Muokataan sivua Aitouskriteerit
ApoWikistä
Kumoaminen voidaan suorittaa. Varmista alla olevasta vertailusta, että haluat saada aikaan tämän lopputuloksen, ja sen jälkeen julkaise alla näkyvät muutokset.
Nykyinen versio | Oma tekstisi | ||
Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{viestipohja |sisältö = Tämän artiikkelin pohjana on käytetty [[Matti Kankaanniemi|Matti Kankaanniemen]] artikkelin [http://www.nic.fi/~vlahsrk/tekstit/aitouskr.html ''Aitouskriteerien ihmeellinen maailma''] sisältöä tekijän luvalla.}} | |||
Historialliskriittisen tutkimuksen periaatteiden ymmärtäminen on välttämätöntä mielekkäälle Ut:n historiallisuuden pohtimiselle. On yleisesti tunnettu tosiasia, että tutkijat päätyvät erilaisiin tuloksiin Ut:n historiallisuutta pohtiessaan. Esimerkiksi radikaalikriitikko John Dominic Crossan vertailee omaa suhtautumistaan pääsiäiskertomusten historiallisuuteen viime vuosisadan (1900-luvun) arvostetuimpiin Ut:n tutkijoihin lukeutuvan Raymond Brownin suhtautumistapaan. Kun Brown pitää hänen mukaansa niitä ”80%:sti muistettuna historiana” Crossan pitää niitä ”80%:sti historioituna profetiana”.<ref>Crossan John Dominic (1995) Who Killed Jesus? Harper, San Francisco, s. 4</ref> | |||
Yksi olennaisimpia tutkimusten perusteella luotujen Jeesus-kuvien ääriviivoihin vaikuttavista tekijöistä on oletus aidosta aineksesta. Mitkä osat evankeliumeissa kertovat luotettavasti historiallisesta Jeesuksesta ja mitkä ovat seurakunnan myöhemmin luomaa myyttiä? Kuten Crossan korostaa, tämä päättely on aina jossakin määrin | Yksi olennaisimpia tutkimusten perusteella luotujen Jeesus-kuvien ääriviivoihin vaikuttavista tekijöistä on oletus aidosta aineksesta. Mitkä osat evankeliumeissa kertovat luotettavasti historiallisesta Jeesuksesta ja mitkä ovat seurakunnan myöhemmin luomaa myyttiä? Kuten Crossan korostaa, tämä päättely on aina jossakin määrin spekulatiivista. Uuden testamentin tutkijoiden käsitykset vaihtelevat konservatiivisista radikaaleihin ja välillä on asemia tiheässä. Usein väitteisiin ”tutkijat ovat yksimielisiä…” voidaan luetella vastineeksi leegio merkittäviä tutkijoita, jotka ovat eri mieltä. Tämän vuoksi kriittinen suhtautuminen retorisiin oikoteihin on paikallaan teologista kirjallisuutta luettaessa. Toisaalta ääretön skeptismikään ei ole oikeutettua. Monissa kohdin voidaan puhua konsensuksesta, jota horjuttaa korkeintaan muutama kyseenalaisilla motiiveilla julkisuutta etsivä harrastelija.<ref>Tällaiseksi voidaan luokitella mm. vapaa-ajattelijoiden markkinoima Earl Doherty http://www.vapaa-ajattelijat.fi</ref> | ||
Aidon ja epäaidon erottamiseksi on kehitelty lukuisia aitouskriteerejä, joiden valossa erilaisia traditioita ja tekstejä on arvioitu. Usein Jeesuksen elämästä uutta | Aidon ja epäaidon erottamiseksi on kehitelty lukuisia aitouskriteerejä, joiden valossa erilaisia traditioita ja tekstejä on arvioitu. Usein Jeesuksen elämästä uutta rekonstruktiota luovat teokset sijoittavat teostensa alkupäähän aitouskriteerien käsittelyn. Suhtautuminen näihin kriteereihinkin vaihtelee, joten niiden tarkka määrittäminen on hankalaa. Tässä artikkelissa tutustutaan yleisluonteisesti tavallisimpiin aitouskriteereihin. | ||
== Moninkertaisen todistuksen kriteeri == | == Moninkertaisen todistuksen kriteeri == | ||
Syreeni määrittelee | Syreeni määrittelee tämän siten, että ”aitouden todennäköisyys kasvaa, kun sama lauselma esiintyy useissa toisistaan riippumattomissa lähteissä”.<ref>Syreeni Kari ”Mitä Jeesus todella sanoi” teoksessa Nasaretilaisen historia (1997) toim. Uro R. ja O. Lehtipuu, Kirjapaja, Jyväskylä, ss. 146-177</ref> Tähän liittyy läheisesti brittiläisen muotokriitikko C. H. Doddin korostama ”moninkertaisen muodon kriteeri”. Jos jokin Jeesuksen opetuksen teema esiintyy erilaisissa traditionmuodoissa, sitä on syytä pitää aitona ja alkuperäisenä. Esimerkiksi Jumalan valtakunta esiintyy teemana hyvin erilaisissa traditioissa ja tekstikatkelmissa. Tämän vuoksi on loogista olettaa, että teema juontaa juurensa Jeesukselta itseltään. Samalla tavoin Jeesuksen eksorkistinen toiminta ja ihmeet näkyvät monissa lähteissä ja monenlaisissa muodoissa. | ||
Usein nämä lähteet erotellaan | Usein nämä lähteet erotellaan kaksilähde-teorian tai sitä lähellä olevan nelilähdeteorian puitteissa. Melko merkittävä konsensus pitää Markusta ensimmäisenä evankeliumina, josta Matteus ja Luukas kokosivat omat evankeliuminsa. Markuksen lisäksi Matteus ja Luukas käyttivät apunaan Q-lähdettä, jonka tarkasta luonteesta keskustellaan ja kiistellään jatkuvasti.<ref>Kts. yleisesittelynä Myllykoski M. & A. Järvinen toim. (1997) Varhaiskristilliset evankeliumit, Yliopistopaino, Helsinki . Teos sisältää useita tähän aiheeseen liittyviä artikkeleita. Katsaus synoptiseen onglmaan löytyy lähes kaikista Uuden testamentin johdantoteoksista.</ref> Nelilähdehypoteesi lisää tähän vielä erillisen M-lähteen (Matteuksen erityinen lähde) ja L-lähteen (Luukkaan erityinen lähde). Johanneksen evankeliumia pidetään omana lähteenään kuten myös Paavalin kirjeitä. Viime aikoina myös Tuomaan evankeliumia ja Pietarin evankeliumia<ref>Pietarin evankeliumin käyttöä ikkunana historialliseen Jeesukseen kritisoi voimakkaasti mm. Meier J. P. (1991) A Marginal Jew – Rethinking Historical Jesus – Part One, Doubleday, ss. 116-118</ref> on pyritty nostamaan tärkeäksi lähteeksi historiallista Jeesusta tutkittaessa. | ||
Lähteiden keskinäinen suhde ei kuitenkaan ole yksinkertainen. Kaksi eri traditiota voi periaatteessa juontua samastakin lähteestä, vaikka matkalla ne olisivat olennaisesti muuttuneet. Tosin esimerkiksi ylösnousemuskertomuksissa on siinä määrin eroa, että niiden juontaminen yhdestä ja samasta traditiosta ei ole kovin todennäköistä. On myös huomautettu, että samankaltaiset sosiologiset tilanteet voivat synnyttää samantapaisia ”keksintöjä”.<ref>Catchpole David ”Tradition Criticism” in New Testament Interpretation (1977) ed. by Marshall I. Howard, Paternoster Press, ss. 174-178</ref> | Lähteiden keskinäinen suhde ei kuitenkaan ole yksinkertainen. Kaksi eri traditiota voi periaatteessa juontua samastakin lähteestä, vaikka matkalla ne olisivat olennaisesti muuttuneet. Tosin esimerkiksi ylösnousemuskertomuksissa on siinä määrin eroa, että niiden juontaminen yhdestä ja samasta traditiosta ei ole kovin todennäköistä. On myös huomautettu, että samankaltaiset sosiologiset tilanteet voivat synnyttää samantapaisia ”keksintöjä”.<ref>Catchpole David ”Tradition Criticism” in New Testament Interpretation (1977) ed. by Marshall I. Howard, Paternoster Press, ss. 174-178</ref> | ||
Rivi 60: | Rivi 62: | ||
== Viitteet == | == Viitteet == | ||
{{Viitteet}} | {{Viitteet}} | ||
[[Luokka:Historia]] | [[Luokka:Historia]] |