Ero sivun ”Alkuperäisheimot ja Jumala” versioiden välillä

ApoWikistä
p (fix)
(Kieliopin parannus :-))
 
(14 välissä olevaa versiota 4 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
Monet maailman alkuperäisheimojen perimätiedosta ja uskomuksista tukevat Raamatun todenmukaisuutta. Tässä muutamia esimerkkejä.
[[Tiedosto:YU Judson Church.JPG|pienoiskuva|[[Alkuperäisheimot ja Jumala#Karenit|Kareneiden perimätieto tuki Raamatun luotettavuutta]], mistä oli apua Adoniram Judsonin tehdessä lähetystyötä heidän parissaan. Kuvassa hänen mukaansa nimetty kirkko, Judson Church, Yangonin yliopistolla Myanmarissa.]]
Usko yhteen kaikkivaltiaaseen ja näkymättömään Luoja-Jumalaan yhdistää noin 90 prosenttia maailman kansanuskonnoista.<ref>[[Daniel Nylund: Maailmankatsomus ei saa olla ristiriidassa todellisuuden kanssa (Ajankohtainen 3, III luku)]], otsikon "Mitä Jumalasta sitten voidaan tietää yleisen ilmoituksen kautta?" alta</ref> Monien heimojen uskomukset ja perimätieto tukevat muutenkin Raamatun todenmukaisuutta. Tässä artikkelissa esitellään muutamia esimerkkejä.


==Gedeot==
==Gedeot==


Etiopiassa, maan keskiosien eteläisillä vuoristoseuduilla elää moniin eri heimoihin jakaantuneita kahvinviljelijöitä. Eräs näistä heimoista on gedeo-heimo, joka muiden heimojen tavoin uskoo kaikkivaltiaaseen kaiken luojaan. Luojaansa he kutsuvat '''Magano'''ksi. Tarkemmin otettaen vain harvat gedeo-heimon jäsenet rukoilivat Maganoa, ennemmin näytti siltä, että he palvoivat ja uhrasivat, pahalle olennolle, '''Sheit'an'''ille. Tämä selitettiin sillä, että heimolaisilla ei ollut tarpeeksi läheistä suhdetta Maganoon, että he voisivat vapautua Sheit'anista.
Etiopian keskiosien eteläisillä vuoristoseuduilla elää monia kahvinviljelijäheimoja, mm. gedeo-heimo, joka muiden lähiheimojen tavoin uskoo kaikkivaltiaaseen kaiken luojaan. Luojaansa he kutsuvat '''Magano'''ksi.


Eräs gedeo-heimon ns. kuningassukuun kuulunut henkilö, nimeltään '''Warrasa Wange''', halusi kuitenkin saada Maganoon henkilökohtaisen kontaktin. Hän asusteli heimonsa asunalueiden äärilaidalla Dilla nimisessä kaupungissa, ja hänen rukouksensa oli yksinkertainen. Siinä hän pyysi Maganoa ilmoittautumaan heimolleen.
Itse asiassa vain harvat gedeo-heimon jäsenet kuitenkaan rukoilivat Maganoa, enimmäkseen heidän palvontansa ja uhrinsa näkyivät suunnatun pahalle olennolle, '''Sheit'an'''ille. Syyksi sanottiin, ettei heimolaisilla ollut tarpeeksi läheistä suhdetta Maganoon voidakseen vapautua Sheit'anista.


Hänen ei paljoa tarvinnut odotellakaan, kun jo hän näki mielessään ihmeellisen näyn. Hän näki, että kaksi valkoista muukalaista saapui hänen kotikaupunkinsa lähistölle ja he pystyttivät heikonlaiset suojat itselleen sykomoripuun varjoon. Vähän myöhemmin näyssä muukalaiset rakensivat kestävämmät kiiltäväkattoiset rakennukset. Warrasan kotialueella kaikki talot ovat olkikattoisia, joten hän ei olisi voinut unelmoidakaan kiiltäväkattoisista rakennuksista, joita hänen näyssään pian myös ilmestyi pitkin poikin vuorenrinnettä.
Gedeo-heimon ns. kuningassukuun kuuluva '''Warrasa Wange''' halusi kuitenkin saada henkilökohtaisen kontaktin Maganoon. Hän asusteli heimonsa asunalueiden laitamilla Dilla-nimisessä kaupungissa, ja hänen rukouksensa oli yksinkertainen: hän pyysi Maganoa ilmoittamaan itsensä heimolleen.


Warrasa kuuli äänen, joka sanoi, että nämä muukalaiset tuovat viestin Maganolta ja kehotti Warrasaa odottamaan heitä. Näky päättyi siihen, että Warrasa otti talonsa keskipaalun pois ja siirsi sen muukalaisten rakentamien kiiltäväkattoisten asumusten luo. Keskipaalu merkitsi hänen heimolleen vertauskuvallisesti koko ihmisen elämää. Tämän näyn nähtyään hän ymmärsi, että hänen elämänsä tulisi tulevaisuudessa liittymään hänen näyssä näkemiinsä muukalaisiin. Kahdeksan vuoden päästä alkoikin tapahtua. Tuona kahdeksan vuoden odotuksen aikana monet profeetat kansasta olivat ennustaneet, että Maganolta tulisi pian viesti.
Pian tämän jälkeen hän sitten näkikin ihmeellisen näyn: Kaksi valkoihoista muukalaista saapui hänen kotikaupunkinsa lähistölle ja pystytti itselleen sykomoripuun varjoon jonkinlaiset huterat majat. Näyn jatkuessa nämä muukalaiset rakensivat samalle paikalle kestävämmät, kiiltäväkattoiset rakennukset. Warrasan kotialueen kaikki talot olivat olkikattoisia, joten hän ei olisi voinut unelmoidakaan kiiltäväkattoisista rakennuksista, joita hänen näyssään pian ilmestyi lisääkin, pitkin poikin vuorenrinnettä.


Eräänä joulukuun kuumana päivänä vuonna 1948 kanadalainen '''Albert Brant''' ajoi työtoverinsa, '''Glen Cain'''in, kanssa vanhalla kuormurilla kohti Dillaa. Heidän tarkoituksenaan oli aloittaa lähetystyö gedeo-heimon parissa, mutta olivat poliittisista syistä päässeet vain heimon äärilaidalle. Ajettuaan paikalle, he pystyttivät telttansa sykormipuun juurelle.
Warrasa kuuli myös äänen, joka sanoi näiden muukalaisten tuovan viestin Maganolta ja kehotti Warrasaa odottamaan heitä. Näky päättyi siihen, että Warrasa irrotti talonsa keskipaalun ja siirsi sen muukalaisten rakentamien kiiltäväkattoisten asumusten luo. Hänen heimonsa ajattelussa talon keskipaalu merkitsi koko ihmisen elämää, joten hän tämän näyn nähtyään ymmärsi elämänsä aikanaan liittyvän näihin näyn muukalaisiin.
Warrasa kuuli kuormurin moottorin äänen ja lähti miettiväisen hitaasti kävelemään sitä kohti. Kolme vuosikymmentä myöhemmin hän säteilee uskoa Jeesukseen, Maganon Poikaan ja gedeo-heimon pariin on muodostunut lähes 300 seurakuntaa, joihin taas keskimäärin kuuluu reilut 200 henkeä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Don Richardson | Nimeke = Iankaikkisuus heidän sydämessään | Julkaisija = Ristin Voitto r.y. | Vuosi = 1986 | Kappale = | Sivu = 67-70 | Selite = | Tunniste = ISBN 951-605-960-0 }} Ks. myös http://en.wikipedia.org/wiki/Gedeo_people</ref>
 
Näky alkoi konkreettisesti toteutua kahdeksan vuoden päästä. Näiden vuosien aikana gedeo-heimon keskuudessa monet muutkin profeetat olivat ennustaneet, että Maganolta tulisi pian viesti.
 
Eräänä kuumana vuoden 1948 joulukuun päivänä kanadalainen '''Albert Brant''' ajoi työtoverinsa '''Glen Cain'''in kanssa vanhalla kuormurilla kohti Dillaa. Heidän tarkoituksenaan oli aloittaa lähetystyö gedeo-heimon parissa, joskin he poliittisista syistä pääsivät siirtymään vain heimon asuma-alueen laitamille. Perille päästyään he pystyttivät telttansa sykomoripuun juurelle.
 
Warrasa kuuli kuormurin moottorin äänen ja lähti miettiväisen hitaasti kävelemään sitä kohti...
 
Kolme vuosikymmentä myöhemmin Warrasa säteilee uskoa Jeesukseen, Maganon Poikaan, ja gedeo-heimon pariin on muodostunut lähes 300 seurakuntaa, joihin kuhunkin kuuluu keskimäärin reilut 200 henkeä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Don Richardson | Nimeke = Iankaikkisuus heidän sydämessään | Julkaisija = Ristin Voitto r.y. | Vuosi = 1986 | Kappale = | Sivu = 67-70 | Selite = | Tunniste = ISBN 951-605-960-0 }} Ks. myös http://en.wikipedia.org/wiki/Gedeo_people</ref>


==Karenit==
==Karenit==
=== Ensikontakti eurooppalaisiin ===


Vuonna 1795 erääseen karen-kylään Rangoonin lähelle saapui englantilaisdiplomaatti, joka kuului Burman ja Englannin välisessä kiistassa välittäjänä toimineeseen diplomaattiryhmään. Burmassa vallitsi pelko siitä, että Englanti valloittaisi Burman tämän kiistan johdosta. Karen-kylässä englantilaisdiplomaatti sai kuitenkin yllättäen hyvin innostuneen vastaanoton, toisin kuin yleisesti muuten Burmassa, jossa ulkomaalaisiin suhtauduttiin hyvin penseästi. Kylässä kaikki tungeksivat diplomaatin ympärillä ja yrittivät saada koskea hänen kasvojaan ja käsivarsiaan.
Vuonna 1795 erääseen karen-kylään Rangoonin lähelle saapui englantilaisdiplomaatti, joka kuului Burman ja Englannin välisessä kiistassa välittäjänä toimineeseen diplomaattiryhmään. Burmassa vallitsi pelko siitä, että Englanti valloittaisi Burman tämän kiistan johdosta. Karen-kylässä englantilaisdiplomaatti sai kuitenkin yllättäen hyvin innostuneen vastaanoton, toisin kuin yleisesti muuten Burmassa, jossa ulkomaalaisiin suhtauduttiin hyvin penseästi. Kylässä kaikki tungeksivat diplomaatin ympärillä ja yrittivät saada koskea hänen kasvojaan ja käsivarsiaan.


Kyläläisten intoon oli myös erittäin hyvä syy. He olivat odottaneet valkoista veljeä, jonka oli määrä tuoda heille heidän esi-isiensä hukkaama kirja. Kirjan oli kareneiden uskomusten mukaan kirjoittanut '''Y'wa''', "Korkein Jumala" ja he uskoivat, että tuodessaan kirjan valkoinen veli samalla pelastaa heidät kaikista sortajista.
Kyläläisten intoon oli myös erittäin hyvä syy: He olivat odottaneetkin "valkoista veljeä", jonka oli määrä tuoda heille heidän esi-isiensä hukkaama kirja. Kirjan oli kareneiden uskomusten mukaan kirjoittanut '''Y'wa''', "Korkein Jumala", ja he uskoivat, että tuodessaan kirjan valkoinen veli samalla pelastaa heidät kaikista sortajista.


Diplomaatti kuitenkin totesi, poliittisten syiden kummitellessa takana, että kyläläiset olivat erehtyneet. Hän ilmoitti, ettei tuntenut Y'waa eikä hänellä ollut hajuakaan heidän odottamastaan valkoisesta veljestä. Diplomaatti lähti kylästä ja jätti satoja pettyneitä kareneita seisomaan taakseen. Kun diplomaatti oli palannut Rangooniin brittien vastaperustettuun suurlähetystöön, kertoi hän tapauksesta esimiehelleen Michael Symesille. Symes taas kertoi tapauksesta vuonna 1827 julkaistussa käsikirjoituksessaan ”An Account of an Embassy to the Kingdom of Ava in the Year 1795”.
Diplomaatti kuitenkin totesi jo poliittisen harkintansakin perusteella, että kyläläiset olivat erehtyneet. Hän ilmoitti, ettei tuntenut Y'waa eikä hänellä ollut hajuakaan heidän odottamastaan valkoisesta veljestä. Niine hyvineen hän lähti kylästä kääntäen selkänsä sadoille pettyneille kareneille. Britannian vastaperustettuun Rangoonin-suurlähetystöön palattuaan hän sentään kertoi tapauksesta esimiehelleen '''Michael Symes'''ille. Symes puolestaan teki selkoa tästä välikohtauksesta vuonna 1827 julkaistussa käsikirjoituksessaan ''”An Account of an Embassy to the Kingdom of Ava in the Year 1795”'' ["Avan kuningaskuntaan avatun suurlähetystön toimintakertomus vuodelta 1795"].


Karenien parissa vähintään tuhannessa kylässä vaikutti myös tämän Korkeimman Jumalan, Y'wan edustajia, eräänlaisia opettajia. Heitä kutsuttiin Bukhoiksi. He opettivat, että karenien palvomat pahat henget ja Y'wa kulkivat eri polkuja ja että vielä tulee aika, jolloin karenien tulee täysin palata noudattamaan Y'wan tahtoa.
=== Karenien esikristillisen uskonnon pääpiirteitä ===


Kareneilla oli monia lauluja, jotka kertoivat Y'wasta. Hänen kerrottiin olevan ikuinen ja kuolematon<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Francis Mason | Nimeke = The Karen Apostle | Julkaisija = | Vuosi = 1861 | Kappale = | Sivu = 10 | Selite = | Tunniste = }}, viitannut Richardson s. 95. Francis Mason oli yksi Judsonin työtovereista, joka on kirjoittanut kyseisen kirjan Ko-Thah-byusta.</ref>, hänen kerrottiin luoneen maailman ajan alussa ja että hän on tutkimaton.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Mrs. Macleod Wylie | Nimeke = The Gospel of Burma | Julkaisija =  | Vuosi = 1859 | Kappale = | Sivu = 22 | Selite = | Tunniste = }}, viitannut Richardson s. 95</ref> Hänen myös kerrottiin olevan kaikkitietävä. Lisäksi karenit myös surkuttelivat sitä, että heillä ei ollut henkilökohtaista suhdetta Y'waan.<ref>Mason s.97, viitannut Richardson s. 96</ref>
Vähintään tuhannessa karen-kylässä toimi tämän Korkeimman Jumalan, Y'wan edustajia, eräänlaisia profeetallisia muistuttajia, joita kutsuttiin ''bukho''iksi. He opettivat, että karenien palvomat pahat henget ja Y'wa kulkivat eri polkuja ja että vielä tulee aika, jolloin karenien tulee täysin palata noudattamaan Y'wan tahtoa.


Kareneilla on myös Raamatun kanssa hyvin samankaltainen kertomus siitä, kuinka ihmiset lankesivat eroon Jumalasta. Y'wa oli alussa antanut maailmalle muodon ja osoittanut ruoan ja juoman ensimmäisille ihmisille Tha-naille ja Ee-ulle. Y'wa oli asettanut heidät asumaan puutarhaan, jossa oli seitsemän erilaista hedelmiä tuottavaa puuta. Y'wa antoi ensimmäisille ihmisille tarkan käskyn siitä, että yhden puun hedelmiä eli ns. koetinhedelmiä he eivät saaneet syödä, sillä sen jälkeen, kun he syövät koetinhedelmää, he sairastuvat, vanhenevat ja kuolevat. Y'wa lupasi käydä heidän luonaan joka seitsemäs päivä.
Kareneilla oli monia lauluja, jotka kertoivat Y'wasta. Hänen kerrottiin olevan ikuinen ja kuolematon<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Francis Mason | Nimeke = The Karen Apostle | Julkaisija = | Vuosi = 1861 | Kappale = | Sivu = 10 | Selite = | Tunniste = }}, viitannut Richardson, s. 95. Francis Mason, Judsonin työtoveri, on kirjoittanut kyseisen kirjan Ko-Thah-byusta.</ref>, luoneen maailman ajan alussa ja olevan tutkimaton.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Mrs. Macleod Wylie | Nimeke = The Gospel of Burma | Julkaisija =  | Vuosi = 1859 | Kappale = | Sivu = 22 | Selite = | Tunniste = }}, viitannut Richardson, s. 95.</ref> Hänen kerrottiin olevan myös kaikkitietävä. Karenit surkuttelivat erityisesti sitä, että heiltä puuttui henkilökohtainen suhde Y'waan.<ref>Mason, s.97, viitannut Richardson, s. 96.</ref>


Jonkin ajan kuluttua Mu-kaw-lee (paholainen) tuli ensimmäisten ihmisten luokse ja tuli kysymään heiltä, mitä he puutarhassa syövät. Ihmisten vastattua, että Y'wa on antanut heille yllin kyllin syötävää, pyysi Mu-kaw-lee tarkentamaan mitä he syövät. Ihmiset selvittivät, että eri puista sai erimakuisia hedelmiä ja että yhdestä puusta he eivät saaneet syödä, sillä jos he siitä söisivät, he kuolisivat.
Kareneilla on lisäksi Raamatun kanssa hyvin yhteensopiva kertomus siitä, kuinka ihmiset lankesivat eroon Jumalasta:


Mu-kaw-lee kuitenkin kertoi, että koetinhedelmä oli kaikkein makein ja täyteläisin hedelmä puutarhassa ja että siitä syötyään ihmiset saisivat ihmeellisiä voimia, kuten taivaaseennousukyvyn. Mu-kaw-lee myös uskotteli, että Y'wa ei todellisuudessa ole heidän puolellaan ja että hän kertoisi totuuden. Mies, Tha-nai, kieltäytyi aluksi houkutuksesta, mutta nainen eli Ee-u lankesi kiusaukseen ja sai miehenkin syömään hedelmää.
:Y'wa oli alussa antanut maailmalle muodon ja osoittanut ruoan ja juoman ensimmäisille ihmisille '''Tha-nai'''lle ja '''Ee-u'''lle. Y'wa oli asettanut heidät asumaan puutarhaan, jossa oli seitsemän erilaista hedelmäpuuta. Y'wa antoi ensimmäisille ihmisille tarkan käskyn siitä, että yhden puun hedelmiä eli ns. koetinhedelmiä he eivät saaneet syödä, sillä sen jälkeen, kun he syövät koetinhedelmää, he sairastuvat, vanhenevat ja kuolevat. Y'wa lupasi käydä heidän luonaan joka seitsemäs päivä.


Seuraavan aamun koittaessa Y'wa tuli tapaamaan ihmisiä, ja kysyi, miksi he olivat syöneet puusta, josta hän oli kieltänyt syömästä. Sen seurauksena ihmiset alkoivat nyt sairastua, vanheta ja lopulta kuolla. Ihmiset saivat Y'wan kirouksen ja hän jätti heidät yksin.
:Jonkin ajan kuluttua '''Mu-kaw-lee''' (paholainen) tuli ensimmäisten ihmisten luokse kysymään heiltä, mitä he puutarhassa syövät. Ihmisten vastattua, että Y'wa on antanut heille yllin kyllin syötävää, pyysi Mu-kaw-lee tarkentamaan, mitä he syövät. Ihmiset kertoivat, että eri puista sai erimakuisia hedelmiä ja että yhdestä puusta he eivät saaneet syödä, sillä jos he siitä söisivät, he kuolisivat.


Myöhemmin alkoikin sairauksia ilmetä, sillä yksi Ee-un ja Tha-nain lapsista sairastui. Koska Y'wa oli hylännyt heidät, he menivät kysymään Mu-kaw-leelta neuvoa. Mu-kaw-lee antokin tarkkoja ohjeita siitä, kuinka uhreja piti suorittaa kutakin tautia vastaan. Uhrit suoritettiin hänen palvelijoilleen eli demoneille. Mu-kaw-lee opetti myös ihmiset ennustamaan lintujen luista, joista tuli pian vuoristolaisille keino hakea apua lähes mihin vain ongelmaan.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Alonzo Bunker | Nimeke = Soo Thah, A Tale of the Karens | Julkaisija = | Vuosi = 1902 | Kappale = | Sivu = 84-93 | Selite = | Tunniste = }}, viitannut Richardson s. 96-100. Bunker eli 1800-luvun lopussa karenien parissa kolme vuosikymmentä.</ref>
:Mu-kaw-lee kuitenkin kertoi, että koetinhedelmä oli kaikkein makein ja täyteläisin hedelmä puutarhassa ja että siitä syötyään ihmiset saisivat ihmeellisiä voimia, kuten taivaaseennousukyvyn. Mu-kaw-lee myös uskotteli, että Y'wa ei todellisuudessa ole heidän puolellaan, kun taas juuri hän kertoisi totuuden. Mies, Tha-nai, kieltäytyi aluksi houkutuksesta, mutta nainen eli Ee-u lankesi kiusaukseen ja sai miehenkin syömään hedelmää.


Karenit odottivat ja kaipasivat Y'wan paluuta. He eivät myöskään alistuneet buddhalaisuuteen, eivätkä kuvanpalvontaan. Myös vanhempien kunnioitus kuului karenien uskomuksissa ihmisten velvollisuuksiin. Lähimmäistä piti rakastaa ja sääntöjä rikkoneita kareneita lohdutettiin Y'wan armon lupauksilla, sillä hänen kerrottiin armahtavan kareneita aina uudestaan, kun he rukoilivat häntä. Rukoilemaan myös kehotettiin lakkaamatta.<ref>Mason s.99, viitannut Richardson s. 100-102</ref>
:Seuraavan aamun koittaessa Y'wa tuli tapaamaan ihmisiä ja kysyi, miksi he olivat syöneet puusta, jonka hedelmän hän oli heiltä kieltänyt. Seurauksenahan oli, että ihmiset alkaisivat nyt sairastua ja vanheta, ja lopulta he kuolisivat. Ihmiset joutuivat Y'wan kirouksen alle, ja hän jätti heidät yksin.


Voisivatko Karenien uskomukset ehkä selittyä kontaktilla juutalaisuuteen tai kristinuskoon? Tämä on hyvin kyseenalaista, sillä karenit asuvat 6500 kilometrin päässä Jerusalemista. Myöskään juutalaisuuden toiseksi ja kolmanneksi merkittävimmille hahmoille eli Abrahamille ja Moosekselle ei heidän uskomuksistaan ole raportoitu vastineita. On toki huomattavaa, että Y'wa näyttäisi viittaavan juutalaisten Yaweh-nimitykseen Jumalasta, mutta juutalaisvaikutteet olisivat väistämättä jättäneet merkkejä myös Abrahamista ja Mooseksesta.
:Myöhemmin alkoikin sairauksia ilmetä, sillä yksi Ee-un ja Tha-nain lapsista sairastui. Koska Y'wa oli hylännyt heidät, he menivät kysymään Mu-kaw-leelta neuvoa. Mu-kaw-lee antoikin tarkkoja ohjeita siitä, kuinka uhreja piti suorittaa kutakin tautia vastaan. Uhrit suoritettiin hänen palvelijoilleen eli demoneille. Mu-kaw-lee opetti ihmisiä myös ennustamaan lintujen luista, mistä pian tulikin vuoristolaisille keino hakea apua jokseenkin kaikkiin ongelmiin.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Alonzo Bunker | Nimeke = Soo Thah, A Tale of the Karens | Julkaisija = | Vuosi = 1902 | Kappale = | Sivu = 84-93 | Selite = | Tunniste = }}, viitannut Richardson, s. 96-100. Bunker eli 1800-luvun lopussa karenien parissa kolme vuosikymmentä.</ref>


Entä voisivatko karenien uskomukset juontaa juurensa nestorilaisten vaikutuksesta 700-luvulta tai myöhemmistä roomalaiskatolisten lähetyskosketuksista 1500-1700-luvuilla? Jos näin olisi, olisi hyvin oletettavaa, että mainittaisiin jotakin lihaksitulemisesta, vapahtajan kuolemasta ihmisten syntien puolesta ja hänen ylösnousemuksestaan.
Karenit odottivat ja kaipasivat Y'wan paluuta. He eivät olleet omaksuneet buddhalaisuutta eivätkä pitäneet epäjumalankuvia. Vanhempiensa kunnioittamisen he uskoivat kuuluvan ihmisen velvollisuuksiin. Lähimmäistä piti rakastaa, ja sääntöjä rikkoneita kareneita lohdutettiin Y'wan armon lupauksilla, sillä hänen kerrottiin armahtavan kareneita aina uudestaan, kun he rukoilivat häntä. Rukoilemaan myös kehotettiin lakkaamatta,<ref>Mason, s.99, viitannut Richardson, s. 100-102.</ref> vrt. {{rp|1.Tess. 5:17}}.


Tällaisesta ei kuitenkaan ole mitään mainintaa karenien perimätietoa keränneiden selonteoissa. Mikäli taas oletamme, että kristilliset ja/tai juutalaiset vaikutukset olisivat olleet sen verran pinnallisia, että niistä olisi jäänyt vain aivan peruskäsitteitä jäljelle, herää kysymys, miten niin pinnallinen kontakti vieraaseen uskontoon olisi juurtunut kareneiden kulttuuriin niin voimakkaasti, että sen pohjalta karenit olisivat kyenneet sitkeästi vastustamaan buddhalaisuuden ja heimon omassa piirissä harjoitetun henkien palvonnan tuottamaa vastavoimaa.
Erikoista karenien yksijumalaisessa uskonnossa on myös avoin oman puutteellisuutensa tunnustaminen.<ref>Richardson, s. 102-103.</ref> Eräs '''Sau-qua-la'''-niminen karen kertoi englantilaiselle kenraalikuvernöörille, että valkoiset vieraat eli eurooppalaiset olivat alun perin olleet karenien nuorempia veljiä. Karenit kuitenkin olivat laiminlyöneet velvollisuutensa vanhempina veljinä ja kadottaneet kappaleensa Y'wan kirjasta. Nuoremmilla veljillä se kuitenkin on tallessa, ja siksipä he ovatkin ns. vanhurskaita eli opettajia Jumalan luokse. Lisäksi he olivat oppineet matkustamaan valkosiipisillä laivoilla valtamerien yli.<ref>Mason, s. 15-27, viitannut Richardson, s. 104.</ref>


Historiasta on opittu, että ainoastaan erittäin pitkäaikaiset ja erittäin voimalliset vaikutukset pystyvät siirtämään uusia uskonnollisia käsityksiä eri kulttuurirajojen yli. Tämä pätee erityisesti silloin, kun muut vaikutukset, eli tässä tapauksessa edelläkin mainitut buddhalaisuus ja henkienpalvonta, tuottavat voimakkaan ristiriidan kyseessä olevien käsitteiden kanssa.
=== Karenien käsitysten alkuperä – päättely parhaaseen selitykseen ===


Kaikkein todennäköisintä onkin, että karenien perimätieto juontaa juurensa patriarkkojen yksijumalaiseen aikaan ennen kristinuskoa ja juutalaisuutta. Erikoista karenien yksijumalaisissa uskomuksissa on myös se, että se tunnusti avoimesti puutteellisuutensa.<ref>Richardson s. 102-103.</ref> Eräs karen, nimeltään Sau-qua-la kertoi englantilaiselle kenraalikuvernöörille, että valkoiset vieraat eli eurooppalaiset olivat aluksi karenien nuorempia veljiä. Karenit kuitenkin vanhempina veljinä olivat laiminlyöneet velvollisuutensa ja kadottaneet kappaleensa Y'wan kirjasta. Nuoremmilla veljillä se kuitenkin on tallessa ja siksipä he ovatkin ns. vanhurskaita, opettajia Jumalan luokse. Lisäksi he olivat oppineet matkustamaan valkosiipisillä laivoilla valtamerien yli.<ref>Mason s. 15-27, viitannut Richardson s. 104</ref>
Voisivatko nämä uskomukset sitten selittyä karenien aiemmilla kontakteilla juutalaisuuteen tai jopa kristinuskoon?


Vuonna 1817 alkoi tapahtua. Silloin innostunut amerikkalainen lähetyssaarnaaja Adoniram Judson saapui Burmaan, lähelle Rangoonia. Löydetyään majapaikan Rangoonista hän opetteli huolella Burmalaisten kieltä ja lopulta uskaltautui saarnaaman toreille. Ikäväkseen hän saavutti hyvin olemattomasti vastakaikua. Ensimmäinen käännynnäinen tuli vasta seitsemän vuoden saarnaamisen jälkeen, ja Judson kamppailikin monesti ylitsepääsemättömän masennuksen kourissa.<ref>Mason, s. 9-10, viitannut Richardson s. 115.</ref> Koska hänellä ei mennyt kovinkaan paljoa aikaa vähäisten käännynnäisten opastamiseen, paneutui Judson huolella Raamatunkäännökseensä<ref>Wylie s. 86, viitannut Richardson s.116</ref>, josta tulikin pohja muiden Burman kansojen kielille tehtyihin Raamatunkäännöksiin.
Juutalaisvaikutus on hyvin epätodennäköistä, sillä karenit asuvat 6500 kilometrin päässä Jerusalemista, mitä paitsi heidän uskomuksissaan ei ole raportoitu olevan minkäänlaisia vastineita Vanhan testamentin kertoman Israelin kansan historian merkittävimmillekään hahmoille kuten '''Abraham'''ille tai '''Moosekselle'''. Y'wa-erisnimi tosin näyttäisi viittaavan Vanhan testamentin heprean '''Yahweh'''-nimitykseen Jumalasta, mutta juutalaisvaikutteet olisivat väistämättä jättäneet merkkejä myös Abrahamista ja Mooseksesta.


Eräänä päivänä Judsonin kotiin saapui karski karen-mies nimeltään Ko Thah-byu. Hän pyysi Judsonilta töitä voidakseen maksaa jonkin velan. Judson järjesti hänelle töitä.<ref>Mason s. 12, viitannut Richardson s. 116</ref> ja pian talon väki myös tutustutti hänet evankeliumin sanomaan. Aluksi tuntui, että Ko Thah-Byulla on liian kova kallo sen suhteen, että sanoma menisi läpi. Pian kuitenkin tapahtui muutos, sillä hän alkoi esittämään kiinnostusta evankeliumia kohtaan kyselemällä sen alkuperästä ja valkoisista vieraista, jotka ovat tuoneet sanoman lännestä. Pian hän käsittikin, että tätä heidän kansansa oli odottanut satojen vuosien ajan. Nyt hän ensimmäisenä oli saanut tietää, että hukattu kirja on viimein saapunut Burmaan.
Entä voisivatko karenien uskomukset juontaa juurensa nestoriolaisten vaikutuksesta 700-luvulta tai myöhemmistä roomalaiskatolilaisten lähetyskosketuksista 1500–1700-luvuilla? Jos näin olisi, olisi hyvin oletettavaa, että mainittaisiin jotakin Kristuksesta: lihaksitulemisesta, vapahtajan kuolemasta ihmisten syntien sovittamiseksi ja hänen ylösnousemuksestaan. Näistä aiheista ei karenien perimätietoa keränneiden selonteoissa kuitenkaan ole mitään mainintaa.


Samoihin aikoihin, kun Ko Thah-Byu saapui Judsonin luo, tuli hänen avukseen tuore lähetystyöntekjiäpariskunta George ja Sarah Boadman. George laittoi pystyyn uusille lukutaidottomille tarkoitetun koulun, johon Ko Thah-Byu heti ilmoittautui opiskelijaksi. Kaikkien yllätykseksi hän näytti paneutuvan täysillä Raamatun sanaan.
Mikäli taas oletettaisiin kristillisten ja/tai juutalaisten vaikutteiden jääneen niin pinnallisiksi, että niistä olisi tarttunut muistiin vain muutama peruskäsite, olisi käsittämätöntä, miten näin ohimenevä kontakti vieraaseen uskontoon olisi kuitenkin juurtunut kareneiden kulttuuriin niin voimakkaasti, että nämä sen pohjalta olisivat kyenneet sitkeästi vastustamaan muita uskonnollisia virtauksia – yhtä hyvin buddhalaisuutta kuin heimon omasta piiristä tunnettua henkien palvontaakin.


Boardmanit suunnittelivat laajentavansa lähetystyötä Tavoyn kaupunkiin Burman eteläosissa. Ko Thah-Byu pääsi mukaan ja alkoi ennennäkemättömällä innolla saarnata evankeliumia etsien monia vaaroja uhmaten uusia kyliä, joissa saarnata. Pian kävikin niin, että satoja karen-heimon jäseniä alkoi virrata Tavoyhin katsomaan valkoista veljeä, joka on tuonut heille heidän hukatun kirjansa.<ref>Wylie, s. 52-53. Viitannut Richardson s. 116-119</ref>
Historia opettaa, että ainoastaan erittäin pitkäaikaiset ja voimakkaat vaikutteet pystyvät pysyvästi siirtämään uusia uskonnollisia käsityksiä kulttuurirajojen yli. Tämä pätee erityisesti silloin, kun muut vaikutteet, tässä tapauksessa siis juuri buddhalaisuus ja henkienpalvonta, ovat kyseisten käsitysten kanssa räikeässä ristiriidassa.
Ko Thah-Byu raatoi sen minkä pystyi, eikä juuri koskaan kerinnyt lepäämään. Niinpä hän kuoli raatamiseensa muutamassa vuodessa, mutta hänen sytyttämänsä uskon liekki palaa heimon keskuudessa edelleen – yli 150 vuotta myöhemmin.


Vuoteen 1858 mennessä kymmenet tuhannet karen-kristityt olivatkin huomanneet velvollisuutensa lähteä saarnaamaan hyvää sanomaa myös muiden Burman kansojen keskuuteen.<ref>Richardson s. 120. Ks. myös http://en.wikipedia.org/wiki/Karen_people.</ref>  
Selvästi todennäköisintä onkin, että karenien perimätieto juontaa juurensa patriarkkojen yksijumalaiseen aikaan ennen kristinuskoa tai Moosestakaan.
 
=== Karenit ja kristinusko ===
 
Vuonna 1817 innokas amerikkalainen lähetyssaarnaaja '''Adoniram Judson''' saapui Burmaan, Rangoonin seudulle. Löydettyään majapaikan Rangoonista hän opetteli huolella burman kieltä ja uskaltautui lopulta toreille saarnaamaan. Ikäväkseen hän sai tuskin lainkaan vastakaikua – ensimmäinen kääntymys kristinuskoon tapahtui vasta seitsemän vuoden saarnaamisen jälkeen, ja Judson kamppailikin monesti ylipääsemättömän masennuksen kourissa.<ref>Mason, s. 9-10, viitannut Richardson, s. 115.</ref> Koska  vähäisten käännynnäisten opastaminen ei vienyt paljoa aikaa, Judson paneutui huolella Raamatun käännökseensä<ref>Wylie, s. 86, viitannut Richardson, s.116.</ref>, josta sittemmin tulikin pohja muiden Burman kansojen kielille tehtyihin Raamatun käännöksiin.
 
Päivänä muutamana Judsonin kotiin saapui karski karen-mies nimeltään '''Ko Thah-Byu''' pyytämään talon isännältä töitä voidakseen maksaa jonkin velkansa. Judson järjestikin hänelle töitä,<ref>Mason, s. 12, viitannut Richardson, s. 116.</ref> ja pian talon väki myös tutustutti hänet evankeliumin sanomaan, jota kohtaan Ko Thah-Byu ei tosin aluksi osoittanut mitään mielenkiintoa. Ei kuitenkaan kestänyt kauaa, ennen kuin tapahtui selvä muutos: mies alkoi ilmeisen kiinnostuneena evankeliumista kysellä sen alkuperästä ja valkoisista vieraista, jotka olivat tuoneet sanoman lännestä. Pian hän käsittikin, että juuri tätähän hänen kansansa oli jo satoja vuosia odottanutkin. Nyt juuri hän oli ensimmäisenä saanut tietää, että hukattu kirja oli viimeinkin saapunut Burmaan!
 
Samoihin aikoihin Ko Thah-Byun kanssa saapui Judsonin luo hänen avukseen lähetetty tuore lähetystyöntekijäpariskunta, '''George''' ja '''Sarah Boardman'''. George avasi uuden lukutaitokoulun, jonka opiskelijaksi Ko Thah-Byu heti ilmoittautui. Kaikkien yllätykseksi hän näyttikin paneutuvan Raamatun sanaan aivan täysillä.
 
Boardmanit lähtivät avaamaan uuden lähetyskentän Burman eteläosiin, Tavoyn kaupunkiin. Mukaan päässyt Ko Thah-Byu alkoi nyt saarnata evankeliumia ennennäkemättömällä innolla: monia vaaroja uhmaten hän etsi saarnapaikoikseen yhä uusia kyliä. Pian kävikin niin, että satoja karen-heimon jäseniä alkoi virrata Tavoyhin katsomaan valkoista veljeä, joka oli tuonut heille heidän hukatun kirjansa.<ref>Wylie, s. 52-53. Viitannut Richardson, s. 116-119.</ref>
 
Ko Thah-Byu antoi saarnatyölleen kaikkensa ehtimättä juuri koskaan lepäämään. Niinpä työ veikin hänen voimansa niin tyystin, että ehti kulua vain muutama vuosi ennen kuin hän jo kuoli ylirasitukseen. Tämä ponnistelu ei silti suinkaan jäänyt turhaksi: juuri hänen sytyttämänsä uskon liekki palaa heimon keskuudessa yhä edelleen – yli 150 vuotta myöhemmin.
 
Vuoteen 1858 mennessä jo kymmenettuhannet karen-kristityt olivat huomanneet velvollisuudekseen lähteä saarnaamaan hyvää sanomaa muidenkin Burman kansojen keskuuteen.<ref>Richardson, s. 120. Ks. myös http://en.wikipedia.org/wiki/Karen_people.</ref>
 
==Lahut==
 
Paikassa, jossa Burma jää Kiinan ja Thaimaan väliin ja sivuaa Laosin rajaa, elää n. 250&nbsp;000 hengen lahu-kansa.
 
=== Lahujen esikristillinen uskonnollisuus ===
 
Lahut olivat perinteisesti uskoneet kaiken luojaan, '''Gui'sha'''an. Heidän perimätiedossaan oli vanha tarina siitä, kuinka Gui'sha oli antanut lakinsa heidän esi-isilleen riisikakkuihin kirjoitettuna. Kovan nälänhädän aikana esi-isät olivat kuitenkin syöneet nämä riisikakut sillä verukkeella, että näin lakikin olisi heidän sisällään. Tämän jälkeen lahut eivät kuitenkaan enää olleet pystyneet noudattamaan lakia täydellisesti, eikä se vastaisuudessakaan onnistuisi, ennen kuin sama laki olisi palautettu heille kirjoitetussa muodossa.
 
Lahuilla oli myös profeettoja, jotka välittivät sanomaa Gui'shalta. He kertoivat monia viisauksia, kuten:
 
{{sitaatti|”Vaikka miehellä olisi sylillinen matkasauvoja ja hän kävelisi niin kauan, että jokainen niistä olisi kulunut tyngäksi, ei hän siltikään löytäisi Gui'shaa (todellista Jumalaa)”.<ref>Nelda Widlundin henkilökohtaisesta haastattelusta vuodelta 1980. Rouva Widlund on kyseisellä seudulla toimineen lähetystyöntekijän lapsenlapsi. Viitannut: Richardson, s. 107.</ref>|}}
 
Profeetat ennustivat myös, että Gui'sha lähettää vielä aikanaan valkoisen veljen, joka tuo kadonneen lain heille valkoisessa kirjassa.
 
Monilla lahuilla oli sellainenkin mielenkiintoinen tapa, että he pitivät ranteittensa ympärillä nyörejä kuvaamassa olemistaan pahojen henkien vallan alla. Samalla he ilmaisivat odottavansa vapahtajaa, joka vapauttaisi heidät näiden henkien vallasta.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Alexander MacLeish | Nimeke = Christian Progress in Burma | Julkaisija = | Vuosi = 1929 | Kappale = | Sivu = 52 | Selite = | Tunniste = }} Viitannut Richardson, s.107.</ref>
 
=== Lahut ja kristinusko ===
 
'''Marcus Young''' sai 1890-luvulla amerikkalaiselta lähetysjärjestöltä tehtäväkseen lähteä saarnaamaan lahujen naapurikansan, Šan-heimon, pariin. – Šan-heimollakin oli vastaavantyyppisiä uskomuksia kuin lahuilla.
 
Eräänä päivänä Youngin mentyä torille kymmentä käskyä saarnaamaan hänen ympärilleen kerääntyi yllättäen ryhmä oudosti pukeutuneita miehiä; osoittautui, että nämä olivat lahuja, jotka anoivat hartaasti, että hän tulisi heidänkin luokseen kertoakseen heille Gui'shan hukatun kirjan sanoman.
 
Seuraavien vuosien (1904-1936) aikana monet lahut sitten ottivatkin kasteen – kastettujen vuotuinen määrä oli järjestään yli 2000, kerran jopa yli 4500! Lahujen kiinnostus evankeliumia kohtaan oli niin suurta, ettei Young ehtinyt opettaa heille Raamattua niin hyvin kuin olisi halunnut. Niinpä hän houkutteli tähän työhön kaksi poikaansakin, joista toinen sittemmin myös käänsi Uuden testamentin lahujen kielelle.<ref>Richardson, s. 122-123. Ks. myös http://en.wikipedia.org/wiki/Lahu_people.</ref>
 
==Santaalit==
 
=== Ensikontakti eurooppalaisiin ===
 
Kalkutan pohjoispuolella Intiassa asustaa 2,5-miljoonainen santaalien kansa, jonka pariin päätyi vuonna 1867 kaksi lähetyssaarnaajaa, norjalainen '''Lars Skrefsrud''' ja tanskalainen '''Hans Børreson'''. Skrefsrud onnistui lyhyessä ajassa oppimaan santaalien kielen ja alkoi saman tien saarnata evankeliumia, vaikka aluksi epäilikin kovin, saisiko se vielä aikoihin mitään vastakaikua tämän – kovin kaukana juutalaisista ja kristillisistä vaikutteista eläneen – kansan taholta.
 
=== Santaalien perimätieto ===
 
Skrefsrudin yllätykseksi santaalit kuitenkin innostuivat evankeliumista lähes välittömästi. Pian innostuksen syykin selvisi, kun '''Kolean'''-niminen viisas santaalimies kertoi heimonsa ikiaikaista suullista perimätietoa:
 
:Santaalien nimi Jumalalleen oli '''Thakur Jiu''', 'Aito Jumala'. Thakur Jiusta opetettiin, ettei häntä voi ihmissilmin nähdä, mutta hän sen sijaan näkee kaiken. Hän on myös asettanut kaiken paikalleen ja ravitsee kaikki, niin suuret kuin pienet.
 
:Hyvin kauan sitten Thakur Jiu oli luonut sekä '''Harami'''-nimisen miehen että '''Ayo'''-nimisen naisen ja asettanut heidät asumaan kauas länteen, Hihiri Pipiri -nimiseen paikkaan. Siellä kuitenkin eli '''Lita'''-niminen olento, joka houkutteli Haramin ja Ayon valmistamaan riisiolutta ja kaatamaan osan siitä maahan uhriksi Saatanalle. Lopusta oluesta he juopuivat ja nukahtivat. Herättyään he huomasivat olevansa alasti ja häpesivät alastomuuttaan.
 
:Myöhemmin Ayo ja Haram saivat seitsemän poikaa ja seitsemän tytärtä, joista muodostui seitsemän sukukuntaa. Nämä sukukunnat siirtyivät aikanaan Kroj Kamaniksi kutsuttuun maahan ja joutuivat siellä yhä pahemmin rappion valtaan. Thakur Jiu kyllä kutsui ihmisiä puoleensa, mutta nämä kieltäytyivät. Tästä syystä Thakur Jiu vei lopulta yhden hurskaan pariskunnan turvaan Harata-vuorella<ref>"Harata" ja Raamatun "Ararat" ovat silmiinpistävän samankaltaisia vuorennimiä.</ref> sijaitsevaan luolaan. Tämän hurskaan pariskunnan pysytellessä turvaluolassaan Thakur Jiu hukutti muut ihmiset tulvalla.
 
:Myöhemmin kyseisen pariskunnan jälkeläiset lisääntyivät huomattavasti ja kansoittivat Sasan Beda ('Sinappipelto') -nimisen tasangon, jolla Thakur Jiu sitten jaotteli ihmiset useiksi eri kansoiksi. Yksi näistä kansoista vaelsi monien metsien läpi yhä idemmäksi, kunnes korkeat vuoret sulkivat siltä tien. Kun kunnollista kulkureittiä ei tahtonut millään löytyä, nämä ihmiset liittoutuivat '''Maran Buru'''n eli valtavien vuorten henkien kanssa päästäkseen eteenpäin. Pian he sitten löysivätkin sopivan solan ja matkasivat nykyään Intialle ja Pakistanille kuuluville alueille. Vähitellen he siirtyivät yhä pidemmälle nykyisen Bangladeshin suuntaan, ja heistä saivat nyky-santaalit alkunsa.
 
:Liittoutumisensa ja sen yhteydessä solmimansa valan takia santaalit alkoivat vähitellen unohtaa Thakur Jiun. Lopulta heillä ei ollut hänestä jäljellä juuri mitään muuta kuin nimi.
 
=== Santaalit ja kristinusko ===
 
Ymmärrettyään santaalien perimätiedon yhtymäkohdat Raamattuun ja sen ilmaiseman hengellisen nälän Skrefsrud pystyi entistä paremmin kohdentamaan sanomansa, ja pian tuhannet santaalit tulivatkin kysymään häneltä, kuinka voisivat päästä Thakur Jiun yhteyteen Jeesuksen kautta.
 
Skrefsrud ja Børreson saivat toimittaa parhaimmillaan jopa 80 santaalikastetta päivässä. Koska santaalit olivat niin innostuneita kuulemaan evankeliumia, nämä lähetyssaarnaajat pyysivät ja saivat kentälleen lisääkin työntekijöitä. Muutamassa vuosikymmenessä n. 85&nbsp;000 santaalia sai kristillisen kasteen.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Lars Skrefsrud | Nimeke = Traditons and Institutions of the Santal | Julkaisija = | Vuosi = 1887 | Kappale = | Sivu = 51-59 | Selite = | Tunniste = }} Ks. myös http://en.wikipedia.org/wiki/Santals</ref>
 
==Inkat==
 
On hyvin tunnettua, että inkat palvoivat auringonjumalaa, '''Inti'''ä. Heillä oli kuitenkin vuosien 1438 ja 1471 välillä erikoinen kuningas, nimeltään '''Pachacutec'''.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Victor W. Von Haagen | Nimeke = The Ancient Sun Kingdoms of the Americas | Julkaisija = | Vuosi = 1957 | Kappale = | Sivu = 497 | Selite =  New york | Tunniste = }} Viitannut Richardson s. 40.</ref> Hän rakensi monia kaupunkeja ja linnoituksia, mm. uudelleen rakennutti Cuzcoon temppelin Intille, sekä perusti kuuluisan Machu Picchun vuoristolinnoituksen. Hänen saavutuksekseen voidaan kuitenkin laskea täysin toisenlainen tapaus. Hän alkoi epäillä Intin jumaluutta pohtiessaan, että jos Inti kerran oli Jumala, miksi hän ei koskaan tehnyt mitään erikoista. Hän kulki taivaan poikki samaa reittiä pitkin, ja vieläpä pienikin pilvi pystyi peittämään hänen kirkkautensa. Pachacutec tulikin siihen tulokseen, että mikäli Inti olisi aito Jumala, ei mikään luonnonkappale pystyisi peittämään hänen valoaan.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Philip Ainsworth Means | Nimeke = The Incas: Empire Builders of the Andes,Indias of the Americas | Julkaisija = | Vuosi = 1965 | Kappale = | Sivu = 306 | Selite = | Tunniste = }} Viitannut Richardson s. 44.</ref>
 
Pachacutec havaitsi, että oli aiemmin palvonut kappaletta Jumalana, joten hän joutui vaikean kysymyksen eteen. Jos kerran Inti ei ollut Jumala, kuka sitten? Vastaus löytyikin yllättävän läheltä, inkojen kulttuurin jo melkein unohtuneesta perimätiedosta. Inkojen perimätiedon mukaan on olemassa kaikkivaltias kaiken Luoja, '''Viracocha'''. Hänestä oli kuitenkin jäljellä enää vähän perimätietoa ja yksi pyhäkkö.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = B. C. Brundage | Nimeke = Empire of the Inca | Julkaisija = | Vuosi = 164-165 | Kappale = | Sivu = 164-165 | Selite = | Tunniste = }}</ref>
 
Inkojen perimätiedon mukaan Viracocha loi Andien kansat puhaltamalla hengen patsaisiin, jotka hän oli muovaillut luolissa. Hän kuitenkin pettyi ensimmäiseen ihmissukuun ja hukutti sen vedenpaisumuksessa. Tämän jälkeen hän loi uusia ihmisiä kivestä, ja pitääkseen huolta, että ihmiset tällä kertaa pysyisivät oikealla tiellä, hän kulki inkojen keskuudessa ryysyisenä kerjäläisenä ja opetti sivistyksen alkeita.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Ketola K., Merenlahti P., Junnonen A., Jussila P, Stenius M. | Nimeke = Eeden 7 Maailmanuskonnot | Julkaisija = Edita | Vuosi = 2005 | Kappale = | Sivu = 13 | Selite = | Tunniste =  ISBN 951-37-3683-0 }}</ref>
 
Pachacutec päätteli, että Jumala, joka on luonut kaiken, on palvelemisen arvoinen, ja siksi onkin epäjohdonmukaista palvella jotakin hänen luomakuntansa osaa. Siispä hän ryhtyi toimeen ja kutsui koolle intin pappien kokouksen, jota eräs tutkija kutsuikin leikkimielisesti Coricanchan kokoukseksi sen pitopaikan mukaan liittäen sen muihin historian suuriin opillisiin kokouksiin.<ref> Brundage, s. 162. Viitannut Richardson s. 46</ref>
 
Kokouksessa Pachacutec julkaisi teesinsä, joiden mukaan Inti ei voi olla Jumala, sillä hän toisille valoa antaessaan pidättää sen toisilta, eikä hän pysty lepäämään. Hänen valonsa voi myöskin pienikin pilvenhattara peittää, jolloin hänen voimansa ei voi olla ääretön.<ref> Brundage, s. 163. Viitannut Richardson s. 46</ref>
 
Samaisessa kokouksessa hän herätteli uudestaan vanhaa perimätietoa Viracochasta. Sen mukaan häntä ei ollut luotu, hän esiintyy kolminaisuutena niin halutessaan, mutta muuten hän on taivaallisen sotaväen ja enkeleiden ympäröimänä yksinäisyydessä. Hän määrää ihmisen elinajan ja myös ravitsee ihmisen. Hän on kaiken elämän perusta, itsessään siunattu ja säälii ihmisten kurjuutta. Vain hän voi tuomita tai armahtaa ihmisiä ja hän antaa heille voimaa taistella pahoja taipumuksiaan vastaan.<ref>Brundage, s. 165. Viitannut Richardson s. 47</ref>
 
Pachacutecin uudistus sai kuitenkin kovaa vastarintaa aikaan Intin pappien puolelta, sillä jos he olisivat toteuttaneet uudistuksen, he olisivat joutuneet myöntämään, että he ja heidän isänsä olisivat olleet satoja vuosia väärässä ja että kaikki uhrit ja valtaisa työpanos temppelien rakentamiseksi olisivat olleet turhia. Tällainen ilmoitus aiheuttaisi varmasti ivaa ja saisi ehkä aikaan yhteiskunnallisia mullistuksia. Pachacutec myöntyikin poliittisten paineiden edessä ja määräsi, että Viracochan palveleminen rajoitettiin vain yläluokkaan, sillä tavalliselle kansalle se oli liian vaikea asia ymmärrettäväksi.<ref>Alfred Metraux: ''History of the Incas'', s. 126. Viitannut Richardson s. 47-48. Ks. myös http://en.wikipedia.org/wiki/Inca_civilization</ref> Yläluokilla on kuitenkin tapana olla lyhytikäisiä ilmiöitä kansojen historiassa, ja niinpä vajaat sata vuotta myöhemmin espanjalaiset valloittajat tuhosivat ylimystön. Siten uskonpuhdistus jäikin hyvin tyngäksi, koska se ei saavuttanut tavallista kansaa.
 
== Paleointiaanien aikaongelma ==
 
Inkojen vedenpaisumuskertomukseen liittyy vanhan maapallon aikakehyksessä ongelma. Jos oletetaan, että Raamatun kuvaama vedenpaisumus olisi ollut vain paikallinen tulva Lähi-idän alueella noin 4000 vuotta sitten, ja ihmiset saapuivat Amerikkaan jo noin 13500 vuotta sitten<ref>http://en.wikipedia.org/wiki/History_of_the_Americas#Prehistory</ref>, on vaikea nähdä, miten tarina olisi voinut levitä inkojen tietoon. Myös havaijilaisilla on oma vedenpaisumuskertomuksensa, jonka mukaan mies nimeltä '''Nu'u''' rakensi arkin paetakseen suurta tulvaa. Hänen arkkinsa laski maihin ''Mauna Kea''n huipulle. Nu'u erehtyi kuitenkin ja luki pelastumisensa Kuun ansioksi, jota korjaamaan Luoja-Jumala, nimeltään Kane, lähetti sateenkaaren maahan.<ref>http://en.wikipedia.org/wiki/Nu%27u</ref>
 
== Katso myös ==
=== ApologetiikkaWiki ===
* [[Raamatun alkukertomuksien luotettavuus]]
* [[Sovitus tapahtui ehkä vuonna 30 jKr.]]


== Viitteet ==
== Viitteet ==
<references/>
<references/>
[[Luokka:Historia]][[Luokka:Jumala]] [[Luokka:Lukusuositukset]]

Nykyinen versio 15. maaliskuuta 2020 kello 19.19

Kareneiden perimätieto tuki Raamatun luotettavuutta, mistä oli apua Adoniram Judsonin tehdessä lähetystyötä heidän parissaan. Kuvassa hänen mukaansa nimetty kirkko, Judson Church, Yangonin yliopistolla Myanmarissa.

Usko yhteen kaikkivaltiaaseen ja näkymättömään Luoja-Jumalaan yhdistää noin 90 prosenttia maailman kansanuskonnoista.1 Monien heimojen uskomukset ja perimätieto tukevat muutenkin Raamatun todenmukaisuutta. Tässä artikkelissa esitellään muutamia esimerkkejä.

Gedeot[muokkaa]

Etiopian keskiosien eteläisillä vuoristoseuduilla elää monia kahvinviljelijäheimoja, mm. gedeo-heimo, joka muiden lähiheimojen tavoin uskoo kaikkivaltiaaseen kaiken luojaan. Luojaansa he kutsuvat Maganoksi.

Itse asiassa vain harvat gedeo-heimon jäsenet kuitenkaan rukoilivat Maganoa, enimmäkseen heidän palvontansa ja uhrinsa näkyivät suunnatun pahalle olennolle, Sheit'anille. Syyksi sanottiin, ettei heimolaisilla ollut tarpeeksi läheistä suhdetta Maganoon voidakseen vapautua Sheit'anista.

Gedeo-heimon ns. kuningassukuun kuuluva Warrasa Wange halusi kuitenkin saada henkilökohtaisen kontaktin Maganoon. Hän asusteli heimonsa asunalueiden laitamilla Dilla-nimisessä kaupungissa, ja hänen rukouksensa oli yksinkertainen: hän pyysi Maganoa ilmoittamaan itsensä heimolleen.

Pian tämän jälkeen hän sitten näkikin ihmeellisen näyn: Kaksi valkoihoista muukalaista saapui hänen kotikaupunkinsa lähistölle ja pystytti itselleen sykomoripuun varjoon jonkinlaiset huterat majat. Näyn jatkuessa nämä muukalaiset rakensivat samalle paikalle kestävämmät, kiiltäväkattoiset rakennukset. Warrasan kotialueen kaikki talot olivat olkikattoisia, joten hän ei olisi voinut unelmoidakaan kiiltäväkattoisista rakennuksista, joita hänen näyssään pian ilmestyi lisääkin, pitkin poikin vuorenrinnettä.

Warrasa kuuli myös äänen, joka sanoi näiden muukalaisten tuovan viestin Maganolta ja kehotti Warrasaa odottamaan heitä. Näky päättyi siihen, että Warrasa irrotti talonsa keskipaalun ja siirsi sen muukalaisten rakentamien kiiltäväkattoisten asumusten luo. Hänen heimonsa ajattelussa talon keskipaalu merkitsi koko ihmisen elämää, joten hän tämän näyn nähtyään ymmärsi elämänsä aikanaan liittyvän näihin näyn muukalaisiin.

Näky alkoi konkreettisesti toteutua kahdeksan vuoden päästä. Näiden vuosien aikana gedeo-heimon keskuudessa monet muutkin profeetat olivat ennustaneet, että Maganolta tulisi pian viesti.

Eräänä kuumana vuoden 1948 joulukuun päivänä kanadalainen Albert Brant ajoi työtoverinsa Glen Cainin kanssa vanhalla kuormurilla kohti Dillaa. Heidän tarkoituksenaan oli aloittaa lähetystyö gedeo-heimon parissa, joskin he poliittisista syistä pääsivät siirtymään vain heimon asuma-alueen laitamille. Perille päästyään he pystyttivät telttansa sykomoripuun juurelle.

Warrasa kuuli kuormurin moottorin äänen ja lähti miettiväisen hitaasti kävelemään sitä kohti...

Kolme vuosikymmentä myöhemmin Warrasa säteilee uskoa Jeesukseen, Maganon Poikaan, ja gedeo-heimon pariin on muodostunut lähes 300 seurakuntaa, joihin kuhunkin kuuluu keskimäärin reilut 200 henkeä.2

Karenit[muokkaa]

Ensikontakti eurooppalaisiin[muokkaa]

Vuonna 1795 erääseen karen-kylään Rangoonin lähelle saapui englantilaisdiplomaatti, joka kuului Burman ja Englannin välisessä kiistassa välittäjänä toimineeseen diplomaattiryhmään. Burmassa vallitsi pelko siitä, että Englanti valloittaisi Burman tämän kiistan johdosta. Karen-kylässä englantilaisdiplomaatti sai kuitenkin yllättäen hyvin innostuneen vastaanoton, toisin kuin yleisesti muuten Burmassa, jossa ulkomaalaisiin suhtauduttiin hyvin penseästi. Kylässä kaikki tungeksivat diplomaatin ympärillä ja yrittivät saada koskea hänen kasvojaan ja käsivarsiaan.

Kyläläisten intoon oli myös erittäin hyvä syy: He olivat odottaneetkin "valkoista veljeä", jonka oli määrä tuoda heille heidän esi-isiensä hukkaama kirja. Kirjan oli kareneiden uskomusten mukaan kirjoittanut Y'wa, "Korkein Jumala", ja he uskoivat, että tuodessaan kirjan valkoinen veli samalla pelastaa heidät kaikista sortajista.

Diplomaatti kuitenkin totesi jo poliittisen harkintansakin perusteella, että kyläläiset olivat erehtyneet. Hän ilmoitti, ettei tuntenut Y'waa eikä hänellä ollut hajuakaan heidän odottamastaan valkoisesta veljestä. Niine hyvineen hän lähti kylästä kääntäen selkänsä sadoille pettyneille kareneille. Britannian vastaperustettuun Rangoonin-suurlähetystöön palattuaan hän sentään kertoi tapauksesta esimiehelleen Michael Symesille. Symes puolestaan teki selkoa tästä välikohtauksesta vuonna 1827 julkaistussa käsikirjoituksessaan ”An Account of an Embassy to the Kingdom of Ava in the Year 1795” ["Avan kuningaskuntaan avatun suurlähetystön toimintakertomus vuodelta 1795"].

Karenien esikristillisen uskonnon pääpiirteitä[muokkaa]

Vähintään tuhannessa karen-kylässä toimi tämän Korkeimman Jumalan, Y'wan edustajia, eräänlaisia profeetallisia muistuttajia, joita kutsuttiin bukhoiksi. He opettivat, että karenien palvomat pahat henget ja Y'wa kulkivat eri polkuja ja että vielä tulee aika, jolloin karenien tulee täysin palata noudattamaan Y'wan tahtoa.

Kareneilla oli monia lauluja, jotka kertoivat Y'wasta. Hänen kerrottiin olevan ikuinen ja kuolematon3, luoneen maailman ajan alussa ja olevan tutkimaton.4 Hänen kerrottiin olevan myös kaikkitietävä. Karenit surkuttelivat erityisesti sitä, että heiltä puuttui henkilökohtainen suhde Y'waan.5

Kareneilla on lisäksi Raamatun kanssa hyvin yhteensopiva kertomus siitä, kuinka ihmiset lankesivat eroon Jumalasta:

Y'wa oli alussa antanut maailmalle muodon ja osoittanut ruoan ja juoman ensimmäisille ihmisille Tha-naille ja Ee-ulle. Y'wa oli asettanut heidät asumaan puutarhaan, jossa oli seitsemän erilaista hedelmäpuuta. Y'wa antoi ensimmäisille ihmisille tarkan käskyn siitä, että yhden puun hedelmiä eli ns. koetinhedelmiä he eivät saaneet syödä, sillä sen jälkeen, kun he syövät koetinhedelmää, he sairastuvat, vanhenevat ja kuolevat. Y'wa lupasi käydä heidän luonaan joka seitsemäs päivä.
Jonkin ajan kuluttua Mu-kaw-lee (paholainen) tuli ensimmäisten ihmisten luokse kysymään heiltä, mitä he puutarhassa syövät. Ihmisten vastattua, että Y'wa on antanut heille yllin kyllin syötävää, pyysi Mu-kaw-lee tarkentamaan, mitä he syövät. Ihmiset kertoivat, että eri puista sai erimakuisia hedelmiä ja että yhdestä puusta he eivät saaneet syödä, sillä jos he siitä söisivät, he kuolisivat.
Mu-kaw-lee kuitenkin kertoi, että koetinhedelmä oli kaikkein makein ja täyteläisin hedelmä puutarhassa ja että siitä syötyään ihmiset saisivat ihmeellisiä voimia, kuten taivaaseennousukyvyn. Mu-kaw-lee myös uskotteli, että Y'wa ei todellisuudessa ole heidän puolellaan, kun taas juuri hän kertoisi totuuden. Mies, Tha-nai, kieltäytyi aluksi houkutuksesta, mutta nainen eli Ee-u lankesi kiusaukseen ja sai miehenkin syömään hedelmää.
Seuraavan aamun koittaessa Y'wa tuli tapaamaan ihmisiä ja kysyi, miksi he olivat syöneet puusta, jonka hedelmän hän oli heiltä kieltänyt. Seurauksenahan oli, että ihmiset alkaisivat nyt sairastua ja vanheta, ja lopulta he kuolisivat. Ihmiset joutuivat Y'wan kirouksen alle, ja hän jätti heidät yksin.
Myöhemmin alkoikin sairauksia ilmetä, sillä yksi Ee-un ja Tha-nain lapsista sairastui. Koska Y'wa oli hylännyt heidät, he menivät kysymään Mu-kaw-leelta neuvoa. Mu-kaw-lee antoikin tarkkoja ohjeita siitä, kuinka uhreja piti suorittaa kutakin tautia vastaan. Uhrit suoritettiin hänen palvelijoilleen eli demoneille. Mu-kaw-lee opetti ihmisiä myös ennustamaan lintujen luista, mistä pian tulikin vuoristolaisille keino hakea apua jokseenkin kaikkiin ongelmiin.6

Karenit odottivat ja kaipasivat Y'wan paluuta. He eivät olleet omaksuneet buddhalaisuutta eivätkä pitäneet epäjumalankuvia. Vanhempiensa kunnioittamisen he uskoivat kuuluvan ihmisen velvollisuuksiin. Lähimmäistä piti rakastaa, ja sääntöjä rikkoneita kareneita lohdutettiin Y'wan armon lupauksilla, sillä hänen kerrottiin armahtavan kareneita aina uudestaan, kun he rukoilivat häntä. Rukoilemaan myös kehotettiin lakkaamatta,7 vrt. 1.Tess. 5:17.

Erikoista karenien yksijumalaisessa uskonnossa on myös avoin oman puutteellisuutensa tunnustaminen.8 Eräs Sau-qua-la-niminen karen kertoi englantilaiselle kenraalikuvernöörille, että valkoiset vieraat eli eurooppalaiset olivat alun perin olleet karenien nuorempia veljiä. Karenit kuitenkin olivat laiminlyöneet velvollisuutensa vanhempina veljinä ja kadottaneet kappaleensa Y'wan kirjasta. Nuoremmilla veljillä se kuitenkin on tallessa, ja siksipä he ovatkin ns. vanhurskaita eli opettajia Jumalan luokse. Lisäksi he olivat oppineet matkustamaan valkosiipisillä laivoilla valtamerien yli.9

Karenien käsitysten alkuperä – päättely parhaaseen selitykseen[muokkaa]

Voisivatko nämä uskomukset sitten selittyä karenien aiemmilla kontakteilla juutalaisuuteen tai jopa kristinuskoon?

Juutalaisvaikutus on hyvin epätodennäköistä, sillä karenit asuvat 6500 kilometrin päässä Jerusalemista, mitä paitsi heidän uskomuksissaan ei ole raportoitu olevan minkäänlaisia vastineita Vanhan testamentin kertoman Israelin kansan historian merkittävimmillekään hahmoille kuten Abrahamille tai Moosekselle. Y'wa-erisnimi tosin näyttäisi viittaavan Vanhan testamentin heprean Yahweh-nimitykseen Jumalasta, mutta juutalaisvaikutteet olisivat väistämättä jättäneet merkkejä myös Abrahamista ja Mooseksesta.

Entä voisivatko karenien uskomukset juontaa juurensa nestoriolaisten vaikutuksesta 700-luvulta tai myöhemmistä roomalaiskatolilaisten lähetyskosketuksista 1500–1700-luvuilla? Jos näin olisi, olisi hyvin oletettavaa, että mainittaisiin jotakin Kristuksesta: lihaksitulemisesta, vapahtajan kuolemasta ihmisten syntien sovittamiseksi ja hänen ylösnousemuksestaan. Näistä aiheista ei karenien perimätietoa keränneiden selonteoissa kuitenkaan ole mitään mainintaa.

Mikäli taas oletettaisiin kristillisten ja/tai juutalaisten vaikutteiden jääneen niin pinnallisiksi, että niistä olisi tarttunut muistiin vain muutama peruskäsite, olisi käsittämätöntä, miten näin ohimenevä kontakti vieraaseen uskontoon olisi kuitenkin juurtunut kareneiden kulttuuriin niin voimakkaasti, että nämä sen pohjalta olisivat kyenneet sitkeästi vastustamaan muita uskonnollisia virtauksia – yhtä hyvin buddhalaisuutta kuin heimon omasta piiristä tunnettua henkien palvontaakin.

Historia opettaa, että ainoastaan erittäin pitkäaikaiset ja voimakkaat vaikutteet pystyvät pysyvästi siirtämään uusia uskonnollisia käsityksiä kulttuurirajojen yli. Tämä pätee erityisesti silloin, kun muut vaikutteet, tässä tapauksessa siis juuri buddhalaisuus ja henkienpalvonta, ovat kyseisten käsitysten kanssa räikeässä ristiriidassa.

Selvästi todennäköisintä onkin, että karenien perimätieto juontaa juurensa patriarkkojen yksijumalaiseen aikaan ennen kristinuskoa tai Moosestakaan.

Karenit ja kristinusko[muokkaa]

Vuonna 1817 innokas amerikkalainen lähetyssaarnaaja Adoniram Judson saapui Burmaan, Rangoonin seudulle. Löydettyään majapaikan Rangoonista hän opetteli huolella burman kieltä ja uskaltautui lopulta toreille saarnaamaan. Ikäväkseen hän sai tuskin lainkaan vastakaikua – ensimmäinen kääntymys kristinuskoon tapahtui vasta seitsemän vuoden saarnaamisen jälkeen, ja Judson kamppailikin monesti ylipääsemättömän masennuksen kourissa.10 Koska vähäisten käännynnäisten opastaminen ei vienyt paljoa aikaa, Judson paneutui huolella Raamatun käännökseensä11, josta sittemmin tulikin pohja muiden Burman kansojen kielille tehtyihin Raamatun käännöksiin.

Päivänä muutamana Judsonin kotiin saapui karski karen-mies nimeltään Ko Thah-Byu pyytämään talon isännältä töitä voidakseen maksaa jonkin velkansa. Judson järjestikin hänelle töitä,12 ja pian talon väki myös tutustutti hänet evankeliumin sanomaan, jota kohtaan Ko Thah-Byu ei tosin aluksi osoittanut mitään mielenkiintoa. Ei kuitenkaan kestänyt kauaa, ennen kuin tapahtui selvä muutos: mies alkoi ilmeisen kiinnostuneena evankeliumista kysellä sen alkuperästä ja valkoisista vieraista, jotka olivat tuoneet sanoman lännestä. Pian hän käsittikin, että juuri tätähän hänen kansansa oli jo satoja vuosia odottanutkin. Nyt juuri hän oli ensimmäisenä saanut tietää, että hukattu kirja oli viimeinkin saapunut Burmaan!

Samoihin aikoihin Ko Thah-Byun kanssa saapui Judsonin luo hänen avukseen lähetetty tuore lähetystyöntekijäpariskunta, George ja Sarah Boardman. George avasi uuden lukutaitokoulun, jonka opiskelijaksi Ko Thah-Byu heti ilmoittautui. Kaikkien yllätykseksi hän näyttikin paneutuvan Raamatun sanaan aivan täysillä.

Boardmanit lähtivät avaamaan uuden lähetyskentän Burman eteläosiin, Tavoyn kaupunkiin. Mukaan päässyt Ko Thah-Byu alkoi nyt saarnata evankeliumia ennennäkemättömällä innolla: monia vaaroja uhmaten hän etsi saarnapaikoikseen yhä uusia kyliä. Pian kävikin niin, että satoja karen-heimon jäseniä alkoi virrata Tavoyhin katsomaan valkoista veljeä, joka oli tuonut heille heidän hukatun kirjansa.13

Ko Thah-Byu antoi saarnatyölleen kaikkensa ehtimättä juuri koskaan lepäämään. Niinpä työ veikin hänen voimansa niin tyystin, että ehti kulua vain muutama vuosi ennen kuin hän jo kuoli ylirasitukseen. Tämä ponnistelu ei silti suinkaan jäänyt turhaksi: juuri hänen sytyttämänsä uskon liekki palaa heimon keskuudessa yhä edelleen – yli 150 vuotta myöhemmin.

Vuoteen 1858 mennessä jo kymmenettuhannet karen-kristityt olivat huomanneet velvollisuudekseen lähteä saarnaamaan hyvää sanomaa muidenkin Burman kansojen keskuuteen.14

Lahut[muokkaa]

Paikassa, jossa Burma jää Kiinan ja Thaimaan väliin ja sivuaa Laosin rajaa, elää n. 250 000 hengen lahu-kansa.

Lahujen esikristillinen uskonnollisuus[muokkaa]

Lahut olivat perinteisesti uskoneet kaiken luojaan, Gui'shaan. Heidän perimätiedossaan oli vanha tarina siitä, kuinka Gui'sha oli antanut lakinsa heidän esi-isilleen riisikakkuihin kirjoitettuna. Kovan nälänhädän aikana esi-isät olivat kuitenkin syöneet nämä riisikakut sillä verukkeella, että näin lakikin olisi heidän sisällään. Tämän jälkeen lahut eivät kuitenkaan enää olleet pystyneet noudattamaan lakia täydellisesti, eikä se vastaisuudessakaan onnistuisi, ennen kuin sama laki olisi palautettu heille kirjoitetussa muodossa.

Lahuilla oli myös profeettoja, jotka välittivät sanomaa Gui'shalta. He kertoivat monia viisauksia, kuten:

”Vaikka miehellä olisi sylillinen matkasauvoja ja hän kävelisi niin kauan, että jokainen niistä olisi kulunut tyngäksi, ei hän siltikään löytäisi Gui'shaa (todellista Jumalaa)”.15

Profeetat ennustivat myös, että Gui'sha lähettää vielä aikanaan valkoisen veljen, joka tuo kadonneen lain heille valkoisessa kirjassa.

Monilla lahuilla oli sellainenkin mielenkiintoinen tapa, että he pitivät ranteittensa ympärillä nyörejä kuvaamassa olemistaan pahojen henkien vallan alla. Samalla he ilmaisivat odottavansa vapahtajaa, joka vapauttaisi heidät näiden henkien vallasta.16

Lahut ja kristinusko[muokkaa]

Marcus Young sai 1890-luvulla amerikkalaiselta lähetysjärjestöltä tehtäväkseen lähteä saarnaamaan lahujen naapurikansan, Šan-heimon, pariin. – Šan-heimollakin oli vastaavantyyppisiä uskomuksia kuin lahuilla.

Eräänä päivänä Youngin mentyä torille kymmentä käskyä saarnaamaan hänen ympärilleen kerääntyi yllättäen ryhmä oudosti pukeutuneita miehiä; osoittautui, että nämä olivat lahuja, jotka anoivat hartaasti, että hän tulisi heidänkin luokseen kertoakseen heille Gui'shan hukatun kirjan sanoman.

Seuraavien vuosien (1904-1936) aikana monet lahut sitten ottivatkin kasteen – kastettujen vuotuinen määrä oli järjestään yli 2000, kerran jopa yli 4500! Lahujen kiinnostus evankeliumia kohtaan oli niin suurta, ettei Young ehtinyt opettaa heille Raamattua niin hyvin kuin olisi halunnut. Niinpä hän houkutteli tähän työhön kaksi poikaansakin, joista toinen sittemmin myös käänsi Uuden testamentin lahujen kielelle.17

Santaalit[muokkaa]

Ensikontakti eurooppalaisiin[muokkaa]

Kalkutan pohjoispuolella Intiassa asustaa 2,5-miljoonainen santaalien kansa, jonka pariin päätyi vuonna 1867 kaksi lähetyssaarnaajaa, norjalainen Lars Skrefsrud ja tanskalainen Hans Børreson. Skrefsrud onnistui lyhyessä ajassa oppimaan santaalien kielen ja alkoi saman tien saarnata evankeliumia, vaikka aluksi epäilikin kovin, saisiko se vielä aikoihin mitään vastakaikua tämän – kovin kaukana juutalaisista ja kristillisistä vaikutteista eläneen – kansan taholta.

Santaalien perimätieto[muokkaa]

Skrefsrudin yllätykseksi santaalit kuitenkin innostuivat evankeliumista lähes välittömästi. Pian innostuksen syykin selvisi, kun Kolean-niminen viisas santaalimies kertoi heimonsa ikiaikaista suullista perimätietoa:

Santaalien nimi Jumalalleen oli Thakur Jiu, 'Aito Jumala'. Thakur Jiusta opetettiin, ettei häntä voi ihmissilmin nähdä, mutta hän sen sijaan näkee kaiken. Hän on myös asettanut kaiken paikalleen ja ravitsee kaikki, niin suuret kuin pienet.
Hyvin kauan sitten Thakur Jiu oli luonut sekä Harami-nimisen miehen että Ayo-nimisen naisen ja asettanut heidät asumaan kauas länteen, Hihiri Pipiri -nimiseen paikkaan. Siellä kuitenkin eli Lita-niminen olento, joka houkutteli Haramin ja Ayon valmistamaan riisiolutta ja kaatamaan osan siitä maahan uhriksi Saatanalle. Lopusta oluesta he juopuivat ja nukahtivat. Herättyään he huomasivat olevansa alasti ja häpesivät alastomuuttaan.
Myöhemmin Ayo ja Haram saivat seitsemän poikaa ja seitsemän tytärtä, joista muodostui seitsemän sukukuntaa. Nämä sukukunnat siirtyivät aikanaan Kroj Kamaniksi kutsuttuun maahan ja joutuivat siellä yhä pahemmin rappion valtaan. Thakur Jiu kyllä kutsui ihmisiä puoleensa, mutta nämä kieltäytyivät. Tästä syystä Thakur Jiu vei lopulta yhden hurskaan pariskunnan turvaan Harata-vuorella18 sijaitsevaan luolaan. Tämän hurskaan pariskunnan pysytellessä turvaluolassaan Thakur Jiu hukutti muut ihmiset tulvalla.
Myöhemmin kyseisen pariskunnan jälkeläiset lisääntyivät huomattavasti ja kansoittivat Sasan Beda ('Sinappipelto') -nimisen tasangon, jolla Thakur Jiu sitten jaotteli ihmiset useiksi eri kansoiksi. Yksi näistä kansoista vaelsi monien metsien läpi yhä idemmäksi, kunnes korkeat vuoret sulkivat siltä tien. Kun kunnollista kulkureittiä ei tahtonut millään löytyä, nämä ihmiset liittoutuivat Maran Burun eli valtavien vuorten henkien kanssa päästäkseen eteenpäin. Pian he sitten löysivätkin sopivan solan ja matkasivat nykyään Intialle ja Pakistanille kuuluville alueille. Vähitellen he siirtyivät yhä pidemmälle nykyisen Bangladeshin suuntaan, ja heistä saivat nyky-santaalit alkunsa.
Liittoutumisensa ja sen yhteydessä solmimansa valan takia santaalit alkoivat vähitellen unohtaa Thakur Jiun. Lopulta heillä ei ollut hänestä jäljellä juuri mitään muuta kuin nimi.

Santaalit ja kristinusko[muokkaa]

Ymmärrettyään santaalien perimätiedon yhtymäkohdat Raamattuun ja sen ilmaiseman hengellisen nälän Skrefsrud pystyi entistä paremmin kohdentamaan sanomansa, ja pian tuhannet santaalit tulivatkin kysymään häneltä, kuinka voisivat päästä Thakur Jiun yhteyteen Jeesuksen kautta.

Skrefsrud ja Børreson saivat toimittaa parhaimmillaan jopa 80 santaalikastetta päivässä. Koska santaalit olivat niin innostuneita kuulemaan evankeliumia, nämä lähetyssaarnaajat pyysivät ja saivat kentälleen lisääkin työntekijöitä. Muutamassa vuosikymmenessä n. 85 000 santaalia sai kristillisen kasteen.19

Inkat[muokkaa]

On hyvin tunnettua, että inkat palvoivat auringonjumalaa, Intiä. Heillä oli kuitenkin vuosien 1438 ja 1471 välillä erikoinen kuningas, nimeltään Pachacutec.20 Hän rakensi monia kaupunkeja ja linnoituksia, mm. uudelleen rakennutti Cuzcoon temppelin Intille, sekä perusti kuuluisan Machu Picchun vuoristolinnoituksen. Hänen saavutuksekseen voidaan kuitenkin laskea täysin toisenlainen tapaus. Hän alkoi epäillä Intin jumaluutta pohtiessaan, että jos Inti kerran oli Jumala, miksi hän ei koskaan tehnyt mitään erikoista. Hän kulki taivaan poikki samaa reittiä pitkin, ja vieläpä pienikin pilvi pystyi peittämään hänen kirkkautensa. Pachacutec tulikin siihen tulokseen, että mikäli Inti olisi aito Jumala, ei mikään luonnonkappale pystyisi peittämään hänen valoaan.21

Pachacutec havaitsi, että oli aiemmin palvonut kappaletta Jumalana, joten hän joutui vaikean kysymyksen eteen. Jos kerran Inti ei ollut Jumala, kuka sitten? Vastaus löytyikin yllättävän läheltä, inkojen kulttuurin jo melkein unohtuneesta perimätiedosta. Inkojen perimätiedon mukaan on olemassa kaikkivaltias kaiken Luoja, Viracocha. Hänestä oli kuitenkin jäljellä enää vähän perimätietoa ja yksi pyhäkkö.22

Inkojen perimätiedon mukaan Viracocha loi Andien kansat puhaltamalla hengen patsaisiin, jotka hän oli muovaillut luolissa. Hän kuitenkin pettyi ensimmäiseen ihmissukuun ja hukutti sen vedenpaisumuksessa. Tämän jälkeen hän loi uusia ihmisiä kivestä, ja pitääkseen huolta, että ihmiset tällä kertaa pysyisivät oikealla tiellä, hän kulki inkojen keskuudessa ryysyisenä kerjäläisenä ja opetti sivistyksen alkeita.23

Pachacutec päätteli, että Jumala, joka on luonut kaiken, on palvelemisen arvoinen, ja siksi onkin epäjohdonmukaista palvella jotakin hänen luomakuntansa osaa. Siispä hän ryhtyi toimeen ja kutsui koolle intin pappien kokouksen, jota eräs tutkija kutsuikin leikkimielisesti Coricanchan kokoukseksi sen pitopaikan mukaan liittäen sen muihin historian suuriin opillisiin kokouksiin.24

Kokouksessa Pachacutec julkaisi teesinsä, joiden mukaan Inti ei voi olla Jumala, sillä hän toisille valoa antaessaan pidättää sen toisilta, eikä hän pysty lepäämään. Hänen valonsa voi myöskin pienikin pilvenhattara peittää, jolloin hänen voimansa ei voi olla ääretön.25

Samaisessa kokouksessa hän herätteli uudestaan vanhaa perimätietoa Viracochasta. Sen mukaan häntä ei ollut luotu, hän esiintyy kolminaisuutena niin halutessaan, mutta muuten hän on taivaallisen sotaväen ja enkeleiden ympäröimänä yksinäisyydessä. Hän määrää ihmisen elinajan ja myös ravitsee ihmisen. Hän on kaiken elämän perusta, itsessään siunattu ja säälii ihmisten kurjuutta. Vain hän voi tuomita tai armahtaa ihmisiä ja hän antaa heille voimaa taistella pahoja taipumuksiaan vastaan.26

Pachacutecin uudistus sai kuitenkin kovaa vastarintaa aikaan Intin pappien puolelta, sillä jos he olisivat toteuttaneet uudistuksen, he olisivat joutuneet myöntämään, että he ja heidän isänsä olisivat olleet satoja vuosia väärässä ja että kaikki uhrit ja valtaisa työpanos temppelien rakentamiseksi olisivat olleet turhia. Tällainen ilmoitus aiheuttaisi varmasti ivaa ja saisi ehkä aikaan yhteiskunnallisia mullistuksia. Pachacutec myöntyikin poliittisten paineiden edessä ja määräsi, että Viracochan palveleminen rajoitettiin vain yläluokkaan, sillä tavalliselle kansalle se oli liian vaikea asia ymmärrettäväksi.27 Yläluokilla on kuitenkin tapana olla lyhytikäisiä ilmiöitä kansojen historiassa, ja niinpä vajaat sata vuotta myöhemmin espanjalaiset valloittajat tuhosivat ylimystön. Siten uskonpuhdistus jäikin hyvin tyngäksi, koska se ei saavuttanut tavallista kansaa.

Paleointiaanien aikaongelma[muokkaa]

Inkojen vedenpaisumuskertomukseen liittyy vanhan maapallon aikakehyksessä ongelma. Jos oletetaan, että Raamatun kuvaama vedenpaisumus olisi ollut vain paikallinen tulva Lähi-idän alueella noin 4000 vuotta sitten, ja ihmiset saapuivat Amerikkaan jo noin 13500 vuotta sitten28, on vaikea nähdä, miten tarina olisi voinut levitä inkojen tietoon. Myös havaijilaisilla on oma vedenpaisumuskertomuksensa, jonka mukaan mies nimeltä Nu'u rakensi arkin paetakseen suurta tulvaa. Hänen arkkinsa laski maihin Mauna Kean huipulle. Nu'u erehtyi kuitenkin ja luki pelastumisensa Kuun ansioksi, jota korjaamaan Luoja-Jumala, nimeltään Kane, lähetti sateenkaaren maahan.29

Katso myös[muokkaa]

ApologetiikkaWiki[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. ^ Daniel Nylund: Maailmankatsomus ei saa olla ristiriidassa todellisuuden kanssa (Ajankohtainen 3, III luku), otsikon "Mitä Jumalasta sitten voidaan tietää yleisen ilmoituksen kautta?" alta
  2. ^ Don Richardson: Iankaikkisuus heidän sydämessään, s. 67-70. Ristin Voitto r.y., 1986. ISBN 951-605-960-0. Ks. myös http://en.wikipedia.org/wiki/Gedeo_people
  3. ^ Francis Mason: The Karen Apostle, s. 10. , 1861. , viitannut Richardson, s. 95. Francis Mason, Judsonin työtoveri, on kirjoittanut kyseisen kirjan Ko-Thah-byusta.
  4. ^ Mrs. Macleod Wylie: The Gospel of Burma, s. 22. , 1859. , viitannut Richardson, s. 95.
  5. ^ Mason, s.97, viitannut Richardson, s. 96.
  6. ^ Alonzo Bunker: Soo Thah, A Tale of the Karens, s. 84-93. , 1902. , viitannut Richardson, s. 96-100. Bunker eli 1800-luvun lopussa karenien parissa kolme vuosikymmentä.
  7. ^ Mason, s.99, viitannut Richardson, s. 100-102.
  8. ^ Richardson, s. 102-103.
  9. ^ Mason, s. 15-27, viitannut Richardson, s. 104.
  10. ^ Mason, s. 9-10, viitannut Richardson, s. 115.
  11. ^ Wylie, s. 86, viitannut Richardson, s.116.
  12. ^ Mason, s. 12, viitannut Richardson, s. 116.
  13. ^ Wylie, s. 52-53. Viitannut Richardson, s. 116-119.
  14. ^ Richardson, s. 120. Ks. myös http://en.wikipedia.org/wiki/Karen_people.
  15. ^ Nelda Widlundin henkilökohtaisesta haastattelusta vuodelta 1980. Rouva Widlund on kyseisellä seudulla toimineen lähetystyöntekijän lapsenlapsi. Viitannut: Richardson, s. 107.
  16. ^ Alexander MacLeish: Christian Progress in Burma, s. 52. , 1929. Viitannut Richardson, s.107.
  17. ^ Richardson, s. 122-123. Ks. myös http://en.wikipedia.org/wiki/Lahu_people.
  18. ^ "Harata" ja Raamatun "Ararat" ovat silmiinpistävän samankaltaisia vuorennimiä.
  19. ^ Lars Skrefsrud: Traditons and Institutions of the Santal, s. 51-59. , 1887. Ks. myös http://en.wikipedia.org/wiki/Santals
  20. ^ Victor W. Von Haagen: The Ancient Sun Kingdoms of the Americas, s. 497. New york. , 1957. Viitannut Richardson s. 40.
  21. ^ Philip Ainsworth Means: The Incas: Empire Builders of the Andes,Indias of the Americas, s. 306. , 1965. Viitannut Richardson s. 44.
  22. ^ B. C. Brundage: Empire of the Inca, s. 164-165. , 164-165.
  23. ^ Ketola K., Merenlahti P., Junnonen A., Jussila P, Stenius M.: Eeden 7 Maailmanuskonnot, s. 13. Edita, 2005. ISBN 951-37-3683-0.
  24. ^ Brundage, s. 162. Viitannut Richardson s. 46
  25. ^ Brundage, s. 163. Viitannut Richardson s. 46
  26. ^ Brundage, s. 165. Viitannut Richardson s. 47
  27. ^ Alfred Metraux: History of the Incas, s. 126. Viitannut Richardson s. 47-48. Ks. myös http://en.wikipedia.org/wiki/Inca_civilization
  28. ^ http://en.wikipedia.org/wiki/History_of_the_Americas#Prehistory
  29. ^ http://en.wikipedia.org/wiki/Nu%27u