Muokataan sivua Informaation säilymislaki

ApoWikistä
Varoitus: Et ole kirjautunut sisään. IP-osoitteesi näkyy julkisesti kaikille, jos muokkaat. Jos kirjaudut sisään tai luot tunnuksen, muokkauksesi yhdistetään käyttäjänimeesi ja saat paremman käyttökokemuksen.

Kumoaminen voidaan suorittaa. Varmista alla olevasta vertailusta, että haluat saada aikaan tämän lopputuloksen, ja sen jälkeen julkaise alla näkyvät muutokset.

Nykyinen versio Oma tekstisi
Rivi 29: Rivi 29:
Koska uuttaluovien evoluutioprosessien myytti on naturalistisen paradigman välttämätön osa eikä sitä siis tämän paradigman sisällä voi eikä saa kyseenalaistaa, sitä ei voi haastaa naturalistiyhteisön sisältä käsin. Ainoa toimintamahdollisuus perustuu siksi avoimeen keskusteluavaruuteen vetoamiseen eli siihen, että julkaisee argumenttinsa sellaisilla foorumeilla, joita naturalismin vahtikoirina toimivat "vertaisarvioijat" eivät pääse ennakkosensuroimaan. On tärkeää saada argumentit leviämään yleisön keskuuteen – silloin sulkeutunut naturalistiyhteisökin joutuu jossain vaiheessa ottamaan niihin jonkinlaista julkista kantaa ja tämä taas antaa yleisölle tilaisuuden argumenttien vertailuun. Ajan mittaan paremmat argumentit pystyvät valtaamaan alaa, sillä nuoriso ei halua toimia pelkän auktoriteettiuskon varassa vaan tahtoo välillä ajatella omilla aivoillaan ja harkita itse, mitä ja ketä uskoa, mitä ja ketä taas ei; tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, ellei vaihtoehtoja tunneta.
Koska uuttaluovien evoluutioprosessien myytti on naturalistisen paradigman välttämätön osa eikä sitä siis tämän paradigman sisällä voi eikä saa kyseenalaistaa, sitä ei voi haastaa naturalistiyhteisön sisältä käsin. Ainoa toimintamahdollisuus perustuu siksi avoimeen keskusteluavaruuteen vetoamiseen eli siihen, että julkaisee argumenttinsa sellaisilla foorumeilla, joita naturalismin vahtikoirina toimivat "vertaisarvioijat" eivät pääse ennakkosensuroimaan. On tärkeää saada argumentit leviämään yleisön keskuuteen – silloin sulkeutunut naturalistiyhteisökin joutuu jossain vaiheessa ottamaan niihin jonkinlaista julkista kantaa ja tämä taas antaa yleisölle tilaisuuden argumenttien vertailuun. Ajan mittaan paremmat argumentit pystyvät valtaamaan alaa, sillä nuoriso ei halua toimia pelkän auktoriteettiuskon varassa vaan tahtoo välillä ajatella omilla aivoillaan ja harkita itse, mitä ja ketä uskoa, mitä ja ketä taas ei; tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, ellei vaihtoehtoja tunneta.


Naturalismin sisällä tämä myytti siis on kyseenalaistamattoman itsestäänselvyyden asemassa. Ulkopuolelta katsoen se sen sijaan näyttäytyy massiivisena tietämättömyyteen vetoamisena: asian ytimenä on uuttaluovien evoluutioprosessien kuvitteleminen niin monimutkaisiksi, pitkäaikaisiksi ja vaikeaselkoisiksi tapahtumasarjoiksi, että jo pelkkä niiden ajatteleminenkin saa ihmisen alistumaan omaan kykenemättömyyteensä hallita mielessään niin valtavia asioita. Kun siis ei pysty itse ajattelemaan, ei pysty epäilemäänkään. Kuten jo Orwell kirjoitti: "Tietämättömyys on voimaa." Naturalismi jatkaa tieteensosiologista hegemoniaansa, jota pönkittää se, että "tavallinen ihminen" on saatu uskomaan uuttaluovan evoluutioprosessin myytin "jatko-osaan": tieteen ylivertaisuuden myyttiin. Jos siis joku, olkoon kuinka oppinut ja etevä tahansa, lakkaa nauttimasta tiede-eliitin luottamusta, hänet on "tavallisen kansan" silmissä ikään kuin pudotettu jalustalta, "älyllisesti ylivertaisesta tieteen edustajasta" jonkinlaiseksi "tieteen petturiksi" tms. älylliseksi hylkiöksi.<ref>Tätä voi verrata Stalinin kehittämiin näytösoikeudenkäynteihin, joiden yksi keskeinen tarkoitus oli syytettyjen maineen mustaus suuren yleisön silmissä.</ref> Tämä tendenssi näkyy selvästi mm. vainoharhaisen hysteerisiäkin piirteitä saaneessa Dembski-vastustuksessa.<ref>Esim. [https://ncse.com/library-resource/victory-over-intelligent-design-oklahoma]. Samaan sosiaalidynamiikkaan on osin perustunut myös kotoisten "huuhaa-palkintojemmekin" pelotevaikutus.</ref>
Naturalismin sisällä tämä myytti siis on kyseenalaistamattoman itsestäänselvyyden asemassa. Ulkopuolelta katsoen se sen sijaan näyttäytyy massiivisena tietämättömyyteen vetoamisena: asian ytimenä on uuttaluovien evoluutioprosessien kuvitteleminen niin monimutkaisiksi, pitkäaikaisiksi ja vaikeaselkoisiksi tapahtumasarjoiksi, että jo pelkkä niiden ajatteleminenkin saa ihmisen alistumaan omaan kykenemättömyyteensä hallita mielessään niin valtavia asioita. Kun siis ei pysty itse ajattelemaan, ei pysty epäilemäänkään. Kuten jo Orwell kirjoitti: "Tietämättömyys on voimaa." Naturalismi jatkaa tieteensosiologista hegemoniaansa, jota pönkittää se, että "tavallinen ihminen" on saatu uskomaan uuttaluovan evoluutioprosessin myytin "jatko-osaan": tieteen ylivertaisuuden myyttiin. Jos siis joku, olkoon kuinka oppinut ja etevä tahansa, lakkaa nauttimasta tiede-eliitin luottamusta, hänet on "tavallisen kansan" silmissä ikään kuin pudotettu jalustalta, "älyllisesti ylivertaisesta tieteen edustajasta" jonkinlaiseksi "tieteen petturiksi" tms. älylliseksi hylkiöksi.<ref>Tätä voi verrata Stalinin kehittämiin näytösoikeudenkäynteihin, joiden yksi keskeinen tarkoitus oli syytettyjen maineen mustaus suuren yleisön silmissä.</ref> Tämä tendenssi näkyy selvästi mm. vainoharhaisen hysteerisiäkin piirteitä saaneessa Dembski-vastustuksessa.<ref>Esim. [http://ncseweb.org/rncse/27/5-6/victory-over-intelligent-design-oklahoma]. Samaan sosiaalidynamiikkaan on osin perustunut myös kotoisten "huuhaa-palkintojemmekin" pelotevaikutus.</ref>


Jos ja kun siis ne "uuttaluovat evolutiiviset prosessit", joihin olisi vedottava MTI:n synnyn naturalistisessa eli "tieteellisessä" selittämisessä, ovat tosiasiassa naturalistiselle tieteelle tuntemattomia eli pelkästään oletuksenvaraisia, mutta niihin on kuitenkin kaikella arvovallalla kynsin ja hampain sitouduttu, miten tätä tilannetta vastaan voi parhaiten argumentoida? Tilanteen toteaminen siihen tapaan kuin tässä on tehty on kyllä tarpeellista ja välttämätöntä, mutta ei vielä todista sitä, etteivätkö naturalistit voisi olla oikeassakin. Miten voitaisiin tietää, ettei heidän sitkeä yrittämisensä todistettavasti toimivan evoluutiomekanismin löytämiseksi vielä joskus onnistuisi? Onko mahdollista todistaa ihmisjärjelle vastaansanomattomalla tavalla, ettei heidän luottamuksensa evolutiivisten prosessien uuttaluoviin kykyihin ole ainoastaan perimmältään uskonvarainen (kuten kaikkien ihmisten perususkomukset tietyssä mielessä ovat) vaan että nämä nimenomaiset uskomukset ovat myös selvien järkisyiden vastaisia?
Jos ja kun siis ne "uuttaluovat evolutiiviset prosessit", joihin olisi vedottava MTI:n synnyn naturalistisessa eli "tieteellisessä" selittämisessä, ovat tosiasiassa naturalistiselle tieteelle tuntemattomia eli pelkästään oletuksenvaraisia, mutta niihin on kuitenkin kaikella arvovallalla kynsin ja hampain sitouduttu, miten tätä tilannetta vastaan voi parhaiten argumentoida? Tilanteen toteaminen siihen tapaan kuin tässä on tehty on kyllä tarpeellista ja välttämätöntä, mutta ei vielä todista sitä, etteivätkö naturalistit voisi olla oikeassakin. Miten voitaisiin tietää, ettei heidän sitkeä yrittämisensä todistettavasti toimivan evoluutiomekanismin löytämiseksi vielä joskus onnistuisi? Onko mahdollista todistaa ihmisjärjelle vastaansanomattomalla tavalla, ettei heidän luottamuksensa evolutiivisten prosessien uuttaluoviin kykyihin ole ainoastaan perimmältään uskonvarainen (kuten kaikkien ihmisten perususkomukset tietyssä mielessä ovat) vaan että nämä nimenomaiset uskomukset ovat myös selvien järkisyiden vastaisia?
Rivi 60: Rivi 60:
# Lupaavin ehdotus on tietenkin näiden edellisten yhdistelmä. Mitenkä siis olisi, jos jokin satunnainen muutos ensin muuttelisi tekstejä ja jokin säännönmukainen prosessi sitten valikoisi näin syntyneistä teksteistä kehityskelpoisimmat jatkoon ja tätä kaksiosaista prosessia toistettaisiin toistamistaan? Eikö tällä tavoin voitaisi saada aikaan miten lennokkaita artikkeleita hyvänsä? &ndash; On kyllä mahdollista parannella tekstejä sillä tavoin, että sattumanvarainen prosessi tuottaa jotain ja vaikkapa ihminen valikoi siitä ne osat, jotka haluaa, ja lähettää loput "uudelleen arvottaviksi". Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että ihminen tietää, millaisen lopputuloksen haluaa saada näin aikaan. Jos tilalla on pelkkä säännönmukainen välttämättömyys, sillä ei ole kykyä valikoida syntyneitä välivaiheita jonkin päämäärän saavuttamiseksi, ellei sen takana ole joku, joka on nähnyt tämän päämäärän ja rakentanut sen saavuttamiseen sopivat monimutkaiset säännönmukaisuudet, esimerkiksi tietokoneohjelman, joka muokkaa tekstejä ohjelmoijan näkemysten mukaisiksi. Olisi esimerkiksi mahdollista laatia ohjelma, joka arpoisi satunnaisen merkkijonon, joka olisi tämän artikkelin pituinen, vertaisi sitä tähän artikkeliin, ja jos ne olisivat samanlaiset, pysähtyisi, muussa tapauksessa arpoisi uudelleen. Tämä ohjelma ei periaatteessa pysähtyisi ennen kuin olisi saanut arvotuksi juuri tämän artikkelin kopion. Sattuma (arpominen) ja välttämättömyys (ohjelman suorittama vertailu ja lopetusehto) pystyisivät siis tuottamaan tämän tekstin. Nimittäin siinä tapauksessa, että arvonta ehdittäisiin suorittaa tarpeeksi monta kertaa, jotta "päävoitto" (tämä teksti) ehtisi tulla tulokseksi. Nyt voidaan kuitenkin osoittaa, että se olisi niin epätodennäköistä, ettei ole syytä olettaa sen koskaan<ref>jymypaukku- tai sitä suppeamman kosmologian puitteissa</ref> onnistuvan. Jos deterministinen algoritmi voisikin valita ja kiinnittää pienempiäkin tekstinosia, tavoite kuitenkin voitaisiin saavuttaa, tarpeeksi pienillä osilla<ref>jos vaikka jokainen kirjainkin voitaisiin valita ja kiinnittää muista riippumatta</ref> jo varsin helpostikin.
# Lupaavin ehdotus on tietenkin näiden edellisten yhdistelmä. Mitenkä siis olisi, jos jokin satunnainen muutos ensin muuttelisi tekstejä ja jokin säännönmukainen prosessi sitten valikoisi näin syntyneistä teksteistä kehityskelpoisimmat jatkoon ja tätä kaksiosaista prosessia toistettaisiin toistamistaan? Eikö tällä tavoin voitaisi saada aikaan miten lennokkaita artikkeleita hyvänsä? &ndash; On kyllä mahdollista parannella tekstejä sillä tavoin, että sattumanvarainen prosessi tuottaa jotain ja vaikkapa ihminen valikoi siitä ne osat, jotka haluaa, ja lähettää loput "uudelleen arvottaviksi". Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että ihminen tietää, millaisen lopputuloksen haluaa saada näin aikaan. Jos tilalla on pelkkä säännönmukainen välttämättömyys, sillä ei ole kykyä valikoida syntyneitä välivaiheita jonkin päämäärän saavuttamiseksi, ellei sen takana ole joku, joka on nähnyt tämän päämäärän ja rakentanut sen saavuttamiseen sopivat monimutkaiset säännönmukaisuudet, esimerkiksi tietokoneohjelman, joka muokkaa tekstejä ohjelmoijan näkemysten mukaisiksi. Olisi esimerkiksi mahdollista laatia ohjelma, joka arpoisi satunnaisen merkkijonon, joka olisi tämän artikkelin pituinen, vertaisi sitä tähän artikkeliin, ja jos ne olisivat samanlaiset, pysähtyisi, muussa tapauksessa arpoisi uudelleen. Tämä ohjelma ei periaatteessa pysähtyisi ennen kuin olisi saanut arvotuksi juuri tämän artikkelin kopion. Sattuma (arpominen) ja välttämättömyys (ohjelman suorittama vertailu ja lopetusehto) pystyisivät siis tuottamaan tämän tekstin. Nimittäin siinä tapauksessa, että arvonta ehdittäisiin suorittaa tarpeeksi monta kertaa, jotta "päävoitto" (tämä teksti) ehtisi tulla tulokseksi. Nyt voidaan kuitenkin osoittaa, että se olisi niin epätodennäköistä, ettei ole syytä olettaa sen koskaan<ref>jymypaukku- tai sitä suppeamman kosmologian puitteissa</ref> onnistuvan. Jos deterministinen algoritmi voisikin valita ja kiinnittää pienempiäkin tekstinosia, tavoite kuitenkin voitaisiin saavuttaa, tarpeeksi pienillä osilla<ref>jos vaikka jokainen kirjainkin voitaisiin valita ja kiinnittää muista riippumatta</ref> jo varsin helpostikin.
# Edelläsanottu ei kuitenkaan kumoa ISL:ää vaan päinvastoin vahvistaa sen. Tällainen yhdistelmä tosin onnistuisi tuottamaan tämän tekstin kopion, mutta onnistumisen hintana olisi se, ettei se pystyisikään tuottamaan mitään muuta. Tämän tekstin kopio tuotettaisiin yhtä varmasti kuin jos teksti kopioitaisiin suoraan ilman mitään arpomisia. Tekstiä ei liioin voitaisi tuottaa ilman valmista mallia. Uutta artikkelia ei siis syntyisikään, vaan pelkkä olemassaolleen artikkelin kopio. Kun ei ylipäänsäkään syntyisi mitään uutta, ei tietenkään syntyisi mitään uutta MTI:täkään.
# Edelläsanottu ei kuitenkaan kumoa ISL:ää vaan päinvastoin vahvistaa sen. Tällainen yhdistelmä tosin onnistuisi tuottamaan tämän tekstin kopion, mutta onnistumisen hintana olisi se, ettei se pystyisikään tuottamaan mitään muuta. Tämän tekstin kopio tuotettaisiin yhtä varmasti kuin jos teksti kopioitaisiin suoraan ilman mitään arpomisia. Tekstiä ei liioin voitaisi tuottaa ilman valmista mallia. Uutta artikkelia ei siis syntyisikään, vaan pelkkä olemassaolleen artikkelin kopio. Kun ei ylipäänsäkään syntyisi mitään uutta, ei tietenkään syntyisi mitään uutta MTI:täkään.


Sikäli kuin kaikki on mennyt oikein, voi kuitenkin ajatella, että se on ollut jossain olemassa ihan samanlaisena kuin nytkin jo ennen kuin se on siirtynyt sille tietovälineelle, jolta sitä nyt luet. Siinä tapauksessa on tapahtunut jotain sellaista, joka on johtanut siihen, että olemassaollut teksti on kopioitu, kopio on siirretty ja muunnettu siihen muotoon, jossa sitä nyt katselet. Tämä kaikki on tapahtunut muuttamatta tekstiä mitenkään: näet saman merkkijonon, joka oli olemassa ennen kopioinnin alkua. Silloin tilannetta voi matemaattisesti kuvata niin, että olemassaollut "alkuteksti" ja nyt näkemäsi "lopputeksti" ovat välttämättömyyssuhteessa: lopputeksti on juuri sellainen kuin on, koska alkuteksti oli kopiointihetkellä juuri sellainen kuin oli<ref>tässä tapauksessa siis juuri sellainen kuin lopputeksti nyt: siinä oli aivan samat merkit aivan samassa järjestyksessä</ref>. Silloin näissä molemmissa teksteissä on tietysti aivan sama informaatiokin: se ei ole matkalla lisääntynyt (eikä vähentynyt). -->
Sikäli kuin kaikki on mennyt oikein, voi kuitenkin ajatella, että se on ollut jossain olemassa ihan samanlaisena kuin nytkin jo ennen kuin se on siirtynyt sille tietovälineelle, jolta sitä nyt luet. Siinä tapauksessa on tapahtunut jotain sellaista, joka on johtanut siihen, että olemassaollut teksti on kopioitu, kopio on siirretty ja muunnettu siihen muotoon, jossa sitä nyt katselet. Tämä kaikki on tapahtunut muuttamatta tekstiä mitenkään: näet saman merkkijonon, joka oli olemassa ennen kopioinnin alkua. Silloin tilannetta voi matemaattisesti kuvata niin, että olemassaollut "alkuteksti" ja nyt näkemäsi "lopputeksti" ovat välttämättömyyssuhteessa: lopputeksti on juuri sellainen kuin on, koska alkuteksti oli kopiointihetkellä juuri sellainen kuin oli<ref>tässä tapauksessa siis juuri sellainen kuin lopputeksti nyt: siinä oli aivan samat merkit aivan samassa järjestyksessä</ref>. Silloin näissä molemmissa teksteissä on tietysti aivan sama informaatiokin: se ei ole matkalla lisääntynyt (eikä vähentynyt). -->


==Viitteet==
==Viitteet==
{{Viitteet|sarakkeet}}
{{Viitteet}}


[[Luokka:Suunnitteluteoria]] [[Luokka:Keskeneräiset artikkelit]]
[[Luokka:Suunnitteluteoria]] [[Luokka:Keskeneräiset artikkelit]]
Muutoksesi astuvat voimaan välittömästi. Kaikki ApoWikiin tehtävät tuotokset katsotaan julkaistuksi GNU Free Documentation License 1.3 or later -lisenssin mukaisesti (ApoWiki:Tekijänoikeudet). Jos et halua, että kirjoitustasi muokataan armottomasti ja uudelleenkäytetään vapaasti, älä tallenna kirjoitustasi. Tallentamalla muutoksesi lupaat, että kirjoitit tekstisi itse, tai kopioit sen jostain vapaasta lähteestä. ÄLÄ KÄYTÄ TEKIJÄNOIKEUDEN ALAISTA MATERIAALIA ILMAN LUPAA!
Peruuta Muokkausohjeet (avautuu uuteen ikkunaan)

Tällä sivulla käytetty malline: