the Historical Evidence for the Resurrection of Jesus Christ | Osoite = http://gamma.nic.fi/~shn/tekstit/ylosnouse.htm | Viitattu = 11.2.2009 | Selite = 89-95 | Tekijä = W. L. Craig | Julkaisija = Truth Journal 1 | Ajankohta = 1985 }} (''Kaikki UT:n kriitikot ovat yhtä mieltä siitä, että evankeliumit on kirjoitettu ja levitetty ensimmäisen sukupolven aikana silminnäkijöiden vielä eläessä. Itse asiassa merkittävä uusi tutkijoiden liike väittää, että osa evankeliumeista olisi kirjoitettu jo vuoteen 50 jkr mennessä.'')</ref> Ei siis ole mitään ajoituksellisia perusteita väittää tekstin olevan legendaarista.


Kun ylösnousemuskertomuksia tarkastellaan tekstikriittisesti, voidaan todeta, etteivät tekstit itsessään anna syytä tulla tulkituksi legendoina. Kertomusten kuvauksen täsmällisyyden puolesta puhuu kertomusten yksinkertaisuus. Kertomusta ei ole väritetty teologisilla tai apologeettisilla todisteluilla, jotka antaisivat syyn epäillä tarinan muotoilua kirjoittajan motiivien mukaiseksi.
Kun ylösnousemuskertomuksia tarkastellaan tekstikriittisesti, voidaan todeta, etteivät tekstit itsessään anna syytä tulla tulkituksi legendoina. Kertomusten kuvauksen täsmällisyyden puolesta puhuu kertomusten yksinkertaisuus ja niukkuus. Kertomusta ei ole väritetty teologisilla tai apologeettisilla todisteluilla, jotka antaisivat syyn epäillä tarinan muotoilua kirjoittajan motiivien mukaiseksi.<ref>Vertaa esim. Pietarin evankeliumin (pseudepigrafi) kuvaukseen ylösnousemuksesta: ''…he näkivät vielä haudasta tulevan ulos kolme miestä, joista kaksi tuki kolmatta, sekä ristin tulevan näiden jäljessä. Kahden pään ulottuivat taivaaseen, mutta heidän taluttamansa (miehen pää) ulottui taivastenkin yli. He kuulivat taivaista äänen, joka sanoi: ”Oletko saarnannut poisnukkuneille?” Ja rististä kuului vastaus: ”Kyllä.”''</ref>
 
Jos tarina olisi keksitty tai väritetty, Jeesuksen ylösnousemuksen todistajien rooliin tuskin olisi valittu naisia. Ajanlaskumme alun juutalaisuudessa naista pidettiin yleisesti kevytmielisenä, juoruilevana,<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Uro, Risto; Lehtipuu, Outi | Nimeke = Nasaretilaisen historia | Julkaisija = Kirjapaja | Vuosi = 1997 | Kappale = | Sivu = 180 | Selite = | Tunniste = 951-625-457-8 }} (''- - rabbien mielestä nainen oli kaiken kaikkiaan kevytmielinen - - ja juoruileva.'')</ref> Naisen asemasta kertovat rabbiinisten juutalaisten keskuudessa eläneet lentävät lauseet, joiden mukaan "tooran sanat saavat mieluummin palaa kuin joutua naisen käsiin" tai "juutalainen mies kiittäköön päivittäin Jumalaa siitä, ettei häntä luotu naiseksi".<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Uro, Risto; Lehtipuu, Outi | Nimeke = Nasaretilaisen historia | Julkaisija = Kirjapaja | Vuosi = 1997 | Kappale = | Sivu = 180 | Selite = | Tunniste = 951-625-457-8 }} (''Viimeksi mainitun &#91;rabbiinisen juutalaisuuden&#93; naiskuvaa luonnehditaan - - lausumilla: "tooran sanat..." - - "juutalainen mies...".'')</ref> Naisia ei myöskään kelpuutettu todistajiksi oikeudessa.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Rosemary Skinner Keller, Rosemary Radford Ruether & Marie Cantlon | Nimeke = Encyclopedia of Women and Religion in North America | Julkaisija = Indiana University Press | Vuosi = 2006 | Kappale = | Sivu = 577 | Selite = | Tunniste = 0253346851 }} (''Significantly, women weren't allowed to be witnesses in most criminal and civil cases.'')</ref> Kuitenkin kaikki synoptiset evankeliumit ilmoittavat naisia ensimmäisiksi silminnäkijöiksi tyhjällä haudalla.<ref>Richard Bauckham, ''Jesus and the Eyewitnesses'' (Eerdmans Publishing Company: Cambridge, 2006), s. 48.</ref>


== Katso myös ==
== Katso myös ==

Versio 11. helmikuuta 2009 kello 23.57

Kristinusko on muiden uskontojen joukossa siten erikoinen uskonto, että se perustuu olennaisesti historialliseen tapahtumaan, Jeesuksen ylösnousemukseen.1 Ylösnousemuksesta on huomattava määrä historiallisia mainintoja ja kuvauksia, mutta historiallisesti luotettavina kattavina kuvauksina voidaan pitää Matteuksen2, Markuksen3 ja Luukaksen4 evankeliumeiden ylösnousemuskertomuksia. Ylösnousemuskertomuksissa olennaista on se, että haudan todetaan olevan tyhjä ja selitykseksi tarjotaan ylösnousemusta.

Ylösnousemuskertomusten luotettavuus

Ylösnousemuskertomuksia on joskus väitetty legendoiksi. Legendan muodostuminen kuitenkin vaatii aikaa useiden sukupolvien verran. Historijoitsija N. A. Sherwin-White huomauttaa teoksessaan Roman Law and Roman Society in the New Testament, että Rooma historiaa käsittelevät lähdeteokset ovat tavallisesti puolueellisia vähintään yhden sukupolven tapahtumien jälkeen. Näiden teosten perusteella kuitenkin voidaan suurpiirteisesti päätellä, mitä on todella tapahtunut.5 Raamattukriitikoiden käytännössä täydellisen konsensuksen mukaan evankeliumit on kirjoitettu ja laitettu levitykseen yhdenkään sukupolven kuolematta, silminnäkijöiden vielä eläessä.6 Ei siis ole mitään ajoituksellisia perusteita väittää tekstin olevan legendaarista.

Kun ylösnousemuskertomuksia tarkastellaan tekstikriittisesti, voidaan todeta, etteivät tekstit itsessään anna syytä tulla tulkituksi legendoina. Kertomusten kuvauksen täsmällisyyden puolesta puhuu kertomusten yksinkertaisuus ja niukkuus. Kertomusta ei ole väritetty teologisilla tai apologeettisilla todisteluilla, jotka antaisivat syyn epäillä tarinan muotoilua kirjoittajan motiivien mukaiseksi.7

Jos tarina olisi keksitty tai väritetty, Jeesuksen ylösnousemuksen todistajien rooliin tuskin olisi valittu naisia. Ajanlaskumme alun juutalaisuudessa naista pidettiin yleisesti kevytmielisenä, juoruilevana,8 Naisen asemasta kertovat rabbiinisten juutalaisten keskuudessa eläneet lentävät lauseet, joiden mukaan "tooran sanat saavat mieluummin palaa kuin joutua naisen käsiin" tai "juutalainen mies kiittäköön päivittäin Jumalaa siitä, ettei häntä luotu naiseksi".9 Naisia ei myöskään kelpuutettu todistajiksi oikeudessa.10 Kuitenkin kaikki synoptiset evankeliumit ilmoittavat naisia ensimmäisiksi silminnäkijöiksi tyhjällä haudalla.11

Katso myös

Internet

Viitteet

  1. ^ Weldon, John; Ankerberg, John: The Evidence for the Resurrection of Christ (Can It Persuade Skeptics?) Ankerberg Theological Research Institute. Viitattu 7.2.2009. (- - only Christianity stakes its claim to truthfulness on historical events open to critical investigation. And only this explains the number of conversions by skeptics throughout history.)
  2. ^ 28:1-15
  3. ^ Mark.16:1-8
  4. ^ 24:1-12
  5. ^ W. L. Craig: Contemporary Scholarship and the Historical Evidence for the Resurrection of Jesus Christ (89-95) 1985. Truth Journal 1. Viitattu 11.2.2009. (Professori Sherwin-Whiten mielestä Rooman historiasta kertovat lähdeteokset ovat tavallisesti puolueellisia ja ne on kirjoitettu vähintään sukupolvea tai kahta, jopa vuosisatoja, tapahtumien jälkeen. Kuitenkin hänen mukaansa niiden perusteella päätellään suurella luottamuksella, mitä todella tapahtui. Herodotuksen kirjoitukset ovat koetapaus legendan kehittymisnopeudelle ja koe osoittaa, että jopa kaksi sukupolvea on liian lyhyt aika, jotta legendaariset ainekset pystyisivät pyyhkimään historiallisten faktojen ytimen.)
  6. ^ W. L. Craig: Contemporary Scholarship and the Historical Evidence for the Resurrection of Jesus Christ (89-95) 1985. Truth Journal 1. Viitattu 11.2.2009. (Kaikki UT:n kriitikot ovat yhtä mieltä siitä, että evankeliumit on kirjoitettu ja levitetty ensimmäisen sukupolven aikana silminnäkijöiden vielä eläessä. Itse asiassa merkittävä uusi tutkijoiden liike väittää, että osa evankeliumeista olisi kirjoitettu jo vuoteen 50 jkr mennessä.)
  7. ^ Vertaa esim. Pietarin evankeliumin (pseudepigrafi) kuvaukseen ylösnousemuksesta: …he näkivät vielä haudasta tulevan ulos kolme miestä, joista kaksi tuki kolmatta, sekä ristin tulevan näiden jäljessä. Kahden pään ulottuivat taivaaseen, mutta heidän taluttamansa (miehen pää) ulottui taivastenkin yli. He kuulivat taivaista äänen, joka sanoi: ”Oletko saarnannut poisnukkuneille?” Ja rististä kuului vastaus: ”Kyllä.”
  8. ^ Uro, Risto; Lehtipuu, Outi: Nasaretilaisen historia, s. 180. Kirjapaja, 1997. 951-625-457-8. (- - rabbien mielestä nainen oli kaiken kaikkiaan kevytmielinen - - ja juoruileva.)
  9. ^ Uro, Risto; Lehtipuu, Outi: Nasaretilaisen historia, s. 180. Kirjapaja, 1997. 951-625-457-8. (Viimeksi mainitun [rabbiinisen juutalaisuuden] naiskuvaa luonnehditaan - - lausumilla: "tooran sanat..." - - "juutalainen mies...".)
  10. ^ Rosemary Skinner Keller, Rosemary Radford Ruether & Marie Cantlon: Encyclopedia of Women and Religion in North America, s. 577. Indiana University Press, 2006. 0253346851. (Significantly, women weren't allowed to be witnesses in most criminal and civil cases.)
  11. ^ Richard Bauckham, Jesus and the Eyewitnesses (Eerdmans Publishing Company: Cambridge, 2006), s. 48.