Muokataan sivua Icons of Evolution (kirja)

{{Viestipohja|sisältö=Tämän artikkelin pohjana on käytetty [[Matti Kankaanniemi|Matti Kankaanniemen]] artikkelin [http://www.nic.fi/~vlahsrk/tekstit/epaillak.html Epäilläkö evoluutioteoriaa?] sisältöä tekijän luvalla}}

'''''Icons of Evolution''''' on amerikkalaisen biologin '''Jonathan Wells'''in kirja, jossa tämä antidarvinisti käsittelee [[evoluutioteoria]]n markkinoinnissa käytettyjä tärkeimpiä todisteita. Wells aloitti biologian opintonsa evolutionistina ja alkoi epäillä teoriaa vasta tehdessään tohtorinväitöskirjaansa solu- ja kehitysbiologiasta. Ensimmäinen "havainto" oli laajalti käytetyt sikiökuvavertailut, joiden on kauan tiedetty olevan väärennöksiä. Kyseinen "todiste" oli 10:stä Wellsin tutkimasta biologian oppikirjasta täysin "nieltynä" kahdeksassa, ja kahdessa jäljelle jääneessäkin todiste esiteltiin voimakkaasti harhaanjohtavana<!-- Halutaanko pikemminkin sanoa: "voimakkaan harhaanjohtavasti"? Wellsin voi kritiikissään sanoa esittävän tämän "todisteen" "voimakkaan harhaanjohtavana", mutta lienevätkö nämä kaksi oppikirjaa hänen kanssaan tässä kohden samalla vai eri linjalla?-->. (Myös suomalaisissa lukion biologian oppikirjoissa tämä sikiövertailukuva on edelleen sitkeästi jäljellä.)

 

Käyn tässä lyhyesti läpi Wellsin käsittelemät myytit. Liitin joihinkin kohtiin muutamia internetistä löytyviä artikkeleita, jotka koskevat kyseistä aihetta. Tässä yhteydessä en lähde syventämään näiden argumenttien kritiikkiä, vaan kehotan kiinnostunutta lukijaa hankkimaan Wellsin kirjan ja/tai ainakin lukemaan artikkelit, joihin viittaan kohtien yhteydessä. Osa näistä artikkeleista on Wellsin itsensä kirjoittamia ja osa taas muita aiheeseen liittyviä kirjoituksia. Artikkelin lopussa käsittelen varsinaista ydinkysymystä eli evoluutiouskon olemusta ja teorian markkinointiin liittyviä uskottavuusongelmia. Olen pyrkinyt välttämään teknistä näpertelyä ja herättämään lukijassa lähinnä filosofisia kysymyksiä evoluutioteorian asemasta "kiistämättömänä tieteellisenä faktana". Kritiikin ja muun palautteen toivon olevan selvästi johonkin tiettyyn "ikoniin" (todisteeseen) liittyvää tai sitten esittämiini filosofisiin johtopäätöksiin kohdistuvaa. Usein tällaisten artikkelien yhteydessä selitetään oman kompetenssin tuomaa oikeutta esittää kritiikkiä. Tämän suhteen olen ehkä "virallisella" alueellani eli tutkimassa ihmisen uskomusten muodostumista ja niihin vaikuttavia tekijöitä.

 

Jonathan Wells ei ole [[kreationismi|kreationisti]] siinä suppeassa merkityksessä kuin tämä nimitys yleensä ymmärretään. Hän ei usko ns. nuoreen maapalloon eikä edellytä kirjaimellista Genesiksen tulkintaa. Taustalla ei siis ole uskonnollissävytteisten kognitiivisten dissonanssien purkaminen, vaan tiedemiehen epäilyt vallalla olevaa teoriaa kohtaan. Joidenkin darvinistiapologeettien on ollut ilmeisen vaikea hyväksyä sitä kiistämätöntä tosiasiaa, että todellinen tiedemies voisi epäillä darvinistista evoluutioteoriaa muista kuin uskonnollisista syistä. Esimerkkejä evolutionistitutkijoiden takin kääntämisestä on kuitenkin useita.

Elämän syntyä käsittelevät kappaleet viittaavat säännöllisesti '''[http://en.wikipedia.org/wiki/Stanley_Miller Stanley Millerin]''' vuonna 1953 tekemään kokeeseen, jossa Miller jäljitteli oletetun alkumaapallon olosuhteita ja sai aikaan joitakin aminohappoja. Ongelmana tässä todisteessa on perusoletuksena oleva käsitys pelkistävästä alkuilmakehästä. Monet todisteet puhuvat sen puolesta, että alkuilmakehä oli hapettava, mikä taas olisi ollut [[abiogeneesi|elämänsyntyskenaarioiden]] kannalta tuhoisaa. Tämä ei ole kyseisen kokeen todistusvoimaan liittyvistä ongelmista ainoa. Mm. vedyn karkaamista avaruuteen ei otettu kokeessa lainkaan huomioon, mitä seikkaa tutkijat pitävät hyvin ongelmallisena.<ref>http://gamma.nic.fi/~shn/linkit/linkitev.htm SHN:n sivuilta löytyy useita linkkejä elämän syntyä käsitteleviin artikkeleihin.</ref>

Toinen myytti, joka kirjoissa toistuu, on Wellsin mukaan '''[[wp:Charles Darwin|Darwinin]]''' lanseeraama malli, jonka mukaan kaikilla elämän muodoilla on yhteinen alkuperä ja kehitys on edennyt muodostaen puumaisen "jäljen" elämän historiaan. Ongelmana tässä teoriassa on [[kambrikauden räjähdys]] ja vertailevaan anatomiaan perustuvan "elämän puun" kanssa ristiriitainen molekyylivertailuista muodostettu "puu". Kambrikausi tapahtui kokonaiskuvaa tarkastellen salamannopeasti ja selittyy paremmin "aitakuvauksella" kuin "puukuvauksella". Eri pääryhmät syntyivät kuin tyhjästä ja jatkoivat historiassa eteenpäin omina ryhminään. Molekyylitason vastaavuutta perinteisen käsityksen mukaisen evoluutiopuun kanssa odotettiin innokkaasti. Tutkimus on kuitenkin osoittanut tämän toiveen olevan umpikuja.<ref>Tästä mm. '''Art Battson'''in artikkeli ''"On the Origin of Stasis"'', www.arn.org. Kts. suomenkielinen artikkeli osoitteessa: http://gamma.nic.fi/~shn/tekstit/kambri.htm, '''Paul Chien'''in haastattelu http://www.origins.org/articles/chien_explosionoflife.html <!--http://www.origins.org/real/ri9701/chien.html – Tämä linkki ei toiminut, mistä syystä korvaus edellisellä--> ja '''A. MacRae'''n lyhyt artikkeli http://library.thinkquest.org/3017/cambrian.htm.</ref>

 

Tähän viittasinkin jo aiemmin. Ernst Haeckelin 1800-luvulla väärentämä sikiönvertailusarja on säilyttänyt asemansa evoluution todisteena populaaritasolla, vaikka itse "sarja" todettiin väärennökseksi jo 1920-luvulla. Tieteen kuvalehtikin on Suomessa julkaissut jokin aika sitten valokuvat näistä sikiöistä. Tästä huolimatta tämä on monien evoluutiouskon yhtenä perusteena edelleen. Samaan sarjaan kuuluu yleisesti viljelty harhakäsitys, jonka mukaan ihmissikiöllä olisi "kidukset" tai "kidusaihiot".<ref>Wellsin internetartikkeli " Unseating Naturalism Recent Insights from Developmental Biology" http://www.trueorigins.org/unseatng.htm. Valokuva, joka paljastaa Haeckelin väärennöksen on osana artikkelia osoitteessa http://www.answersingenesis.org/docs/1339.asp . Perinteisestä kreationistinäkökulmasta aiheesta kirjoittaa Frair osoitteessa http://www.creationresearch.org/crsq/articles/36/36_2/embryology.html</ref>

Tämä on kaikkein kuuluisin ns. välimuotofossiili, jonka väitetään yhdistävän matelijat lintuihin ja osoittavan näin makroevoluution käytännössä. Wellsin mukaan tämän todisteen käyttö on kuitenkin harhaanjohtavaa. Tämä luku Wellsin kirjassa on ehkä hämmästyttävin. Jopa laajasti evoluutiokeskusteluun tutustunut lukija saattaa olla yllättynyt siitä Wellsin väitteestä, että archaeopteryxia ei itse asiassa tuoreimmassa tutkimuksessa enää pidetä "puuttuvana renkaana". Wellsin apuna kunkin luvun tekemisessä ja kritisoinnissa oli alansa asiantuntijoita, joista läheskään kaikki eivät olleet Wellsin kanssa samoilla linjoilla evoluutioteoriaan suhtautumisesta. Näiden "tarkkailijoiden" tehtävä oli lähinnä kommentoida Wellsin argumenttien totuuspohjaa. Liskolintukappaleen referenssiryhmään kuului mm. Alan Feducia, joka ei asiaan vain pintapuolisesti tutustuneillekaan kaipaa esittelyjä.<ref>Ashby Campin artikkeli "On the Alleged Dinosaurian Ancestry of Birds" osoitteessa http://www.trueorigins.org/birdevo.htm</ref>

Galapakos-saarten peippospopulaatioita on käytetty perinteisesti hyvänä esimerkkinä darwinistisesta evoluutiosta käytännössä. Peippojen nokkien rakenteet poikkeavat toisistaan ja tämä selitetään standardievoluutioteorian käsittein. Peter ja Rosemary Grantin tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että peippojen nokkien koon vaihtelu on edestakaista johtuen sääolosuhteista ja hypridimuotojen erinomainen selviytyminen voikin selittyä paremmin useiden lajien sulautumisella kuin lajiutumisella.

== Neljä-siipiset banaanikärpäset. ==

Tässä luvussa Wells käsittelee tyypillistä darwinistista oletusta, jonka mukaan mutaatiot tarjoavat evoluutiolle riittävästi raaka-ainetta morfologisen kehityksen syntymiseksi. Esimerkkinä Wells käsittelee evolutionistien todisteena pitämää neljäsiipisen banaanikärpäsen kehittämistä. Amerikkalainen geneetikko Ed Lewis sai vuonna 1995 Nobel-palkinnon nelisiipisen banaanikärpäsen "kehittämisestä". Joissakin yhteyksissä tätä "hirviötä" on käytetty todisteena evoluutiosta ja mutaatioiden voimasta synnyttää morfologisia muutoksia. Teknisesti mutaatiot tässä tapauksessa synnyttivätkin morfologisia muutoksia; kahden siiven sijasta neljä. Wellsin mukaan tämän käyttäminen evoluution todisteena on kuitenkin harhaanjohtavaa. Sen lisäksi, että lisäsiivet olivat toimimattomia (non-functional), tämä otus saatiin syntymään keinotekoisesti yhdistämällä kolmenlaisia mutaatiomuotoja. Siipien syntymiseen vaikuttavaa geeniä manipuloimalla saatiin häirittyä monimutkaista siivenkehitysprosessia ja tästä seurauksena oli vaivoin lentokykyinen monsterikärpänen. Samassa luvussa Wells käsittelee tyypillisiä samaan kategoriaan kuuluvia argumentteja evoluution puolesta. Bakteeripopulaatioiden ajoittaista kykyä kehittää antibiootteja vastustavia muotoja pidetään laajalti esimerkkinä evoluutiosta käytännössä. Suurin osa tästä "evoluutiosta" ei itse asiassa tapahdu mutaatioiden kautta, vaan vastustuskykyiset muodot ovat jo osana populaatioita tai sitten ne saavat vastustuskykynsä "lainaamalla" joltakin toiselta organismilta. Osassa tapauksia kysymyksessä on todella mutaatio. Wells kuitenkin huomauttaa, että kyseessä ei suinkaan ole darwinistisen mallin edellyttämä "morfologinen mutaatio" ja tästä syystä evolutionistit ovatkin hakeneet tukea juuri aiemmin mainitusta nelisiipisestä banaanikärpäsestä.

Argumentti hevosen evoluutiosta on Wellsin mukaan ollut sikäli mielenkiintoinen, että aikoinaan sitä käytettiin tukemaan käsitystä ns. ohjatusta evoluutiosta. Tämä "ohjaus" tulkittiin joko sisäsyntyiseksi elinvoimaksi tai perinteisesti luojan kädenjäljeksi. Mm. arkkievolutionisti G. G. Simpson kävi voimakkaasti tätä näkemystä vastaan ja kirjoitti kriittisesti hevosen sukupuusta. Alun perin tämä suoraviivainen sukupuu oli peräisin paleontologi Othniel Marshin kynästä, joka esitti tämän kuuluisaksi tulleen todisteen vuonna 1879. Vanha "peruslinja" Eohippus - Miohippus - Merychippus - Pliohippus - Equus, jouduttiin uudelleen arvioimaan jo 1920-luvulla, kun paleontologi William Matthew osoitti useiden sukupuuttoon kuolleiden hevoslajien eläneen samanaikaisesti Eohippuksen kanssa. Myös joidenkin muotojen väärä järjestys kerrostumissa sekoittaa sukupuuta. Miohippus nimittäin esiintyy fossiiliaineistossa ennen Mesohippusta, vaikka teoria edellyttää käänteistä järjestystä. Esimerkiksi oletettua koon muuttumista on vaikea osoittaa fossiiliaineistosta, kun kaikki hevosfossiilit otetaan huomioon. Tässä laajemmassa otoksessa ei ole havaittu koon suurenemista, vaan itse asiassa joissakin tapauksissa koko on näyttänyt.<ref>Aiheesta http://www.answersingenesis.org/docs/1296.asp </ref>

Evoluutioteorian markkinoiminen Wellsin käsittelemillä myyntiargumenteilla herättää monia kysymyksiä. On luonnollisesti heppo tarkistaa, ovatko nämä Wellsin väitteet todella biologian oppikirjoissa edeleeen.

Voimme myös kysyä, onko Wells oikeassa pitäessään näitä todisteita "väärinä, vanhoina ja/tai harhaanjohtavina". Tämä kysymys on tietysti olennaisimpia kysymyksiä koko keskustelussa. Osa näistä on kiistattomasti vääriä ja osaa kaikki innokkaat evolutionistit tuskin suostuvat myöntämään vääriksi. Tämä Wellsin esitys tarjoaa hyvän pohjan keskustelun jatkamiselle. Kutakin lukua voidaan käsitellä erikseen ja Wellsin kirjallisuusluettelo tarjoaa hyvän "sisäänpääsyn" tutkimukseen.

Koska tarkempi tutustuminen näihin argumentteihin ja niiden vakuuttavuuteen osoittaa todennäköisesti Wellsin skeptisyyden oikeutetuksi, herääkin kysymys, onko evoluutioteorian puolesta olemassa parempia todisteita? Toisaalta, jos parempia todisteita on olemassa, miksi niitä ei esitetä? Vaikka olettaisimme, että evoluutioteorian puolesta olisi olemassa kiistattomia todisteita, joita ei yleisesti tiedetä, markkinoinnilliselta näkökannalta tämä herättää uuden kysymyksen. Jos evoluution uskovan henkilön usko perustuu vaikkapa näihin kymmeneen todisteeseen, jotka siis (oletamme) ovat vääriä, voiko hän katsoa uskonsa olevan muuta kuin "sokeaa sitoutumista" tiettyyn maailmankatsomukseen? Toisaalta on mahdollista, että kirjojen tekijät eivät vain satu tietämään tutkimuksen uusista suuntauksista, vai onko? Kenneth Miller, Douglas Futuyma jne ovat evoluutiotutkimuksen tunnustettuja asiantuntijoita. Jos he eivät tiedä, missä mennään, niin kuka tietää? Voidaanko argumenttia "tiedemiehet uskovat evoluutioon" pitää minään todisteena, jos nämä tiedemiehet eivät itse asiassa edes tunne todisteita? Wells kertoo tähän liittyen mielenkiintoisen esimerkin. Yhden oppikirjan kirjoittaja ja tunnustettu evoluutiotutkija Douglas Futuyma vastasi Kansas Cityn internetfoorumilla häntä vastaan esitettyyn syytökseen, jonka mukaan Futuyma valehteli käyttäessään Haeckelin sikiökuvia vuonna 1998 ilmestyneessä kirjassaan Evolutionary Biology. Futuyma puolustautui kertomalla olleensa kirjoittamishetkellä tietämätön Haeckelin piirrosten virheellisyydestä. Ei liene perusteetonta kysyä, että jos yliopistotason oppikirjan kirjoittava ammattievolutionisti, joka on jopa kirjoittanut antikreationistisen kirjan, ei tiedä tällaista seikkaa, voimmeko pitää hänen evoluutiouskoaan tieteellisten faktojen pohjalta johdettuna väistämättömänä johtopäätöksenä? Onko tällöin väitteellä "melkein kaikki tiedemiehet uskovat evoluutioon" juurikaan painoarvoa? Koska ainoastaan varsin pieni osa tutkijoista tutkii varsinaisesti evoluutioteoriaa, suurimman osan mielipiteillä ei ole paljonkaan merkitystä. Laktoosibakteereja tutkiva biokemisti ei tarvitse makroevoluution tuntemusta työssään. Vastoin joskus esitettyä väitettä, tiede elää ja voi hyvin ilman evoluutioteoriaakin. Tämän väitteeni perustelen mm. sillä, että evolutionistit ovat kehottaneet tiedemiehiä olemaan väittelemättä julkisesti kreationistien kanssa. Syynä siihen on se, että nämä tiedemiehet eivät ole riittävän hyvin perillä evoluutioteoriasta ja sen todisteista. Kuka tahansa voi lukea talkorigins-sivuilta Eugenia Scottin ja Richard Trottin aihetta käsitteleviä kirjoituksia. Futuyma on kuitenkin aito evoluutiotutkija, jonka voidaan olettaa olevan hyvin perillä teorian tutkimuksesta, sen vahvuuksista ja heikkouksista. Jos tällainen asiantuntija perustaa uskonsa teoriaan epämääräisille väitteille, voidaanko teoriaa todella pitää "painovoimaan verrattavana tieteellisenä tosiasiana".

Tyypillinen vastaus tähän kysymykseen on joko kreationistien viittaus salaliittoon tai evolutionistien viittaus tutkimusten heikkoon laatuun ja siihen "tosiasiaan", että evoluution vastaisia todisteita ei yksinkertaisesti ole olemassa. On yleisesti tunnettu tosiasia, että monet antidarwinistitutkijat julkaisevat jatkuvasti artikkeleita tieteellisissä lehdissä, mutta kirjoittaessaan darwinistista teoriaa vastaan artikkelit säännönmukaisesti hylätään. On vaikeaa uskoa tämän johtuvan vain siitä, että yhtäkkiä kirjoittajien argumentoinnin ja perustutkimuksen taso tipahtaa niin merkittävästi, että julkaiseminen käy mahdottomaksi. Asiaa voidaan kuitenkin lähestyä myös toiselta kantilta. Kuuluisaa tieteenfilosofia Karl Popperia lainaten evoluutioteoria kokonaisuutena on "metafyysinen tutkimusohjelma". Tämä teoria kuitenkin jakaantuu erilaisiin osateorioihin ja todisteisiin tai "ikoneihin", kuten Wells näitä nimittää. Näiden eri osateorioiden kritiikkiä löytyy tieteellisistä julkaisuista paljon. Eri alojen asiantuntijat kritisoivat omien tutkimusalojensa ns. todisteita, vaikka samanaikaisesti uskovat evoluutioteorian oikeellisuuteen. Otan yksinkertaisen esimerkin Wellsin kirjan ulkopuolelta.

Professori David Kitts toteaa Paleobiology -lehdessä Pierre-Paul Grassen kirjaa arvostellessaan seuraavasti: "Fossiiliaineisto ei edes tarjoa yhtään todistetta Darwinin teorian tueksi paitsi siinä mielessä, että fossiiliaineisto on yhteensovitettavissa sen kanssa, aivan kuten se on sovitettavissa muiden evoluutioteorioiden, revoluutioteorioiden ja erityisten kreationististen teorioiden ja jopa ahistoriallisten teorioiden kanssa.<ref>Kitts, David B., "Search for the Holy Transformation," review of Evolution of Living Organisms, by Pierre-P. Grassé, Paleobiology, vol. 5 (Summer 1979), s. 354 </ref>" Kittsin tekstin mukaan fossiiliaineisto ei siis tue sen enempää evoluutioteoriaa kuin esimerkiksi erityisen luomisen teoriaa. Toisaalta ranskalainen eläintieteilijälegenda Pierre-Paul Grasse totesi fossiilien olevan keskeisin todiste evoluutioteoriaa tutkittaessa:" Naturalistin tulee muistaa, että evoluutioprosessi voidaan osoittaa vain fossiilimuotojen avulla. Paleontologian tunteminen on näin ollen ennakkoedellytys; vain paleontologia voi tarjota hänelle todisteen evoluutiosta ja paljastaa sen suunnan tai mekanismin.<ref>Grassé, Pierre-P., Evolution of Living Organisms (New York: Academic Press, 1977), s. 297 </ref>"

Tämän artikkeli ei ole osoittanut evoluutioteoriaa vääräksi. Itse asiassa en ole edes pyrkinyt siihen. Käsittelyn kohteena on ollut evolutionistisen vakaumuksen perusteena käytettyjen argumenttien pitävyys. Voihan olla, että ensi huhtikuussa löydetään täydellinen 8300 ihmisfossiilin sarja, joista kaikilla on saman suvun erikoispiirre ja ne löytyvät samalta alueelta, oikeassa järjestyksessä Voi olla, että joku kehittää laboratoriossa aminohapoista virtahevon ja osoittaa näin makroevoluution ainakin genetiikan puolesta mahdolliseksi. Tulevaisuus on auki ja tiede tekee jatkuvasti uusia löytöjä - ja hylkää vanhoja teorioita. Väitteeni on, että evolutionistien vakaumus ei perustu niinkään tosiasioihin kuin maailmankatsomukselliseen sitoutumiseen evoluutiomyyttiin luomismyytin sijasta.  

{{Viitteet}}