Ero sivun ”Epätäydellinen suunnittelu (argumentti)” versioiden välillä

ApoWikistä
(→‎Ihmisen silmä: Lähdeviite sun muuta skägää)
(→‎Internet: poistettu vanhentunut linkki)
 
(76 välissä olevaa versiota 6 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
Useat biologit katsovat ettei [[suunnitteluteoria|suunnitteluteorian]] puolesta voida esittää empiiristä näyttöä, he kuitenkin samalla katsovat että biologiassa havaitut epätäydelliset rakenteet tarjoavat empiiristä näyttöä suunnittelua vastaan. Tämän näkökannan mukaan meidän ei tulisi havaita epätäydellisiä rakenteita mikäli ne olisivat älykkäästi suunnitteltuja. Suunnitteluteorian perusteella ei kuitenkaan pyritä todistamaan suunnittelijan älykkyyden tasoa. Voimme suunnitteluteorian perusteella todeta suunnittelijan olevan älyllinen. Argumentti on siinä mielessä kestämätön, että vaikka olettaisimme eliöiden olevan epätäydellisesti suunniteltuja, niin epätäydellisestikin suunnitellut asiat ovat suunniteltuja. Näkökantaa voidaan kuitenkin pitää merkittävänä, mikäli sitä sovelletaan täydellisen älyn omaavaan suunnittelijaan, kuten kristinuskon [[Jumala]]an. Ollakseen johdonmukainen, sen looginen seuraus on, että mikäli rakenteiden epäoptimaalisuus tarjoaa näyttöä täydellisen älykästä suunnittelijaa vastaan, vastaavasti optimaalisuus tarjoaa näyttöä täydellisen älykkään suunnittelijan puolesta. Tämä viitekehys siis itseasiassa tarjoaa empiirisen keinon verifioida [[teleologinen argumentti]].  
<div style="margin-left: auto;margin-right: auto;width:auto;height:auto;background-color: #faecc8; border:solid 1px #fad67d; padding-left:5px; padding-right:5px; padding-top:5px; padding-bottom:5px;"><div style="margin-left:1.5em">Useat biologit antavat ymmärtää, ettei [[suunnitteluteoria]]n ''puolesta'' voida esittää mitään [[AW:S#empiirinen|empiiristä]] näyttöä, mutta voivat jopa samaan hengenvetoon todeta, että biologiassa havaitut epätäydelliset rakenteet tarjoavat suoranaista empiiristä näyttöä suunnittelua ''vastaan''. Epätäydellisiksi havaitut rakenteet eivät tämän näkemyksen mukaan voi olla suunniteltuja.<br />Suunnitteluteoria ei kuitenkaan ennusta suunnittelijan älykkyyden vähimmäistasoa vaan tyytyy paljon vaatimattomampaan väitteeseen: kaikki nykyään tiedossa olevat seikat huomioon ottaen monien luonnontieteellisten tutkimuskohteiden parhaana alkuperäselityksenä on pidettävä ''todellisen'' (siis ''ylipäänsä'' älyllisen ja tarkoitushakuisen) suunnittelijan toimintaa.
</div></div>


Väite eliöissä havaitusta epätäydellisistä rakenteista on kyseenalaista. Monien epäoptimaalisiksi väitettyjen rakenteiden on kuitenkin tutkimuksen myötä havaittu olevan parempia kuin ehdotettujen vaihtoehtojen. Mikäli jokin biologinen kokonaisuus todellakin toimii huonosti, vähemmän optimaalisesti kuin ehdotettu vaihtoehto, olisi tietenkin loogista päätellä että joko (1) suunnittelija ei ilmeisesti ole järin fiksu, (2) suunnittelija ei ole jostain syystä tahtonut suunnitella optimaalista rakennetta, (3) kyseinen rakenne ei ole enää niin optimaalinen kuin se oli suunniteltaessa tai (4) kyseisellä rakenteella ei ole suunnittelijaa.
{{multiple image
| footer = Kaksi hyvin erilaista autoa: itäsaksalainen '''Trabant 601''' ja '''Mercedes-Benz C 250'''. Trabant on ominaisuuksiltaan paljon Mersua vaatimattomampi – siiskö pelkkä tarkoituksettomien luonnonprosessien satunnainen sivutuote?<br />Todelliset suunnittelijat toimivat aina erinäisten resurssireunaehtojen puitteissa ja joutuvat siksi tekemään optimointitavoitteidensa suhteen moniakin ''kompromisseja''. Siksi eri vaihtoehtoja ei pidäkään arvioida niiden "absoluuttisen parhaimmuuden" vaan ''tilannekohtaisen toteutuskelpoisuuden'' perusteella. – Vaikka loistoautoja olisi voitu suunnitella itäsaksalaisellakin insinööritaidolla, niille ei silti olisi ollut sen enempää laatuvaatimukset täyttäviä tuotantolaitoksia kuin ostovoimaisia kotimarkkinoitakaan. Kaikessa epätäydellisyydessäänkin Trabantin suunnittelu osoittaa siis omassa kontekstissaan itse asiassa paljon ''suurempaa tilanneälyä'' kuin epärealistista "optimaalisuutta" tavoitellut loistoautosuunnittelu olisi osoittanut.
| image1 = Trabant601.jpg
| width1    = {{#expr: (130 * 640 / 405) round 0}}
| alt1 = Trabant 601
| caption1 = Trabant 601
| image2 = Mercedes-Benz_C_250_CDI_BlueEFFICIENCY_Coupé_Edition_1_(C_204)_–_Frontansicht,_2._Juli_2011,_Düsseldorf.jpg
| width2    = {{#expr: (130 * 3600 / 2118 ) round 0}}
| alt2 = Red cartouche
| caption2 = Mercedes-Benz C 250 CDI
}}


Formaalista näkökulmasta epätäydellisen suunnittelun argumentti edellyttää kahta [[AW:S#premissi|premissiä]], joista seuraa johtopäätös.
'''Epätäydellinen suunnittelu''' on argumentti, jonka mukaan biologisten rakenteiden epätäydellisyys todistaa, ettei näillä rakenteilla ole suunnittelijaa, vaan ne ovat päämäärättömien prosessien seurausta.


#Premissi1: älyllinen suunnittelija suunnittelisi ainoastaan täydellisiä asioita
Epätäydellinen suunnittelu on argumenttina siinä mielessä kestämätön, että vaikka olettaisimme eliöiden olevan epätäydellisesti suunniteltuja, niin epätäydellisestikin suunnitellut asiat ovat suunniteltuja (mm. [[wp:BMW M3|BMW M3]]). Epätäydellisiä rakenteita voidaan kuitenkin pitää jonkinlaisena argumenttina ''älykkyydeltään täydellisen'' suunnittelijan olemassaoloa vastaan; tällöinkin argumentti sisältää oletuksen, että suunnittelija käyttää kaiken [[AW:S#potentiaali|potentiaalinsa]] suunnitteluun. Mikäli rakenteiden epäoptimaalisuus tarjoaa näyttöä täydellisen älykästä suunnittelijaa vastaan, vastaavasti optimaalisuus tarjoaa näyttöä älykkyydeltään täydellisen suunnittelijan puolesta. Tämä viitekehys siis itse asiassa tarjoaa empiirisen keinon [[AW:S#verifioida|verifioida]] [[teleologinen argumentti]].  
#Premissi2: suunnittelijan suunnittelemiksi väitetyt kohteet ovat epätäydellisiä.
# Johtopäätös: suunnittelijaa ei ole.


== Argumentin kritiikki ==
= Argumentin looginen muoto =
Ensinnäkin logiikan perusteella voimme todeta, että johtopäätös on oikea suhteessa premisseihin, eli jos premissit ovat totta, myös johtopäätös on tosi. Molemmat premissit voidaan kuitenkin helposti kyseenalaistaa. Ensimmäinen premissi on aivan ilmeisesti väärä, sillä tiedetään lukemattomia tapauksia, joissa insinööri on suunnitellut epätäydellisen kohteen. Jos kohde on epätäydellinen, (1) suunnittelija ei ole taitava suunnittelija, (2) suunnittelija ei ole tehnyt täydellistä suoritusta, tai (3) suunnittelijaa ei ole. Tämä kolmas vaihtoehto ei ole siis ainoa mahdollinen johtopäätös. Argumentin johtopäätös on siis vedetty erittäin kyseenalaisesta premissistä. Ensimmäistä premissiä voidaan kuitenkin pitää jossain määrin perusteltuna, jos kyseessä ei ole mikä tahansa älyllinen suunnittelija, vaan täydellinen suunnittelija, kuten kristinuskon [[Jumala]].


#Premissi1: täydellisen älyn omaava suunnittelija suunnittelisi ainoastaan täydellisiä asioita
Formaalista näkökulmasta epätäydellisen suunnittelun argumentti edellyttää kahta [[AW:S#premissi|premissiä]], joista seuraa johtopäätös:
#Premissi2: suunnittelijan suunnittelemiksi väitetyt kohteet ovat epätäydellisiä.
#Johtopäätös: täydellisen älykäs suunnittelija ei ole suunnitellut väitettyjä kohteita.


Kuitenkin ensimmäinen premissi on edelleen kyseenalaistettavissa. Ei ole loogisesti välttämätöntä, että edes täydellisen älykäs suunnittelija suunnittelisi ainoastaan täydellisiä asioita. Jos olisi olemassa ainoastaan yhdenlainen täydellisyyden mittari, niin täydellinen suunnittelija ei voisi suunnitella muita kuin yhdenlaisen kokonaisuuden, koska kaikki muut vaihtoehdot olisivat epätäydellisiä. Suunnittelijoilla on kuitenkin [[vapaa tahto]], joten täydellinenkin suunnittelija voisi päättää suunnitella muita kuin täydellisiä asioita.
# Älyllinen suunnittelija suunnittelisi ainoastaan täydellisiä asioita. (I [[AW:S#premissi|premissi]])
# Älyllisesti suunnitelluiksi väitetyt kohteet ovat epätäydellisiä. (II premissi)
# Suunnitelluiksi väitetyillä kohteilla ei ole älyllistä suunnittelijaa. (johtopäätös)


Lisäksi täydellisyys on erittäin vaikeasti määriteltävä termi. Näin ollen olisi hyvin vaikeaa todeta premissejä yksiselitteisesti oikeaksi. Toisen premissin mukaan jotkin rakenteet ovat epätäydellisesti suunniteltuja, mutta tämäkin voidaan helposti kyseenalaistaa.
Ensinnäkin logiikan perusteella voimme todeta, että johtopäätös on oikea suhteessa premisseihin, eli jos premissit ovat totta, myös johtopäätös on tosi.


=== Täydellisyyden määrittelemisen ongelma ===
Molemmat premissit voidaan kuitenkin helposti kyseenalaistaa. Sitä paitsi tämän argumentin lähtökohtana oleva (epä)täydellisyyskäsite on jo itsessään ongelmallinen.


Täydellisyyden määritteleminen on sikäli ongelmallista, että yleensä suunniteltavassa asiassa on useita toisiinsa vaikuttavia tekijöitä, joiden suhteen eliö voi olla täydellinen. Ydinasetta voitaisiin pitää täydellisenä massatuhovälineenä, mutta se ei silti olisi täydellinen instrumentti kirurgisiin tarkoituksiin. Täydellisyys määrittyy suhteessa tarkoitukseen. Jos taas kohteen pitäisi olla täydellinen kaikilla mahdollisilla mittareilla, tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että suunnittelija voisi suunnitella ainoastaan Jumalan. Jos siis kyseinen suunnittelija olisi Jumala, hän voisi tuottaa ainoastaan kopioita itsestään, mikä ei olisi mielekästä, vaan olisi selvästikin ristiriidassa vapaan tahdon ja [[Jumalan kaikkivaltius|kaikkivoipuuden]] kanssa. Jos taas kyseinen suunnittelija ei olisi Jumala, suunnittelija voisi olla riittävän älykäs keksimään ajatuksen Jumalasta, mutta ei olisi kykeneväinen tuottamaan Jumalaa, koska voidakseen syntyä, Jumalan olisi oltava ensin olematta, mikä taas olisi mahdollista ainoastaan jos Jumala olisi [[AW:S#kontingentti|kontingentti]]. Välttämättömyys on kuitenkin täydellisempää kuin kontingenssi, joten Jumala voisi olla olemassa ainoastaan välttämättömänä (ks. [[Ontologinen argumentti]]).
= Argumentin kritiikki =
 
== Täydellisyyden määrittelemisen ongelmallisuus ==
 
Täydellisyyden määritteleminen on sikäli ongelmallista, että yleensä suunniteltavassa asiassa on useita toisiinsa vaikuttavia tekijöitä, joiden suhteen eliö voi olla täydellinen. Ydinasetta voitaisiin pitää täydellisenä massatuhovälineenä, mutta se ei silti olisi täydellinen instrumentti kirurgisiin tarkoituksiin. Täydellisyys määrittyy suhteessa tarkoitukseen.<ref>Tätä mieltä on mm. Behe: {{Kirjaviite | Tekijä = Kojonen, Rope | Nimeke = Kertooko luonnon järjestys suunnittelusta? | Julkaisija = Helsingin Yliopisto | Vuosi = 2008 | Kappale = Paleyn kelloseppä ja Behen suunnittelija | Sivu = 47| Selite = Michael Behe älykkään suunnittelun ajatuksen puolustajana | Tunniste = }} (''Käsitys täydellisyydestä on hänen mukaansa aina riippuvainen siitä, mitä päämäärää varten jokin asia on suunniteltu.'')</ref> Jos taas kohteen pitäisi olla täydellinen kaikilla mahdollisilla mittareilla, tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että suunnittelija voisi suunnitella ainoastaan omnipotentin suunnittelijan. Jos siis kyseinen suunnittelija olisi omnipotentti, hän voisi tuottaa ainoastaan kopioita itsestään, mikä ei olisi mielekästä, vaan olisi selvästikin ristiriidassa vapaan tahdon ja [[Jumalan kaikkivaltius|kaikkivoipuuden]] kanssa. Jos taas kyseinen suunnittelija ei olisi omnipotentti, suunnittelija voisi olla riittävän älykäs keksimään ajatuksen omnipotentista suunnittelijasta, mutta ei olisi kykeneväinen tuottamaan omnipotenttia suunnittelijaa, koska voidakseen syntyä omnipotentin suunnittelijan olisi oltava ensin olematta, mikä taas olisi mahdollista ainoastaan jos omnipotentti suunnittelija olisi [[AW:S#kontingentti|kontingentti]]. Välttämättömyys on kuitenkin täydellisempää kuin kontingenssi, joten omnipotentti suunnittelija voisi olla olemassa ainoastaan välttämättömänä (ks. [[Ontologinen argumentti]]).


Jos esimerkiksi verrattaisiin kaikkia lentokykyisiä eliöitä lentonopeuden mukaan, insinööri voisi valita voittajan, ja väittää että suunnittelija on tehnyt kaikkien muiden kohdalla virheitä, koska ratkaisut eivät ole yhtä optimaalisia kuin voittajan kohdalla. Tällainen ajattelu yrittää rajoittaa suunnittelijan luovia ratkaisumahdollisuuksia perusteettomasti. Tämän mukaan suunnittelija ei saisi tehdä mitään muita lentäviä eliöitä kuin vaikkapa [[wp:piikkipyrstökiitäjä|piikkipyrstökiitäjiä]]. Perhoset olisivat tämän ajattelun mukaan virheellisesti suunniteltuja, koska niissä käytetyt ratkaisut eivät tarjoa niille samanlaista lentonopeutta kuin kiitäjille. Kuitenkin perhosissa on tiettyjä ominaisuuksia, kuten kauneus, joiden osalta ne ovat optimaalisempia kuin kiitäjät.
Jos esimerkiksi verrattaisiin kaikkia lentokykyisiä eliöitä lentonopeuden mukaan, insinööri voisi valita voittajan, ja väittää että suunnittelija on tehnyt kaikkien muiden kohdalla virheitä, koska ratkaisut eivät ole yhtä optimaalisia kuin voittajan kohdalla. Tällainen ajattelu yrittää rajoittaa suunnittelijan luovia ratkaisumahdollisuuksia perusteettomasti. Tämän mukaan suunnittelija ei saisi tehdä mitään muita lentäviä eliöitä kuin vaikkapa [[wp:piikkipyrstökiitäjä|piikkipyrstökiitäjiä]]. Perhoset olisivat tämän ajattelun mukaan virheellisesti suunniteltuja, koska niissä käytetyt ratkaisut eivät tarjoa niille samanlaista lentonopeutta kuin kiitäjille. Kuitenkin perhosissa on tiettyjä ominaisuuksia, kuten kauneus, joiden osalta ne ovat optimaalisempia kuin kiitäjät.
Rivi 28: Rivi 40:
Jos taas kohteen pitäisi olla kaikkien mitattavissa olevien tekijöiden osalta täydellinen, niin huomataan äkkiä, että osa tekijöistä on keskenään siinä mielessä ristiriitaisia, etteivät ne voi loogisesti olla yhtä aikaa optimaalisia. Ei ole järkevää odottaa suunnittelijan suunnittelevan esimerkiksi sutta, joka on yli 15 m pitkä, kaikkiruokainen, joka tuottaa uuden sukupolven 15 min välein, joka on varustettu titaanipanssarilla ja joka on mahdoton tappaa, sillä ekosysteemi ei kestäisi tällaista eliötä. Suunnittelijalla voi siis olla hyviä syitä jättää eliöt tietyltä osin "epätäydellisiksi".
Jos taas kohteen pitäisi olla kaikkien mitattavissa olevien tekijöiden osalta täydellinen, niin huomataan äkkiä, että osa tekijöistä on keskenään siinä mielessä ristiriitaisia, etteivät ne voi loogisesti olla yhtä aikaa optimaalisia. Ei ole järkevää odottaa suunnittelijan suunnittelevan esimerkiksi sutta, joka on yli 15 m pitkä, kaikkiruokainen, joka tuottaa uuden sukupolven 15 min välein, joka on varustettu titaanipanssarilla ja joka on mahdoton tappaa, sillä ekosysteemi ei kestäisi tällaista eliötä. Suunnittelijalla voi siis olla hyviä syitä jättää eliöt tietyltä osin "epätäydellisiksi".


=== Rappeutuminen ===
== Ensimmäinen premissi: täydellisyystavoite ==
 
=== Yleinen tapaus ===
 
Ensimmäinen premissi on aivan ilmeisesti väärä, sillä tiedetään lukemattomia tapauksia, joissa [http://fi.wikipedia.org/wiki/Citro%C3%ABn_C5 insinööri on suunnitellut epätäydellisen kohteen]. Jos kohde on epätäydellinen, (1) suunnittelija ei ole taitava suunnittelija, (2) suunnittelija ei ole tehnyt täydellistä suoritusta, tai (3) suunnittelijaa ei ole. Tämä kolmas vaihtoehto ei ole siis ainoa mahdollinen johtopäätös.
 
Argumentin johtopäätös on siis rakennettu erittäin kyseenalaisen premissin varaan.
 
=== Erikoistapaus: älykkyydeltään täydellinen suunnittelija ===
 
Ensimmäistä premissiä voidaan kuitenkin pitää jossain määrin perusteltuna, jos kyseessä ei ole mikä tahansa älyllinen suunnittelija, vaan täydellinen suunnittelija, kuten [[Jumala]] useimpien kristillisten tulkintojen mukaan.
 
Tähän erikoistapaukseen rajattu argumentti on esitettävissä seuraavasti:
 
# Älykkyydeltään täydellinen suunnittelija suunnittelisi ainoastaan täydellisiä asioita. (I premissi)
# Suunnitelluiksi väitetyt kohteet ovat epätäydellisiä. (II premissi)
# Älykkyydeltään täydellinen suunnittelija ei ole suunnitellut väitettyjä kohteita. (johtopäätös)
 
Kuitenkin ensimmäinen premissi on edelleen kyseenalaistettavissa. Ei ole loogisesti välttämätöntä, että edes täydellisen älykäs suunnittelija suunnittelisi ainoastaan täydellisiä asioita. Jos olisi olemassa ainoastaan yhdenlainen täydellisyyden mittari, niin täydellinen suunnittelija ei voisi suunnitella muita kuin yhdenlaisen kokonaisuuden, koska kaikki muut vaihtoehdot olisivat epätäydellisiä. Suunnittelijoilla on kuitenkin [[vapaa tahto]],<ref>Muutoin suunnittelija olisi deterministinen ja tarkoitukseton prosessi, ja suunnittelijan käsite olisi täysin merkityksetön.</ref> joten täydellinenkin suunnittelija voisi päättää suunnitella myös epätäydellisiä asioita.


Joistakin rakenteista on selvästi nähtävissä, että ne ovat rappeutuneet alkuperäisestä muodostaan. Tällaisia ovat esimerkiksi sokeiden luolakalojen silmät, tuulisten saarten hyönteiset ja ihmisten viisaudenhampaat. Rappeutuminen selittää joidenkin huonojen rakenteiden olemassaolon, sillä kyseiset rakenteet ovat voineet olla alunperin selvästi parempia.
Täydellisen älykäs suunnittelija saattaisi esimerkiksi tuottaa eliöt [[polveutumisoppi|polveutumisopin]] mukaisen yhteisen polveutumisen kautta, jolloin hän vain tuottaisi välillä ohjattuja täsmämutaatioita, jotka olisivat sattumanvaraisina niin epätodennäköisiä, ettei sellaisia todennäköisesti tapahtuisi lainkaan.<ref>"Random variation doesn't explain the most basic features of biology. It doesn't explain the elegant, sophisticated molecular machinery that undergirds life. To account for that &ndash; and to account for the root and thick branches of the tree of common descent &ndash; multiple coherent genetic mutations are needed. Now that we know what sorts of mutations can happen to DNA, and what random changes can produce, we can begin to do the math to find the edge of evolution with some precision.
What we'll discover is something quite basic, yet heresy to Darwinists: Most mutations that built the great structures of life must have been nonrandom." {{Kirjaviite | Tekijä = Michael J. Behe | Nimeke = The Edge of Evolution | Julkaisija = Free Press | Vuosi = 2007 | Kappale = | Sivu = 83 | Selite = | Tunniste = 0-7432-9620-6 }} </ref> Tällaisella metodilla tapahtuvan suunnittelun lopputuloksessa voisi olla monia pieniä "puutteita", jollaisia ei syntyisi, jos kaikki eliöt tuotettaisiin erikseen.


Joku voisi pitää rappeutumisen mahdollisuutta puutteena, ja väittää että täydellisen älykkään suunnittelijan olisi pitänyt tehdä eliöistä sellaisia, etteivät ne voi rapistua. Tämä tarkoittaisi käytännössä kuitenkin eliöiden muuttumattomuutta, mikä puolestaan aiheuttaisi sen etteivät eliöt voisi sopeutua erilaisiin ympäristöolosuhteisiin. Tällaiset eliöt kuolisivat hyvin helposti sukupuuttoon, mitä voi hyvällä syyllä pitää huonompana vaihtoehtona kuin pientä rappeutumista.
Lisäksi täydellisyys siis on erittäin vaikeasti määriteltävä termi. Näin ollen olisi hyvin vaikeaa todeta premissejä yksiselitteisesti oikeiksi.


== Onko eliöissä epätäydellisesti suunniteltuja rakenteita? ==
Toisen premissin mukaan jotkin eliörakenteet ovat epätäydellisesti suunniteltuja, mutta tämäkin voidaan helposti kyseenalaistaa.
[[wp:ekologia|Eläinekologian]] professori [[wp:Hanna Kokko|Hanna Kokko]] pitää kirjassaan Kutistuva turska ohjaamattoman [[evoluutioteoria]]n todisteena sitä, että on olemassa epätarkkoja ja kehnoja sopeumia. Hänen mukaansa luonnossa olevia epätäydellisiä rakenteita voidaan käyttää todisteena siitä, ettei luonto ole älykkäästi suunniteltu.


===Siemenjohdin===
[[Kuva:DawkinsSokeapiste.jpg|thumb|right|360px|Lääkäri Randolf Nesse demonstroi Dawkinsille sokeanpisteen olemassa olon. Nessen mukaan mm. sokeapiste on osoitus siitä, että silmä on huonosti suunniteltu ja siksi ohjaamattomien evoluutioprosessien tulos. Viimeisimmät tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että [[Selkärankaisten silmä|silmän rakenne on kokonaisuudessaan nerokas]], mikä avaa hedelmällisen tutkimuskentän esimerkiksi parempien kameroiden suunnitteluun.]]
Katja Bargumin ja Hanna Kokon mukaan esimerkiksi tasalämpöisten eläinten naurettavan pitkät siemenjohtimet ovat ohjaamattoman evoluutioteorian todisteita. "''Tällä hetkellä esimerkiksi ihmisen siittiöjohtimet ovat ainakin kolme kertaa pitemmät kuin ne olisivat jos menisivät suoraan kivespusseista penikseen, kiertämättä kymmenen senttimetriä yläpuolella olevia virtsateitä.''"<ref name="Turska">{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Kutistuva turska ja muita evoluution ihmeitä | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 2008 | Kappale = | Sivu = 172-173 | Selite = | Tunniste = ISBN 978-951-0-34020-2 }}</ref>
{{Quotation|Kivestiehyiden silmukka osoittaa evoluution ja kaukonäköisen suunnittelun välisen eron. Kun suunnittelija kykenee hahmottamaan halutun lopputuloksen ja rakentaa piirteen sen mukaan, luonnonvalinta toimii paljon sokeammin. Se valitsee parhaiten menestyvistä tämä hetkisistä ratkaisuista muutaman jatkoon, ja tämä taas rajoittaa tulevien sukupolvien perusratkaisuja. Näin ollen valintatilanteessa voittavat aina lyhyellä aikavälillä hyödylliset piirteet, vaikkeivät nämä olisikaan loppujen lopuksi parhaita ratkaisuja pitkällä tähtäimellä|Bargum & Kokko (2008) | Kutistuva Turska<ref name="Turska" />}}


[[Richard Dawkins]] sanoo saman asian värikkäämmin. Hänen mukaansa siemenjohdin "''tekee naurettavan mutkan virtsanjohtimen takaa''". Hän lisää: "''Jos tämä olisi suunniteltu, kukaan ei voisi vakavissaan kieltää, että suunnittelija on tehnyt vakavan virheen.''" Hän pitää tätä ongelmaa niin vakavana, että se antaa syyn epäillä Luojan olemassaoloa. "''Tällaiset esimerkit varmaan nakertavat niiden kantaa, jotka kaipaavat 'älykästä suunnittelua'''".<ref name="Maailman">{{Kirjaviite | Tekijä = [[Richard Dawkins]] | Nimeke = Maailman hienoin esitys | Julkaisija = Terra Cognita | Vuosi = 2010 | Kappale = | Sivu = 336-337 | Selite = | Tunniste = ISBN 978-952-5697-27-8}}</ref>
== Toinen premissi: toteutusepätäydellisyys ==


Lääkäri [[Pekka Reinikainen]] kyseenalaistaa väitteen, että siemenjohtimet olisivat liian pitkät.
Väitteet eliöissä havaituista epätäydellisistä rakenteista ovat kyseenalaisia. Monien epäoptimaalisiksi väitettyjen rakenteiden on kuitenkin tutkimuksen myötä havaittu olevan parempia kuin ehdotettujen vaihtoehtojen.
{{Quotation | Siemenjohtimet ja niiden päässä olevat kivekset vaeltavat sikiöaikaisesta paikastaan vatsaontelon takaseinän tuntumasta kivespusseihin ja näin menevät virtsanjohtimen yli. Ne eivät voisi kehittyä vatsaontelon etuseinässä sikiöaikana, sillä tämä edellyttäisi epäedullisia verenkierrollisia ratkaisuja. Jos kivekset kiertäisivät virtsatiet ulkokautta, seurauksena voisi olla kaksi yhden kiveksen pussia molempien reisien etupuolella, missä ne olisivat alttiina vammautumiselle ja kuumenemiselle. Kuumeneminen taas haittaisi siittiötuotantoa ja voisi johtaa syöpään. Lenkki virtsanjohtimen yli on välttämätön, koska siemenjohtimien on kuljettava [[wp:eturauhanen|eturauhasen]] kautta, sillä siellä tapahtuu myöhemmän hedelmöityksen kannalta välttämätön emäksisen prostatanesteen lisääminen happamaan [[wp:siemenneste|siemennesteeseen]]. Tämä neutraloi myös emättimen happamat nesteet. Näin siittiöiden liikkuvuus alkaa oikealla hetkellä siten, että niillä on riittävästi energiaa perille asti.|Pekka Reinikainen (2010)|Tiedekeskustelun avoimuuskoe<ref name="">{{Kirjaviite | Tekijä = [[Tapio Puolimatka]] | Nimeke = [http://www.nettikirjakauppa.com/index.php?id=33&selProduct=2736&selGroup=36 Tiedekeskustelun avoimuuskoe]  | Sivu = 40 | Vuosi = 2010 | Kappale = Luku 1. Tiedekeskustelun avoimuus koetteilla |  Selite = | Julkaisija = Uusitie | Tunniste = ISBN 978-951-6-19524-0 }}</ref>}}


Saatavissa olevan tiedon perusteella voimme siis päätellä kyseisen rakenteen olevan optimaalinen ainakin [[wp:ontogenia|ontogeneettisten]], [[wp:fysiologia|fysiologisten]] ja [[wp:hedelmöitys|hedelmöitys]]vaatimusten kannalta.  
Mikäli jokin biologinen kokonaisuus todellakin toimii huonosti, vähemmän optimaalisesti kuin ehdotettu vaihtoehto, olisi tietenkin loogista päätellä että joko (1) suunnittelija ei ilmeisesti ole järin fiksu, (2) suunnittelija ei ole jostain syystä tahtonut suunnitella optimaalista rakennetta, (3) kyseinen rakenne ei ole enää niin optimaalinen kuin se oli suunniteltaessa tai (4) kyseisellä rakenteella ei ole suunnittelijaa.


Koska evoluutioteoreettiset premissit<ref>päämäärättömät prosessit</ref> selittivät rakennetta sellaisilla oletuksilla, jotka osoittautuivat kestämättömäksi, evoluutiobiologisten selitysten uskottavuus heikkenee.<!-- (Vastaavaasti suunnittelun uskottavuus kasvaa.) Tarkempia perusteluja tällasille.-->
=== Epätäydellistyneisyys: rappeutuminen ja surkastuneet elimet ===


=== Ihmisen silmä ===
Surkastunut elin tarkoittaa elintä, joka on menettänyt polveutumishistoriansa aikana alkuperäisen toimintonsa ja jolla ei ole muuta toimintoa tai jonka toiminto on rakenteeseen nähden selkeästi liian vähäinen. Surkastuneet elimet ovat rappeutuneet, koska ne ovat tarpeettomia ja jopa haitallisia.


Richard Dawkinsin tuottamassa <!--onko näin?--> ''[[Lajien synty -dokumenttitrilogia|Lajien synty]]'' -dokumenttitrilogiassa osoitetaan, että ihmissilmässä on sokea piste. Dokumentissa haastatellaan psykologi [[wp:Randolph Nesse|Randolph Nesseä]], jonka mukaan ihmisen silmä on paras esimerkki siitä, ettei silmä voi olla suunnittelun tulosta. Hän kehottaa Dawkinsia peittämään toisen silmänsä ja katsomaan nenäänsä. Hän pitää kädessään neulaa ja siirtää sitä nenänsä luota 15 astetta sivulle ja jossain vaiheessa Dawkins ilmoittaa neulan kadonneen. "Kurja juttu", toteaa Nesse.<ref>Lajien synty, osa 3. YLE Teema. 31.1.2010 klo 17.00</ref>
Surkastuneiden elinten käyttämistä rakenteiden yhteisen polveutumisen todisteena voidaan pitää [[homologia-argumentti|homologia-argumentin]] loogisesti pätevänä muotona. Jos siis elimen toiminnan voidaan osoittaa olevan selkeästi liian vähäistä tai olematonta suhteessa elimen rakentamiseen ja ylläpitämiseen tarvittaviin uhrauksiin ja jos samalla tunnetaan morfologisesti riittävän samankaltainen laji, jolla vastaava elin toimii "kustannuksiin" nähden riittävän hyvin, on perusteltua pitää näitä elimiä keskenään [[AW:S#homologia|homologisina]] ja olettaa, että näillä eliöillä on polveutumishistoriallinen yhteinen kantamuoto.


Sokean pisteen olemassaolon voi jokainen demonstroida seuraavasti: Piirrä paperille piste ja sen oikealle puolelle 10 cm:n päähän risti. Peitä vasen silmä. Pidä paperi suorassa, jotta piste ja risti ovat vaakasuorassa toisiinsa nähden. Katso pistettä. Voit havainnoida ristin katsoessasi pistettä kaikilla muilla etäisyyksillä paitsi pitäessäsi paperia n. 40 cm:n päässä silmistäsi. Tältä etäisyydeltä (40 cm) risti katoaa näkyvistä, koska siitä muodostuva kuva muodostuu silmänpohjassa näköhermonpään kohdalle.
Surkastuneiden elinten kohdalla epätäydelliseen suunnitteluun vetoavan argumentin heikkous on kuitenkin siinä, ettei useinkaan ole yksiselitteistä tapaa osoittaa, ettei elimellä ole mitään toimintoa tai että toiminto on selkeästi liian vähäinen. Joistakin rakenteista on kuitenkin selvästi nähtävissä, että ne ovat rappeutuneet alkuperäisestä muodostaan. Kiistattomia esimerkkejä surkastuneista elimistä ovat esimerkiksi sokeiden luolakalojen silmät ja tuulisten saarten hyönteisten siivet.


Ihmisen silmän sokeaa pistettä tuskin kukaan kieltää. On kuitenkin huomion arvoista, ettei sokean pisteen olemassaoloa ei voida demonstroida molemmilla silmillä katsottaessa. Ihmisellä on normaalisti kaksi silmää, joten kahdella silmällä näkevä tuskin missaa leijonia tai muita saalistajia ainakaan sokean pisteen vuoksi.
Rappeutuminen selittää joidenkin huonojen rakenteiden olemassaolon, sillä kyseiset rakenteet ovat voineet olla alun perin selvästi parempia. Joku tosin voisi pitää rappeutumisen mahdollisuutta itsessään puutteena ja väittää, että täydellisen älykkään suunnittelijan olisi pitänyt tehdä eliöistä sellaisia, etteivät ne voi rapistua. Tämä tarkoittaisi käytännössä kuitenkin eliöiden muuttumattomuutta, mikä puolestaan aiheuttaisi sen, etteivät eliöt voisi sopeutua erilaisiin ympäristöolosuhteisiin. Tällaiset eliöt kuolisivat hyvin helposti sukupuuttoon, mitä voi hyvällä syyllä pitää huonompana vaihtoehtona kuin pienen rappeutumisen mahdollisuutta. Sitä paitsi suunnittelun onnistuneisuuden astetta voi siis järkevästi verrata vain sen kulloisiinkin tavoitteisiin, jotka eivät ole samalla tavoin ilmeisiä kuin [[selityssuodatin|suunnittelun tuntomerkistö]] sinänsä.


Suunnittelun kritisoimista sokean pisteen perusteella voidaan verrata Pena-Erkkiin, joka kritisoi Yamahan moottoripyörien tuotesuunnittelua; hän boikotoi Yamahan tuotteita, koska hän on havainnut,  että jos Yamahan moottoripyöristä ottaa toisen renkaan irti, niiden ajamisesta tulee hyvin hankalaa.
==== Rappeutumat polveutumisopin todisteena ====


== Katso myös ==
Rappeutuneet rakenteet eivät ole sellaisenaan todisteita [[evoluutioteoria]]n väitteelle, jonka mukaan tunnetut muuntelumekanismit voisivat synnyttää kaikki polveutumisopin edellyttämät muutokset eliöiden rakenteessa. Rappeumat voivat kuitenkin olla [[polveutumisoppi|polveutumisopin]] todisteita. Suunnitteluteoria ei ole ristiriidassa polveutumisopin kanssa, vaan molempien kannattaminen samanaikaisesti on täysin [[AW:S#koherentti|koherenttia]], ja esimerkiksi [[Michael Behe]] pitää surkastuneita pseudogeenejä polveutumisopin vakuuttavimpana todisteena.<ref>
=== Internet ===
"Over the next few sections I'll show some of the newest evidence from studies of DNA that convinces most scientists, including myself, that one leg of Darwin's theory &ndash; common descent &ndash; is correct. -- The same mistakes in the same gene in the same positions of both human and chimp DNA. If a Common ancestor first sustained the mutational mistakes and subsequently gave rise to those two modern species, that would very readily account for why both species have them now. It's hard to emagine how there could be stronger evidence for common ancestry of chimps and humans. That strong evidence from the pseudogene points well beyond the ancestry of humans. Despite some remaining puzzles,<sup>11</sup> there's no reason to doubt that Darwin had this point right, that all creatures on earth are biological relatives."
* [http://www.tkk.fi/Yksikot/Bioprosessitekniikka/matti/matinvideot/PN1IDGeneral.mpeg Paul Nelsonin luento "Can Intelligent Design Illuminate Homology?"]
 
:{{Kirjaviite | Tekijä = Michael J. Behe | Nimeke = The Edge of Evolution | Julkaisija = Free Press | Vuosi = 2007 | Kappale = | Sivu = 65, 71-72 | Selite = | Tunniste = 0-7432-9620-6 }}</ref>
 
Evoluutioteoreettisen tulkinnan mukaan elinten surkastuminen kompensoituu usein toisten rakenteiden syntymisellä. Esimerkiksi valaan pyrstön syntyminen korvaa takaraajojen menetyksen. Siten surkastuneita elimiä pidetään osittain myös polveutumisopin todisteina.<ref name="Eka surk">{{Kirjaviite | Tekijä = Siegfried Scherer, Reinhard Junker | Nimeke = [[Evoluutio – kriittinen analyysi]]| Julkaisija = Datakirjat | Vuosi = 2000 | Kappale = V.9 | Sivu = 169-173 | Selite = | Tunniste = ISBN 951-98558-0-7 }}</ref> Ihmisen umpilisäke on myös kuuluisa esimerkki polveutumisopin todisteena pidetystä surkastumasta.
 
=== Onko eliöissä epätäydellisesti suunniteltuja rakenteita? ===
 
Biologisten rakenteiden suunnitteluun kohdistunutta kritiikkiä käsitellään erikseen seuraavissa artikkeleissa
* [[Epätäydellinen suunnittelu: Selkärankaisten silmä| Selkärankaisten silmä]]
* [[Epätäydellinen suunnittelu: Siemenjohdin ja munasarjat|Siemenjohdin ja munasarjat]]
* [[Epätäydellinen suunnittelu: Ihmisaivot|Ihmisaivot]]
 
=== Ihmisen "epätäydellinen suunnittelu" ===
 
==== Selkä ====
 
Hyvin usein esimerkkinä ihmisen huonosta suunnittelusta mainitaan etenkin keski-ikäisillä yleiset selkävaivat. Selkävaivojen väitetään johtuvan siitä, että neljän raajan varassa kehittynyt vaakasuora selkäranka ei sovellu kovin hyvin nostettavaksi kahdelle jalalle. Harvardin yliopiston evoluutiobiologian professorina toimivan Daniel Liebermanin mukaan väite ei ole kuitenkaan perusteltu. Ihmisen selkäranka soveltuu kyllä mainiosti pystyssä kävelyyn ja juoksemiseen, mutta se ei sovellu jatkuvaan istumiseen.
 
{{Sitaatti|K: ''Selkävaivoista kärsivät ihmiset syyttävät usein evoluutiota kivuistaan. He sanovat: "Selkääni sattuu, koska ihmistä ei tarkoitettu kävelemään kahdella jalalla." Ovatko he oikeassa?''
<br><br>
V: Jos tuo olisi totta, luonnonvalinta olisi vaatinut veronsa, ja olisimme kuolleet sukupuuttoon. Onkin luultavampaa että monet ihmiset istuvat kaiket päivät tuoleissa, eivätkä harrasta liikuntaa, ja siksi heidän selkänsä heikkenevät. Me emme kehittyneet kokopäiväisiksi tuoleilla istujiksi.|prof. Daniel Lieberman<ref>"Q. People with bad backs often blame evolution for their pain. They say, “My back aches because man was not meant to walk on two feet.” Are they right?
A. If that were true, natural selection would have its toll and we’d be extinct. What is more likely is that many people sit in chairs all day, get no exercise, and thus have weak backs. We did not evolve to sit in chairs all day. " http://www.nytimes.com/2011/08/23/science/23conversation.html?_r=1&src=recg</ref>}}
 
==== "Häntäluusurkastuma" ====
 
Ihmisen ''häntäluuta'' pidetään usein hännän surkastuneena jäänteenä. Se on kuitenkin lantionpojan ja lonkkanivelien eri lihasten kiinnittämiseksi välttämätön. Nämä lihakset puolestaan kannattavat pikkulantion sisäelimiä ja takaavat vakaan pystykäynnin. Häntäluun erityinen liikkuvuus hedelmällisessä iässä olevilla naisilla on ratkaiseva etu synnyttämisen aikana.<ref name="Eka surk" />
 
= Katso myös =
 
== Internet ==
* [http://www.uncommondescent.com/news/video-paul-nelson-discusses-origins/ Paul Nelsonin luento biologisten rakenteiden suunnitelmallisuudesta, viitattu 26.3.2013]
* [http://www.intelligentdesign.fi/sivut/laajat-artikkelit/huonoa-suunnittelua/ IntelligentDesign.fi: Huonoa suunnittelua?]
* [http://creation.com/design-features-questions-and-answers#bad What about allegations of ‘badly designed’ features?] Creation Ministries International
* [http://creation.com/mueller-cells-backwardly-wired-retina-v-dawkins Backwardly wired retina “an optimal structure”: New eye discovery further demolishes Dawkins], Jonathan Sarfati, Creation Ministries International
* [http://www.evolutionnews.org/2010/10/the_recurrent_laryngeal_nerve_039201.html The Recurrent Laryngeal Nerve Does Not Refute Intelligent Design], kurkunpäänhermo ja suunnittelu (Evolution News & Views)
* [http://www.weloennig.de/LaryngealNerve.pdf Wolf-Ekkehard Lönnig: The Laryngeal Nerve of the Giraffe: Does it Prove Evolution?] (PDF) Laajempi analyysi kurkunpäänhermosta


=== ApologetiikkaWiki ===
=== ApologetiikkaWiki ===
Rivi 69: Rivi 131:


== Viitteet ==
== Viitteet ==
{{Viitteet}}
{{Viitteet|sarakkeet}}
 
[[Luokka:Suunnitteluteoria]][[Luokka:Lukusuositukset]]


[[Luokka:Suunnitteluteoria]]
{{ElamanKehitys}}
{{Uskonnonfilosofia}}

Nykyinen versio 10. tammikuuta 2017 kello 01.09

Useat biologit antavat ymmärtää, ettei suunnitteluteorian puolesta voida esittää mitään empiiristä näyttöä, mutta voivat jopa samaan hengenvetoon todeta, että biologiassa havaitut epätäydelliset rakenteet tarjoavat suoranaista empiiristä näyttöä suunnittelua vastaan. Epätäydellisiksi havaitut rakenteet eivät tämän näkemyksen mukaan voi olla suunniteltuja.
Suunnitteluteoria ei kuitenkaan ennusta suunnittelijan älykkyyden vähimmäistasoa vaan tyytyy paljon vaatimattomampaan väitteeseen: kaikki nykyään tiedossa olevat seikat huomioon ottaen monien luonnontieteellisten tutkimuskohteiden parhaana alkuperäselityksenä on pidettävä todellisen (siis ylipäänsä älyllisen ja tarkoitushakuisen) suunnittelijan toimintaa.
Trabant 601
Trabant 601
Red cartouche
Mercedes-Benz C 250 CDI
Kaksi hyvin erilaista autoa: itäsaksalainen Trabant 601 ja Mercedes-Benz C 250. Trabant on ominaisuuksiltaan paljon Mersua vaatimattomampi – siiskö pelkkä tarkoituksettomien luonnonprosessien satunnainen sivutuote?
Todelliset suunnittelijat toimivat aina erinäisten resurssireunaehtojen puitteissa ja joutuvat siksi tekemään optimointitavoitteidensa suhteen moniakin kompromisseja. Siksi eri vaihtoehtoja ei pidäkään arvioida niiden "absoluuttisen parhaimmuuden" vaan tilannekohtaisen toteutuskelpoisuuden perusteella. – Vaikka loistoautoja olisi voitu suunnitella itäsaksalaisellakin insinööritaidolla, niille ei silti olisi ollut sen enempää laatuvaatimukset täyttäviä tuotantolaitoksia kuin ostovoimaisia kotimarkkinoitakaan. Kaikessa epätäydellisyydessäänkin Trabantin suunnittelu osoittaa siis omassa kontekstissaan itse asiassa paljon suurempaa tilanneälyä kuin epärealistista "optimaalisuutta" tavoitellut loistoautosuunnittelu olisi osoittanut.

Epätäydellinen suunnittelu on argumentti, jonka mukaan biologisten rakenteiden epätäydellisyys todistaa, ettei näillä rakenteilla ole suunnittelijaa, vaan ne ovat päämäärättömien prosessien seurausta.

Epätäydellinen suunnittelu on argumenttina siinä mielessä kestämätön, että vaikka olettaisimme eliöiden olevan epätäydellisesti suunniteltuja, niin epätäydellisestikin suunnitellut asiat ovat suunniteltuja (mm. BMW M3). Epätäydellisiä rakenteita voidaan kuitenkin pitää jonkinlaisena argumenttina älykkyydeltään täydellisen suunnittelijan olemassaoloa vastaan; tällöinkin argumentti sisältää oletuksen, että suunnittelija käyttää kaiken potentiaalinsa suunnitteluun. Mikäli rakenteiden epäoptimaalisuus tarjoaa näyttöä täydellisen älykästä suunnittelijaa vastaan, vastaavasti optimaalisuus tarjoaa näyttöä älykkyydeltään täydellisen suunnittelijan puolesta. Tämä viitekehys siis itse asiassa tarjoaa empiirisen keinon verifioida teleologinen argumentti.

Argumentin looginen muoto[muokkaa]

Formaalista näkökulmasta epätäydellisen suunnittelun argumentti edellyttää kahta premissiä, joista seuraa johtopäätös:

  1. Älyllinen suunnittelija suunnittelisi ainoastaan täydellisiä asioita. (I premissi)
  2. Älyllisesti suunnitelluiksi väitetyt kohteet ovat epätäydellisiä. (II premissi)
  3. Suunnitelluiksi väitetyillä kohteilla ei ole älyllistä suunnittelijaa. (johtopäätös)

Ensinnäkin logiikan perusteella voimme todeta, että johtopäätös on oikea suhteessa premisseihin, eli jos premissit ovat totta, myös johtopäätös on tosi.

Molemmat premissit voidaan kuitenkin helposti kyseenalaistaa. Sitä paitsi tämän argumentin lähtökohtana oleva (epä)täydellisyyskäsite on jo itsessään ongelmallinen.

Argumentin kritiikki[muokkaa]

Täydellisyyden määrittelemisen ongelmallisuus[muokkaa]

Täydellisyyden määritteleminen on sikäli ongelmallista, että yleensä suunniteltavassa asiassa on useita toisiinsa vaikuttavia tekijöitä, joiden suhteen eliö voi olla täydellinen. Ydinasetta voitaisiin pitää täydellisenä massatuhovälineenä, mutta se ei silti olisi täydellinen instrumentti kirurgisiin tarkoituksiin. Täydellisyys määrittyy suhteessa tarkoitukseen.1 Jos taas kohteen pitäisi olla täydellinen kaikilla mahdollisilla mittareilla, tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että suunnittelija voisi suunnitella ainoastaan omnipotentin suunnittelijan. Jos siis kyseinen suunnittelija olisi omnipotentti, hän voisi tuottaa ainoastaan kopioita itsestään, mikä ei olisi mielekästä, vaan olisi selvästikin ristiriidassa vapaan tahdon ja kaikkivoipuuden kanssa. Jos taas kyseinen suunnittelija ei olisi omnipotentti, suunnittelija voisi olla riittävän älykäs keksimään ajatuksen omnipotentista suunnittelijasta, mutta ei olisi kykeneväinen tuottamaan omnipotenttia suunnittelijaa, koska voidakseen syntyä omnipotentin suunnittelijan olisi oltava ensin olematta, mikä taas olisi mahdollista ainoastaan jos omnipotentti suunnittelija olisi kontingentti. Välttämättömyys on kuitenkin täydellisempää kuin kontingenssi, joten omnipotentti suunnittelija voisi olla olemassa ainoastaan välttämättömänä (ks. Ontologinen argumentti).

Jos esimerkiksi verrattaisiin kaikkia lentokykyisiä eliöitä lentonopeuden mukaan, insinööri voisi valita voittajan, ja väittää että suunnittelija on tehnyt kaikkien muiden kohdalla virheitä, koska ratkaisut eivät ole yhtä optimaalisia kuin voittajan kohdalla. Tällainen ajattelu yrittää rajoittaa suunnittelijan luovia ratkaisumahdollisuuksia perusteettomasti. Tämän mukaan suunnittelija ei saisi tehdä mitään muita lentäviä eliöitä kuin vaikkapa piikkipyrstökiitäjiä. Perhoset olisivat tämän ajattelun mukaan virheellisesti suunniteltuja, koska niissä käytetyt ratkaisut eivät tarjoa niille samanlaista lentonopeutta kuin kiitäjille. Kuitenkin perhosissa on tiettyjä ominaisuuksia, kuten kauneus, joiden osalta ne ovat optimaalisempia kuin kiitäjät.

Jos taas kohteen pitäisi olla kaikkien mitattavissa olevien tekijöiden osalta täydellinen, niin huomataan äkkiä, että osa tekijöistä on keskenään siinä mielessä ristiriitaisia, etteivät ne voi loogisesti olla yhtä aikaa optimaalisia. Ei ole järkevää odottaa suunnittelijan suunnittelevan esimerkiksi sutta, joka on yli 15 m pitkä, kaikkiruokainen, joka tuottaa uuden sukupolven 15 min välein, joka on varustettu titaanipanssarilla ja joka on mahdoton tappaa, sillä ekosysteemi ei kestäisi tällaista eliötä. Suunnittelijalla voi siis olla hyviä syitä jättää eliöt tietyltä osin "epätäydellisiksi".

Ensimmäinen premissi: täydellisyystavoite[muokkaa]

Yleinen tapaus[muokkaa]

Ensimmäinen premissi on aivan ilmeisesti väärä, sillä tiedetään lukemattomia tapauksia, joissa insinööri on suunnitellut epätäydellisen kohteen. Jos kohde on epätäydellinen, (1) suunnittelija ei ole taitava suunnittelija, (2) suunnittelija ei ole tehnyt täydellistä suoritusta, tai (3) suunnittelijaa ei ole. Tämä kolmas vaihtoehto ei ole siis ainoa mahdollinen johtopäätös.

Argumentin johtopäätös on siis rakennettu erittäin kyseenalaisen premissin varaan.

Erikoistapaus: älykkyydeltään täydellinen suunnittelija[muokkaa]

Ensimmäistä premissiä voidaan kuitenkin pitää jossain määrin perusteltuna, jos kyseessä ei ole mikä tahansa älyllinen suunnittelija, vaan täydellinen suunnittelija, kuten Jumala useimpien kristillisten tulkintojen mukaan.

Tähän erikoistapaukseen rajattu argumentti on esitettävissä seuraavasti:

  1. Älykkyydeltään täydellinen suunnittelija suunnittelisi ainoastaan täydellisiä asioita. (I premissi)
  2. Suunnitelluiksi väitetyt kohteet ovat epätäydellisiä. (II premissi)
  3. Älykkyydeltään täydellinen suunnittelija ei ole suunnitellut väitettyjä kohteita. (johtopäätös)

Kuitenkin ensimmäinen premissi on edelleen kyseenalaistettavissa. Ei ole loogisesti välttämätöntä, että edes täydellisen älykäs suunnittelija suunnittelisi ainoastaan täydellisiä asioita. Jos olisi olemassa ainoastaan yhdenlainen täydellisyyden mittari, niin täydellinen suunnittelija ei voisi suunnitella muita kuin yhdenlaisen kokonaisuuden, koska kaikki muut vaihtoehdot olisivat epätäydellisiä. Suunnittelijoilla on kuitenkin vapaa tahto,2 joten täydellinenkin suunnittelija voisi päättää suunnitella myös epätäydellisiä asioita.

Täydellisen älykäs suunnittelija saattaisi esimerkiksi tuottaa eliöt polveutumisopin mukaisen yhteisen polveutumisen kautta, jolloin hän vain tuottaisi välillä ohjattuja täsmämutaatioita, jotka olisivat sattumanvaraisina niin epätodennäköisiä, ettei sellaisia todennäköisesti tapahtuisi lainkaan.3 Tällaisella metodilla tapahtuvan suunnittelun lopputuloksessa voisi olla monia pieniä "puutteita", jollaisia ei syntyisi, jos kaikki eliöt tuotettaisiin erikseen.

Lisäksi täydellisyys siis on erittäin vaikeasti määriteltävä termi. Näin ollen olisi hyvin vaikeaa todeta premissejä yksiselitteisesti oikeiksi.

Toisen premissin mukaan jotkin eliörakenteet ovat epätäydellisesti suunniteltuja, mutta tämäkin voidaan helposti kyseenalaistaa.

Lääkäri Randolf Nesse demonstroi Dawkinsille sokeanpisteen olemassa olon. Nessen mukaan mm. sokeapiste on osoitus siitä, että silmä on huonosti suunniteltu ja siksi ohjaamattomien evoluutioprosessien tulos. Viimeisimmät tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että silmän rakenne on kokonaisuudessaan nerokas, mikä avaa hedelmällisen tutkimuskentän esimerkiksi parempien kameroiden suunnitteluun.

Toinen premissi: toteutusepätäydellisyys[muokkaa]

Väitteet eliöissä havaituista epätäydellisistä rakenteista ovat kyseenalaisia. Monien epäoptimaalisiksi väitettyjen rakenteiden on kuitenkin tutkimuksen myötä havaittu olevan parempia kuin ehdotettujen vaihtoehtojen.

Mikäli jokin biologinen kokonaisuus todellakin toimii huonosti, vähemmän optimaalisesti kuin ehdotettu vaihtoehto, olisi tietenkin loogista päätellä että joko (1) suunnittelija ei ilmeisesti ole järin fiksu, (2) suunnittelija ei ole jostain syystä tahtonut suunnitella optimaalista rakennetta, (3) kyseinen rakenne ei ole enää niin optimaalinen kuin se oli suunniteltaessa tai (4) kyseisellä rakenteella ei ole suunnittelijaa.

Epätäydellistyneisyys: rappeutuminen ja surkastuneet elimet[muokkaa]

Surkastunut elin tarkoittaa elintä, joka on menettänyt polveutumishistoriansa aikana alkuperäisen toimintonsa ja jolla ei ole muuta toimintoa tai jonka toiminto on rakenteeseen nähden selkeästi liian vähäinen. Surkastuneet elimet ovat rappeutuneet, koska ne ovat tarpeettomia ja jopa haitallisia.

Surkastuneiden elinten käyttämistä rakenteiden yhteisen polveutumisen todisteena voidaan pitää homologia-argumentin loogisesti pätevänä muotona. Jos siis elimen toiminnan voidaan osoittaa olevan selkeästi liian vähäistä tai olematonta suhteessa elimen rakentamiseen ja ylläpitämiseen tarvittaviin uhrauksiin ja jos samalla tunnetaan morfologisesti riittävän samankaltainen laji, jolla vastaava elin toimii "kustannuksiin" nähden riittävän hyvin, on perusteltua pitää näitä elimiä keskenään homologisina ja olettaa, että näillä eliöillä on polveutumishistoriallinen yhteinen kantamuoto.

Surkastuneiden elinten kohdalla epätäydelliseen suunnitteluun vetoavan argumentin heikkous on kuitenkin siinä, ettei useinkaan ole yksiselitteistä tapaa osoittaa, ettei elimellä ole mitään toimintoa tai että toiminto on selkeästi liian vähäinen. Joistakin rakenteista on kuitenkin selvästi nähtävissä, että ne ovat rappeutuneet alkuperäisestä muodostaan. Kiistattomia esimerkkejä surkastuneista elimistä ovat esimerkiksi sokeiden luolakalojen silmät ja tuulisten saarten hyönteisten siivet.

Rappeutuminen selittää joidenkin huonojen rakenteiden olemassaolon, sillä kyseiset rakenteet ovat voineet olla alun perin selvästi parempia. Joku tosin voisi pitää rappeutumisen mahdollisuutta itsessään puutteena ja väittää, että täydellisen älykkään suunnittelijan olisi pitänyt tehdä eliöistä sellaisia, etteivät ne voi rapistua. Tämä tarkoittaisi käytännössä kuitenkin eliöiden muuttumattomuutta, mikä puolestaan aiheuttaisi sen, etteivät eliöt voisi sopeutua erilaisiin ympäristöolosuhteisiin. Tällaiset eliöt kuolisivat hyvin helposti sukupuuttoon, mitä voi hyvällä syyllä pitää huonompana vaihtoehtona kuin pienen rappeutumisen mahdollisuutta. Sitä paitsi suunnittelun onnistuneisuuden astetta voi siis järkevästi verrata vain sen kulloisiinkin tavoitteisiin, jotka eivät ole samalla tavoin ilmeisiä kuin suunnittelun tuntomerkistö sinänsä.

Rappeutumat polveutumisopin todisteena[muokkaa]

Rappeutuneet rakenteet eivät ole sellaisenaan todisteita evoluutioteorian väitteelle, jonka mukaan tunnetut muuntelumekanismit voisivat synnyttää kaikki polveutumisopin edellyttämät muutokset eliöiden rakenteessa. Rappeumat voivat kuitenkin olla polveutumisopin todisteita. Suunnitteluteoria ei ole ristiriidassa polveutumisopin kanssa, vaan molempien kannattaminen samanaikaisesti on täysin koherenttia, ja esimerkiksi Michael Behe pitää surkastuneita pseudogeenejä polveutumisopin vakuuttavimpana todisteena.4

Evoluutioteoreettisen tulkinnan mukaan elinten surkastuminen kompensoituu usein toisten rakenteiden syntymisellä. Esimerkiksi valaan pyrstön syntyminen korvaa takaraajojen menetyksen. Siten surkastuneita elimiä pidetään osittain myös polveutumisopin todisteina.5 Ihmisen umpilisäke on myös kuuluisa esimerkki polveutumisopin todisteena pidetystä surkastumasta.

Onko eliöissä epätäydellisesti suunniteltuja rakenteita?[muokkaa]

Biologisten rakenteiden suunnitteluun kohdistunutta kritiikkiä käsitellään erikseen seuraavissa artikkeleissa

Ihmisen "epätäydellinen suunnittelu"[muokkaa]

Selkä[muokkaa]

Hyvin usein esimerkkinä ihmisen huonosta suunnittelusta mainitaan etenkin keski-ikäisillä yleiset selkävaivat. Selkävaivojen väitetään johtuvan siitä, että neljän raajan varassa kehittynyt vaakasuora selkäranka ei sovellu kovin hyvin nostettavaksi kahdelle jalalle. Harvardin yliopiston evoluutiobiologian professorina toimivan Daniel Liebermanin mukaan väite ei ole kuitenkaan perusteltu. Ihmisen selkäranka soveltuu kyllä mainiosti pystyssä kävelyyn ja juoksemiseen, mutta se ei sovellu jatkuvaan istumiseen.

K: Selkävaivoista kärsivät ihmiset syyttävät usein evoluutiota kivuistaan. He sanovat: "Selkääni sattuu, koska ihmistä ei tarkoitettu kävelemään kahdella jalalla." Ovatko he oikeassa?



V: Jos tuo olisi totta, luonnonvalinta olisi vaatinut veronsa, ja olisimme kuolleet sukupuuttoon. Onkin luultavampaa että monet ihmiset istuvat kaiket päivät tuoleissa, eivätkä harrasta liikuntaa, ja siksi heidän selkänsä heikkenevät. Me emme kehittyneet kokopäiväisiksi tuoleilla istujiksi.

– prof. Daniel Lieberman6

"Häntäluusurkastuma"[muokkaa]

Ihmisen häntäluuta pidetään usein hännän surkastuneena jäänteenä. Se on kuitenkin lantionpojan ja lonkkanivelien eri lihasten kiinnittämiseksi välttämätön. Nämä lihakset puolestaan kannattavat pikkulantion sisäelimiä ja takaavat vakaan pystykäynnin. Häntäluun erityinen liikkuvuus hedelmällisessä iässä olevilla naisilla on ratkaiseva etu synnyttämisen aikana.5

Katso myös[muokkaa]

Internet[muokkaa]

ApologetiikkaWiki[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. ^ Tätä mieltä on mm. Behe: Kojonen, Rope: "Paleyn kelloseppä ja Behen suunnittelija", Kertooko luonnon järjestys suunnittelusta?, s. 47. Michael Behe älykkään suunnittelun ajatuksen puolustajana. Helsingin Yliopisto, 2008. (Käsitys täydellisyydestä on hänen mukaansa aina riippuvainen siitä, mitä päämäärää varten jokin asia on suunniteltu.)
  2. ^ Muutoin suunnittelija olisi deterministinen ja tarkoitukseton prosessi, ja suunnittelijan käsite olisi täysin merkityksetön.
  3. ^ "Random variation doesn't explain the most basic features of biology. It doesn't explain the elegant, sophisticated molecular machinery that undergirds life. To account for that – and to account for the root and thick branches of the tree of common descent – multiple coherent genetic mutations are needed. Now that we know what sorts of mutations can happen to DNA, and what random changes can produce, we can begin to do the math to find the edge of evolution with some precision. What we'll discover is something quite basic, yet heresy to Darwinists: Most mutations that built the great structures of life must have been nonrandom." Michael J. Behe: The Edge of Evolution, s. 83. Free Press, 2007. 0-7432-9620-6.
  4. ^ "Over the next few sections I'll show some of the newest evidence from studies of DNA that convinces most scientists, including myself, that one leg of Darwin's theory – common descent – is correct. -- The same mistakes in the same gene in the same positions of both human and chimp DNA. If a Common ancestor first sustained the mutational mistakes and subsequently gave rise to those two modern species, that would very readily account for why both species have them now. It's hard to emagine how there could be stronger evidence for common ancestry of chimps and humans. That strong evidence from the pseudogene points well beyond the ancestry of humans. Despite some remaining puzzles,11 there's no reason to doubt that Darwin had this point right, that all creatures on earth are biological relatives."
    Michael J. Behe: The Edge of Evolution, s. 65, 71-72. Free Press, 2007. 0-7432-9620-6.
  5. > 5,0 5,1 Siegfried Scherer, Reinhard Junker: "V.9", Evoluutio – kriittinen analyysi, s. 169-173. Datakirjat, 2000. ISBN 951-98558-0-7.
  6. ^ "Q. People with bad backs often blame evolution for their pain. They say, “My back aches because man was not meant to walk on two feet.” Are they right? A. If that were true, natural selection would have its toll and we’d be extinct. What is more likely is that many people sit in chairs all day, get no exercise, and thus have weak backs. We did not evolve to sit in chairs all day. " http://www.nytimes.com/2011/08/23/science/23conversation.html?_r=1&src=recg



Noudettu kohteesta ”https://apowiki.fi/index.php?title=Epätäydellinen_suunnittelu_(argumentti)&oldid=10959”