Anonyymi
Et ole kirjautunut
Keskustelu
Muokkaukset
Luo tunnus
Kirjaudu sisään
ApoWiki
Haku
Muokataan osiota sivusta
Daniel Nylund: Maailmankatsomuksen tulee olla johdonmukaisesti sovellettavissa elämään (Ajankohtainen 3, V luku)
ApoWikistä
Nimiavaruudet
Sivu
Keskustelu
Lisää
Lisää
Sivun toiminnot
Lue
Muokkaa
Historia
Varoitus:
Et ole kirjautunut sisään. IP-osoitteesi näkyy julkisesti kaikille, jos muokkaat. Jos
kirjaudut sisään
tai
luot tunnuksen
, muokkauksesi yhdistetään käyttäjänimeesi ja saat paremman käyttökokemuksen.
Mainosroskan tarkastus.
Älä
täytä tätä!
== Orjuutettu vapauteen == Sartre korosti myös ihmisen rajatonta vapautta. Hänen mukaansa ihmisen ainoa rajoitus on, ettei hän voi olla ei-vapaa. Ihminen on siis orjuutettu vapauteen, tuomittu luomaan ja toteuttamaan itseään vapaiden valintojen kautta ilman mitään moraalisiakaan rajoituksia. T.G. Harris mainitsee esimerkin siitä, mihin tällainen ajattelu loppuun asti sovellettuna johtaa.<ref>T.G. Harris. Minulla menee hyvin - entä sinulla</ref> Hän kertoo eräästä amerikkalaisesta yliopistosta, jossa 22.11.1963 pidettiin luentoa eksistentialismista. Kesken luennon saliin ryntää hengästynyt virkailija ja huutaa: "John F. Kennedy on murhattu!" Syntyneen tyrmistyneen hiljaisuuden rikkoo opiskelija, joka toteaa lakonisesti, että murhaaja on tehnyt "täydellisen eksistentiaalisen teon". Lee Harvey Oswald oli tehnyt valinnan, jonka kautta hänestä 'tuli jotakin'. Hän toteutti itseään ja sai varmasti 'autenttisen kokemuksen'. Mutta tätäkö on johdonmukaisesti sovellettu eksistentiaalinen vapaus? Toinen eksistentialisti Albert Camus toteaa, että vapaus "ei voi sietää rajoituksia. Siihen kuuluu myös rikos, tai sitten se ei enää ole vapautta."<ref>A. Camus. Metaphysical Rebellion. kirjasta "Philosophy and Religion" s. 86</ref> Kirjassaan "Vihaa nyt rakasta myöhemmin" Markku Lahtela protestoi myös vapauden moraalisia rajoituksia vastaan. "He sanovat, että vapaus on vastuuta; yhtälailla he voisivat sanoa että lintu on kala. Vapaus on vapautta."<ref>Markku Lahtela. Vihaa nyt - rakasta myöhemmin. Weilin & Göös -68. s. 87</ref> Sartren kirjoittamassa näytelmässä "Kärpäset" näytelmän päähenkilö Orestes toteuttaa täydellistä vapauttaan surmaamalla äitinsä Klytaimnestran ja tämän rakastajan Aigisthoksen. Tämä hirmuteko sallii hänen kokea vapautensa kaikessa sen rajattomuudessaan. Kukaan eksistentialismin keulakuvista ei ole kuitenkaan koskaan yrittänyt käytännössä olla täysin johdonmukainen tälle näkemykselle rikoksen välttämättömyydestä. Se ei yksinkertaisesti ole elämään sovellettavissa. Jumalan kieltäminen on ehdottoman oikean ja väärän kieltämistä. Käytännössä se on kuitenkin mahdotonta, koska edelleen elämme Jumalan luomassa maailmassa. Dostojevski havainnollisesti tätä tilannetta kirjassaan Rikos ja rangaistus. Siinä nuori ateisti murhaa brutaalisti vanhan naisen. Hän tietää, että oman vakaumuksensa mukaan hänen ei pitäisi tuntea syyllisyyttä, mutta silti se kuluttaa hänen sieluaan, kunnes hän tunnustaa rikoksensa ja antaa elämänsä Jumalalle. Toisessa mestariteoksessaan Karamazovin veljekset Dostojevski kertoo miehestä, joka murhaa isänsä. Hän on uskonut veljeään Ivania, joka väittää, että Jumalaa ei ole eikä siksi ole myöskään olemassa mitään ehdottomuuksia. Sitten veli syyttää Ivania itse tekemästään murhasta, koska tämä juuri väitti, ettei ehdottomia arvoja ole olemassa. Kun Ivan protestoi, veli huutaa: "Sinä siis silti uskot Jumalaan!" Kykenemättömänä soveltamaan ateisminsa loogisia seurauksia loppuun asti Ivanin mielenterveys murtuu. Täydellinen anarkia on ihmisen julistamista riippumattomaksi ja vapaaksi kaikista lainalaisuuksista. Tuloksena on täydellinen kaaos ja laittomuus. Kansallisella tasolla sitä seuraa täydellinen tyrannia ja diktatuuri, sillä suuri enemmistö hyväksyy mieluummin totalitaarisen diktatuurin kuin anarkian, joka uhkaa heidän henkilökohtaista omaisuuttaan ja turvallisuuttaan. Molemmat äärimmäisyydet, joiden jännitteessä me tänäänkin elämme, ovat seurausta maailmankatsomuksesta, jonka mukaan ihminen on kaiken mitta (humanismin tunnus). Totalitaariset systeemit korostavat yhteisön (valtion) valtaa ja vapautta tavalla, joka mitätöi yksilön oikeuden ja vapauden. Anarkiassa puolestaan kaikki valta ja vapaus annetaan kullekin yksilölle. Molemmille on yhteistä Jumalan kaikkivallan ja Hänen moraalisen lakinsa kieltäminen. Pekingiläisessä PEOPLES DAILY-lehdessä julkaistiin 1960-luvun lopussa pääkirjoitus, jonka otsikko oli "Laittomuuden ylistys."<ref>Tämän esimerkin olen kirjoittanut muistiin TIME-lehdestä, jonka numeroa en nyt löytänyt. Vuosikerta oli todennäköisesti -78.</ref> Artikkelissa korostettiin sitä, että laki oli vain porvarillisten voimien tapa hillitä vallankumouksen etenemistä. Kulttuurivallankumouksen myötä juristit joutuivatkin viralta ja paikalliset vallankumousjohtajat määräsivät mikä oli oikein ja mikä väärin. Siinä he seurasivat Leninin julistusta, jonka mukaan moraalisuus meille määräytyy proletariaatin luokkataistelun etujen mukaan. Me emme usko ikuiseen moraaliin.<ref>Punainen miekka, elok. 1919</ref> Käytännössä kuitenkin kansa sai kärsiä hirvittävästi; verta ja kyyneleitä vuodatettiin luokkataistelun johtajien mielivaltaisen hirmuvallan vuoksi. Heitähän ei sitonut mikään laki, koska ainoastaan he ymmärsivät, mikä oli proletariaatin edun mukaista. Kun sitten kulttuurivallankumous laantui ja neljän kopla syrjäytettiin, lehtien yleisönosastot ja seinäkirjoitukset olivat pullollaan kertomuksia vallankumousjohtajien hirmuteoista. Verinen todellisuus pakotti uudet johtajat palauttamaan juristit kunniaan ja säätämään lakeja, jotka sitoisivat kaikkia kansalaisia johtajia myöten, ainakin nimellisesti. Koska humanismilta puuttuu sen kaikissa eri muodoissa ehdoton pohja laille ja moraalille, se johtaa aina väistämättä kaaokseen. Kaaosta hallitsemaan täytyy puolestaan luoda yksivärinen valtiollinen pakkopaita "pitämään kansakuntaa koossa". Humanistista maailmankatsomusta ei voida soveltaa yksilön tai yhteiskunnan elämään ilman, että tosi humaanisuus häviää.<ref>Tämän ylimalkaisen väitteen perusteleminen ja toimivan kristillisen vaihtoehdon esitteleminen ei tietenkään ole yksioikoinen ja helppo asia. Yritämme tehdä sen jossain tulevassa teemanumerossa, joka käsittelee yhteiskunnallisia asioita.</ref> Aito humaanisuus ei ole samaa kuin humanismi, todellinen sosiaalisuus ei ole samaa kuin sosialismi, eikä hyvä paita ole samaa kuin vahva pakkopaita. Humanismin ja varsinkin eksistentialistisen humanismin tarjoama ihmisen täydellinen vapaus on käytännössä aina vapautta laittomuuteen. Vapauden huumaa koetaan vasta sitten kun vapaasti häväistään Jumalaa, pilkataan perinteisiä arvoja, rikotaan kymmentä käskyä, halveksitaan "kunnon" käyttäytymisen normeja, uhmataan kaikkia auktoriteetteja ja pieraistaan kaikille estetiikan ja harmonian lainalaisuuksille esim. pukeutumisessa, musiikissa tai kuvaamataiteissa. Mitä suurempi on rikottujen lakien määrä, sitä ehdottomampi on siten koettu "vapaus". Paavali puhui tästä vapaudesta sanomalla, että "kun olitte synnin palvelijoita niin olitte vapaat vanhurskaudesta. Minkä hedelmän te siitä silloin saitte? Sen, jota te nyt häpeätte. Sillä sen loppu on kuolema.”<ref>{{rp|Room. 6:20-21}}</ref> Jokaisella ihmisellä on luonnollisestikin vapaus siirtyä maantiellä kesken kaiken vasemmanpuoleiseen liikenteeseen. Mutta maassa, jossa on oikeanpuoleinen liikenne, tällaisen vapauden loppu on kuolema. Yhtä varmasti jokaisella ihmisellä on vapaus sanoutua irti esim. kaikista moraalisista normeista, mutta universumissa, jossa hallitsevat Jumalan säätämät moraaliset lainalaisuudet, tällaisen vapauden loppu on häpeä ja kuolema. Kun Sartre sanoo, että ihminen on tuomittu vapauteen, ja kun hän kuvaa sitä jokaista sitovana kirouksena, hän osuu naulan kantaan. Raamatussa laittomuuteen "vapautettua" ihmistä kutsutaan synnin orjaksi. Mutta samalla siinä puhutaan todellisesta vapaudesta,<ref>{{rp|Room. 8:36}}</ref> joka on vapautta synnistä.<ref>{{rp|Matt 1:21}}, {{rp|Room. 6:18}}</ref> Sen vapauden voi saada ainoastaan Häneltä, jota täydellä syyllä sanotaan maailman ja kaikkien ihmisten Vapahtajaksi.<ref>{{rp|Joh. 4:42}}, {{rp|Apt. 5:31}}, {{rp|Fil. 3:20}}, {{rp|1 Tim 4:10}}</ref>
Yhteenveto:
Muutoksesi astuvat voimaan välittömästi.
Kaikki ApoWikiin tehtävät tuotokset katsotaan julkaistuksi GNU Free Documentation License 1.3 or later -lisenssin mukaisesti (
ApoWiki:Tekijänoikeudet
). Jos et halua, että kirjoitustasi muokataan armottomasti ja uudelleenkäytetään vapaasti, älä tallenna kirjoitustasi. Tallentamalla muutoksesi lupaat, että kirjoitit tekstisi itse, tai kopioit sen jostain vapaasta lähteestä.
ÄLÄ KÄYTÄ TEKIJÄNOIKEUDEN ALAISTA MATERIAALIA ILMAN LUPAA!
Peruuta
Muokkausohjeet
(avautuu uuteen ikkunaan)
Valikko
Valikko
Etusivu
Kahvihuone
Ilmoitustaulu
Lukusuositukset
Tuoreet muutokset
Luokkahakemisto
Satunnainen sivu
Kiitokset
Linkit
Ohje
Wiki-työkalut
Wiki-työkalut
Toimintosivut
Sivutyökalut
Sivutyökalut
Käyttäjäsivun työkalut
Lisää
Tänne viittaavat sivut
Linkitettyjen sivujen muutokset
Sivun tiedot
Sivun lokit