Ero sivun ”Evoluutioteoria” versioiden välillä

ApoWikistä
(linkkifix)
 
(85 välissä olevaa versiota 7 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
{{tämä artikkeli|käsittelee eläinlajien mahdollista kehitystä nykyiselleen yhteisestä kantaisästä. Eläinlajien muuttumista käsittelee artikkeli [[evoluutio]].}}
{{Viestipohja | tyyppi=huomio | sisältö = tämän artikkelin työstäminen kriittiseen muotoon on vielä kesken}}


'''Evoluutioteoria''' tarkoittaa teoriaa, jonka mukaan nykyiset lajit ovat kehittyneet yhteisestä kantaisästä ohjaamattomien prosessien, kuten mutaatioiden ja luonnonvalinnan, avulla.  
<div style="margin-left: auto;margin-right: auto;width:auto;height:auto;background-color: #faecc8; border:solid 1px #fad67d; padding-left:5px; padding-right:5px; padding-top:5px; padding-bottom:5px;"><div style="margin-left:1.5em"><center>'''Terminologiasta'''</center>Evoluutioteorialla tarkoitetaan ApologetiikkaWikissä oppia jonka mukaan ''"kaikki eliöt polveutuvat yhteisestä esi-isästä ohjaamattomien mutaatioden ja luonnonvalinnan kautta."'' Tätä käsitystä kutsutaan myös synteettiseksi evoluutioteoriaksi tai uusdarvinismiksi. On olemassa myös muita evoluutioteorioita kuin uusdarvinismi. Apologetiikkawikissä evoluutioteorialla kuitenkin tarkoitetaan uusdarvinismia ellei toisin mainita. Sanan evoluutio merkityksiä käsitellään puolestaan artikkelissa [[evoluution määritelmä]].
</div></div>


==Evoluutioteorian todisteet==
'''Evoluutioteoria''' on luonnonhistoriallinen näkemys, jonka mukaan kaikki olemassa olevat ja menneet eliöt ovat kehittyneet yhteisestä kantamuodosta ohjaamattomien mutaatioiden ja luonnonvalinnan kautta. Näin muotoiltuna teorian olennaisena osana on siis näkemys, jonka mukaan eliöiden synty ja kehitys on tarkoitukseton luonnonlakien ohjaama prosessi. Aina siitä lähtien kun teorian isä '''Charles Darwin''' julkaisi kirjan ''Lajien synty'' (1859), jossa hän esitti teorian keskeiset periaatteet, evoluutioteoria on ollut kiihkeän väittelyn kohteena. Nykypäivänä evoluutioteoria edustaa tiedeyhteisön yleistä näkemystä elämän historiasta. Kuitenkin jo teorian alkuajoista lähtien väitettä prosessien ohjaamattomuudesta on kritisoitu. Mm. viime vuosikymmeninä keskustelun painopiste on siirtynyt kysymykseen, kykenevätkö mutaatiot ja luonnonvalinta selittämään kaikki biologiset ja biokemialliset havainnot. Erityisesti evoluutioteorian oletus siitä, ettei Jumalalla ole mitään sijaa elämän kehityksessä, kuten Darwin ehdottomasti vaati, muodostaa oman apologeettisen haasteensa kristilliselle teismille.
Evoluutioteoria on [[falsifioitavuus|falsifioitavissa]] oleva luonnontieteellinen malli, joka pyrkii selittämään evoluutiota mahdollisemman tarkasti, eli sen mekanismeja ja antaa sen menneestä tai tulevasta toiminnasta ennusteita. Biologiassa, johon evoluution ala kuuluu, ei ole täysin varmaksi todistettavia asioita, kuten on laita muissakin kokemusperäisissä tieteissä.
 
{{sisällysluettelo}}
 
Evoluutioteorian mukaan elämä on kehittynyt satunnaisten ja ohjaamattomien prosessien kautta. Uusdarvinismi sisältää siis seuraavat osaväitteet:
# [[Muuntelu]]. Väite, että muuntelua ja luonnonvalintaa tapahtuu.
# [[Yhteinen polveutuminen]] (engl. ''common descent''). Väite, että kaikki elollinen on kehittynyt yhdestä oliosta.
# Riittävyys. Väite, että muuntelu ja luonnonvalinta ovat pitkän ajan kuluessa aikaansaneet kaikki ympärillämme olevat monimutkaiset rakenteet ja näiden tuottamiseen tarvittavan toiminnallisen informaation.
# Ohjaamattomuus. Väite että muuntelu on satunnaista, tai että ainakaan se ei ole minkään persoonan ohjaamaa.
 
Vain 1. näistä väitteistä voidaan pitää kiistattomana tieteellisenä tosiasiana. Myös 2. väitteen puolesta on esitetty empiirisiin havaintoihin perustuvia todisteita, joskaan tämä todistusaineisto ei ole täysin yksitulkintaista. 3. väitteen puolesta ei ole esitetty varsinaista todistusaineistoa. Väiteen oletetaan monesti olevan itsestään selvä johtopäätös, kun 1. ja 2. väite on todistettu. Tällainen ajattelu tuntuu johdonmukaiselta materialistisesta näkökulmasta käsin, mutta esimerkiksi kristillisen teismin näkökulmasta väite on helposti kyseenalaistettavissa. Neljäs väite on luonteeltaan puhtaasti filosofinen, ei-tieteellinen, oletus.<ref>Vain ei-satunnaisuus voidaan osoittaa. Lisäksi satunnaisuus käsitteenä on kyseenalainen. Yleensä satunnaisuus tarkoittaa sitä, että emme tunne taustasyitä riittävän tarkasti. Esimerkiksi nopanheitossa tulos voitaisiin laskea tarkasti, jos heitto ja ympäristö tunnetaan tarkasti. Mahdollisesti kvanttitason satunnaisuus on tästä poikkeavaa satunnaisuutta.</ref>
 
Evoluutioteoria voidaankin nähdä kahden toisistaan riippumattoman ajatuksen (1. ja 2. väite) yhdistelmänä (3. väite).
Ensimmäinen on ajatus muuntelusta eli siitä, että eliölajien geeniperimä voi ajan saatossa muuttua pääasiassa mutaatioiden ja luonnonvalinnan avulla. Ensimmäinen ajatus on siis melko yleisen tason toteamus. Eliölajien perimä varmastikin muuttuu hieman ajan kuluessa. Onkin jo aivan toinen asia, minkälaista ja -suuruista muuntelua tällä tavalla on mahdollista tapahtua.
Toinen ajatus esittää, että kaikki eliöt ovat sukua keskenään ja että ne polveutuvat yhteisestä kantamuodosta.
Evoluutioteoria yhdistää nämä kaksi ajatusta niin, että siinä muuntelun oletetaan selittävän yhteisen polveutumisen edellyttämät muutokset. Evoluutioteoria siis olettaa, että eliöissä tapahtuvat muutokset olisivat riittävä syy selittämään koko biologian monimuotoisuuden.
 
Saatavilla on hyviä todisteita pienestä muuntelusta kuten bakteerien antibioottiresistenssistä tai sirkkujen nokkien kokojen vaihtelusta. Tästä ei seuraa, että kaikki eliöt olisivat syntyneet tuon saman prosessin kautta. Tälle valtavalle ekstrapolaatiolle ei ole oikeastaan edes esitetty näyttöä. On päinvastoin paljon todisteita<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = M. Behe | Nimeke = [[The_Edge_of_Evolution_(kirja)|The Edge of Evolution]]| Julkaisija = Free Press | Vuosi = 1 edition (June 5, 2007) | Kappale = | Sivu = | Selite = | Tunniste = ISBN: 978-074329620 }}</ref>, jotka viittaavat siihen, että suuret muutokset eivät ole mahdollisia tällä mekanismilla.
 
==Tieteenfilosofinen elementti==
 
Viimeiset 150 vuotta tieteenfilosofinen muoti on ollut naturalismi, jonka mukaan tieteessä saa käyttää vain luonnollisia selityksiä. Tästä filosofisesta ennakkositoutumisesta seuraa, että mihinkään tarkoitukselliseen tapahtumainkulkuun vetoavia selitysmalleja ei ole hyväksytty tieteellisen keskustelun piiriin maapallon [[wp:biodiversiteetti|biodiversiteettiäkään]] käsiteltäessä, joten jonkinlainen tarkoitukseton prosessi on ainoa tieteellisestä käyvä selitys eliöiden alkuperälle, tukivat havainnot tuota selitystä tai eivät.
 
Näin rajaten jäljelle jäävät vaihtoehdoiksi käytännössä joko (1) kaiken syntyminen kerralla puhtaan sattuman kautta, (2) jokin luonnonlaki, joka väistämättä tuottaa monimutkaisia eliöitä tai (3) jonkinlainen luonnonlakien ja sattuman yhdistelmä, jossa sattuma tuottaa monimutkaisuutta ja laki säilyttää kertyvän monimutkaisuuden. Näistä vähiten epätodennäköisenä voidaan pitää vaihtoehtoa (3), mikä tarkoittaa käytännössä jonkinsuuntaista luonnollista polveutumista, elämän itsestäänkehittymistä luonnollisesti hiljalleen.
 
Tämähän juuri on evoluutiomallien perusajatus, ja se voi varmaankin näyttää kirjoitettuna hyvältä. Edellä mainitusta tieteellisen keskusteluavaruuden etukäteisrajauksesta johtuen ei ole ollut mitenkään merkityksellistä, voidaanko tätä perusajatusta tukea tai vahvistaa kokeellisesti: kun koko tutkimus ja keskustelu käydään sen puitteissa, siihen tunnustautuminen edellytetään tutkimusprosessien kaikissa vaiheissa ehtona tieteelliseksi keskusteluosapuoleksi hyväksymiselle, eikä sitä siis ole voinut rankaisematta julkisesti kyseenalaistaa.<ref>Joitakuita uskalikkoja kuitenkin on olemassa: http://www.dissentfromdarwin.org.</ref> Sen takia tiede ei myöskään ole osannut noteerata suunnittelun puolesta esitettyä evidenssiä, ja näin on käynyt täysin riippumatta siitä, minkälaista evidenssiä on tarjolla tai minkälaisia järjellisiä perusteluja suunnittelun puolesta on esitetty. On siis erittäin ongelmallista, että vallalla oleva tieteenfilosofia rajaa sallittujen vastauksien kenttää tieteessä näin vahvasti.<ref>Tilanne on verrattavissa tähtitieteen kehitystä pitkään rajoittaneeseen filosofisluontoiseen vaatimukseen, jonka mukaan vain ympyräliikkeeseen vetoavat mallit voisivat tulla kysymykseen taivaankappaleiden käyttäytymisen tieteellisessä selittämisessä.</ref>
 
==Maailmankatsomuksellinen elementti==
 
Evoluutioteoria on materialistiselle ja ateistiselle maailmankatsomukselle lähes välttämätön uskonkappale, jota ilman nämä kannat eivät kykene kohtaamaan havaittavaa todellisuutta. Siksi materialistit pitävät teoriasta kiinni empiirisestä näytöstä huolimatta, eiväthän he voisi kyseenalaistaa sitä horjuttamatta samalla materialistista tai ateistista [[AW:S#perususkomus|perususkomus]]taan.
 
==Evoluutioteorian historia==
 
* Pääartikkeli: [[Evoluutioteorian historia]]
 
Evoluutioajatuksia ovat esittäneet jo antiikin Kreikassa '''Lucretius''' ja muut materialistit, joiden katsomukset vaativat jonkinlaisen elämän itsestäänsyntymisen aineesta. Niinpä Lucretius esitti, että soilla syntyy aivan itsestään eliöiden päitä, jalkoja ja käsiä ja että joskus ne vain sattuvat sopivasti osumaan yhteen muodostaen elinkelpoisen kokonaisuuden, joka lähtee sitten ympäristöönsä tallustelemaan.
 
Ennen '''[[Blaise Pascal]]'''in steriilejä kokeita uskottiin yleisestikin, että esimerkiksi rotat syntyvät itsestään, kun jättää pussillisen jyviä lojumaan huoneen perälle. Elämän spontaaniin alkusyntyyn liittyvät spekulaatiot ovat nykyäänkin yleisiä ja niitä vaivaa sama todisteiden puute ja se, ettei yhteisö halua asettaa spekulaatioitaan kovan ja julkisen itsekritiikin alle.


Evoluutio on historiallinen tapahtumasarja, eikä sitä voida todistaa perinteisillä väitteillä tai menetelmillä, joilla todistetaan puhtaasti fysikaaliset tai funktionaaliset ilmiöt. Tietyt evolutiiviset tapahtumat, ja evoluutio kokonaisuudessaan, on pääteltävä havaintojen perusteella. Näitä päätelmiä on testattava yhä uudestaan uusia havaintoja vasten, jolloin alkuperäiset havainnot saavat vahvistusta tai ne kumoutuvat. <ref>[[Ernst Mayr]] - ''Evoluutio'', sivu 37, WSOY, 2003, ISBN 951-0-27897-1</ref> Menneisyyden evoluutiota ei voida tutkia kokeellisesti, mutta nykyistä voidaan, ja epäsuorien todisteiden avulla evoluutiota voidaan historiallisena ilmiönä testata.  
Evoluutioteorian isänä pidetään yleisesti Charles Darwinia, joka esitteli darvinismina tunnetun kehitysteoriansa vuonna 1859 kirjassaan ''Lajien synty''. Darwinin ajatuksen mukaan yhteisen polveutumisen edellyttämät biodiversiteetin muutokset olisivat aikojen saatossa syntyneet periytyvän pienen muuntelun ja luonnollisen valinnan kautta.


Evoluution todistavia asioita ovat muun muassa sukupolvesta toiseen tapahtuva muuntelu, uuden geneettisen materiaalin kehittyminen, muuntelun kumuloituminen sukupolvesta toiseen, [[lajiutuminen|lajiutumishavainnot]], hyödyllisten [[mutaatio]]iden yleistyminen, bakteeripopulaatioiden nopea vastustuskyvyn kehittyminen, fossiiliaineiston johdonmukainen geologinen kerroksellisuus ja sen johdonmukainen rakenteellinen kehitys, ja monia muita evoluution puolesta todistavia asioita, joka muodostaa koko biologian alalle perustan.
==Empiirinen näyttö==


===Fossiiliset todisteet===
===Evoluutioteorian ennusteet===
[[Paleontologia]] tutkii fossiileja. [[Fossiili]]aineisto on vakuuttavin näyttö evoluution tapahtumista ja sen avulla päästään evoluution jäljille usein pienimpiä yksityiskohtia myöten. Tiettynä ajanjaksona eläneiden eläinten ja kasvien jäännöksiä löytyy kivettyneinä hyvinkin vanhoissa geologisissa kerrostumissa. Varhaisempi kerros sisältää aina seuraavasta kerroksesta löytyvien fossiilien kantamuotoja. Tuoreimpien kerroksien sisältämät fossiilit ovat usein hyvin samannäköisiä kuin nykyisin elävät eläimet. Mitä kauemmaksi mennään, sitä enemmän fossiilit poikkeavat nykyisistä eläimistä. Darwin päätteli, että juuri tätä voitiin odottaa,{{l}} jos varhaisimmista kerroksista löytyneet eläimet ja kasvit olivat asteittain kehittyneet myöhäisemmistä kerroksista löytyneiksi lajeiksi.


Fossiileista saadun tiedon kertyminen tarkentaa toistaiseksi hyvin aukkoista kuvaa nykyajan lajien oletetuista esi-isistä, sukulaisuuksista ja synnystä. Fossiiliaineisto on tavallisesti ”töksähtelevää”, on yleensä harvinaista löytää katkeamaton fossiilien sarja, josta näkisi kantalajin muuttuvan vähittäin toiseksi lajiksi. Vain murto-osa kaikista maapallolla eläneistä eliöistä on fossiloitunut. Moni kerrostuma sijaitsi alueelle, joka huuhtoutui tai tuhoutui [[mannerlaatta|mannerlaattojen]] liikkuessa. Kerrostumat taittuivat, litistyivät tai muuttivat muotoaan tuhoten fossiiliaineiston, lisäksi maan päälle ulottuu nykyisin vain murto-osa fossiileja sisältävistä kerrostumista.
Siinä määrin missä evoluutio on satunnaisprosessi ja evoluutiolla ei ole suuntaa, evoluutioteoria ei ennusta mitään hyvin. Toisaalta tarkan tiedon yleensä puuttuessa eri ratkaisujen elinkelpoisuudesta voidaan melko vapaasti keksiä tarinoita ja jälkikäteen havainnot on usein helppo selittää. Koska evoluutioteoria ennustaa kaiken, se ei ennusta mitään hyvin. Vaikka useiden tieteen löydösten kerrotaankin löytyneen evoluutioteorian ohjaamina, näihin läpimurtoihin johtaneet tutkijat eivät ole pitäneet evoluutioteoriaa merkittävänä vaikuttimena, vaan uskovat että olisivat tehneet samat kokeet myös ilman sitä.<ref>"I recently asked more than 70 eminent researchers if they would have done their work differently if they had thought Darwin's theory was wrong. The responses were all the same: No. -- I even queried biologists working in areas where one would expect the Darwinian paradigm to have most benefited research, such as the emergence of resistance to antibiotics and pesticides. Here, as elsewhere, I found that Darwin's theory had provided no discernible guidance, but was brought in, after the breakthroughs, as an interesting narrative gloss." (http://www.the-scientist.com/2005/08/29/10/1/)</ref>


Esimerkiksi lintujen ja nisäkkäiden oletetaan kehittyneen matelijoista, ja jo vuonna [[1861]] löydettiin ''[[Archaeopteryx]]in'' (höyhenpeitteinen lintulisko) fossiili, joka oli välimuoto lintujen kehityksessä. Fossiileja jotka täyttävät tyhjän aukon kutsutaan puuttuviksi lenkeiksi. Jotkut fossiililinjat ovat melko täydellisiä, kuten kehityslinja nisäkäsliskoista nisäkkäiksi, [[valaiden evoluutio]] ja [[hevosen evoluutio|hevosen heimon evoluutio]] kantalajista (''Eohippus'') nykyiseen hevoseen (''Equus''). Myös [[Ihmisen evoluutio|ihmisen esi-isät]] muodostavat vaikuttavan sarjan välimuotoja nykyiseen ihmiseen.
Tieteen ihanteiden mukaan malleja tulee testata yhä uudestaan uusia havaintoja vasten, jolloin alkuperäiset havainnot saavat vahvistusta tai ne kumoutuvat. Tieteen ihanteiden vastaisesti itse evoluutioteoriaa ei kuitenkaan juurikaan kyseenalaisteta. Useimmat tutkijat ovat valmiita kyseenalaistamaan vain sen miten evoluutioteoria toimii, ei sitä, onko ohjaamaton kehitysoppi ylipäätään totta. Eli darvinismin olennaisinta väitettä siitä, että ohjaamattomat mutaatiot ja luonnonvalinta pystyvät tuottamaan koko eliömaailman valtavan monimutkaisuuden, ei siis olla valmiita kyseenalaistamaan. Menneisyyden evoluutiota ei voida tutkia kokeellisesti, mutta nykyistä voidaan, ja epäsuorien todisteiden avulla evoluutioteorian esittämien historiaa koskevien väitteiden uskottavuutta voidaan arvioida. Virusten, loisten, bakteerien ja banaanikärpästen populaatioiden koko ja sukupolvien määrä on valtavan paljon esimerkiksi nisäkäslajeja suurempi. Näillä tehtyjen kokeiden perusteella satunnaiset mutaatiot ja luonnonvalinta pystyvät tuottamaan vain [[The_Edge_of_Evolution_(kirja) | hyvin vähäisiä tuloksia]], eivät elämän tarvitsemiä suuria rakenteellisia muutoksia.


===Molekyylibiologiset todisteet===
==== Kambrikauden jänis? ====
[[Molekyylibiologia]] on biologian osa-alue. Vertailemalla homologisia geenejä tai homologisia molekyylejä kahden eliön välillä, voidaan päätellä miten samankaltaisia ne ovat. Molekyylit kuitenkin muuttuvat eri tahdissa, hyvinkin nopeasti ja toiset hitaasti, mikä voi aiheuttaa ongelmia. Molekyylejä jotka muuttuvat hyvinkin tasaisella nopeudella, käytetään useimmiten [[molekyylikello]]na. Menetelmää on kuitenkin sovellettava varovasti, sillä molekyylikellot eivät aina käy niin tasaisella nopeudella kuin oletetaan. Eri molekyyleillä on useasti eri muutosvauhti, mutta yksittäinenkin molekyylin muutosvauhti voi muuttua ajan kuluessa. Tämä edustaa niin sanottua ''mosaiikkievoluutiota''. Ristiriitaisissa tapauksissa määritetään jonkin toisen molekyylin muutosvauhtia tai yritetään etsiä parempia fossiilitodisteita.


Molekyylikellomenetelmä ei ole ongelmaton: kellojen kalibrointi voi olla vaikeaa ja kellojen "tikitysnopeus" riippuu mm. siitä, kohdistuuko tiettyyn geenisekvenssiin ns. selektiivinen paine. Parhaat molekyylikellot ovat ns. [[tilke-DNA]]-alueet, jotka eivät koodaa mitään proteiinia eivätkä siis tule ilmentyneeksi [[fenotyyppi|fenotyypissä]]. DNA-alueet, jotka koodaavat toimivaa proteiinia (eli ''geenit''), muuttuvat yleensä paljon hitaammin, koska mutaatiot toimivassa geenissä ovat suurilta osin vahingollisia ja siksi luonnonvalinta hoitaa ne pois populaatiosta.
Usein väitetään, että mikäli esimerkiksi kani löytyisi vanhimmista kivikerrostumista, evoluutioteoria olisi todistettu vääräksi. Toteutuessaan tällainen löytö sitten falsifioisi polveutumiopin, ja koska se on välttämätön osa evoluutioteoriaa, se falsifioisi myös evoluutioteorian. Tämä olisi kuitenkin huono falsifikaatiokriteeri, koska se falsifioisi samalla myös ohjatun polveutumisopin, joka on eräs evoluutioteorian merkittävistä vaihtoehdoista. Falsifikaatiokriteerin tulisi siis olla sellainen, että se riittäisi kumoamaan kyseisen teorian, muttei kumoaisi sen kilpailijoita. Muussa tapauksessa tätä kriteeriä voisi käyttää falsifikaatiokeinona ainoastaan väitteelle, jonka mukaan kanit ovat syntyneet myöhemmin kuin nämä vanhat kerrostumat. Käytännössä tämä kriteeri asettaa evoluutioteorian [[AW:S#nollahypoteesi|nollahypoteesiksi]] nuoren maan luomisopin, ja antaa ymmärtää että darvinistinen evoluutioteoria on paras selitys niin kauan, kuin nuoren maan teoria ei saa tukea. Kun väitetään että kambrikauden kani olisi darvinistiselle evoluutioteorialle sopiva falsifioimiskriteeri, sorrutaan itseasiassa [[Väärä vastakkainasettelu|väärään vastakkainasetteluun]], eikä kriteeri siksi ole todellisuudessa pätevä.


Molekyylikelloista saatu luotettava tieto vahvistaa suurilta osin ne samat polveutumissuhteet lajien välillä, jotka saatiin selville jo vertailevasta anatomiasta ja fossiilisesta aineistosta. Näennäiset ristiriidat liittyivät yleisesti tapauksiin, jossa polveutumistilanne oli alun perin anatomian ja fossiilien perusteella epäselvä.
Ei ole kuitenkaan edes täysin selvää, että tällainen löytö falsifioisi polveutumisoppia, sillä "väärästä" kerrostumasta löytyneet fossiilit on perinteisesti selitetty erilaisilla [[AW:S#ad hoc -hypoteesi|ad hoc -hypoteeseilla]]. Mikäli kaneja olisi löydetty alemmista kerrostumista, kyseisen kerroksen oletettu ikä kyseenalaistettaisiin, koska "tiedettäisiin" ettei kaneja ole elänyt niin vanhoissa kerrostumissa. Sitten todettaisiin radioaktiivisten mittausten olleen kontaminaation takia viallisia ja turvauduttaisiin johtofossiilimenetelmään. Toisin sanoen määritettäisiin kerroksen ikä kanin perusteella, eikä kanin ikää kerroksen perusteella. Vaihtoehtoisesti nisäkkäät olisi mahdollista määritellä aiemmin luultua varhaisemmaksi eliöryhmäksi ja niiden paikka elämän oletetussa sukupuussa olisi lähempänä juurta eikä löytö aiheuttaisi enää ongelmia teorialle.


Toinen menetelmä näiden sukulaissuhteiden selville saamiseksi geneettisistä sekvensseistä perustuu ns. ''plagioituihin virheisiin''. Tilke-DNA alueissa on monien toimivien geenien kopioita, jotka ovat vahingoittuneet siten, että ne eivät enää toimi. Tällaisista lajeille yhteisistä virheistä voidaan päätellä, että virheet ovat olleet olemassa jo ennen lajien erkaantumista. Esimerkki tällaisesta tapauksesta on kädellisille yhteinen mutaatio, jonka takia ne eivät pysty valmistamaan C-vitamiinia toisin kuin lähes kaikki muut nisäkkäät. (Marsutkaan eivät pysty valmistamaan C-vitamiinia itse, mutta niillä mutaatio on erilainen.)
==== Fossiiliaineiston jatkuvuus ====


Molekyylibiologian ilmaantumisen myötä huomattiin, että myös molekyylit kehittyvät samalla tavalla kuten somaattiset rakenteet. Mitä lähempänä kaksi lajia on toisiaan, sitä samankaltaisempia myös niiden molekyylit ovat. Monissa tapauksissa morfologisen aineiston epäselvyys on herättänyt epäilyksiä, mutta molekyylejä vertailemalla on saatu paljastettua lajien todellinen suhde. Molekyylibiologia on nykyisin yksi tärkein tietolähde tutkittaessa [[fylogenia|fylogeneettisiä]] suhteita.
Voidaan myös todeta, että evoluutioteoria ennustaisi jatkuvaa fossiiliaineistoa, suunnittelu taas hyppäyksellistä. Fossiiliaineisto on hyppäyksellinen,<ref name="discontinuities">{{cite web |url=http://www.arn.org/quotes/Discontinuties.html |title=NATURAL DISCONTINUITIES AND THE FOSSIL RECORD |format= |work= |accessdate=2017-04-16}}</ref>{{,}}<ref>{{cite journal |author=Hunt G |title=The relative importance of directional change, random walks, and stasis in the evolution of fossil lineages |journal=Proc. Natl. Acad. Sci. U.S.A. |volume=104 |issue=47 |pages=18404–8 |year=2007 |month=November |pmid=18003931 |doi=10.1073/pnas.0704088104 |url=http://www.pnas.org/cgi/pmidlookup?view=long&pmid=18003931 |accessdate=2010-02-08}}</ref> ja tämän takia [[wp:paleontologi|paleontologit]] toivat evoluutioteoriaan punktualismin, eli jaksottaisten tasapainojen mallin. Punktualismin mukaan populaatiot pysyvät pitkään muuttumattomina, ja muutokset tapahtuvat nopeasti pienissä populaatioissa, joiden fossiloituminen on epätodennäköistä. On yleensä harvinaista löytää katkeamaton fossiilien sarja, josta näkisi kantalajin muuttuvan vähittäin toiseksi lajiksi. Vain murto-osa kaikista maapallolla eläneistä eliöistä on fossiloitunut. Moni kerrostuma sijaitsi alueella, joka huuhtoutui tai tuhoutui mannerlaattojen liikkuessa. Kerrostumat taittuivat, litistyivät tai muuttivat muotoaan tuhoten fossiiliaineiston, lisäksi maan päälle ulottuu nykyisin vain murto-osa fossiileja sisältävistä kerrostumista. Aineiston katsotaan olevan riittävän laaja jotta voidaan todeta että aineiston yleiset piirteet ovat nopea ilmaantuminen ja lajien vakaus. Tämä ei vastaa evoluutioteorian alkuperäistä ennustetta. Evoluutioteorian pohjalta on tehty useita vääriä ennusteita, mutta teorian ennusteet ovat riittävästi muunneltavissa, joten vääriä ennusteita ei nähdä ongelmallisiksi.<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = DarwinsPredictions | Osoite =  
<!---===Eristyksissä olleet ekosysteemit===
https://sites.google.com/site/darwinspredictions/ | Viitattu = 15.7.2020 | Selite = | Tekijä = | Julkaisija = | Ajankohta = }}</ref>


Vuonna 2006 Israelista löydettiin miljoonia vuosia eristyksissä ollut ekosysteemi. Kivilouhokselta löydetty luola oli ollut täysin eristyksissä muusta maailmasta, niin vedestä kuin ravinteistakin. Sieltä löydettiin kahdeksan uutta äyriäisiin ja selkärangattomiin kuuluvaa lajia. Millään tutkituista lajeista ei ollut silmiä, mikä tarkoittaam että ne ovat menettäneet näkökykynsä evoluution myötä. Luolasta löydetyt eliöt ovat skorpionin kaltaisia, ja DNA-testit osoittivat niiden olevan täysin ainutlaatuisia.[http://www.yle.fi/uutiset/ymparisto/id35489.html] --->


===Muita evoluution todisteita===
==== Monimutkainen pienillä muutoksilla selittymätön rakenne? ====
Vertaileva anatomia paljastaa eliöiden rakenteessa tavattavat yhtäläisyydet. Esimerkiksi hyönteisten ruumiissa on aina pää, takaosa ja keskiruumis, niillä on kolme jalkaparia ja yleensä kaksi paria siipiä. Ominaisuudet ovat periytyneet yhteisistä kantamuodoista, sillä yhtäläisyydet ovat aivan liian suuria ollakseen sattumanvaraisia. Samoin ovat myös nisäkkäiden, kuten esimerkiksi ihmisen käsivarsi, kissan tai hevosen etujalka, lepakon siipi ja hylkeen evä saman peruskaavan mukaisia, ja niiden luut voidaan tunnistaa luu luulta, ne ovat vain kehittyneet yksityiskohdiltaan erilaisiksi erilaisten elintapojen vuoksi.


Yksilönkehityksen aikana tavatut yhtäläisyydet. Nisäkkäiden, lintujen ja matelijoiden hyvin varhaiset kehitysvaiheet muistuttavat todella paljon toisiaan. Samankaltaisuus selittyy sillä, että eri selkärankaisryhmät ovat perineet yhteisiltä esivanhemmiltaan kehitystapansa, joka niissä edelleen toistuu.
Voidaan kuitenkin todeta, että evoluutioteorian ennuste on alhainen rakenteille, jotka vaativat useita muutoksia ennenkuin rakenne antaa valintaedun. Tätä periaatetta käytetään evoluutioteorian sisällä pohdittaessa mikä kehityspolku olisi uskottavin ja sitä pitäisi voida käyttää pohdittaessa onko itse evoluutioteoria uskottava. Suunnittelun ennuste on korkealla usean osan systeemeille koska suunnittelijat näkevät ennalta mitä osia tiettyyn toimintoon tarvitaan. Charles Darwin esitti tämän kriteerin 1859 kirjassaan Lajien synty:
[[surkastuma|Surkastuneet elimet]] ovat toimintansa lopettaneita elimiä. Esimerkiksi lentotaidottoman strutsin siivet ja ihmisen häntäluu. Niiden esiintyminen voidaan ymmärtää, jos oletetaan strutsien kehittyneen lentävistä muodoista, jotka myöhemmin liian suuriksi ja painaviksi tultuaan ovat kadottaneet lentotaitonsa. Samoin myös ihmisen ja simpanssin voidaan olettaa joskus olleen hännällinen, mutta kadottaneen hännän tarpeettomana. Muita esimerkiksi ovat käärmeissä tavattavat jäänteet takajalan luista ja [[hetulavalaat|hetulavalaiden]] kidassa olevat hampaiden jäänteet.  


Muuntuneet elimet vastaavat sijaintinsa ja anatomiansa puolesta sellaisia elimiä, jotka toisilla muodoilla suorittivat toisia toimintoja. Esimerkiksi kärpäsillä on vain yksi siipipari, mutta toisen siipiparin paikalla niillä on nuijanmuotoiset väristimet, jotka toimivat lennon aikana [[gyroskooppi]]sena elimenä. Tämä esimerkki ja monet muut muutokset voidaan helposti selittää, jos oletetaan tällaisten eläinten polveutuvan sellaisista eläimistä, joilla kyseessä olevat elimet olivat alkuperäisessä tehtävässään.
{{Sitaatti|Jos voitaisiin osoittaa yksikin sellainen elin, joka ei olisi voinut kehittyä useiden pienten hyödyllisten muutosten kautta, minun teoriani romahtaisi täydellisesti.|Charles Darwin, Lajien synty (1859)<ref>"If it could be demonstrated that any complex organ existed, which could not possibly have been formed by numerous, successive, slight modifications, my theory would absolutely break down. But I can find out no such case." (http://darwin-online.org.uk/content/frameset?viewtype=text&itemID=F373&pageseq=205 187–190)</ref>}}


[[Etologia]] on biologian tieteenhaara, joka tutkii eläinten käyttäytymistä. Se paljastaa yhtäläisyyksiä eri muotojen, kuten [[aitososiaalisuus|sosiaalisten hyönteisten]], muurahaisten, ampiaisten ja mehiläisten pesänrakennustavoissa. Myös on mahdollista osoittaa, miten monimutkaiset käyttäytymisen sarjat ovat erilaisten vaikutusten alaisena muotouneet pysyviksi.
On kuitenkin käytännössä mahdotonta osoittaa, että jonkin rakenteen syntyminen olisi teoreettisesti täysin mahdotonta, ainakin jos ollaan valmiita hyväksymään mielivaltaisen epätodennäköisiä tapahtumia. Sen sijaan, että pyrittäisiin osoittamaan, että jonkin rakenteen syntyminen darvinistisen mekanismin kautta on loogisesti mahdotonta, onkin aiheellista tutkia, onko kyseisen rakenteen syntyminen darvinistisella mekanismilla biologisesti mielekästä. Tällaisten selitysten puutetta ei kuitenkaan nykyään pidetä ongelmana teorialle, vaan ainoastaan teorian kyseenalaistajalle: vaikka et ymmärräkään miten rakenne olisi kehittynyt, se ei tarkoita ettei se olisi kehittynyt.


[[Parasitologia]] eli loisoppi osoittaa jokaisen loisen olevan elävä todiste siitä, että se polveutuu vapaana eläneistä muodoista, joiden jälkeläiset ovat sopeutuneet elämään isäntäeliön kustannuksella.
==Evoluutioteorian asema tiedeyhteisössä==


[[Biokemia]] Biokemia tutkii elävien organismien kemiallista rakennetta ja niiden osuutta organismeissa. Esimerkiksi eräs biokemian erikoisala, serologia, tutkii veren kemiallista koostumusta. Anti-ihmisseerumia saadaan kun ruiskuttamalla ihmisverta koe-eläimeen, ja kun seerumia sekoitetaan toisten verilaatujen kanssa, voidaan reaktioiden avulla mitata testattujen lajien eroja.
Valtaosa tiedemiehistä pitää evoluutioteoriaa hyvänä luonnontieteellisenä mallina. Toisaalta voidaan todeta, että useimmat heistä eivät ole tutustuneet teoriaa kritisoivaan aineistoon.<ref name = "EvoKriitAna" >{{Kirjaviite | Tekijä = Siegfried Scherer, Reinhard Junker| Nimeke = [[Evoluutio – kriittinen analyysi (kirja)| Evoluutio – kriittinen analyysi]]| Julkaisija = Datakirjat | Vuosi = 2000 | Kappale = | Sivu = | Selite = | Tunniste = 951-98558-0-7}}</ref> Evoluutioteorialla on biologiassa monopoliasema, eikä sen kritiikkiä juurikaan sallita akateemisessa ympäristössä. Tilanne on harvinaisen epätieteellinen.


Eläinten maantieteellisestä levinneisyydestä voidaan tehdä johtopäätöksiä. Esimerkiksi [[Galapagossaaret|Galapagossaarten]] eläimillä on samanlaisia piirteitä kuin Etelä-Amerikan eläimillä ja [[Kap Verde]] -saaren eläimillä Afrikan eläimistön piirteitä. Jos kumpaisenkin saaren eläimet olisivat syntyneet erikseen, ei sille olisi mitään järkevää selitystä, mutta jos molemmille saaristoille on levinnyt eläimiä läheisiltä mantereilta ja ne ovat sopeutuneet ajan myötä erilaisiin olosuhteisiin, voidaan ongelma ratkaista helposti evoluution avulla.
Biologiassa, kuten tieteessä yleensä, ei ole täysin varmaksi todistettuja asioita. Kuitenkin useat evoluutioteorian puolustajat käyttäytyvät kuten teoria olisi absoluuttisesti todistettu. Tosiasiassa on olemassa yllättävän vähän näyttöä siitä, että mutaatio ja luonnonvalinta saisivat aikaan väitettyjä ja olennaisia suuria muutoksia, esimerkiksi uusia rakenteita tai uusia biokemiallisia systeemejä.


Myös suoria todisteita evoluutiosta on saatu. Esimerkiksi [[koivumittari]]-niminen perhoslaji on Englannin teollisuusalueilla muuttanut väriään sadan vuoden aikana harmaasta mustaksi. Siinä paljastuvat evoluution selittämiseksi vaadittavat oleellisen tärkeät yksityiskohdat. Kahden vanhan perhoslajin on nähty risteytyvän ja siitä on syntynyt täysin uusi perhoslaji. <ref>http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=2597</ref>
==Evoluutioteorian todisteet==


===Johtopäätökset evoluution todisteista===  
===Perinnöllisen muuntelun todisteet===
Tutkimalla mitä tahansa biologian aluetta se tarjoaa todistusaineistoa evoluution puolesta. Mitään muuta luonnollista selitystä eri biologian tosiasioille ei ole löydetty kuin evoluutio.


*Pääartikkeli: [[Perinnöllisen muuntelun mekanismit]]


Rajallisesta muuntelusta todistavia asioita ovat muun muassa eliöiden perimään syntyvät mutaatiot, lajiutumishavainnot, hyödyllisten mutaatioiden yleistyminen tai katoaminen ja bakteeripopulaatioiden nopea vastustuskyvyn ilmaantuminen. Näitä ilmiöitä ei kuitenkaan käsitellä tässä artikkelissa, koska nämä havainnot kertovat vain muuntelusta eivätkä todista uusdarvinismin pääväittämää siitä miten eliöt ovat syntyneet.


===Polveutumisopin todisteet===


== Yhteinen esi-isä ==
*Pääartikkeli: [[Polveutumisoppi]]
{{pääartikkeli|[[Elämän alkuperä]]}}
[[Kuva:Lightmatter chimp.jpg|right|240px|thumbnail|Geneettiset testit ovat osoittaneet, että [[ihminen|ihmisten]] ja [[simpanssi]]en [[genomi]]t ovat 96-prosenttisesti samankaltaisia. Ihmisten ja simpanssien toiminnalliset [[DNA]]:t ovat 99,4-prosenttisesti samanlaisia, <ref>http://www.genome.org/cgi/content/full/15/12/1746</ref> jolloin perimien välillä on 35 miljoonan [[emäs|emäksen]] ero, joista 50 000 vaikuttaa [[proteiinin rakenne|proteiinirakenteeseen]] ja joista 5 000:lla on [[adaptaatio|adaptiivisia]] vaikutuksia <ref>http://www.sciencedaily.com/releases/2007/03/070305202948.htm</ref>
ja geeneistä 20 % ei ole eroa [[aminohappo|aminohaponkaan]] vertaa. <ref>http://warta.bio.psu.edu/PDF/Gene-2005-346-215.pdf</ref>]]Tähtitieteellisten ja geofyysisten todisteiden valossa on arvioitu [[maapallo]]n syntyneen noin 4,57 miljardia vuotta sitten. Arvioiden mukaan Maa kehittyi elinkelpoiseksi noin 3,8 miljardia vuotta sitten, jolloin nähtävästi [[elämä]] syntyi, mutta emme tiedä miltä se näytti. Elämä muodostui yhteenkerääntyneistä makromolekyyleistä, jotka kykenivät ottamaan aineita ja energiaa ympäröivistä elottomista molekyyleistä sekä Auringon säteilystä. Ensimmäiset vakavasti otettavat teoriat elämän synnystä esitettiin 1920-luvulla.


Darwin ehdotti, että kaikilla eliölajeilla on yhteinen esi-isä; jokainen eliö on kehittynyt samasta alkueliöstä, joka on elänyt ainakin 3,5 miljardia vuotta sitten. Se, että kaikki maapallon eliöt käyttävät samanlaista perintöainesta ([[DNA]]), samanlaista transkriptiomekanismia DNA:sta proteiiniin (ja käytännössä samaa kolmen emäksen kooditaulukkoa) sekä energiantuotantoon [[Adenosiinitrifosfaatti|ATP]]:tä, tukevat tätä. Myös kaikkien proteiinien aminohappojen ja monen muun molekyylin [[Optinen isomeria|vasenkätisyys]] voidaan näin helposti selittää.
Polveutumisopin todisteena pidetään mm. eliöiden yhteinen DNA:lle perustuva koodausjärjestelmää, universaaliksi väitettyä geneettistä koodia, rakenteellisia ja geneettisiä homologioita, surkastuneita elimiä, fossiiliaineiston johdonmukaista geologista kerroksellisuutta ja sen rakenteellista kehitystä. Näitä todisteita on käsitelty omassa artikkelissaan.


Helposti syntyvä väärinkäsitys on, että tämä ”yhteinen kantaisä/-äiti” oli yksin maailmassa. Luultavammin se oli vain yksi yksilö jo elämäntäytteisessä valtameressä. Kaikki muut ovat kuitenkin epäonnistuneet jatkamaan sukuaan näihin päiviin saakka. Toinen väärinkäsitys on, että se olisi maapallon ''ensimmäinen'' eliö. Realistisempi kuva on, että se oli pitkän kehitysprosessin lopputulos, jonka varhaisimmat vaiheet eivät välttämättä olleet edes yksiselitteisesti "eläviä". Varhaisissa vaiheissa elämä on saattanut syntyä yhä uudestaan, mutta siitä emme tiedä nykytietämyksellä kovinkaan paljoa, koska esimerkiksi koskemattomia kerroskivilajeja 3,8–3,5 miljardin vuoden takaa Maan alkuajoilta on lähes mahdotonta löytää (ei tiedetä nykyisin) ja tarvittaisiin hapeton ilmakehä muiden epätavallisten olosuhteiden lisäksi. Ihmisillä ei ole nykyisin mitään tietoa elämän 300 ensimmäisen miljoonan vuoden ajalta, ja laboratorioissa ei olla vielä pystytty tuottamaan elämää, mutta täysin mahdotonta tekniikan ja tietämyksen kehittyessä se ei luultavasti ole. Jo 3,5 miljardin takaisista kivistä on löydetty rikasta bakteerilajistoa.
=== Muuntelumekanismien riittävyyden todisteet ===


Kuitenkin kaikkien ensimmäisten elämän pioneerien oli ratkaistava monta ongelmaa, suurimpina miten hankkia energiaa ja kopioitua. DNA-molekyylejä pidetään välttämättöminä kopioitumiselle, mutta sen valikoitumiselle siihen tehtävään ei nykyisin tiedetä kunnollista teoriaa. Sen tehtävän uskotaan kuitenkin olleen aluksi toissijainen, ja sitä edeltäneen [[RNA-maailma]]n, missä tapahtui proteiinisynteesiä, ja josta puuttui DNA-välitteisen proteiinisynteesin tehokkuus.
Muuntelumekanismit ovat evoluutioteorian mukaan riittäviä selittämään biodiversiteetin synty. Tämä on evoluutioteorian ydinväite ja tälle väitteelle olisi syytä tarjota todisteita, jotta evoluutioteoriaa voisi pitää uskottavana.


== Yksilön kehitys ja elinten alkuperä ==
===Johtopäätökset evoluutioteorian todisteista===


Kun monisoluinen eliö kehittyy munasolusta, alkaa ennen pitkää kehittyä erityyppisiä kudoksia ja muodostua elimiä. Prosessi on monivaiheinen ja peräkkäiset vaiheet ovat geenien ohjaamia.
Populaarissa kontekstissa evoluutioteoria esitetään ehdottoman varmana faktana, jota kaikki havaintomme biologiassa tukevat. Tosiasiassa evoluutioteorian puolesta esitetyt todisteet on vahvasti kyseenalaistettu tai ne todistavat vain pienestä muuntelusta. Tiedeyhteisön sisällä käydään paljon kriittistä keskustelua useista evoluutioteorian osa-alueista, ja sille onkin löydettävissä useita luonnontieteellisiä vastaväitteitä. Julkisuudessa tutkijoilla on kuitenkin harvoin varaa olla toisinajattelija. Kun tutkijat kilpailevat rahoituksesta, maineesta ja viroista, kynnys tunnustaa julkisuudessa epäilyksiä Darwinin teorian paikkansapitävyydestä nousee. Kirjassa ''[[Evoluutio – kriittinen analyysi]]'' todetaan oivaltavasti


Eri eläimillä voi olla hyvin samannäköisiä elimiä. Esimerkiksi hyönteisillä ja linnuilla on siivet, delfiineillä, pingviineillä ja kaloilla on evät, jne. Toisaalta eri eläinlajeilla voi olla hyvinkin erinäköiset elimet, kuten evät, siivet ja kädet, joilla voi erilaisuudesta huolimatta olla yhteinen alkuperä.
{{Lainaus|Elämän alkuperä ja historia ovat ainutkertaisia menneisyyden tapahtumia. On ilmeistä, että maailmankatsomukselliset näkemykset vaikuttavat niitä koskevaan tutkimukseen. Jotta erilaisten alkua koskevien mallien merkitystä voisi arvioida, on välttämätöntä erottaa toisistaan objektiiviset tulokset, teoreettiset tulkinnat ja maailmankatsomukselliset ennakko-oletukset.<ref name = "EvoKriitAna" />}}


Samannäköisyys ja sama toiminnallinen funktio eivät välttämättä merkitse samaa evolutiivista historiaa. Jos samanlaisilla ja samaa toimintaa suorittavilla eläimillä ei ole samaa kehityksellistä (embryologista) taustaa, kyse on '''analogisista''' elimistä. Hyönteisten ja lintujen siivet tai nisäkkäiden ja mustekalojen silmät ovat analogisia elimiä.
==Evoluutioteorian ongelmat==


Nisäkkäiden etujalat ja lintujen siivet puolestaan ovat alkiovaiheensa alussa hyvin samanlaisia ja sitten erilaistuvat omiin tehtäviinsä. Tätä kutsutaan '''homologiaksi'''.
Alla on esitelty joitain todisteita, jotka tekevät evoluutioteoriaan uskomisen vaikeaksi, ellei ole valmiiksi sitoutunut teorian totuuteen joko luonnollisiin syihin sitoutumisen tai epätieteellisen tiedeyhteisöön kohdistuvan auktoriteettiuskon takia. Evoluutioteorian vastaisia todisteita on käsitelty myös sivulla [[Evoluutioteorian vastaiset argumentit]].


Evoluutioteorian mukaan yksilöiden kehityksen yhtäläisyys edustaa lajien yhteistä alkuperää ja kehityksen yhtäläisyyttä. Räikeästi yksinkertaistaen lajin vanha kehityspolku näyttäytyy ainakin osittain jokaisen yksilön
===Evoluution raja===
alkionkehityksessä.


Evoluutioteoria ennustaa, että eri eläinlajit, joilla on yhteisesti homologiset elimet, ovat ”lähisukulaisia”. Ja näin on yleisesti havaittu: mitä enemmän todisteita, että lajit ovat lähellä toisiaan, sitä enemmän löytyy myös elinten homologioita. Evoluution edellyttämä sukulaisuussuhde eli ”yhteinen polveutuminen” on ainoa teoria joka '''vaatii''' tätä, ja sen puuttuminen olisi evoluutioteorian kohtalokas vastatodistus.
Koska luonnollisiin syihin sitoutunut tieteenfilosofia ja ateistien maailmankatsomus on vaatinut jotain luonnollista selitystä eliömaailmalle, evoluutioteorian on oletettu pystyvän tuottamaan eliömaailmassa havaitut käsittämättömän monimutkaiset rakenteet. Asia on siis nimenomaan vain oletettu, eikä ole pidetty tarpeellisena yrittääkään todistaa väitettä empiirisesti.
[[The Edge of Evolution]] -kirjassa biokemian professori '''[[Michael Behe]]''' käsittelee malarian, HI-viruksen ja paikallisen ihmisväestön genomin havaittuja mutaatioita ja luonnonvalintaa. Koska näissä tapauksissa valintaedut ovat erityisen mittavia sekä HI-virus- ja malarialoispopulaatiot suuria ja nopeasti mutatoituvia, tämä on parhainta käytettävissä olevaa todistusaineistoa mutaation ja luonnonvalinnan kyvystä ja sen rajoista. Tarkastellaan siis suoria havaintoja evoluutioteorian kyvystä tuottaa uusia ratkaisuja eliöille. Havaintomittausten perusteella voidaan todeta, että mitään olennaisesti uutta ei synny.<!-- Ilman epärealistista oletusta huomattavista valintaeduista jokaiselle välivaiheelle jokaisen mutaation jälkeen, parhaimmillaan evoluution voidaan ajatella tuottavan kaksi tiettyä mutaatiota. !Behe ei väitä tätä!--> Evoluutiolla on siis selvät rajat, eikä se kykene tuottamaan olennaisesti uutta informaatiota, uusia biokemiallisia systeemejä tai uusia rakenteita.<ref>http://www.intelligentdesign.fi/2009/03/14/evoluution-rajat-vahvistuvat/</ref>


Mielenkiintoisia ovat myös ns. rudimentaariset eli surkastuneet elimet: ihmisillä muun muassa viisaudenhammas ja umpilisäke. Darwin itse mainitsi Boa-käärmeiden surkastuneet takatassut. Muilla käärmeillä sellaisia löytyy vain alkiovaiheessa eikä enää aikuisyksilössä. Myös linnuilla on alkiovaiheessa hampaiden alkuja (vrt. [[Archaeopteryx]]), jotka sitten häviävät.
===Proteiinien evoluution mahdottomuus===


==Teorian synty==
'''[http://biologicinstitute.org/people/ Douglas Axe]''' on tehnyt kokeellisen tutkimuksen, jonka mukaan jo 150 aminohapon ketjuista vain yksi 10<sup>62</sup>:sta voi laskostua vakaaseen biologisesti toimintavalmiiseen muotoon<ref>D. Axe, ''Journal of Molecular Biology'', Volume 341</ref> <ref>http://bio-complexity.org/ojs/index.php/main/article/view/BIO-C.2010.1</ref>. Tietyn toiminnon saavuttamisen satunnaistodennäköisyys on noin 10<sup>-77</sup>. Maapallon resursseilla (10<sup>50</sup> atomia, enintään 10<sup>18</sup> sekuntia, toisaalta enintäänkin vain 10<sup>40</sup> solua maapallon historian aikana) ei siis saada aikaan edes yhtä toiminnallista proteiinia puhtaasti sattuman tuloksena. Useimmat solun toiminnot vaativat vähintään kuusi toimivaa proteiinia, joten satunnaistodennäköisyydet ovat tarkastelun tässä vaiheessa jo tähtitieteellisen pieniä. Evoluutioteoria edellyttää lähtökohdakseen satunnaistarkoituksettomasti syntyneen alkusolun. Jo sellaisen vaatimien riittävän pitkien aminohappoketjujenkin satunnaissynty on kuitenkin [[Abiogeneesi#Aminohapoista_proteiineiksi|mahdotonta]], ja tämä proteiinitoiminnallisuustarkastelu osoittaa asiaan liittyvän myös valtavia lisäongelmia.
{{pääartikkeli|[[Evoluutioteorian historia]]}}
[[Kuva:Charles Darwin.jpg|right|frame|[[Charles Darwin]], evoluutioteorian isä.]]
Ihmisten käsitys evoluutiosta perustuu 250 vuoden tieteelliseen tutkimukseen. Ihmisille ominaista on ollut aina halu selittää ja ymmärtää outoa ja tuntematonta. Alkujaan luonnontieteiden tason ollessa heikkoa heimojen myytit, uskonnolliset ja filosofiset vastaukset tarjosivat ratkaisun lukuisiin ihmisiä askarruttaneisiin kysymyksiin. 1600-luvulla tieteellisen vallankumouksen myötä evolutionismi nosti päätään. Tieteellisen ajattelun kannalta maailmaa ei voitu ajatella enää fyysisten lakien kenttänä, vaan sille piti lisätä historia - ja ennen kaikkea elollisessa maailmassa ajan mittaan tapahtuvat muutokset. Vähitellen ''evoluutio'' käsite valjastettiin edustamaan näitä muutoksia. Evolutiivinen ajattelu levisi 1750–1850 biologian lisäksi kielitieteeseen, filosofiaan, sosiologiaan, taloustieteeseen ja muille aloille. Charles Darwinin kirja ''Lajien synty'' julkaistiin [[1859]].


Charles Darwin oli jo opiskellut yliopistossa, mutta hänellä ei ollut vielä luonnontieteellistä koulutusta, joten vuonna [[1831]] hän lähti maailman ympäri purjehtivan ''HMS Beagle'' -aluksen mukaan. Koko matkan tärkein vaihe oli kuukausi [[Galapagossaaret|Galápagossaarilla]], yksinäisellä saariryhmällä [[Ecuador]]ista länteen. Siellä hän huomasi, että jokaisella saarella näytti olevan aivan oma peippotyyppinsä. Yhdenkin saaren eri lokeroissa elivät eri peippolajit. Kuitenkin ne olivat selvästi peräisin samasta kannasta.
Periaatteessa mahdollisten aminohappoketjujen joukkoa "karttakuvana" tarkasteltaessa osoittautuu siis, että toiminnallisten proteiinien "saarekkeiden" välissä on valtava toimimattomuuden "meri". Periaatteessa olisi silti ajateltavissa, että kahden toimivan saarekkeen välillä olisi pitkä pienin yksittäismuutoksin toisistaan saatavien toimivien proteiinien kehityspolku, joka lisäksi antaisi valintaedun koko mittansa yli. Onko sitten uskottavaa, että kahden näin kaukaisen<ref>siis rakenteeltaan paljon toisistaan poikkeavia proteiineja edustavan</ref> saaren välillä todella olisi haitattomien välivaiheiden polku?<ref>Koska evoluutioteoria vetoaa naturalistiseen perususkomukseen "luonnollisen maailman" täysin tarkoituksettomasta alkuperästä eikä tältä pohjalta ole mitään syytä olettaa mahdollisten aminohappoketjujen toiminnallisuuksille mitään laaja-alaisia järjestyneitä rakenteita, toiminnallisuuden äärimmäisen harvinaisuuden huomioon ottaen tällaisen ehyen polun mahdollinen olemassaolo itse asiassa viittaisi jo sinänsä ''aminohappoketjuominaisuustason etukäteissuunnitteluun'', siis siihen, että mahdollisten aminohappoketjujen toiminnallisuudet olisi jotenkin esiviritetty eli varta vasten "sijoiteltu sopivasti" myöhemmän uusdarvinistisen evoluution mahdollistamiseksi (samaan tapaan kuin [[monimutkaisten_järjestelmien_synty#Askel_kohti_testattavuutta:_evoluution_tietokonesimulointi|evoluutioalgoritmien]] toimintaympäristöjä on etukäteen huolellisesti rukattava, jotta ajettavat algoritmit pystyisivät toimimaan halutusti).</ref> Nimenomaan luonnontieteille perustavan tärkeä empiirinen näyttö osoittaa, että evoluutioteorian vaatimaa polkua "toimimattomuuden meren" yli ei edes helpoissa tapauksissa<ref>http://bio-complexity.org/ojs/index.php/main/article/view/BIO-C.2011.1</ref> ole.<ref>Tämä tulos viittaa siihen, että [[AW:S#teistinen_evolutionismi|teistisen evolutionismin]] mukainen ajatus, että "Jumala käytti menetelmänään evoluutiota", ei ole siitäkään syystä uskottava, että koko "menetelmä" ei pitkienkään aikojen kuluessa itse asiassa olisi toiminut: "Laita 'evoluutio' asialle, mene itse perässä!"</ref>


Se, mitä Darwin matkalla näki, teki hänet vakuuttuneeksi siitä, etteivät lajit säily muuttumattomina, vaan että ne pystyvät mukautumaan uusiin oloihin. Jäljelle jäi vain kysymys, miten muutos tapahtuu.
===Konvergenssit===


Vuonna [[1838]], lokakuun 3. päivänä hän sai äkillisen oivalluksen lueskellessaan [[Thomas Malthus]]in teosta väestöjen kasvusta. Malthusin teoksessa väitettiin, että väestö lisääntyy räjähdysmäisesti, ellei mitään esteitä ole. Darwin ajatteli, että syntyvästä ylijäämästä menestyivät ne, joilla oli olosuhteiden kannalta suotuisia muutoksia, ja ne, joilla oli epäsuotuisia muutoksia, hävisivät. Tästä periaatteesta käytetään nimitystä luonnonvalinta. Olosuhteet eli ympäröivä luonto valitsee, mitkä yksilöt jäävät eloon. Olosuhteiden muuttuessa myös laji kehittyy uusien olosuhteiden mukaiseksi.
[[Konvergenssi]] tarkoittaa samankaltaisuutta, joka ei selity yhteisen polveutumisen perusteella. Esimerkiksi silmien ja siipien olisi pitänyt kehittyä lukuisia kertoja toisistaan riippumatta. On siis paljon samankaltaisuuksia, jotka eivät selity yhteisellä polveutumisella, jolloin niiden olisi pitänyt evoluutioteorian mukaan kehittyä eliöiden sopeutuessa yhteiseen ekologiseen lokeroon. Näin ollen samankaltaisuudet, jotka selittyisivät yhteisellä polveutumisella, ovat tosiasiassa vain seurausta todistusaineiston valikoinnista.
<ref name="isbn0-521-82704-3">{{cite book |author=Conway Morris, S. |title=Life's solution: inevitable humans in a lonely universe |publisher=Cambridge University Press |location=Cambridge, UK |year=2003 |pages= |isbn=0-521-82704-3 |oclc= |doi= |accessdate=}}</ref>{{,}}
<ref><nowiki>http://www.reasons.org/evolution/convergence</nowiki>, ehkä nykyään (15.7.2020): https://reasons.org/explore/publications/facts-for-faith/read/facts-for-faith/2000/09/30/convergence-evidence-for-a-single-creator</ref>


Juuri, kun Darwin oli saamaisillaan pääteoksensa valmiiksi, ilmeni, että [[Alfred Russell Wallace]] oli [[Malaijien saaristo]]ssa tullut samoihin johtopäätöksiin kuin Darwin.
===Fossiiliaineiston hyppäyksellisyys ja vakaus===


Darwinin pääteos ''[[Lajien synty]]'' ilmestyi marraskuun 24. päivänä vuonna [[1859]]. 1250 kappaleen painos myytiin loppuun seuraavana päivänä.
Evoluutioteorian tueksi esitetään aina välillä parhaimpia esimerkkejä välimuodoista ja kehityssarjoista. Todellisuudessa näistäkin esimerkeistä käytetään vain ne ominaisuudet joiden voidaan katsoa kehittyneet sarjana. Ongelmallisesti sarjaan sopivat ominaisuudet jäävät usein kertomatta ja usein myös rakennettu sarja ei pidä yhtä ajoituksen kanssa.
Kaikkein olennaisin ominaisuus fossiiliaineistossa on kuitenkin sen hyppäyksellisyys ja vakaus, eli uudet rakenteet ilmeistyvät yhtäkkiä ja ratkaisut ovat hyvin vakaita ilmestymisen jälkeen, vain pientä muuntelua tapahtuu. Tämä sopii suunnitteluteorian ennusteeseen. Evoluutioteorian suora ennuste on hiljalleen etenevät muutokset, joita siis ei makrotasolla fossiiliaineistossa havaita.<ref name="discontinuities" />{{,}}<ref>http://www.darwinsdilemma.org/</ref>


=== Evoluutioteorian historian vaiheita ===
===Usean osan systeemit===


[[Kuva:Darwin ape.jpg|thumb|Pilakuva Charles Darwinista apinana (1871).]]
*[http://www.intelligentdesign.fi/sivut/suppeat-artikkelit/redusoimaton-monimutkaisuus-ja-darwinismi/ http://www.intelligentdesign.fi/sivut/suppeat-artikkelit/redusoimaton-monimutkaisuus-ja-darwinismi/]
Geologeja alkoi jo 1700-luvulla askarruttaa kysymys siitä, mistä sukupuuttoon kuolleiden eläinten jäännökset kallioperässä olivat peräisin. Aluksi tätä yritettiin selittää siten, että nämä eläimet olivat kuolleet vedenpaisumuksessa. Vedenpaisumuskertomukset ovat yleismaailmallisia, ja sellainen löytyy myös [[Raamattu|Raamatusta]]. Asiaa mutkisti se, että alemmista kerroksista löytyi ”[[vedenpaisumus]]ta” edeltäneitä eläimiä, jotka näyttivät edustavan jotenkin alkukantaisempaa kehitysvaihetta.
*[http://www.intelligentdesign.fi/sivut/laajat-artikkelit/empiirista-nayttoa-suunnittelusta/ http://www.intelligentdesign.fi/sivut/laajat-artikkelit/empiirista-nayttoa-suunnittelusta/]
*[http://www.intelligentdesign.fi/sivut/laajat-artikkelit/biokemian-haaste-evoluutioteorialle/ http://www.intelligentdesign.fi/sivut/laajat-artikkelit/biokemian-haaste-evoluutioteorialle/]


Maapallon ikälaskelmaa jouduttiin kuitenkin tarkistamaan, siihen lisättiin 80&nbsp;000 vuotta. Nykyaikaisen [[geologia]]n isänä tunnettu [[Charles Lyell]] osoitti kuitenkin vuonna [[1830]], että ihminen asui hyvin iäkkäällä planeetalla.
===Evoluutiomekanismin hitaus===


Charles Darwinin teoriat herättivät runsaasti vastustusta heti julkaisunsa jälkeen pudottamalla ihmisen luomakunnan kruunun paikalta muiden eliölajien joukkoon. Ajatus ihmisestä eläimen sukulaisena herätti inhoa, ja lehdissä julkaistiin pilapiirroksia Darwinista apinaserkkujensa kanssa. Toinen ajatus oli, että ihmisistä tulisi julmia ja moraalittomia, koska he ovat periytyneet eläimistä.  
Evoluution tulisi edetä yksi pieni mutaatio kerrallaan. Koska tyypillisesti hyödyllisetkin mutaatiota antavat vain pienen edun pitkälti satunnaisessa eloonjäämiskilpailussa, hyödyllistenkin mutaatioiden kertyminen populaatioon on hidasta. Tämä on erityisen hidasta, mikäli välivaihe on hiukankin haitallinen. Esimerkiksi kahden tietyn mutaation kertyminen ihmisen perimään kestää 100 miljoonaa vuotta mikäli ensimmäinen mutaatio aiheuttaa 5% haitan, mikä on anteliasta evoluutiolle. Tämä vauhti ei yksinkertaisesti riitä.<ref>www.biologicinstitute.org/post/19308937461/bold-biology-for-2009, viitattu 16.4.2017</ref>


Tärkeässä osassa kiistassa kehityksen kannattajien ja luomisen kannattajien välillä oli Charles Darwinin isoisä [[Erasmus Darwin]], joka päätyi siihen lopputulokseen, että kaikki elolliset oliot ovat yhteisen esi-isän jälkeläisiä. Ihmisen hän sijoitti apinoiden sukulaiseksi. [[Jean-Baptiste Lamarck]] rakensi Erasmus Darwinin pohjalle ja yritti selittää, että esimerkiksi [[kirahvi]]n pitkä kaula olisi syntynyt sukupolvia seuranneesta kaulan venyttämisestä. Lamarck oli sitä mieltä, että hankitut ominaisuudet periytyvät. Tämä väite osoitettiin myöhemmin paikkansapitämättömäksi.
===DNA-koodin optimaalisuus===


Pian löydettiin ensimmäiset esi-ihmisten kallot. Aluksi niiden merkitystä ei kuitenkaan ymmärretty. Kun vuonna [[1856]] löydettiin ensimmäiset [[Neandertalin ihminen|Neandertalin ihmisen]] luurangot, niiden väitettiin kuuluneen raakalaisille, ja suurin osa luista hävisi. Vuonna [[1868]] löydettiin [[Cro-Magnonin ihminen|Cro-Magnonin ihmisen]] jäännöksiä.
On osoitettu, että DNA:n koodausjärjestelmä on erittäin [[Kosminen hienosäätö#DNA-molekyyli|lähellä optimia]]. 
Evoluutioteorian mukaan tämä olisi vain sattumaa koska koodin on käytännössä mahdotonta muuttua pienin muutoksin sillä koko koodatun informaation merkitys muuttuisi joka askeleella. Naturalismin mukaan DNA:n koodausjärjestelmä on siis "jäätynyt sattuma".


===Johtopäätöksiä===
===Haitallisten mutaatioiden määrä===
[[Uusi aika|Uuden ajan]] [[aatehistoria]]ssa on tapana puhua kahdesta suuresta vallankumouksesta. Ensimmäinen vallankumous oli [[maakeskinen todellisuuskäsitys|maakeskisen todellisuuskäsityksen]] sortuminen. Tähtitieteilijä [[Kopernikus|Kopernikuksen]] mukaan tätä ensimmäistä vallankumousta, joka tapahtui noin neljäsataa vuotta sitten, kutsutaan kopernikaaniseksi vallankumoukseksi. Toinen mullistus alkoi, kun Darwin osoitti, että ihmiskuntakin on osa luontoa eikä siitä erillinen ilmiö.


Kehitysoppi on yleisesti hyväksytty tieteellinen teoria. Darwinistinen evoluutioteoria on tiedeyhteisön enemmistön näkemys lajien monimuotoisuuden synnystä, erimielisyyttä on lähinnä teorian yksityiskohdista.
John C. Sanfordin mukaan empiiriset havainnot johtavat eliöiden perimän rappeutumiseen.<ref name="isbn1-59919-002-8">{{cite book |author=Sanford, John A. |title=Genetic Entropy & the Mystery of the Genome |publisher=Ivan Press |location= |year=2005 |pages= |isbn=1-59919-002-8 |oclc= |doi= |accessdate=}}</ref> Valitettavasti luonnonvalinta ei kykene edes säilyttämään perimää, kuten Sanford kirjassaan osoittaa. Sanfordin argumentti on monitahoinen, allaolevista tuloksista useimmat ovat kehitysopille kohtalokkaita yksistäänkin:
#Suurin osa mutaatioista on melkein neutraaleja, eli ne ovat niin vähän haitallisia, että luonnonvalinta ei kykene valitsemaan niitä pois normaalin kohinan ja genettisen ajautumisen takia. Tälläiset haitalliset mutaatiot kasautuvat perimään sukupolvi sukupolvelta.
#Vain alle joka miljoonas mutaatio on valintapaineen kannalta edullinen ja nämäkin perustuvat yleensä informaation tuhoutumiselle. Esimerkiksi antibioottiresistenssi  voidaan saavuttaa kun antibiootin käyttämä bakteerin aineenvaihduntakoneiston osa rikkoutuu. (Tietokoneeseesi tulee vähemmän viruksia kun internet-yhteys on rikki.) Lisäksi jo geneettisen ajautumisen takia vain alle tuhannesosa hyödyllisistä mutaatioista pääsee vallalle populaatiossa.
#Mutaationopeus ihmisessä on 200-6000 mutaatiota per henkilö per sukupolvi. Populaatiogeneettisten laskujen perusteella tiedetään että luonnonvalinta voi valita pois maksimissaan 0.5 mutaatiota per henkilö per sukupolvi. Ihmisen perimä siis rappeutuu, eikä luonnonvalinta ehdi valita virheitä pois.
#Mitokondrio-mutaatiot muodostavat vastaavanlaisen ongelman.
#Eliöt lisääntyvät ja selviytyvät pitkälti muiden syiden kuin geneettisten etujen perusteella. Ravinto, kasvatus ja sattuma vaikuttavat selviytymiseen ja lisääntymiseen paljon enemmän kuin pienet genettiset edut. Luonnonvalinta on siis kuin prinsessa joka nukkuu monen patjan päällä ja yrittää tuntea patjan alla olevat herneet eli geneettiset virheet. Tästä syystä luonnonvalinta on paljon tehottomampi kuin yleensä oletetaan.
#Kun yhtä edullista mutaatiota yritetään valita, sen ohessa joudutaan valitsemaan jatkoon useita haitallisia mutaatioita (Muller’s ratchet).


== Evoluutio ja ympäristö ==
{{evoluutio}}
Evoluutio mielletään monesti jopa miljoonien vuosien prosessiksi. Modernin ajan ilmiö kuitenkin on, että ihminen muokkaa elinympäristöään päivittäin esimerkiksi rakentamalla, puita hakkaamalla, patoammalla, myrkyttämällä, metsästämällä ja kalastamalla. 1900-luvun lopulta lähtien on herätty kysymään, pysyvätkö lajit mukana ihmisen aiheuttamassa nopeassa muutoksessa. Ympäristömuutosta ja eliöiden kykyä vastata siihen, evoluutiota ja luonnonsuojelua sekä ympäristömuutoksen haasteita tutkitaankin aina vain enemmän.


== Lähteet ==
== Lähteet ==
<references/>
 
{{viitteet|sarakkeet}}


== Katso myös ==
== Katso myös ==
{{Commons|Category:Evolution|evoluutio}}


* [[Evoluutioteorian historia]]
=== ApologetiikkaWiki ===
* [[Evoluutioteorian yhteiskunnalliset vaikutukset]]
* [[Suunnitteluteoria]]
* [[Ihmisen evoluutio]]
* [[Kulttuurievoluutio]]
* [[Evoluutio kouluissa]]
* [[Makroevoluutio]]
* [[Mosaiikkievoluutio]]


== Kirjallisuutta ==
=== Kirjallisuutta ===
{{Wikiaineisto|Kirjallisuutta evoluutiosta}}
* Scherer, Siegfied: [http://www.intelligentdesign.fi/2007/01/30/kriittisen-tietopaketin-toinen-painos-ilmestynyt/ ''Evoluutio - kriittinen analyysi'']. Suomentanut Matti Leisola.  
* Dawkins, Richard: ''Geenin itsekkyys''. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Art House, 1993. (Alkuteos: The Selfish Gene, 1989. Suomennettu 2. laajennetusta laitoksesta.)
* {{kirjaviite | Tekijä=Dawkins, Richard | Nimeke=Sokea kelloseppä | Selite=(Alkuteos: The blind watchmaker, 1986.) Suomentanut Risto Varteva | Julkaisija=Porvoo Helsinki Juva: WSOY | Vuosi=1989 | Tunniste=ISBN 951-0-15863-1}}
* Gould, Stephen Jay: Ihmeellinen elämä: Burgessin esiintymä ja historian kulku. Helsinki: Art House, 1991.  
* Gould, Stephen Jay: Ihmeellinen elämä: Burgessin esiintymä ja historian kulku. Helsinki: Art House, 1991.  
* Laihonen, Pasi & Jukka Salo & Timo Vuorisalo: Evoluutio: Miten elämä kehittyy. Helsinki: Otava, 1986.
* Mayr, Ernst: Evoluutio.  Porvoo: WSOY, 2003.
* Mayr, Ernst: Evoluutio.  Porvoo: WSOY, 2003.


== Aiheesta muualla ==
=== Internet ===
 
====Evoluutioteoriaan kriittisesti suhtautuvat====
* [http://www.intelligentdesign.fi Suomenkielinen suunnitteluteoriaa puoltava sivusto]
* [http://www.trueorigins.org kriittisiä artikkeleita (engl)]
* [http://www.reasons.org Englanninkielinen OEC sivusto]
* [http://www.arn.org Englanninkielinen ID sivusto]
* [http://www.ingelligentdesign.org Englanninkielinen ID sivusto]
* [http://www.creation.com Englanninkielinen YEC sivusto]
* [http://www.luominen.fi Suomenkielinen YEC sivusto]


* [http://groups.msn.com/Evoluutiofoorumi Evoluutioteoriaa ja kreationismia pohtiva Evoluutiofoorumi (MSN)]
====Evoluutioteoriaa puolustavat====
* [http://www.darwin-seura.fi/ Darwin-seura ry], evoluutioteoreettista tutkimustapaa Suomessa edistävä yhdistys
* [http://www.darwin-seura.fi/ Darwin-seura ry], evoluutioteoreettista tutkimustapaa Suomessa edistävä yhdistys
* [http://www.biomi.org/biologia/evoluutio/ Evoluutio ja evoluutioteoria - Elämän kehitys nykytieteen valossa - Biomi.org]
* [http://www.biomi.org/biologia/evoluutio/ Evoluutio ja evoluutioteoria - Elämän kehitys nykytieteen valossa - Biomi.org]
* [http://www.oph.fi/etalukio/opiskelumodulit/biologia/evoluutio/ Etälukion Evoluutio]
* [http://www.talkorigins.org Talk.Origins Archive]
** [http://www.talkorigins.org/faqs/origin.html ''Lajien synty'', Englanninkielinen alkuperäisteksti]
** [http://www.talkorigins.org/faqs/faq-intro-to-biology.html Introduction to Evolutionary Biology by Chris Colby]
* [http://charles-darwin.classic-literature.co.uk/ Charles Darwin Books]
* [http://www.genomenewsnetwork.org/categories/index/genome/evolution.php Evolution News from Genome News Network (GNN)]
* [http://www.nap.edu/books/0309063647/html/ National Academy Press: Teaching About Evolution and the Nature of Science]
* [http://evolutionwiki.org/wiki/Main_Page EvoWiki]
* [http://www.pbs.org/wgbh/evolution/index.html Evolution] - Provided by ''[[wp:Public Broadcasting Service|PBS]]''.
* [http://science.howstuffworks.com/evolution.htm/printable How Evolution Works]
* [http://www.icp.ucl.ac.be/~opperd/private/proteins.html Phylogenetic Analysis of Proteins]
* [http://www.icp.ucl.ac.be/~opperd/private/m_e_index.html Molecular evolution]


* {{SEP | Id=evolution | Nimeke=Evolution | Tekijä=Sloan, Phillip}}
[[Luokka:Evoluutioteoria]]
* [http://www.talkorigins.org Talk.Origins Archive] {{en}}
[[Luokka:Keskeneräiset artikkelit]]
** [http://www.talkorigins.org/faqs/origin.html ''Lajien synty'', Englanninkielinen alkuperäisteksti] {{en}}
** [http://www.talkorigins.org/faqs/faq-intro-to-biology.html Introduction to Evolutionary Biology by Chris Colby] {{en}}
* [http://charles-darwin.classic-literature.co.uk/ Charles Darwin Books] {{en}}
* [http://www.genomenewsnetwork.org/categories/index/genome/evolution.php Evolution News from Genome News Network (GNN)] {{en}}
* [http://www.nap.edu/books/0309063647/html/ National Academy Press: Teaching About Evolution and the Nature of Science] {{en}}
* [[EvoWiki]] [http://wiki.cotch.net/] {{en}}
* [http://www.pbs.org/wgbh/evolution/index.html Evolution] - Provided by ''[[Public Broadcasting Service|PBS]]''. {{en}}
* [http://science.howstuffworks.com/evolution.htm/printable How Evolution Works] {{en}}
* [http://www.icp.ucl.ac.be/~opperd/private/proteins.html Phylogenetic Analysis of Proteins] {{en}}
* [http://www.icp.ucl.ac.be/~opperd/private/m_e_index.html Molecular evolution] {{en}}
* [http://www.lce.hut.fi/teaching/S-114.240/k97/ga/gasis.html Johdatus evoluutiolaskentaan ja geneettisiin algoritmeihin] {{en}}

Nykyinen versio 15. heinäkuuta 2020 kello 13.55

Exquisite-khelpcenter.png
 tämän artikkelin työstäminen kriittiseen muotoon on vielä kesken


Terminologiasta
Evoluutioteorialla tarkoitetaan ApologetiikkaWikissä oppia jonka mukaan "kaikki eliöt polveutuvat yhteisestä esi-isästä ohjaamattomien mutaatioden ja luonnonvalinnan kautta." Tätä käsitystä kutsutaan myös synteettiseksi evoluutioteoriaksi tai uusdarvinismiksi. On olemassa myös muita evoluutioteorioita kuin uusdarvinismi. Apologetiikkawikissä evoluutioteorialla kuitenkin tarkoitetaan uusdarvinismia ellei toisin mainita. Sanan evoluutio merkityksiä käsitellään puolestaan artikkelissa evoluution määritelmä.

Evoluutioteoria on luonnonhistoriallinen näkemys, jonka mukaan kaikki olemassa olevat ja menneet eliöt ovat kehittyneet yhteisestä kantamuodosta ohjaamattomien mutaatioiden ja luonnonvalinnan kautta. Näin muotoiltuna teorian olennaisena osana on siis näkemys, jonka mukaan eliöiden synty ja kehitys on tarkoitukseton luonnonlakien ohjaama prosessi. Aina siitä lähtien kun teorian isä Charles Darwin julkaisi kirjan Lajien synty (1859), jossa hän esitti teorian keskeiset periaatteet, evoluutioteoria on ollut kiihkeän väittelyn kohteena. Nykypäivänä evoluutioteoria edustaa tiedeyhteisön yleistä näkemystä elämän historiasta. Kuitenkin jo teorian alkuajoista lähtien väitettä prosessien ohjaamattomuudesta on kritisoitu. Mm. viime vuosikymmeninä keskustelun painopiste on siirtynyt kysymykseen, kykenevätkö mutaatiot ja luonnonvalinta selittämään kaikki biologiset ja biokemialliset havainnot. Erityisesti evoluutioteorian oletus siitä, ettei Jumalalla ole mitään sijaa elämän kehityksessä, kuten Darwin ehdottomasti vaati, muodostaa oman apologeettisen haasteensa kristilliselle teismille.

Evoluutioteorian mukaan elämä on kehittynyt satunnaisten ja ohjaamattomien prosessien kautta. Uusdarvinismi sisältää siis seuraavat osaväitteet:

  1. Muuntelu. Väite, että muuntelua ja luonnonvalintaa tapahtuu.
  2. Yhteinen polveutuminen (engl. common descent). Väite, että kaikki elollinen on kehittynyt yhdestä oliosta.
  3. Riittävyys. Väite, että muuntelu ja luonnonvalinta ovat pitkän ajan kuluessa aikaansaneet kaikki ympärillämme olevat monimutkaiset rakenteet ja näiden tuottamiseen tarvittavan toiminnallisen informaation.
  4. Ohjaamattomuus. Väite että muuntelu on satunnaista, tai että ainakaan se ei ole minkään persoonan ohjaamaa.

Vain 1. näistä väitteistä voidaan pitää kiistattomana tieteellisenä tosiasiana. Myös 2. väitteen puolesta on esitetty empiirisiin havaintoihin perustuvia todisteita, joskaan tämä todistusaineisto ei ole täysin yksitulkintaista. 3. väitteen puolesta ei ole esitetty varsinaista todistusaineistoa. Väiteen oletetaan monesti olevan itsestään selvä johtopäätös, kun 1. ja 2. väite on todistettu. Tällainen ajattelu tuntuu johdonmukaiselta materialistisesta näkökulmasta käsin, mutta esimerkiksi kristillisen teismin näkökulmasta väite on helposti kyseenalaistettavissa. Neljäs väite on luonteeltaan puhtaasti filosofinen, ei-tieteellinen, oletus.1

Evoluutioteoria voidaankin nähdä kahden toisistaan riippumattoman ajatuksen (1. ja 2. väite) yhdistelmänä (3. väite). Ensimmäinen on ajatus muuntelusta eli siitä, että eliölajien geeniperimä voi ajan saatossa muuttua pääasiassa mutaatioiden ja luonnonvalinnan avulla. Ensimmäinen ajatus on siis melko yleisen tason toteamus. Eliölajien perimä varmastikin muuttuu hieman ajan kuluessa. Onkin jo aivan toinen asia, minkälaista ja -suuruista muuntelua tällä tavalla on mahdollista tapahtua. Toinen ajatus esittää, että kaikki eliöt ovat sukua keskenään ja että ne polveutuvat yhteisestä kantamuodosta. Evoluutioteoria yhdistää nämä kaksi ajatusta niin, että siinä muuntelun oletetaan selittävän yhteisen polveutumisen edellyttämät muutokset. Evoluutioteoria siis olettaa, että eliöissä tapahtuvat muutokset olisivat riittävä syy selittämään koko biologian monimuotoisuuden.

Saatavilla on hyviä todisteita pienestä muuntelusta kuten bakteerien antibioottiresistenssistä tai sirkkujen nokkien kokojen vaihtelusta. Tästä ei seuraa, että kaikki eliöt olisivat syntyneet tuon saman prosessin kautta. Tälle valtavalle ekstrapolaatiolle ei ole oikeastaan edes esitetty näyttöä. On päinvastoin paljon todisteita2, jotka viittaavat siihen, että suuret muutokset eivät ole mahdollisia tällä mekanismilla.

Tieteenfilosofinen elementti

Viimeiset 150 vuotta tieteenfilosofinen muoti on ollut naturalismi, jonka mukaan tieteessä saa käyttää vain luonnollisia selityksiä. Tästä filosofisesta ennakkositoutumisesta seuraa, että mihinkään tarkoitukselliseen tapahtumainkulkuun vetoavia selitysmalleja ei ole hyväksytty tieteellisen keskustelun piiriin maapallon biodiversiteettiäkään käsiteltäessä, joten jonkinlainen tarkoitukseton prosessi on ainoa tieteellisestä käyvä selitys eliöiden alkuperälle, tukivat havainnot tuota selitystä tai eivät.

Näin rajaten jäljelle jäävät vaihtoehdoiksi käytännössä joko (1) kaiken syntyminen kerralla puhtaan sattuman kautta, (2) jokin luonnonlaki, joka väistämättä tuottaa monimutkaisia eliöitä tai (3) jonkinlainen luonnonlakien ja sattuman yhdistelmä, jossa sattuma tuottaa monimutkaisuutta ja laki säilyttää kertyvän monimutkaisuuden. Näistä vähiten epätodennäköisenä voidaan pitää vaihtoehtoa (3), mikä tarkoittaa käytännössä jonkinsuuntaista luonnollista polveutumista, elämän itsestäänkehittymistä luonnollisesti hiljalleen.

Tämähän juuri on evoluutiomallien perusajatus, ja se voi varmaankin näyttää kirjoitettuna hyvältä. Edellä mainitusta tieteellisen keskusteluavaruuden etukäteisrajauksesta johtuen ei ole ollut mitenkään merkityksellistä, voidaanko tätä perusajatusta tukea tai vahvistaa kokeellisesti: kun koko tutkimus ja keskustelu käydään sen puitteissa, siihen tunnustautuminen edellytetään tutkimusprosessien kaikissa vaiheissa ehtona tieteelliseksi keskusteluosapuoleksi hyväksymiselle, eikä sitä siis ole voinut rankaisematta julkisesti kyseenalaistaa.3 Sen takia tiede ei myöskään ole osannut noteerata suunnittelun puolesta esitettyä evidenssiä, ja näin on käynyt täysin riippumatta siitä, minkälaista evidenssiä on tarjolla tai minkälaisia järjellisiä perusteluja suunnittelun puolesta on esitetty. On siis erittäin ongelmallista, että vallalla oleva tieteenfilosofia rajaa sallittujen vastauksien kenttää tieteessä näin vahvasti.4

Maailmankatsomuksellinen elementti

Evoluutioteoria on materialistiselle ja ateistiselle maailmankatsomukselle lähes välttämätön uskonkappale, jota ilman nämä kannat eivät kykene kohtaamaan havaittavaa todellisuutta. Siksi materialistit pitävät teoriasta kiinni empiirisestä näytöstä huolimatta, eiväthän he voisi kyseenalaistaa sitä horjuttamatta samalla materialistista tai ateistista perususkomustaan.

Evoluutioteorian historia

Evoluutioajatuksia ovat esittäneet jo antiikin Kreikassa Lucretius ja muut materialistit, joiden katsomukset vaativat jonkinlaisen elämän itsestäänsyntymisen aineesta. Niinpä Lucretius esitti, että soilla syntyy aivan itsestään eliöiden päitä, jalkoja ja käsiä ja että joskus ne vain sattuvat sopivasti osumaan yhteen muodostaen elinkelpoisen kokonaisuuden, joka lähtee sitten ympäristöönsä tallustelemaan.

Ennen Blaise Pascalin steriilejä kokeita uskottiin yleisestikin, että esimerkiksi rotat syntyvät itsestään, kun jättää pussillisen jyviä lojumaan huoneen perälle. Elämän spontaaniin alkusyntyyn liittyvät spekulaatiot ovat nykyäänkin yleisiä ja niitä vaivaa sama todisteiden puute ja se, ettei yhteisö halua asettaa spekulaatioitaan kovan ja julkisen itsekritiikin alle.

Evoluutioteorian isänä pidetään yleisesti Charles Darwinia, joka esitteli darvinismina tunnetun kehitysteoriansa vuonna 1859 kirjassaan Lajien synty. Darwinin ajatuksen mukaan yhteisen polveutumisen edellyttämät biodiversiteetin muutokset olisivat aikojen saatossa syntyneet periytyvän pienen muuntelun ja luonnollisen valinnan kautta.

Empiirinen näyttö

Evoluutioteorian ennusteet

Siinä määrin missä evoluutio on satunnaisprosessi ja evoluutiolla ei ole suuntaa, evoluutioteoria ei ennusta mitään hyvin. Toisaalta tarkan tiedon yleensä puuttuessa eri ratkaisujen elinkelpoisuudesta voidaan melko vapaasti keksiä tarinoita ja jälkikäteen havainnot on usein helppo selittää. Koska evoluutioteoria ennustaa kaiken, se ei ennusta mitään hyvin. Vaikka useiden tieteen löydösten kerrotaankin löytyneen evoluutioteorian ohjaamina, näihin läpimurtoihin johtaneet tutkijat eivät ole pitäneet evoluutioteoriaa merkittävänä vaikuttimena, vaan uskovat että olisivat tehneet samat kokeet myös ilman sitä.5

Tieteen ihanteiden mukaan malleja tulee testata yhä uudestaan uusia havaintoja vasten, jolloin alkuperäiset havainnot saavat vahvistusta tai ne kumoutuvat. Tieteen ihanteiden vastaisesti itse evoluutioteoriaa ei kuitenkaan juurikaan kyseenalaisteta. Useimmat tutkijat ovat valmiita kyseenalaistamaan vain sen miten evoluutioteoria toimii, ei sitä, onko ohjaamaton kehitysoppi ylipäätään totta. Eli darvinismin olennaisinta väitettä siitä, että ohjaamattomat mutaatiot ja luonnonvalinta pystyvät tuottamaan koko eliömaailman valtavan monimutkaisuuden, ei siis olla valmiita kyseenalaistamaan. Menneisyyden evoluutiota ei voida tutkia kokeellisesti, mutta nykyistä voidaan, ja epäsuorien todisteiden avulla evoluutioteorian esittämien historiaa koskevien väitteiden uskottavuutta voidaan arvioida. Virusten, loisten, bakteerien ja banaanikärpästen populaatioiden koko ja sukupolvien määrä on valtavan paljon esimerkiksi nisäkäslajeja suurempi. Näillä tehtyjen kokeiden perusteella satunnaiset mutaatiot ja luonnonvalinta pystyvät tuottamaan vain hyvin vähäisiä tuloksia, eivät elämän tarvitsemiä suuria rakenteellisia muutoksia.

Kambrikauden jänis?

Usein väitetään, että mikäli esimerkiksi kani löytyisi vanhimmista kivikerrostumista, evoluutioteoria olisi todistettu vääräksi. Toteutuessaan tällainen löytö sitten falsifioisi polveutumiopin, ja koska se on välttämätön osa evoluutioteoriaa, se falsifioisi myös evoluutioteorian. Tämä olisi kuitenkin huono falsifikaatiokriteeri, koska se falsifioisi samalla myös ohjatun polveutumisopin, joka on eräs evoluutioteorian merkittävistä vaihtoehdoista. Falsifikaatiokriteerin tulisi siis olla sellainen, että se riittäisi kumoamaan kyseisen teorian, muttei kumoaisi sen kilpailijoita. Muussa tapauksessa tätä kriteeriä voisi käyttää falsifikaatiokeinona ainoastaan väitteelle, jonka mukaan kanit ovat syntyneet myöhemmin kuin nämä vanhat kerrostumat. Käytännössä tämä kriteeri asettaa evoluutioteorian nollahypoteesiksi nuoren maan luomisopin, ja antaa ymmärtää että darvinistinen evoluutioteoria on paras selitys niin kauan, kuin nuoren maan teoria ei saa tukea. Kun väitetään että kambrikauden kani olisi darvinistiselle evoluutioteorialle sopiva falsifioimiskriteeri, sorrutaan itseasiassa väärään vastakkainasetteluun, eikä kriteeri siksi ole todellisuudessa pätevä.

Ei ole kuitenkaan edes täysin selvää, että tällainen löytö falsifioisi polveutumisoppia, sillä "väärästä" kerrostumasta löytyneet fossiilit on perinteisesti selitetty erilaisilla ad hoc -hypoteeseilla. Mikäli kaneja olisi löydetty alemmista kerrostumista, kyseisen kerroksen oletettu ikä kyseenalaistettaisiin, koska "tiedettäisiin" ettei kaneja ole elänyt niin vanhoissa kerrostumissa. Sitten todettaisiin radioaktiivisten mittausten olleen kontaminaation takia viallisia ja turvauduttaisiin johtofossiilimenetelmään. Toisin sanoen määritettäisiin kerroksen ikä kanin perusteella, eikä kanin ikää kerroksen perusteella. Vaihtoehtoisesti nisäkkäät olisi mahdollista määritellä aiemmin luultua varhaisemmaksi eliöryhmäksi ja niiden paikka elämän oletetussa sukupuussa olisi lähempänä juurta eikä löytö aiheuttaisi enää ongelmia teorialle.

Fossiiliaineiston jatkuvuus

Voidaan myös todeta, että evoluutioteoria ennustaisi jatkuvaa fossiiliaineistoa, suunnittelu taas hyppäyksellistä. Fossiiliaineisto on hyppäyksellinen,6, 7 ja tämän takia paleontologit toivat evoluutioteoriaan punktualismin, eli jaksottaisten tasapainojen mallin. Punktualismin mukaan populaatiot pysyvät pitkään muuttumattomina, ja muutokset tapahtuvat nopeasti pienissä populaatioissa, joiden fossiloituminen on epätodennäköistä. On yleensä harvinaista löytää katkeamaton fossiilien sarja, josta näkisi kantalajin muuttuvan vähittäin toiseksi lajiksi. Vain murto-osa kaikista maapallolla eläneistä eliöistä on fossiloitunut. Moni kerrostuma sijaitsi alueella, joka huuhtoutui tai tuhoutui mannerlaattojen liikkuessa. Kerrostumat taittuivat, litistyivät tai muuttivat muotoaan tuhoten fossiiliaineiston, lisäksi maan päälle ulottuu nykyisin vain murto-osa fossiileja sisältävistä kerrostumista. Aineiston katsotaan olevan riittävän laaja jotta voidaan todeta että aineiston yleiset piirteet ovat nopea ilmaantuminen ja lajien vakaus. Tämä ei vastaa evoluutioteorian alkuperäistä ennustetta. Evoluutioteorian pohjalta on tehty useita vääriä ennusteita, mutta teorian ennusteet ovat riittävästi muunneltavissa, joten vääriä ennusteita ei nähdä ongelmallisiksi.8


Monimutkainen pienillä muutoksilla selittymätön rakenne?

Voidaan kuitenkin todeta, että evoluutioteorian ennuste on alhainen rakenteille, jotka vaativat useita muutoksia ennenkuin rakenne antaa valintaedun. Tätä periaatetta käytetään evoluutioteorian sisällä pohdittaessa mikä kehityspolku olisi uskottavin ja sitä pitäisi voida käyttää pohdittaessa onko itse evoluutioteoria uskottava. Suunnittelun ennuste on korkealla usean osan systeemeille koska suunnittelijat näkevät ennalta mitä osia tiettyyn toimintoon tarvitaan. Charles Darwin esitti tämän kriteerin 1859 kirjassaan Lajien synty:

Jos voitaisiin osoittaa yksikin sellainen elin, joka ei olisi voinut kehittyä useiden pienten hyödyllisten muutosten kautta, minun teoriani romahtaisi täydellisesti.

– Charles Darwin, Lajien synty (1859)9

On kuitenkin käytännössä mahdotonta osoittaa, että jonkin rakenteen syntyminen olisi teoreettisesti täysin mahdotonta, ainakin jos ollaan valmiita hyväksymään mielivaltaisen epätodennäköisiä tapahtumia. Sen sijaan, että pyrittäisiin osoittamaan, että jonkin rakenteen syntyminen darvinistisen mekanismin kautta on loogisesti mahdotonta, onkin aiheellista tutkia, onko kyseisen rakenteen syntyminen darvinistisella mekanismilla biologisesti mielekästä. Tällaisten selitysten puutetta ei kuitenkaan nykyään pidetä ongelmana teorialle, vaan ainoastaan teorian kyseenalaistajalle: vaikka et ymmärräkään miten rakenne olisi kehittynyt, se ei tarkoita ettei se olisi kehittynyt.

Evoluutioteorian asema tiedeyhteisössä

Valtaosa tiedemiehistä pitää evoluutioteoriaa hyvänä luonnontieteellisenä mallina. Toisaalta voidaan todeta, että useimmat heistä eivät ole tutustuneet teoriaa kritisoivaan aineistoon.10 Evoluutioteorialla on biologiassa monopoliasema, eikä sen kritiikkiä juurikaan sallita akateemisessa ympäristössä. Tilanne on harvinaisen epätieteellinen.

Biologiassa, kuten tieteessä yleensä, ei ole täysin varmaksi todistettuja asioita. Kuitenkin useat evoluutioteorian puolustajat käyttäytyvät kuten teoria olisi absoluuttisesti todistettu. Tosiasiassa on olemassa yllättävän vähän näyttöä siitä, että mutaatio ja luonnonvalinta saisivat aikaan väitettyjä ja olennaisia suuria muutoksia, esimerkiksi uusia rakenteita tai uusia biokemiallisia systeemejä.

Evoluutioteorian todisteet

Perinnöllisen muuntelun todisteet

Rajallisesta muuntelusta todistavia asioita ovat muun muassa eliöiden perimään syntyvät mutaatiot, lajiutumishavainnot, hyödyllisten mutaatioiden yleistyminen tai katoaminen ja bakteeripopulaatioiden nopea vastustuskyvyn ilmaantuminen. Näitä ilmiöitä ei kuitenkaan käsitellä tässä artikkelissa, koska nämä havainnot kertovat vain muuntelusta eivätkä todista uusdarvinismin pääväittämää siitä miten eliöt ovat syntyneet.

Polveutumisopin todisteet

Polveutumisopin todisteena pidetään mm. eliöiden yhteinen DNA:lle perustuva koodausjärjestelmää, universaaliksi väitettyä geneettistä koodia, rakenteellisia ja geneettisiä homologioita, surkastuneita elimiä, fossiiliaineiston johdonmukaista geologista kerroksellisuutta ja sen rakenteellista kehitystä. Näitä todisteita on käsitelty omassa artikkelissaan.

Muuntelumekanismien riittävyyden todisteet

Muuntelumekanismit ovat evoluutioteorian mukaan riittäviä selittämään biodiversiteetin synty. Tämä on evoluutioteorian ydinväite ja tälle väitteelle olisi syytä tarjota todisteita, jotta evoluutioteoriaa voisi pitää uskottavana.

Johtopäätökset evoluutioteorian todisteista

Populaarissa kontekstissa evoluutioteoria esitetään ehdottoman varmana faktana, jota kaikki havaintomme biologiassa tukevat. Tosiasiassa evoluutioteorian puolesta esitetyt todisteet on vahvasti kyseenalaistettu tai ne todistavat vain pienestä muuntelusta. Tiedeyhteisön sisällä käydään paljon kriittistä keskustelua useista evoluutioteorian osa-alueista, ja sille onkin löydettävissä useita luonnontieteellisiä vastaväitteitä. Julkisuudessa tutkijoilla on kuitenkin harvoin varaa olla toisinajattelija. Kun tutkijat kilpailevat rahoituksesta, maineesta ja viroista, kynnys tunnustaa julkisuudessa epäilyksiä Darwinin teorian paikkansapitävyydestä nousee. Kirjassa Evoluutio – kriittinen analyysi todetaan oivaltavasti

Elämän alkuperä ja historia ovat ainutkertaisia menneisyyden tapahtumia. On ilmeistä, että maailmankatsomukselliset näkemykset vaikuttavat niitä koskevaan tutkimukseen. Jotta erilaisten alkua koskevien mallien merkitystä voisi arvioida, on välttämätöntä erottaa toisistaan objektiiviset tulokset, teoreettiset tulkinnat ja maailmankatsomukselliset ennakko-oletukset.10

Evoluutioteorian ongelmat

Alla on esitelty joitain todisteita, jotka tekevät evoluutioteoriaan uskomisen vaikeaksi, ellei ole valmiiksi sitoutunut teorian totuuteen joko luonnollisiin syihin sitoutumisen tai epätieteellisen tiedeyhteisöön kohdistuvan auktoriteettiuskon takia. Evoluutioteorian vastaisia todisteita on käsitelty myös sivulla Evoluutioteorian vastaiset argumentit.

Evoluution raja

Koska luonnollisiin syihin sitoutunut tieteenfilosofia ja ateistien maailmankatsomus on vaatinut jotain luonnollista selitystä eliömaailmalle, evoluutioteorian on oletettu pystyvän tuottamaan eliömaailmassa havaitut käsittämättömän monimutkaiset rakenteet. Asia on siis nimenomaan vain oletettu, eikä ole pidetty tarpeellisena yrittääkään todistaa väitettä empiirisesti.

The Edge of Evolution -kirjassa biokemian professori Michael Behe käsittelee malarian, HI-viruksen ja paikallisen ihmisväestön genomin havaittuja mutaatioita ja luonnonvalintaa. Koska näissä tapauksissa valintaedut ovat erityisen mittavia sekä HI-virus- ja malarialoispopulaatiot suuria ja nopeasti mutatoituvia, tämä on parhainta käytettävissä olevaa todistusaineistoa mutaation ja luonnonvalinnan kyvystä ja sen rajoista. Tarkastellaan siis suoria havaintoja evoluutioteorian kyvystä tuottaa uusia ratkaisuja eliöille. Havaintomittausten perusteella voidaan todeta, että mitään olennaisesti uutta ei synny. Evoluutiolla on siis selvät rajat, eikä se kykene tuottamaan olennaisesti uutta informaatiota, uusia biokemiallisia systeemejä tai uusia rakenteita.11

Proteiinien evoluution mahdottomuus

Douglas Axe on tehnyt kokeellisen tutkimuksen, jonka mukaan jo 150 aminohapon ketjuista vain yksi 1062:sta voi laskostua vakaaseen biologisesti toimintavalmiiseen muotoon12 13. Tietyn toiminnon saavuttamisen satunnaistodennäköisyys on noin 10-77. Maapallon resursseilla (1050 atomia, enintään 1018 sekuntia, toisaalta enintäänkin vain 1040 solua maapallon historian aikana) ei siis saada aikaan edes yhtä toiminnallista proteiinia puhtaasti sattuman tuloksena. Useimmat solun toiminnot vaativat vähintään kuusi toimivaa proteiinia, joten satunnaistodennäköisyydet ovat tarkastelun tässä vaiheessa jo tähtitieteellisen pieniä. Evoluutioteoria edellyttää lähtökohdakseen satunnaistarkoituksettomasti syntyneen alkusolun. Jo sellaisen vaatimien riittävän pitkien aminohappoketjujenkin satunnaissynty on kuitenkin mahdotonta, ja tämä proteiinitoiminnallisuustarkastelu osoittaa asiaan liittyvän myös valtavia lisäongelmia.

Periaatteessa mahdollisten aminohappoketjujen joukkoa "karttakuvana" tarkasteltaessa osoittautuu siis, että toiminnallisten proteiinien "saarekkeiden" välissä on valtava toimimattomuuden "meri". Periaatteessa olisi silti ajateltavissa, että kahden toimivan saarekkeen välillä olisi pitkä pienin yksittäismuutoksin toisistaan saatavien toimivien proteiinien kehityspolku, joka lisäksi antaisi valintaedun koko mittansa yli. Onko sitten uskottavaa, että kahden näin kaukaisen14 saaren välillä todella olisi haitattomien välivaiheiden polku?15 Nimenomaan luonnontieteille perustavan tärkeä empiirinen näyttö osoittaa, että evoluutioteorian vaatimaa polkua "toimimattomuuden meren" yli ei edes helpoissa tapauksissa16 ole.17

Konvergenssit

Konvergenssi tarkoittaa samankaltaisuutta, joka ei selity yhteisen polveutumisen perusteella. Esimerkiksi silmien ja siipien olisi pitänyt kehittyä lukuisia kertoja toisistaan riippumatta. On siis paljon samankaltaisuuksia, jotka eivät selity yhteisellä polveutumisella, jolloin niiden olisi pitänyt evoluutioteorian mukaan kehittyä eliöiden sopeutuessa yhteiseen ekologiseen lokeroon. Näin ollen samankaltaisuudet, jotka selittyisivät yhteisellä polveutumisella, ovat tosiasiassa vain seurausta todistusaineiston valikoinnista. 18,  19

Fossiiliaineiston hyppäyksellisyys ja vakaus

Evoluutioteorian tueksi esitetään aina välillä parhaimpia esimerkkejä välimuodoista ja kehityssarjoista. Todellisuudessa näistäkin esimerkeistä käytetään vain ne ominaisuudet joiden voidaan katsoa kehittyneet sarjana. Ongelmallisesti sarjaan sopivat ominaisuudet jäävät usein kertomatta ja usein myös rakennettu sarja ei pidä yhtä ajoituksen kanssa. Kaikkein olennaisin ominaisuus fossiiliaineistossa on kuitenkin sen hyppäyksellisyys ja vakaus, eli uudet rakenteet ilmeistyvät yhtäkkiä ja ratkaisut ovat hyvin vakaita ilmestymisen jälkeen, vain pientä muuntelua tapahtuu. Tämä sopii suunnitteluteorian ennusteeseen. Evoluutioteorian suora ennuste on hiljalleen etenevät muutokset, joita siis ei makrotasolla fossiiliaineistossa havaita.6, 20

Usean osan systeemit

Evoluutiomekanismin hitaus

Evoluution tulisi edetä yksi pieni mutaatio kerrallaan. Koska tyypillisesti hyödyllisetkin mutaatiota antavat vain pienen edun pitkälti satunnaisessa eloonjäämiskilpailussa, hyödyllistenkin mutaatioiden kertyminen populaatioon on hidasta. Tämä on erityisen hidasta, mikäli välivaihe on hiukankin haitallinen. Esimerkiksi kahden tietyn mutaation kertyminen ihmisen perimään kestää 100 miljoonaa vuotta mikäli ensimmäinen mutaatio aiheuttaa 5% haitan, mikä on anteliasta evoluutiolle. Tämä vauhti ei yksinkertaisesti riitä.21

DNA-koodin optimaalisuus

On osoitettu, että DNA:n koodausjärjestelmä on erittäin lähellä optimia. Evoluutioteorian mukaan tämä olisi vain sattumaa koska koodin on käytännössä mahdotonta muuttua pienin muutoksin sillä koko koodatun informaation merkitys muuttuisi joka askeleella. Naturalismin mukaan DNA:n koodausjärjestelmä on siis "jäätynyt sattuma".

Haitallisten mutaatioiden määrä

John C. Sanfordin mukaan empiiriset havainnot johtavat eliöiden perimän rappeutumiseen.22 Valitettavasti luonnonvalinta ei kykene edes säilyttämään perimää, kuten Sanford kirjassaan osoittaa. Sanfordin argumentti on monitahoinen, allaolevista tuloksista useimmat ovat kehitysopille kohtalokkaita yksistäänkin:

  1. Suurin osa mutaatioista on melkein neutraaleja, eli ne ovat niin vähän haitallisia, että luonnonvalinta ei kykene valitsemaan niitä pois normaalin kohinan ja genettisen ajautumisen takia. Tälläiset haitalliset mutaatiot kasautuvat perimään sukupolvi sukupolvelta.
  2. Vain alle joka miljoonas mutaatio on valintapaineen kannalta edullinen ja nämäkin perustuvat yleensä informaation tuhoutumiselle. Esimerkiksi antibioottiresistenssi voidaan saavuttaa kun antibiootin käyttämä bakteerin aineenvaihduntakoneiston osa rikkoutuu. (Tietokoneeseesi tulee vähemmän viruksia kun internet-yhteys on rikki.) Lisäksi jo geneettisen ajautumisen takia vain alle tuhannesosa hyödyllisistä mutaatioista pääsee vallalle populaatiossa.
  3. Mutaationopeus ihmisessä on 200-6000 mutaatiota per henkilö per sukupolvi. Populaatiogeneettisten laskujen perusteella tiedetään että luonnonvalinta voi valita pois maksimissaan 0.5 mutaatiota per henkilö per sukupolvi. Ihmisen perimä siis rappeutuu, eikä luonnonvalinta ehdi valita virheitä pois.
  4. Mitokondrio-mutaatiot muodostavat vastaavanlaisen ongelman.
  5. Eliöt lisääntyvät ja selviytyvät pitkälti muiden syiden kuin geneettisten etujen perusteella. Ravinto, kasvatus ja sattuma vaikuttavat selviytymiseen ja lisääntymiseen paljon enemmän kuin pienet genettiset edut. Luonnonvalinta on siis kuin prinsessa joka nukkuu monen patjan päällä ja yrittää tuntea patjan alla olevat herneet eli geneettiset virheet. Tästä syystä luonnonvalinta on paljon tehottomampi kuin yleensä oletetaan.
  6. Kun yhtä edullista mutaatiota yritetään valita, sen ohessa joudutaan valitsemaan jatkoon useita haitallisia mutaatioita (Muller’s ratchet).



Lähteet

  1. ^ Vain ei-satunnaisuus voidaan osoittaa. Lisäksi satunnaisuus käsitteenä on kyseenalainen. Yleensä satunnaisuus tarkoittaa sitä, että emme tunne taustasyitä riittävän tarkasti. Esimerkiksi nopanheitossa tulos voitaisiin laskea tarkasti, jos heitto ja ympäristö tunnetaan tarkasti. Mahdollisesti kvanttitason satunnaisuus on tästä poikkeavaa satunnaisuutta.
  2. ^ M. Behe: The Edge of Evolution. Free Press, 1 edition (June 5, 2007). ISBN: 978-074329620.
  3. ^ Joitakuita uskalikkoja kuitenkin on olemassa: http://www.dissentfromdarwin.org.
  4. ^ Tilanne on verrattavissa tähtitieteen kehitystä pitkään rajoittaneeseen filosofisluontoiseen vaatimukseen, jonka mukaan vain ympyräliikkeeseen vetoavat mallit voisivat tulla kysymykseen taivaankappaleiden käyttäytymisen tieteellisessä selittämisessä.
  5. ^ "I recently asked more than 70 eminent researchers if they would have done their work differently if they had thought Darwin's theory was wrong. The responses were all the same: No. -- I even queried biologists working in areas where one would expect the Darwinian paradigm to have most benefited research, such as the emergence of resistance to antibiotics and pesticides. Here, as elsewhere, I found that Darwin's theory had provided no discernible guidance, but was brought in, after the breakthroughs, as an interesting narrative gloss." (http://www.the-scientist.com/2005/08/29/10/1/)
  6. > 6,0 6,1 "NATURAL DISCONTINUITIES AND THE FOSSIL RECORD" . Viitattu 2017-04-16. 
  7. ^ Hunt G (November 2007). "The relative importance of directional change, random walks, and stasis in the evolution of fossil lineages". Proc. Natl. Acad. Sci. U.S.A. 104 (47): 18404–8. doi:10.1073/pnas.0704088104. PMID 18003931. Viitattu 2010-02-08. 
  8. ^ DarwinsPredictions Viitattu 15.7.2020.
  9. ^ "If it could be demonstrated that any complex organ existed, which could not possibly have been formed by numerous, successive, slight modifications, my theory would absolutely break down. But I can find out no such case." (http://darwin-online.org.uk/content/frameset?viewtype=text&itemID=F373&pageseq=205 187–190)
  10. > 10,0 10,1 Siegfried Scherer, Reinhard Junker:  Evoluutio – kriittinen analyysi. Datakirjat, 2000. 951-98558-0-7.
  11. ^ http://www.intelligentdesign.fi/2009/03/14/evoluution-rajat-vahvistuvat/
  12. ^ D. Axe, Journal of Molecular Biology, Volume 341
  13. ^ http://bio-complexity.org/ojs/index.php/main/article/view/BIO-C.2010.1
  14. ^ siis rakenteeltaan paljon toisistaan poikkeavia proteiineja edustavan
  15. ^ Koska evoluutioteoria vetoaa naturalistiseen perususkomukseen "luonnollisen maailman" täysin tarkoituksettomasta alkuperästä eikä tältä pohjalta ole mitään syytä olettaa mahdollisten aminohappoketjujen toiminnallisuuksille mitään laaja-alaisia järjestyneitä rakenteita, toiminnallisuuden äärimmäisen harvinaisuuden huomioon ottaen tällaisen ehyen polun mahdollinen olemassaolo itse asiassa viittaisi jo sinänsä aminohappoketjuominaisuustason etukäteissuunnitteluun, siis siihen, että mahdollisten aminohappoketjujen toiminnallisuudet olisi jotenkin esiviritetty eli varta vasten "sijoiteltu sopivasti" myöhemmän uusdarvinistisen evoluution mahdollistamiseksi (samaan tapaan kuin evoluutioalgoritmien toimintaympäristöjä on etukäteen huolellisesti rukattava, jotta ajettavat algoritmit pystyisivät toimimaan halutusti).
  16. ^ http://bio-complexity.org/ojs/index.php/main/article/view/BIO-C.2011.1
  17. ^ Tämä tulos viittaa siihen, että teistisen evolutionismin mukainen ajatus, että "Jumala käytti menetelmänään evoluutiota", ei ole siitäkään syystä uskottava, että koko "menetelmä" ei pitkienkään aikojen kuluessa itse asiassa olisi toiminut: "Laita 'evoluutio' asialle, mene itse perässä!"
  18. ^ Conway Morris, S. (2003). Life's solution: inevitable humans in a lonely universe. Cambridge, UK: Cambridge University Press. ISBN 0-521-82704-3. 
  19. ^ http://www.reasons.org/evolution/convergence, ehkä nykyään (15.7.2020): https://reasons.org/explore/publications/facts-for-faith/read/facts-for-faith/2000/09/30/convergence-evidence-for-a-single-creator
  20. ^ http://www.darwinsdilemma.org/
  21. ^ www.biologicinstitute.org/post/19308937461/bold-biology-for-2009, viitattu 16.4.2017
  22. ^ Sanford, John A. (2005). Genetic Entropy & the Mystery of the Genome. Ivan Press. ISBN 1-59919-002-8. 

Katso myös

ApologetiikkaWiki

Kirjallisuutta

  • Scherer, Siegfied: Evoluutio - kriittinen analyysi. Suomentanut Matti Leisola.
  • Gould, Stephen Jay: Ihmeellinen elämä: Burgessin esiintymä ja historian kulku. Helsinki: Art House, 1991.
  • Mayr, Ernst: Evoluutio. Porvoo: WSOY, 2003.

Internet

Evoluutioteoriaan kriittisesti suhtautuvat

Evoluutioteoriaa puolustavat

Noudettu kohteesta ”https://apowiki.fi/index.php?title=Evoluutioteoria&oldid=12640”