Aukkojen jumala

ApoWikistä
Versio hetkellä 7. toukokuuta 2010 kello 12.25 – tehnyt Otvari (keskustelu | muokkaukset) (typo)

Aukkojen jumala on argumentti jonkin yliluonnollisen syyn olemassaolon puolesta tilanteessa, jossa havainnoitavissa on vain seurauksia. Useimmiten aukkojen jumala -argumentilla perustellaan aabrahamilaisen jumalan olemassaoloa. Aukkojen jumala -argumenttia pidetään perinteisesti argumentointivirheenä. Sen väitetään olevan tietämättömyyteen vetoamisen erikoistapaus.

Fraasia goddidit käytetään usein, kun halutaan vihjata keskustelijan syyllistyneen kyseiseen virhepäätelmään. Aukkojen jumala -argumenttia voitaisiin käyttää esimerkiksi Jumalan olemassaolon todistamiseen tilanteessa, jossa joku henkilö alkaa yllättäen leijua, eikä tapahtumalle osata tarjota kelvollista naturalistista selitystä. Koska tapahtuman luonnetta ei voida selittää luonnollisin tekijöin, sen implikoidaan selittyvän epäluonnollisin eli yliluonnollisin tekijöin.

Aukkojen jumala -argumenttia vastaan esitettyjä väitteitä

Tietämättömyyteen vetoamisen erikoistapaus

On tietämättömyyteen vetoamista väittää, että jos asialle tai ilmiölle ei tunneta luonnollista selitystä, selityksen täytyy olla yliluonnollinen.

Väitettä voidaan soveltaa mihin vain, esimerkiksi: "On tietämättömyyteen vetoamista väittää, että koska salamointia ei osata selittää mitenkään muuten, sen täytyy johtua sähkömagnetismista". Sähkömagnetismiin sovellettuna väite ei olekaan enää yhtä vakuuttava. Mikä tahansa selitysmalli voidaan sulkea pois täysin perusteettomasti, jos väitetään sen olevan tietämättömyyteen vetoamista. Tieteelliset selitykset pyrkivät yleisesti hyväksytyn määritelmän mukaan aina olemaan saatavilla olevan tiedon perusteella parhaita selityksiä. Ei ole loogisesti kestävää perustella jonkin asian sulkemista tieteen ulkopuolelle sellaisella kriteerillä, jota ei voida järkevästi soveltaa muihin tieteellisiin teorioihin.

Aukkojen Jumalan arvo selityksenä

Jumalalla voidaan selittää mitä tahansa ukkosesta planeettojen kiertoratoihin, gravitaatioon tai vaikkapa jalkapallon muotoiluun. Tiede kykenee selittämään nykyään luonnollisesti monia asioita, joita on joskus selitetty yliluonnollisesti. Vaikka kaikkea ei osatakaan vielä selittää luonnollisesti, on aina mahdollista, että asialle tai ilmiölle, jota käytetään todisteena Jumalan olemassaolosta, tullaan tulevaisuudessa keksimään luonnollinen selitys.

Jos ilmiö X1 (esim. salamointi) on joskus selitetty tekijällä J (Jumala), ja myöhemmin onkin huomattu sen johtuvan tekijästä L (luonnollinen selitys), ei ole vielä loogisesti välttämätöntä tai edes perusteltua olettaa myös ilmiöiden X2,X3...Xn (esim. ylösnousemus, ihmeparantumiset, flagella jne.), jotka pyritään selittämään tekijällä J, johtuvat tekijästä L. On kuitenkin syytä epäillä, että osa, tai jopa mahdollisesti kaikki ilmiöt X2,X3...Xn olisi mahdollista selittää tekijällä L. On kuitenkin täysin mahdollista, että osaa ilmiöistä X2,X3...Xn ei tulla koskaan selittämään tekijällä L, jolloin J olisi edelleen mahdollinen selitys.

Vaikka J olisikin loogisesti mahdollinen selitys kaikille mahdollisille ilmiöille, joista useat ovat kuitenkin selitettävissä paremmin toisenlaisilla tekijöillä, on kuitenkin mahdollista, että osaa ilmiöistä ei tulla koskaan selittämään muilla tekijöillä.
Myös suunnittelu on loogisesti mahdollinen selitys kaikkiin asioihin ja ilmiöihin, mutta se ei tarkoita, että kaikki asiat tulisi järjestelmällisesti selittää suunnittelulla. Argumentti menettää uskottavuutensa kun sitä sovelletaan suunnitteluun sellaisessa tapauksessa, jossa kohteen uskotaan yleisesti olevan suunniteltu:
"Jos haluamme saada selville esim. miten Mount Rushmore on syntynyt, voisimme tietysti katsoa historiankirjoista, mutta tekstikriittisestä näkökulmasta meillä ei ole syytä hyväksyä moisia mytologioita totena, vaan on parempi etsiä tieteellistä selitystä. Voimme todeta, että eroosio voi toisinaan saada aikaan jänniä muotoja kiviin, joten voimmekin jo melkein todeta asian ratkenneeksi. Se, että joku ei voi kuvitella mielessään Mt. Rushmoren olevan luonnollisesti syntynyt, ei tarkoita ettei tämä olisi mahdollista. Tiedemiehet löytävät jatkuvasti ihmeellisille asioille täysin luonnollisia selityksiä. Kaikkea ei voi heti tietää, joten on suunnattoman epäloogista ja epätieteellistä päätyä sellaiseen loppuratkaisuun, että muodostelma olisi suunniteltu.

Päästään siis siihen tulokseen, että koska "aukkojen [jumala]1 -argumentti ei ole tietellisesti kestävällä pohjalla, Mt. Rushmoren synty tulee selittää luonnollisesti."

Aukkojen Jumala -argumentti ei ole falsifioitavissa

Koska Jumalalle ei voida esittää falsifikaatiokriteeriä, se ei ole tieteellinen hypoteesi.

Esimerkiksi eliöiden yhteinen polveutuminen on tieteellisen teorian asemassa, mutta vaikka sille onkin esitetty falsifikaatiokriteereitä, ei ole kyetty esittämään kriteeriä, jota ei voida kiertää pienillä lisähypoteeseilla tekemättä teorian ydinajatukseen merkittäviä muutoksia. Falsifioitavuutta on käsitelty tarkemmin IntelligentDesign.fi -sivustolla Falsifikaatiokriteerin perusteella myös suunnittelu tulisi hylätä epätieteellisenä: "Koska väitteelle 'Mt. Rushmore on suunniteltu' ei voida esittää falsifikaatiokriteeriä, se ei ole tieteellinen hypoteesi."

Tiede tulee täyttämään aukot

Tieteellisen tiedon lisääntyessä aukot vähenevät ja lopulta loppuvat, eikä Jumalaa voida sijoittaa enää yhteenkään aukkoon.

Ei ole lainkaan selvää, että kaikki aukot tullaan selittämään naturalistisesti. Se, että aukot sulkeutuvat yksi toisensa jälkeen, antaa vain näennäisen perustelun oletukselle, että kaikki aukot tulevat vielä sulkeutumaan. Aukkojen järjestelmällinen sulkeutuminen ennustaa kaikkien aukkojen sulkeutumista vain, jos kaikki aukot on suljettavissa (= kaikelle on olemassa naturalistinen selitys). Tilanteessa, jossa kaikki aukot eivät ole suljettavissa (= on yliluonnollisia selityksiä), aukkojen järjestelmällinen sulkeutuminen kertoo vain siitä, että suljetut aukot ovat suljettavissa (= naturalistisesti selitetyt ilmiöt ovat selitettävissä naturalistisesti). On tietysti älyllistä epärehellisyyttä yrittää ennustaa kaikkien aukkojen sulkeutumista päättelyketjulla, jonka premissinä on, että kaikki aukot ovat suljettavissa.

Syytöstä voidaan myös verrata tilanteeseen, jossa fyysikko on uskonut Newtonin mekaniikan riittävän selittämään kaikki havaittavat mekaniikan ilmiöt. Hän kuitenkin huomaa, että lähestyessään valonnopeutta kappaleet eivät käyttäydykään niin kuin Newtonin mekaniikka ennustaa. Hän huomaa näiden ilmiöiden selittyvän suhteellisuusteorialla paljon paremmin. Samoin hän huomaa, että erittäin pienten kappaleiden käyttäytyminen ei myöskään vastaan Newtonin fysiikkaa. Näiden ilmiöiden havaitaan selittyvän paremmin kvanttimekaanisten mallien avulla. Fyysikko huomaa, että Newtonin mekaniikka osoittautuu useissa tapauksissa kerran toisensa jälkeen vääräksi. Hänen mielestään onkin nyt perusteltua olettaa sen olevan kauttaaltaan väärässä. Hän päättää olla hyödyntämättä Newtonin mekaniikkaa tutkimuksessaan ja hyväksyy ainoastaan selityksiä jotka eivät sisällä Newtonin mekaniikkaa. Hän ajattelee että on täysin mahdollista, että muissakin tapauksissa tullaan löytämään vaihtoehtoinen ja parempi selitys, joten olisi noloa pitää kiinni Newtonin mekaniikasta. Todellisuudessa kuitenkin Newtonin mekaniikkaa pidetään edelleen pätevänä "hitailla" nopeuksilla ja "suurilla" kappaleilla.

Jumalan käy kuten aukkojenkin

Mitä tapahtuu jollekkin tietylle aukolle kun kyseiseen asiaan löydetään normaali selitys? Aukkoa ei enään ole olemassa, eikä aukossa ollutta Jumalaakaan.

Ei. Jos jotakin aukkoa ei olekaan olemassa, ei se vaikuta millään tavalla Jumalan olemassaoloon. Löytäkäämme esimerkiksi suden jälkiä kotimme etupihalta ja takapihalta. Vaikka yllättäen takapihan jäljet osoittautuvatkin naapurin kissan jäljiksi, etupihalla olevat jäljet voivat hyvinkin olla suden jälkiä. Kun esimerkkitapauksessa susi todellakin on olemassa ja astellut etupihalla, se ei katoa, vaikka takapihan jäljet todettaisiinkin kissan jättämiksi.

Positiivinen apologia

Kun sanotaan, että Aukkojen Jumala on argumentointivirhe, estetään käytännössä Jumalan tai muiden yliluonnollisten toimijoiden luonnontieteellinen todistaminen. Tällöin tehdään filosofinen oletus, jonka mukaan yliluonnollinen selitys on kaikissa tilanteissa heikompi, kuin paras naturalistinen selitys. Tästä lähtökohdasta käsin on teoriassa mahdotonta hyväksyä ihmeen olemassaoloa, vaikkakin käytännössä moni olisi valmis luopumaan siitä tilanteessa, jossa omalle kohdalle sattuisi ihmeellinen paraneminen, kuten vaikkapa uuden pään kasvaminen irronneen tilalle. Luonnollisesti tämä ei vielä tarkoita, että yliluonnollinen ihme olisi luonnontieteellisesti pätevä selitys uusien päiden kasvamiselle.

Argumentin väittäminen virhepäätelmäksi on ongelmallista, jos oletamme supranaturalistisen todellisuuden, ja että luonnossa esiintyy yliluonnollisia asioita ja ilmiöitä. Tämä on kristillisen uskon lähtökohta, koska koko kristinuskon ydin on oletus yliluonnollisesta ylösnousemuksesta. Tässä tilanteessa minkäänlainen havainto ei olisi riittävä todistamaan ilmiön todellista luonnetta. Tämän takia ainakaan kristityn ei ole järkevää hyväksyä väitettä, että Aukkojen jumala -argumentti on argumentointivirhe.

Jos aina, kun joku tarjoaa evidenssiä ihmeestä, vastaus on: "Goddidit on huono selitys", ihmeen kieltäminen ei ole missään määrin riippuvainen tarjolla olevan todistusaineston määrästä. Kun tutkittava kysymys on muotoa: "onko Jumala tai jokin muu yliluonnollinen syy toiminut, vai onko havainto luonnollisten syiden aikaansaama", ei ole perusteita sulkea toista vaihtoehdoista a priori pois vain, koska sitä ei voida falsifioida. Olisi sen sijaan syytä huomata, ettei toista vaihtoehtoa voida varsinaisesti falsifioida sen enempää.

Jotta Aukkojen Jumala -argumenttia voidaan soveltaa järkevästi, täytyy olla jokin kriteeri, joka rajaa argumentin käyttömahdollisuudet niin, ettei luonnollisesti aiheutuneita asioita tai ilmiöitä selitetä Aukkojen Jumala argumentilla. Tällainen kriteeri on esimerkiksi ID-teorian yhteydessä käytettävä suunnittelufiltteri. Ei ole esimerkiksi syytä pitää ilmiötä tuntemattoman luonnonlain aiheuttamana, jos ilmiö on luonteeltaan kontingentti. Kontingenssi on syytä varmistaa kokeellisesti, esimerkiksi toteamalla että ihmisen on mahdollista kuolla pysyvästi niin, ettei nouse kolmantena päivänä kuolleista. Kun ei ole myöskään mitään tunnettuja erityisolosuhteita, joissa ihminen heräisi säännönmukaisesti henkiin aivokuoleman jälkeen, voidaan todeta, ettei mahdollinen ylösnousemus ei mitä ilmeisimmin johdu ainakaan tuntemattomasta luonnonlaista.

Kun havaitsemme tietämyksessämme aukon, voimme tunkea siihen oman maailmankuvamme: ateisti tunkee aukkoon tuntemattomia luonnonlakeja ja sattumaa, kun taas teisti voi tunkea aukkoon näiden lisäksi myös Jumalan. Aukko useimmiten täytetään jollakin ja käytännössä kaikilla on näkemys siitä, miten aukot tullaan tulevaisuudessa selittämään. Normaali tiedeuskovainen, joka luottaa tieteen vielä selittävän kaiken, käyttää aukkojen jumala -argumenttia ihan yhtä lailla kuin teisti, joka uskoo aukon selittyvän Jumalalla. Se, millä aukon uskotaan selittyvän, riippuu maailmankuvasta.

Viitteet

  1. ^ Alkuperäisessä tekstissä "suunnittelija"

Aiheesta muualla

ApologetiikkaWiki


Artikkelin tägit: aukkojen jumala argumentti suunnittelija argumentointivirhe argumentaatiovirhe perusteluvirhe tietämättömyyteen vetoaminen