Fysikalismi

ApoWikistä
Versio hetkellä 6. marraskuuta 2009 kello 14.24 – tehnyt Erkkimon (keskustelu | muokkaukset) (matskua ateismi-artsusta)

Filosofinen materialismi on kanta jonka mukaan ei ole olemassa mitään muuta kuin materiaa eli ainetta. Materialismin kannattajia ovat olleet esimerkiksi Lucretius ensimmäisellä vuosisadalla ja sittemmin Paul d'Holbach, Ludwig Buchner, ja Richard Vitzthum. Suomessa tätä kantaa edustaa esimerkiksi fyysikko ja anti-filosofi Kari Enqvist.

Materialistin todellisuuskäsitys on usein kapea, sillä materialismiin kuuluu a posteriori vain hiukkasten ja kenttien olemassaoloon (materialismi), jolloin ihmiselle tärkeimmät asiat kuten rakkaus, tahdon vapaus ja järjen luotettavuus, kauneus, hyvyys, arvot, moraali, totuus ja merkitys joudutaan selitettämään pois hiukkasten liikkeenä, vailla todellista merkitystä. Tässä käsityksessä todellisuus kuolee viimeistään universumin lämpökuolemassa, ja ihmisen ponnistelut, tiede mukaanlukien, ovat lopulta turhia.

Määritelmän ongelmia

Materialismi, kuten naturalismikin, on todellisuudessa vaikea määritellä. Mitä oikeastaan on aine ja aineellisuus? Modernissa kosmologiassa postuloidaan tuntemattomia aineen muotoja kuten pimeä aine ja pimeä energia jotta havaintoja voidaan selittää paremmin. Periaatteessa mikä tahansa entiteetti jonka materialisti haluaa kantansa avulla kieltää voidaan määritellä tuntemattomaksi aineen muodoksi mikäli aine käsitteenä on riittävän joustava. Toistaiseksi ei ole käsillä mitään selvää tapaa määritellä aine. Tavallisesti materia määritellään kuitenkin kulloisenkin fysiikan perustavien aineen osasten mukaan, materialismi siis väittää että ei ole olemassa mitään muuta kuin asioita jotka koostuvat siitä aineesta mitä fysiikka on toistaiseksi löytänyt.


Tavallisen materialismin epäjohdonmukaisuus

Materialistien mielestä materialismi on usein jopa älyllisesti rohkea kanta. Ehkä tästä johtuen se on melko yleinen uskomus vaikka ei ole esitetty kunnon perusteluita sen puolesta ja on olemassa useita järkiperusteluita sitä vastaan. Kanta näyttää siis olevan moderni myytti.

Paras esitetty perustelu materialismille on, että havaitsemme paljon materiaa ja mikäli emme havaitse muuta, ei ole syytä uskoa mihinkään muuhun. Tässä perustelussa on kuitenkin ongelmia: 1. Tyypillisesti materialisti rajaa havainnot siten että vain materiatasoon viittaavat havainnot ovat uskottavia tai 'tieteellisiä'. Näin ollen materialisti ole avoin kantansa vastaiselle todistusaineistolle ja koko kanta on pelkkää kehäpäättelyä. Todellisuudessa materialismin vastaisia havaintoja ovat esimerkiksi Jeesuksen ylösnousemuksen historialliset todisteet, ihmeparenemiskokemukset, kokemukset Jumalan läsnäolosta, tietoisuuden tutkimuksen ei-materiatason todisteet sekä kuolemaa lähellä käyneiden kokemukset. 2. Vaikka meillä ei olisikaan todisteita ei-materiatason asioista, tästä ei tietenkään seuraa että niitä ei ole olemassa. Mikäli Afrikan alkantaisella hiemolla ei ole havaintoja autojen olemassaolosta, heidän ei ole perusteltua väittää että autoja ei ole olemassa. Asia tulisi jättää auki.

Lisäksi materialismi on sisäisesti ristiriitainen: Materialistin oman uskomuksen mukaan hänen omat ajatuksensa johtuvat hiukkasten ja kenttien (mikäli nämä luetaan materiaksi) liikkeestä. Näin ollen hiukkasten ja kenttien liike on saanut aikaan materialistin uskon materialismiin. Ei ole mitään syytä olettaa, että hiukkasten liike saisi aikaan juuri totuudellisia ajatuksia, joten materialistin ei pitäisi luottaa omaan ajatteluunsa. (Itse asiassa se, että ajattelumme näyttää olevan luotettavaa on todiste materialismia vastaan ja teismin puolesta: Järkevä Jumala on luonut meille kyvyn ymmärtää järkevää luomakuntaa. Tämä oli myös perusta tieteen synnylle.) Näin materialismi kumoaa itse itsensä.


Nykymaterialistien epäjohdonmukaisuus

Materialismi, kuten naturalismi ja fysikalismikin, tekee turhaksi ajattelun lisäksi myös moraalin. Hiukkasten liike ei tunne oikeaa ja väärää, yksi konfiguraatio ei ole toista hyvempi tai pahempi. Materialismin alla on kaikki moraali on mielivaltaista ja lopulta ristiriidassa materialismin kanssa. Materialistit keksivät usein pinnallisesti uskottavia moraalisysteemeja ja voivat, ainakin kristillisessä kulttuurissa, elää moraalisesti, mutta tämä on vain tekopyhyyttä. Materialisti ei voi perustella oikeaa ja väärää ja on tekopyhä tuomitessaan muita mielivaltaisen moraalinsa perusteella. Tästä tyyppiesimerkkejä ovat uudet ateistit Dawkins, Hitchens, Dennett ja Harris, jotka toisella suupielellä kieltävät objektiivisen moraalin olemassaolon ja toisella suupielellä tuomitsevat pahoiksi eri uskontojen edustajia, uskontojen nimissä tehtyjä moraalittomia tekoja sekä painottavat luomakunnan julmuutta. Samoin materialismi tekee turhaksi myös ihmisarvon, eläinten arvon, yksilön oikeudet sekä sananvapauden. Materialismin todelliset seuraukset ovat siis melko kauheita, eikä kukaan varmaankaan haluisi elää yhteiskunnassa jossa materialismiin oikeasti uskotaan.


Johdonmukaisia materialistisia valtionpäämiehiä

Selkeimmin materialismia edustavia valtioiden päämiehiä ovat olleet Stalin, Hitler ja Mao Zedong. Materialismi näyttää johtavan totalitarianismiin koska yhtäältä vallanpitäjillä ei ole mitään moraalisia velvoitteita rajaamassa vallankäyttöä ja toisaalta kansalla ei ole mitään yhteistä moraalista säveltä jonka perusteella se toimisi halusta oikein, joten kansa täytyy käytännössä pakottaa ja/tai aivopestä samaan linjaan.(Ja aivopesu, valehtelu tai pakottaminen eivät ole mitenkään oikeasti väärin materialismin mukaan.)