Itsepetostaipumus

Yksi kristillisen syntiinlankeemusopin johdannaisista on usko siihen, että kaikille ihmisille on ominaista itsepetostaipumus erityisesti kysymyksissä, jotka koskettavat Jumalaa ja häntä koskevaa tietoa, jota ihminen ei voi olla tietämättä.

Yleismaailmallista itsepetostaipumusta on monipuolisesti analysoinut Texasin yliopiston filosofi Jay Budziszewski.

Käsityksellä on myös muita puolustajia.

Vern S. Poythressin mukaan naturalistinen filosofia on niin ihmisten perusintuitioiden vastainen, että siitä yleisessä tietoisuudessa on toistaiseksi omaksuttu vain sen pintataso. Ihmiset omaksuvat mielellään naturalismin tarjoaman moraalisen vapauden toimia omien mielihalujensa mukaan. Tätä varten he voivat käyttää naturalismista nousevia ateistisia tai agnostisia ajatuksia. Heidän on kuitenkin paljon vaikeampi hylätä jumaluskosta nousevaa uskoa luonnon järjestykseen ja ymmärrettävyyteen.

Vern S. Poythress konkretisoi tieteellisen tutkimuksen perustana olevaa intuitiivista vakaumusta seuraavaan tapaan:

Kaikki tieteentekijät – mukaan luettuna agnostikot ja ateistit – uskovat Jumalaan. Heidän on uskottava voidakseen tehdä työtään. Voi kuulostaa törkeältä lukea agnostikot ja ateistit mukaan tähän laaja-alaiseen väittämään. Mutta tekojensa välityksellä ihmiset joskus osoittavat eräässä mielessä uskovansa johonkin sellaiseen, mihin he julkisissa kannanotoissaan kieltävät uskovansa. Bakht, vedanttinen hindufilosofi, voi sanoa, että maailma on illuusiota. Mutta hän ei muina miehinä kävele kadulla ajavan bussin eteen. Sue, radikaali relativisti, voi sanoa, ettei totuutta ole olemassa. Mutta hän matkustaa tyynenä 10 000 metrin korkeudessa lentokoneessa, jonka turvallinen lento perustuu aerodynamiikan ja rakennemekaniikan muuttumattomiin totuuksiin. (Poythress 2006: 13.)

Gregory L. Bahnsenin (1979) itsepetosta käsittelevä tutkimustyö auttaa ymmärtämään, miten ihmiset pystyvät suhtautumaan todellisuuteen näin ristiriitaisella tavalla. Ihmiset saattavat uskoa esimerkiksi maailmankaikkeuden järjestykseen ja ymmärrettävyyteen tietoisuutensa vaistomaisella ja intuitiivisella tasolla, mutta tietoisella tasolla he torjuvat tämän totuuden ja uskovat, etteivät he usko kyseiseen väitteeseen. He salaavat tietoisuudeltaan sen, minkä muut ihmiset voivat nähdä heidän käyttäytymisestään. Toiminnassaan he lausumattomasti nojautuvat maailmaa koskeviin totuuksiin, vaikka he sanoissaan ja tietoisuutensa tasolla eivät usko tekevänsä niin.

Plantingan (1997) mukaan on perusteltua väittää, että ateistinen tieteen metodologia toimii lainatulla pääomalla. Ateistisista lähtökohdista on vaikea oikeuttaa uskoa ihmisen älyllisten kykyjen luotettavuuteen. Ateistisista lähtökohdista on myös vaikea perustella tieteellisen tutkimuksen lähtökohtaa, jonka mukaan universumi on järjestynyt kokonaisuus. Niinpä ateistisella lähtökohdalla on taipumus muodossa tai toisessa ajautua kieltämään, että universumissa havaittava järjestys olisi siinä luontaisesti. Universumin järjestyksen katsotaan enemmän tai vähemmän riippuvan ihmisen tavasta käsitteellistää todellisuutta. Tämä selittää konstruktivistis-relativistisen myytin saaman suuren suosion postmodernissa ajassa.