Eksperientialismi

ApoWikistä
Versio hetkellä 6. heinäkuuta 2010 kello 12.28 – tehnyt Spectator (keskustelu | muokkaukset) (Ak: Uusi sivu: Evidentialistit pitävät yleensä oman kantansa ainoana vaihtoehtona fideismiä. Viimeisten vuosikymmenten aikana on kuitenkin kehitetty kolmas vaihtoehto, jota kutsutaan nimellä ek…)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)

Evidentialistit pitävät yleensä oman kantansa ainoana vaihtoehtona fideismiä. Viimeisten vuosikymmenten aikana on kuitenkin kehitetty kolmas vaihtoehto, jota kutsutaan nimellä eksperientialismi. Sen huomattivia edustajia ovat Alvin Plantinga, William P. Alston ja Nicholas Wolterstorff.

Eksperientialismi ottaa lähtökohdakseen sen, että luontainen tieto Jumalasta on yksi perustava tiedon lähde. Eksperientialismin mukaan Jumalaa koskeva tieto on ensisijaisesti välitöntä tietoisuutta tai kokemusta Jumalasta. Tämä tieto voidaan pukea argumenteiksi tai perusteluiksi, joissa kiteytetään järkisyyt uskoa persoonalliseen, täydellisen hyvään, kaikkivaltiaaseen ja kaikkitietävään olentoon. Luontainen tieto ei perustu argumentteihin, mutta se tarjoaa perustan argumenteille. Nämä argumentit eivät tarjoa vastaansanomatonta todistusta Jumalasta, mutta ne tarjoavat järkisyitä uskoa Jumalaan. Argumenttien avulla ihminen ymmärtää oman kokemuksensa älyllisen painoarvon. Tässä suhteessa siis eksperientialistit ovat samaa mieltä kuin evidentialistit, joiden mukaan perusteluilla on tärkeä merkitys tiedollisten vakaumusten muodostamisessa.

Vaikka ajattelun historiassa onkin esitetty sekä deduktiivisia että induktiivisia todistuksia Jumalan olemassaolosta, nämä todistukset on tarkoitettu ennemminkin pyrkimykseksi ymmärtää, minkälaisiin perusteluihin tietoisuus Jumalan olemassaolosta johtaa, kuin yrityksiksi todistaa Jumalan olemassaolo vastaansanomattomasti.

Vaikka todistukset Jumalan olemassaolon puolesta eivät olekaan kiistattomia, on kuitenkin olemassa parikymmentä sellaista argumenttia, jotka tarjoavat hyviä järkisyitä uskoa Jumalan olemassaoloon. Näistä merkittävimpiä ovat modernit muunnelmat ontologisesta, kosmologisesta, teleologisesta ja aksiologisesta argumentista sekä perustelu, jonka mukaan ilman teismiä ei ole mahdollista oikeutetusti uskoa ihmisen älyllisten kykyjen luotettavuuteen. Kaikkia näitä argumentteja koskeva filosofinen keskustelu on kokenut uuden renessanssin viimeisen puolen vuosisadan aikana, vaikka uskonnonfilosofinen keskustelu aiheesta lähes lakkasi positivismin valtakaudella viime vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla. Tyler Burgen mukaan filosofian "keskeinen tapahtuma" viimeisen puolen vuosisadan aikana on ollut "positivismin romahdus ja melkein kaikkia perinteisiä filosofisia ongelmia koskevan keskustelun uudelleen avaaminen" (Burge 1992: 49.)

Vaikka argumenteilla on tärkeä merkitys uskovan ihmisen älyllisessä eheytymisessä, niillä ei eksperientialistien mukaan ole ensisijaista merkitystä. Jos Jumalaa koskeva tieto riippuisi ensisijaisesti filosofisista argumenteista, ihmiset olisivat eriarvoisessa asemassa: filosofisesti suuntautuneilla ja filosofisen koulutuksen saaneilla ihmisillä olisi paremmat mahdollisuudet tulla tuntemaan Jumala kuin muilla. Ihmisen on mahdollista vakuuttua Jumalan olemassaolosta ja saada tietoa hänen ominaisuuksistaan, vaikka hän ei ymmärtäisikään argumentatiivisia perusteluja Jumalan olemassaolon puolesta. Usko Jumalaan on perususkomus, joka tiedetään, vaikka sitä ei voida todistaa oikeaksi. Usko Jumalaan on tältä osin verrattavissa muihin perususkomuksiin kuten uskoon muiden ihmisten tai ulkopuolisten esineiden olemassaoloon. Ihminen tietää, että tajunnan ulkopuolisia esineitä tai muita ihmisiä on olemassa, vaikka kukaan ei ole onnistunut vastaansanomattomasti todistamaan niiden olemassaoloa.

Mutta eikö tieto Jumalan olemassaolosta ole eri kategoriassa kuin tieto yksilön omasta olemassaolosta, muiden ihmisten tai tajunnan ulkopuolisten esineiden olemassaolosta? Eksperientialistit argumentoivat, että niissä on joitakin samankaltaisuuksia. Olennaista on, että ihminen voi tietää sellaista, mitä hän ei pysty teoreettisen vastaansanomattomasti todistamaan. Tiedetäänkö Jumalan olevan olemassa tässä mielessä? Eksperientialistisen näkemyksen mukaan ihmisellä on Jumalasta tietoa, jota voidaan pätevästi pitää perustavana.

Koska ihmisjärki on rajallinen, se ei pysty todistamaan monia olennaisia totuuksia. Eksperientialistisen oletuksen mukaan ihminen voi rajallisuudestaan huolimatta saada luotettavaa tietoa todellisuudesta, koska ihmisen tiedolliset valmiudet ovat älykkään suunnitelman tulosta, niin että ne ovat sopivia tehtäväänsä. Ihminen joutuu rakentamaan käsityksensä monista tärkeistä kysymyksistä osittain intuition tai uskon varassa. Uskon ei kuitenkaan ole tarkoitus olla sokeaa, vaan se todentuu tehdessään todellisuuden ymmärtämisen mahdolliseksi.

Katso myös: