Ero sivun ”Aksiologinen argumentti” versioiden välillä

ApoWikistä
(Ak: Uusi sivu: Aksiologia tarkoittaa oppia arvoista eli teoriaa siitä, mikä on arvokasta ja miten arvostuksia voidaan perustella. Nykyisin vallalla olevat aksiologiset argumentit Jumalan olemassao…)
 
p (Muotoiluja)
 
(3 välissä olevaa versiota toisen käyttäjän tekemänä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
Aksiologia tarkoittaa oppia arvoista eli teoriaa siitä, mikä on arvokasta ja miten arvostuksia voidaan perustella. Nykyisin vallalla olevat aksiologiset argumentit Jumalan olemassaolon puolesta lähtevät siitä, että moraalisessa elämässä vallitsee järjestys, joka on yhtä hienosyinen ja monimutkainen kuin luonnon järjestys. Aksiologisessa argumentissa lähdetään moraalisesta järjestyksestä ja pidetään älykkään kaikkivaltiaan Luojan olemassaoloa parhaana selityksenä tälle tosiasialle.
Aksiologia tarkoittaa oppia arvoista eli teoriaa siitä, mikä on arvokasta ja miten arvostuksia voidaan perustella. Aksiologian alueeseen kuuluvat ainakin seuraavat arvoalueet:


Aksiologisen argumentin modernit muunnelmat lähtevät siis siitä, että moraali on objektiivista. Mikään yhteiskunta ei voi sallia sitä, että yhteiskunnan jäsenet mielivaltaisesti vahingoittavat toisiaan. Moraali on edellytys läheisille ja pysyville ystävyyssuhteille ja elämä ilman ystäviä on köyhää. On tietysti monia filosofeja, jotka ovat moraalisia antirealisteja, eli väittävät, ettei moraalisilla arvoilla ja normeilla ole todellisuuspohjaa. Moraalinen antirealismi näyttää kuitenkin olevan lähinnä vain "nojatuolifilosofiaa" eli siihen on mahdollista pitäytyä vain teoriassa ja paperilla. Käytännössä ihmisten näyttää olevan lähes mahdotonta elää olettamatta, että ainakin jotkin perustavimmat moraaliset periaatteet ovat objektiivisia ja kaikkia ihmisiä sitovia. Inhimillinen elämä toimii käytännössä tämän oletuksen varassa.
*Looginen
*Sosiaalinen
*Kielellinen
*Moraalinen
*Juridinen
*Esteettinen


Kun on ensin annettu perusteita pitää moraalisia arvoja ja normeja objektiivisina, moraalin objektiivisuus voidaan parhaiten selittää olettamalla täydellisen hyvä ja oikeudenmukainen Jumala koko todellisuuden alkuperäksi. Moraalisen järjestyksen selittäminen on helpompaa teistisestä kuin ateistisesta lähtökohdasta. Ateistisesta lähtökohdasta voidaan vedota evoluutioon ja ihmislajin säilymisen vaatimuksiin selityksinä moraalisen järjestyksen syntymiselle. Moraali on kuitenkin hienovarainen ja monipuolinen järjestelmä, joka sisältää paljon sellaista, mikä ei ole välttämätöntä lajin säilymisen näkökulmasta.
Niinpä aksiologisen argumentin idea sen eri muodoissaan on, että nämä arvoalueet selittyvät paremmin teistisestä kuin ateistisesta lähtökohdasta.  


Paul Copan (2003: 154) ehdottaa kolmea kriteeriä, jonka pohjalta voidaan arvioida hypoteesin kykyä selittää tietty tosiasia. Meidän tulisi valita teoria, joka a) tarjoaa luonnollisemman siirtymän yleisestä teoriasta kyseiseen tosiasiaan, ja joka on b) yhtenäisempi ja c) perustavampi.
Kaikkein tunnetuin muoto aksiologista argumentti on [[moraalinen argumentti]].  


Copan argumentoi, että teismi sopii paremmin yhteen objektiivisen moraalin kanssa kuin ateismi. Jos on olemassa täydellisen hyvä Jumala, silloin on luonnollista, että hänen olemuksensa määrittelee sen, mikä on hyvää ja arvokasta. Jos taas oletetaan pelkän luonnonvalinnan ja sattuman pohjalta etenevä evoluutio, on kyseessä prosessi, joka toteutuu luonnontilassa ilman arvoja, merkitystä tai tarkoitusta. Kyse on vain eloonjäämisestä ja luonnonvalinnasta. Tästä käsin on vaikea perustella objektiivista moraalia ja ihmisen itseisarvoa. Evoluution pohjalta tulee myös vaikeaksi olettaa, että moraaliset intuitiomme antaisivat meille luotettavaa tietoa siitä, mikä on moraalisesti oikein tai väärin, hyvää tai pahaa, koska nämä intuitiot ovat oletettavasti kehittyneet vain siksi, että ne ovat auttaneet ihmislajia säilymään hengissä. Hengissä säilymisen kannalta tarkoituksenmukainen toiminta on eri asia kuin moraalinen toiminta.
Harvardin yliopiston sosiologin Pitirim A. Sorokinin mukaan materialismin varaan rakentuva kulttuuri lopulta hajoaa, koska siltä puuttuvat älylliset lähteet, joiden pohjalta se pystyisi tarjoamaan perustaa tiedolle arvoista, kuoleman jälkeisestä elämästä ja Jumalasta, se ei tarjoa edellytyksiä elää viisasta ja hyveellistä elämää.


Myös yhtenäisyyden osalta teistinen teoria selviää paremmin kuin ateistinen. Ajatus, että täydellisen hyvä Jumala luo ihmisen omaksi kuvakseen ja että ihmisellä sen tähden on itseisarvo sopii hyvin yhteen teistisen teorian kokonaisuuden kanssa. Sen sijaan ajatus, että tyhjästä syntyy aluksi alkuräjähdyksessä aineellinen todellisuus ja että tämä aineellinen todellisuus kehittyy vähitellen eläviksi organismeiksi jotka lopulta tulevat tajuisiksi ja että näiden tajuisten olentojen moraalisilla intuitioilla olisi totuusarvoa, tuntuu sopivan huonosti yhteen tämän teorian kokonaisuuden kanssa.
Koska naturalismi pyrkii selittämään koko olemassaolon aineellisten prosessien pohjalta, se ei löydä paikkaa ihmisyyden olennaisille piirteille kuten tietoisuudelle, tahdon vapaudelle, järjellisyydelle, ehdottomille ihmisoikeuksille ja elämän tarkoitukselle. Koska nämä piirteet selittyvät raamatullisen jumaluskon pohjalta, ne tarjoavat tukea raamatulliselle jumaluskolle ja muodostavat todistusaineistoa naturalismia vastaan.


Kolmas arviointikriteeri on perustavuus. Hypoteesia on pidettävä sen kilpailijoita parempana, jos sen pohjalta voidaan antaa perustavampi asema todellisuuden tärkeille piirteille. Jättääkö maailmankatsomus meille joukon irrallisia tosiasioita, jotka täytyy vain hyväksyä, vai tarjoaako maailmankatsomus hyvän lähtökohdan selittää niiden olemassaolo? Ateistinen materialismi on suurissa vaikeuksissa selittää inhimillistä tietoisuutta, joka on moraalin perustana. Materialistinen filosofi Colin McGinn kirjoittaa:
== Naturalismi ei selitä tietoisuutta ja tahdon vapautta ==


{{sitaatti|Miten tietoisuuden tilojen on mahdollista riippua aivojen tiloista? Miten värillinen ilmiömaailma nousee harmaasta materiasta? - - Miten miljoonien ei-tajuisten hermosolujen kokoelma tuottaa subjektiivisen tietoisuuden? Tiedämme, että aivot ovat tosiasiassa tietoisuuden perusta, mutta näyttää siltä, ettei meillä ole mitään ymmärrystä siitä, kuinka tämä on mahdollista. Se näyttää meistä ihmeenomaiselta, aavemaiselta, jopa vähän koomiselta. (McGinn 1990: 10-11.)}}
Jopa yksinkertaisen kipuaistimuksen selittäminen on ongelmallista naturalistisesta lähtökohdasta, koska naturalismin on vaikea yleensä selittää tietoisuutta, joka on laadullisesti täysin erilainen todellisuuden ulottuvuus kuin fysikaalisten hiukkasten vuorovaikutus.


Naturalistiset moraalirealistit kuten David Brink katsovat moraalin rakentuvan tietoisuuden varaan. Hän perustelee materialistista käsitystä, jonka mukaan tajunnan tilat riippuvat fysikaalisista tiloista. Hän olettaa, että vain harvat pitävät mentaalisia tiloja metafyysisesti kummallisina. (Brink 1989: 156-157). Näyttää kuitenkin siltä, että mielenfilosofien parissa tätä ei pidetä yhtä ongelmattomana kuin Brink olettaa. Colin McGinn kirjoittaa:
Ateistit olettavat, että maailma koostui alun perin pelkistä fysikaalisista hiukkasista ja fysikaalisista voimista, ilman elämää. Ateisteilla ei ole mitään selitystä sille, miten aineelliset kappaleet olisivat itsestään voineet kehittyä tietoiseksi elämäksi. Ateistit eivät edes tiedä mistä tai kuinka aloittaa näiden ilmiöiden selittämistä.


{{sitaatti|Ajattele maailmankaikkeutta ennen kuin tietoisia olentoja ilmaantui: todennäköisyys ei näyttänyt suurelta, että sellaisia olentoja syntyisi. Maailma koostui pelkistä fysikaalisista esineistä ja fysikaalisista voimista, ilman elämää - - Meillä on hyvä käsitys siitä, miten alkuräjähdys johti tähtien ja aurinkokuntien syntyyn, pääasiassa painovoiman vaikutuksesta. Mutta emme tunne mitään vastaavaa voimaa, joka voisi selittää sen, että yhä laajenevat aineelliset kappaleet kehittyisivät tietoiseksi elämäksi. (McGinn 1999.)
Jos jo pelkän tietoisuuden selittäminen on ongelma naturalismille, vielä vaikeampaa on selittää tahdon vapautta, koska sitä selitettäessä joudutaan ristiriitaan suljetun syiden ja seurausten ketjun oletuksen kanssa.
}}


Sama ongelma, mikä pätee tietoisuuden osalta, pätee myös moraalisten arvojen ja normien osalta. On vaikea selittää objektiivisten moraalisten arvojen ja normien kehitystä pelkästä elottomasta aineesta. Teismin näkökulmasta sekä tietoisuuden että moraalin synty tulee ymmärrettäväksi, koska todellisuuden alkuperä on täydellisen hyvä ja kaikkitietävä persoona. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, niin että moraalin perusta on Jumalan olemuksessa.
Ihmisten kokemus kyvystään tehdä vapaita ratkaisuja on yleismaailmallinen. Jos ihmisellä ei ole mitään maailmankatsomuksellista syytä kieltää tahdon vapautta, hän yleensä pitää sitä itsestään selvyytenä.


Useat naturalistitkin tunnustavat, että moraaliset arvot ovat jotakin kummallista naturalistisesti ymmärretyssä maailmankaikkeudessa. J. L. Mackie kirjoittaa:
John Searlen kaltainen naturalistikin myöntää, että ihmisen kokemus tahdon vapaudesta on niin vakuuttava, että ihmisen on mahdotonta toimia ikään kuin tämä kokemus olisi harhaa. Kuitenkin ajatus tahdon vapaudesta näyttää mahdottomalta, sovittaa yhteen naturalismin kanssa.


{{sitaatti|"Jos - - on olemassa - - moraalisia arvoja, ne tekevät jumalan olemassaolon todennäköisemmäksi kuin mikä olisi tilanne ilman niitä. Niinpä on olemassa - -  puolustettavissa oleva argumentti moraalista jumalan olemassaoloon." (Mackie 1982: 115-116.)}}
== Naturalismi ei selitä järjellisyyttä ==
Paul Draper on samaa mieltä Mackien kanssa ja toteaa: "Moraalinen maailma - - on hyvin todennäköinen teismin pohjalta." (lainattu Copan 2003: 157).


Moraalin näkökulmasta persoonan käsitteellä on keskeinen merkitys. Itsetietoisuus, arvo, tahdonvapaus, ihmisen itseisarvo, rationaalisuus ja syvät ihmissuhteet liittyvät kaikki persoonan käsitteeseen. Persoonan käsitettä on puolestaan vaikea selittää, jos kaiken alkuperä ymmärretään persoonattomaksi. Jos sen sijaan todellisuuden alkuperä on persoonallinen Jumala, persoonallisten olentojen olemassaolo tulee ymmärrettäväksi. Ajatus ihmisestä Jumalan kuvaksi luotuna olentona antaa selityksen ihmisen itseisarvolle ja perustan moraalille.
Vielä vaikeampaa on naturalistisista lähtökohdista selittää yhtenäinen henkinen minuus, joka pystyy aktiivisesti vaikuttamaan ympäristöönsä ja toimimaan järkiperäisesti. On vaikea ymmärtää, miten järkiperäinen ajattelu olisi voinut syntyä puhtaasti aineellisten prosessien tuloksena.


Aksiologinen argumentti siis pyrkii tarjoamaan järkisyyn uskoa Jumalan olemassaoloon osoittamalla, että ilman täydellisen hyvää ja älykästä persoonaa koko moraalinen todellisuus lepäisi tyhjän varassa. Jos maailmankaikkeuden alkuperä on täysin persoonaton ja sattumanvarainen prosessi, moraalilla ei voi olla sitä merkitystä, minkä me sille ihmisinä annamme.
Järkiperäisen ajattelun ominaispiirteet sopivat hyvin yhteen Jumalan olemassaolon kanssa, koska Jumala on järjellinen olento. Luomisuskon pohjalta ei ole vaikea ymmärtää, että järjellisyys ilmenee Jumalan kuvaksi luodun olennon olemuksessa. Mutta koska naturalismin mukaan perimmäinen todellisuus on kylmä, ei-järjellinen ja sokea lainalaisuuksien hallitsema aine, on vaikea selittää, miten järjellinen ajattelu olisi voinut syntyä.
 
== Naturalismi ei selitä moraalisesti vastuullista minuutta ==
 
Kaikkein vaikeinta naturalismin pohjalta on selittää yhtenäinen henkinen minuus, joka pystyy moraaliseen, vastuulliseen toimintaan. Kenelläkään ei ole aavistustakaan, miten moraalisen tiedon mahdollisuutta, moraalitotuuksia, ihmisen itseisarvoa ja ehdottomia ihmisoikeuksia voitaisiin selittää lähtien liikkeelle perimmäisten fysikaalisten hiukkasten vuorovaikutuksesta.
 
Moraalin näkökulmasta persoonan käsitteellä on keskeinen merkitys. Itsetietoisuus, tahdon vapaus, ihmisen itseisarvo, järjellisyys ja syvät ihmissuhteet liittyvät kaikki persoonan käsitteeseen. Persoonan käsitettä on vaikea selittää, jos kaiken alkuperä ymmärretään persoonattomaksi. Naturalisti John Gray myöntää: ”Kun olemme luopuneet kristinuskosta, itse persoonan käsitteestä tulee epäilyksenalainen.” Jos sen sijaan todellisuuden alkuperä on persoonallinen Jumala, persoonallisten olentojen olemassaolo tulee ymmärrettäväksi. Ajatus ihmisestä Jumalan kuvaksi luotuna olentona antaa selityksen ihmisen itseisarvolle ja moraalille.
 
Koska on olemassa täydellisen hyvä Jumala, on luonnollista, että hänen olemuksensa määrittelee sen, mikä on hyvää ja arvokasta. Niinpä kristinuskon totuutta voidaan perustella seuraavanlaisen päättelyketjun avulla: Jos kristinusko on totta, järjellisyys, moraalisuus ja persoonallisuus luonnehtivat ihmistä Jumalan kuvaksi luotuna olentona. Kokemuksemme tarjoaa tässä suhteessa vahvaa todistusaineistoa sen puolesta, että kyseiset piirteet itse asiassa ovat olennainen osa ihmisyyttä. Kristinusko asettaa näin haasteen muille maailmankatsomuksille – erityisesti naturalismille: Osoittakaa, että teillä on parempi selitys näille ominaisuuksille kuin kristinuskolla, erityisesti kristillisellä opilla ihmisestä Jumalan kuvaksi luotuna olentona. Tai osoittakaa, että kyseiset ominaisuudet eivät ole todellisia, vaikka ne näyttävät todellisilta.
 
== Ateistinen naturalismi vie pohjan ihmiselämän pyhyydeltä ==
 
Luomisnäkemyksen pohjalta tulee ymmärrettäväksi, miksi kaikilla ihmisillä on ehdoton ihmisarvo, koska jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja on Jumalan ehdottoman rakkauden ja arvostuksen kohde. Eri ihmisissä korostuvat eri puolet Jumalan kuvasta kuten älykkyys, hyväntahtoisuus, moraali, sosiaalisuus, liikunnallisuus. Älyllisesti kehitysvammainen on yhtä lailla Jumalan kuvaksi luotu olento kuin Einstein – heissä vain korostuvat eri puolet Jumalasta
 
Kristuksen evankeliumi toi ihmiselämän pyhyyden esille sellaisella voimalla, että se vähitellen muutti koko kulttuurin. Kristinuskon vaikutuksesta esimerkiksi vastasyntyneiden tappaminen ja vammaisten heitteille jättö tulivat kielletyiksi. Darwinismin nousu ja kristinuskon heikkeneminen johtivat puolestaan vähitellen 1800-luvulta alkaen siihen, että taju ihmiselämän pyhyydestä heikkeni.
 
Uskonnottoman filosofin Raimond Gaitan mukaan ihmisen pyhyyttä ei voida perustella ilman uskoa siihen, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja että hän on Jumalan rakastama olento. Gaitan mukaan vain uskonnollinen ihminen voi perustellusti puhua pyhästä. Kuitenkin tällainen puhe leimaa useimpien ihmisten ajatuksia olivatpa he uskonnollisia tai eivät, koska käytännössä ihmisiä ei voi kohdella niin kuin eläimiä. Siksi uskonnottomat ihmiset etsivät ilmauksia, jotka toimisivat maallistuneina vastineina pyhyydelle, kuten että kaikki ihmiset ovat äärettömän arvokkaita, että he ansaitsevat ehdottoman kunnioituksen, ja että heillä on ehdottomat ihmisoikeudet. Ongelmana on se, että uskonnottomasta lähtökohdasta näitä ilmaisuja ei pystytä oikeuttamaan. Yhdelläkään niistä ei ole sitä yksinkertaista voimaa mikä on uskonnollisella puhetavalla, jonka mukaan olemme pyhiä, koska Jumala rakastaa meitä, lapsiaan.
 
Yalen yliopiston professori Nicholas Wolterstorff on samaa mieltä Gaitan kanssa. On mahdotonta luoda ehdottomien ihmisoikeuksien perustaksi tarvittavaa käsitystä ihmisarvosta ilman uskoa siihen, että ihminen on Jumalan kuvaksi luotu olento.  Ehdottomat ihmisoikeudet perustuvat vakaumukseen, että jokainen ihminen riippumatta älyllisistä ja muista kyvyistään on Jumalan kuvaksi luotu olento, jota Jumala rakastaa ehdottomalla rakkaudella, ja jolla siksi on luovuttamaton ihmisarvo.
 
== Pelkistävä naturalismi vie pohjan elämän täyteydeltä ==
 
Naturalismin perustava ongelma on, että se vie pohjan ihmiselämän kaikkein merkityksellisimmiltä ulottuvuuksilta. Ralph Shallisin mukaan elämän merkityksellisyys huipentuu rakkaudessa sellaisena kuin Jeesus Kristus sitä opetti. Ihminen saa todellisen rauhan ja hyvinvoinnin vain rakastaessaan Jumalaa kaikesta sydämestään ja lähimmäistään niin kuin itseään.
 
Jos kaikki kansat ottaisivat käytännön ohjeeksi Jeesuksen opetukset, edes ne jotka sisältyvät vuorisaarnaan (Matt. 5-7), yksi lyhyt viikko riittäisi ratkaisemaan lähes kaikki ne ongelmat, jotka tällä hetkellä vaivaavat ihmiskuntaa. Jos ihmiset tänään alkaisivat elää hänen rakkauden periaatteensa mukaisesti, yksi ainoa päivä riittäisi pysäyttämään asevarustelun, poistamaan rikoksen, kidutuksen ja vakoilun. Ydinpommi purettaisiin, marginalisoidut saisivat kunniapaikan ja rikkaat jakaisivat ilolla omaisuutensa köyhille. Kukin tekisi parhaansa mukaan työtä toisten hyväksi, viholliset tekisivät sovinnon keskenään, toivottomat sydämet löytäisivät toivon. Jeesus Kristus yhdistää ihmiset veljellisellä rakkaudella.
 
== Kirjallisuutta ==
 
*Moreland, J. P.: The Recalcitrant Imago Dei. SCM Press. 2009.
*Puolimatka, Tapio: Tiedekeskustelun avoimuuskoe. Uusi Tie. 2010
*Wolterstorff, Nicholas: Justice. Princeton University Press. 2008
 
[[Luokka: Filosofia]]

Nykyinen versio 21. tammikuuta 2012 kello 22.26

Aksiologia tarkoittaa oppia arvoista eli teoriaa siitä, mikä on arvokasta ja miten arvostuksia voidaan perustella. Aksiologian alueeseen kuuluvat ainakin seuraavat arvoalueet:

  • Looginen
  • Sosiaalinen
  • Kielellinen
  • Moraalinen
  • Juridinen
  • Esteettinen

Niinpä aksiologisen argumentin idea sen eri muodoissaan on, että nämä arvoalueet selittyvät paremmin teistisestä kuin ateistisesta lähtökohdasta.

Kaikkein tunnetuin muoto aksiologista argumentti on moraalinen argumentti.

Harvardin yliopiston sosiologin Pitirim A. Sorokinin mukaan materialismin varaan rakentuva kulttuuri lopulta hajoaa, koska siltä puuttuvat älylliset lähteet, joiden pohjalta se pystyisi tarjoamaan perustaa tiedolle arvoista, kuoleman jälkeisestä elämästä ja Jumalasta, se ei tarjoa edellytyksiä elää viisasta ja hyveellistä elämää.

Koska naturalismi pyrkii selittämään koko olemassaolon aineellisten prosessien pohjalta, se ei löydä paikkaa ihmisyyden olennaisille piirteille kuten tietoisuudelle, tahdon vapaudelle, järjellisyydelle, ehdottomille ihmisoikeuksille ja elämän tarkoitukselle. Koska nämä piirteet selittyvät raamatullisen jumaluskon pohjalta, ne tarjoavat tukea raamatulliselle jumaluskolle ja muodostavat todistusaineistoa naturalismia vastaan.

Naturalismi ei selitä tietoisuutta ja tahdon vapautta[muokkaa]

Jopa yksinkertaisen kipuaistimuksen selittäminen on ongelmallista naturalistisesta lähtökohdasta, koska naturalismin on vaikea yleensä selittää tietoisuutta, joka on laadullisesti täysin erilainen todellisuuden ulottuvuus kuin fysikaalisten hiukkasten vuorovaikutus.

Ateistit olettavat, että maailma koostui alun perin pelkistä fysikaalisista hiukkasista ja fysikaalisista voimista, ilman elämää. Ateisteilla ei ole mitään selitystä sille, miten aineelliset kappaleet olisivat itsestään voineet kehittyä tietoiseksi elämäksi. Ateistit eivät edes tiedä mistä tai kuinka aloittaa näiden ilmiöiden selittämistä.

Jos jo pelkän tietoisuuden selittäminen on ongelma naturalismille, vielä vaikeampaa on selittää tahdon vapautta, koska sitä selitettäessä joudutaan ristiriitaan suljetun syiden ja seurausten ketjun oletuksen kanssa.

Ihmisten kokemus kyvystään tehdä vapaita ratkaisuja on yleismaailmallinen. Jos ihmisellä ei ole mitään maailmankatsomuksellista syytä kieltää tahdon vapautta, hän yleensä pitää sitä itsestään selvyytenä.

John Searlen kaltainen naturalistikin myöntää, että ihmisen kokemus tahdon vapaudesta on niin vakuuttava, että ihmisen on mahdotonta toimia ikään kuin tämä kokemus olisi harhaa. Kuitenkin ajatus tahdon vapaudesta näyttää mahdottomalta, sovittaa yhteen naturalismin kanssa.

Naturalismi ei selitä järjellisyyttä[muokkaa]

Vielä vaikeampaa on naturalistisista lähtökohdista selittää yhtenäinen henkinen minuus, joka pystyy aktiivisesti vaikuttamaan ympäristöönsä ja toimimaan järkiperäisesti. On vaikea ymmärtää, miten järkiperäinen ajattelu olisi voinut syntyä puhtaasti aineellisten prosessien tuloksena.

Järkiperäisen ajattelun ominaispiirteet sopivat hyvin yhteen Jumalan olemassaolon kanssa, koska Jumala on järjellinen olento. Luomisuskon pohjalta ei ole vaikea ymmärtää, että järjellisyys ilmenee Jumalan kuvaksi luodun olennon olemuksessa. Mutta koska naturalismin mukaan perimmäinen todellisuus on kylmä, ei-järjellinen ja sokea lainalaisuuksien hallitsema aine, on vaikea selittää, miten järjellinen ajattelu olisi voinut syntyä.

Naturalismi ei selitä moraalisesti vastuullista minuutta[muokkaa]

Kaikkein vaikeinta naturalismin pohjalta on selittää yhtenäinen henkinen minuus, joka pystyy moraaliseen, vastuulliseen toimintaan. Kenelläkään ei ole aavistustakaan, miten moraalisen tiedon mahdollisuutta, moraalitotuuksia, ihmisen itseisarvoa ja ehdottomia ihmisoikeuksia voitaisiin selittää lähtien liikkeelle perimmäisten fysikaalisten hiukkasten vuorovaikutuksesta.

Moraalin näkökulmasta persoonan käsitteellä on keskeinen merkitys. Itsetietoisuus, tahdon vapaus, ihmisen itseisarvo, järjellisyys ja syvät ihmissuhteet liittyvät kaikki persoonan käsitteeseen. Persoonan käsitettä on vaikea selittää, jos kaiken alkuperä ymmärretään persoonattomaksi. Naturalisti John Gray myöntää: ”Kun olemme luopuneet kristinuskosta, itse persoonan käsitteestä tulee epäilyksenalainen.” Jos sen sijaan todellisuuden alkuperä on persoonallinen Jumala, persoonallisten olentojen olemassaolo tulee ymmärrettäväksi. Ajatus ihmisestä Jumalan kuvaksi luotuna olentona antaa selityksen ihmisen itseisarvolle ja moraalille.

Koska on olemassa täydellisen hyvä Jumala, on luonnollista, että hänen olemuksensa määrittelee sen, mikä on hyvää ja arvokasta. Niinpä kristinuskon totuutta voidaan perustella seuraavanlaisen päättelyketjun avulla: Jos kristinusko on totta, järjellisyys, moraalisuus ja persoonallisuus luonnehtivat ihmistä Jumalan kuvaksi luotuna olentona. Kokemuksemme tarjoaa tässä suhteessa vahvaa todistusaineistoa sen puolesta, että kyseiset piirteet itse asiassa ovat olennainen osa ihmisyyttä. Kristinusko asettaa näin haasteen muille maailmankatsomuksille – erityisesti naturalismille: Osoittakaa, että teillä on parempi selitys näille ominaisuuksille kuin kristinuskolla, erityisesti kristillisellä opilla ihmisestä Jumalan kuvaksi luotuna olentona. Tai osoittakaa, että kyseiset ominaisuudet eivät ole todellisia, vaikka ne näyttävät todellisilta.

Ateistinen naturalismi vie pohjan ihmiselämän pyhyydeltä[muokkaa]

Luomisnäkemyksen pohjalta tulee ymmärrettäväksi, miksi kaikilla ihmisillä on ehdoton ihmisarvo, koska jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja on Jumalan ehdottoman rakkauden ja arvostuksen kohde. Eri ihmisissä korostuvat eri puolet Jumalan kuvasta kuten älykkyys, hyväntahtoisuus, moraali, sosiaalisuus, liikunnallisuus. Älyllisesti kehitysvammainen on yhtä lailla Jumalan kuvaksi luotu olento kuin Einstein – heissä vain korostuvat eri puolet Jumalasta

Kristuksen evankeliumi toi ihmiselämän pyhyyden esille sellaisella voimalla, että se vähitellen muutti koko kulttuurin. Kristinuskon vaikutuksesta esimerkiksi vastasyntyneiden tappaminen ja vammaisten heitteille jättö tulivat kielletyiksi. Darwinismin nousu ja kristinuskon heikkeneminen johtivat puolestaan vähitellen 1800-luvulta alkaen siihen, että taju ihmiselämän pyhyydestä heikkeni.

Uskonnottoman filosofin Raimond Gaitan mukaan ihmisen pyhyyttä ei voida perustella ilman uskoa siihen, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja että hän on Jumalan rakastama olento. Gaitan mukaan vain uskonnollinen ihminen voi perustellusti puhua pyhästä. Kuitenkin tällainen puhe leimaa useimpien ihmisten ajatuksia olivatpa he uskonnollisia tai eivät, koska käytännössä ihmisiä ei voi kohdella niin kuin eläimiä. Siksi uskonnottomat ihmiset etsivät ilmauksia, jotka toimisivat maallistuneina vastineina pyhyydelle, kuten että kaikki ihmiset ovat äärettömän arvokkaita, että he ansaitsevat ehdottoman kunnioituksen, ja että heillä on ehdottomat ihmisoikeudet. Ongelmana on se, että uskonnottomasta lähtökohdasta näitä ilmaisuja ei pystytä oikeuttamaan. Yhdelläkään niistä ei ole sitä yksinkertaista voimaa mikä on uskonnollisella puhetavalla, jonka mukaan olemme pyhiä, koska Jumala rakastaa meitä, lapsiaan.

Yalen yliopiston professori Nicholas Wolterstorff on samaa mieltä Gaitan kanssa. On mahdotonta luoda ehdottomien ihmisoikeuksien perustaksi tarvittavaa käsitystä ihmisarvosta ilman uskoa siihen, että ihminen on Jumalan kuvaksi luotu olento. Ehdottomat ihmisoikeudet perustuvat vakaumukseen, että jokainen ihminen riippumatta älyllisistä ja muista kyvyistään on Jumalan kuvaksi luotu olento, jota Jumala rakastaa ehdottomalla rakkaudella, ja jolla siksi on luovuttamaton ihmisarvo.

Pelkistävä naturalismi vie pohjan elämän täyteydeltä[muokkaa]

Naturalismin perustava ongelma on, että se vie pohjan ihmiselämän kaikkein merkityksellisimmiltä ulottuvuuksilta. Ralph Shallisin mukaan elämän merkityksellisyys huipentuu rakkaudessa sellaisena kuin Jeesus Kristus sitä opetti. Ihminen saa todellisen rauhan ja hyvinvoinnin vain rakastaessaan Jumalaa kaikesta sydämestään ja lähimmäistään niin kuin itseään.

Jos kaikki kansat ottaisivat käytännön ohjeeksi Jeesuksen opetukset, edes ne jotka sisältyvät vuorisaarnaan (Matt. 5-7), yksi lyhyt viikko riittäisi ratkaisemaan lähes kaikki ne ongelmat, jotka tällä hetkellä vaivaavat ihmiskuntaa. Jos ihmiset tänään alkaisivat elää hänen rakkauden periaatteensa mukaisesti, yksi ainoa päivä riittäisi pysäyttämään asevarustelun, poistamaan rikoksen, kidutuksen ja vakoilun. Ydinpommi purettaisiin, marginalisoidut saisivat kunniapaikan ja rikkaat jakaisivat ilolla omaisuutensa köyhille. Kukin tekisi parhaansa mukaan työtä toisten hyväksi, viholliset tekisivät sovinnon keskenään, toivottomat sydämet löytäisivät toivon. Jeesus Kristus yhdistää ihmiset veljellisellä rakkaudella.

Kirjallisuutta[muokkaa]

  • Moreland, J. P.: The Recalcitrant Imago Dei. SCM Press. 2009.
  • Puolimatka, Tapio: Tiedekeskustelun avoimuuskoe. Uusi Tie. 2010
  • Wolterstorff, Nicholas: Justice. Princeton University Press. 2008
Noudettu kohteesta ”https://apowiki.fi/index.php?title=Aksiologinen_argumentti&oldid=9821”