Muokataan osiota sivusta Daniel Nylund: Maailmankatsomus ei saa olla sisäisesti ristiriitainen (Ajankohtainen 3, II luku)

== Tunnesanat ==

Kun sanat on poltettu takassa ja niiden looginen käsitesisältö on tuuletettu harakoille, jää jäljelle vain yhä heikommin lämmittävä sanojen tunnearvo.

Kristityilläkin on paljon “siunattuja” sanoja, jotka herättävät lämpimiä tunteita, mutta joita ei ole totuttu määrittelemään. Siksi ne eivät välitä juuri mitään ymmärrettävää käsitteellistä sisältöä. Ulkopuoliset kutsuvat usein tällaista sanankäyttöä kaanaankieleksi ja se on heille yhtä ymmärrettävää kuin kanankieli.

Apostoli Paavali oli hyvin huolestunut seurakunnan ja sen ulkopuolisen maailman välisestä kielimuurista. Hän sanoo: “Jos te ette saa kielellänne saa esiin selvää puhetta, kuinka voidaan sellainen puhe ymmärtää? Tehän puhutte silloin tuuleen”.<ref>{{rp|1. Kor. 14:9}}</ref> Asiaa ei yhtään paranna, vaikka tuuleen puhuminen saisi aikaan sellaisen tornadon, että kuulijat putoisivat penkeiltään ja saisivat korvansa lukkoon. Desibelit eivät lisää puheen ymmärrettävyyttä.

Viestintä, jonka tarkoituksena on herättää ja välittää enemmän tunteita kuin ymmärrystä, on propagandaa. Kansa, joka on totutettu enemmän kokemaan sanoja kuin käsittämään niitä, on hyvin altis uskonnolliselle tai poliittiselle propagandalle. Sanojen oikean käytön vähenemisen väistämättömänä seurauksena on sanojen väärinkäytön lisääntyminen. Hitlerin ällistyttävä vaikutus Saksan “kristilliseen” kansaan perustui paljolti hänen kykyynsä ladata tietyt sanat täyteen vihan tai pelon tunteita ja toiset sanat täyteen turvallisuuden tunnetta.

Perusedellytys kokonaisen kansan hallitsemiseksi tunnemanipulaation kautta on saada kaikki mahdolliset tiedotusvälineet keskitetyksi yksiin käsiin esim. valtionmonopolin kautta.

On toki ilmeistä, että sanallinen kommunikaatio on rajallinen ja puutteellinen totuuden ilmaisuvälineenä. Jos kuitenkin luovumme siitä, saamme samalla heittää jäähyväiset ihmisenä olemisen kivuliaalle ihanuudelle.