Muokataan sivua Elsberry–Shallit–2003:n kritiikki: Osa 2

| Taas uusi hassu esimerkki epäonnistuneesta tarkoituksellisuuspäättelyn epäonnistumisen osoittavan esimerkin laatimisyrityksestä: jokseenkin kaikki on tässä esimerkissä pielessä. Ensinnäkään tarkoituksellisuuspäättely ei ylipäänsäkään vetoa tunnettuihin kausaaliselityksiin vaan suoraan havaintodataan. Siksi ei pidä paikkaansa, ettei säännönmukaisuusselitystä voisi käyttää ilman jotain kausaalimallia; asiahan on juuri päinvastoin: havaittu säännönmukaisuus antaa aiheen ennustaa, että kyseisellä ilmiöllä on jokin välttämättömyysluontoinen selitys, tunnettiinpa sitä sitten tai ei. Ei siis päätellä selityksen olemassaolosta ilmiön luonteeseen vaan ilmiön luonteesta selityksen olemassaoloon.<ref>Miten kukaan, joka ei tätä käsitä, voi pitää itseään pätevänä tarkoituksellisuuspäättelyn arvostelijana? Näköjään edes sekään minimalistinen oletus, että olisi nähty ''The Design Inference'' -teoksen s. 37 esitetty selityssuodin (''The Explanatory Filter''; niin rautalangasta väännetty, että sen tunnistavat monet sellaisetkin, joilla ei ole aavistustakaan Dembskin argumentoinnin yksityiskohdista) tuli näin kumotuksi: näköjään voimakas naturalistinen vakaumus riittää toisinaan tekemään ihmisen niin itsevarmaksi, että hän uskoo pystyvänsä julkisesti kumoamaan asian, johon ei ole laisinkaan tutustunut. Suotimen vieläkin selkokielisempi versio löytyy helposti [http://www.discovery.org/a/4207 netistäkin], ja kuinka ollakaan, siinä ei mainita yhtikäs mitään mistään kausaaliselityksiin tutustumisesta, vaan ensimmäisessä valintavaiheessa on otettava kantaa ilmiöön nimeltä kontingenssi (vapausasteisuus, engl. ''contingency'').</ref> Jos siis on käytettävissä näissä tietyissä<ref>''Triangular snowflakes are rare, and form when the ambient air temperature is about -2 degrees Celsius.'' (http://physics.suite101.com/article.cfm/the_symmetry_of_snowflakes Varieties-osio)</ref> harvinaisissa olosuhteissa syntyneitä jääkiteitä koskevaa havaintodataa, siitä heti näkee, että näissä olosuhteissa kiteiden muoto on tämä, siispä siinä ei ole kontingenssia vaan selitysmalliksi valikoituu "välttämättömyys" (engl. ''necessity'')<ref>Näin ollen tulee siinä sivussa kumotuksi sekin harhakäsitys, ettei suunnitteluteoreettisilla menetelmillä voitaisi laatia tieteellisiä ennusteita: tämäkin ilmiö nimenomaan ennustetaan välttämättömyydellä selittyväksi jo ennen kuin mahdollisesta selityksestä on mitään tietoa.</ref>. Jos taas käytettävissä olisi vain erilaisissa olosuhteissa syntyneitä hiutaleita ja kiteitä koskevaa havaintodataa, olisi pääteltävä, että siinä on kontingenssia (tässä tapauksessa erilaisia muotoja). Näillä muodoilla on kuitenkin yhteisiä piirteitä ja samanlaisia löytyy maan päälläkin jäätyneistä kiteistä. Ei siis ole perusteltua olettaa kontingenssin olevan rajatonta vaan tiettyihin kidemuotoihin sidottua, joten sikäli kuin aineistosta ei sen kummempaa havaita, ei voida päätyä tarkoituksellisuusselitykseen vaan jäädään satunnaisuuteen (engl. ''chance'') &ndash; ja tämä on oikein, kun tutkitaan eri olosuhteissa syntyneitä kiteitä: olosuhteiden satunnaisuus heijastuu kiderakenteiden tietynlaisena satunnaisuutena, eikä tällaisesta datasta voi pätevästi muuta päätellä kuin että siinä näkyy jonkin satunnaisen tekijän vaikutuksia.