Raamatun alkukertomuksien luotettavuus

Tässä tekstissä referoidaan lyhyttä osaa professori K. A. Kitchenin vuonna 2003 ilmestyneestä teoksesta “On the Reliability of the Old Testament.” Kitcheniä pidetään johtavana auktoriteettinä muinaisen Lähi-Idän tutkimuksessa.

Kitchenin teoksen idea on yksinkertainen: mitä Vanhan Testamentin luotettavuudesta voidaan sanoa, jos siihen sovelletaan yleisesti hyväksyttyjä historiantutkimuksen metodeja. Vanhaa Testamenttia ovat perinteisesti tutkineet ja kritisoineet teologit. Kitchen tutkii mitä tapahtuu, jos otetaan egyptologian ja assyriologian tutkimusvälineet ja sovelletaan niitä hebrealaisten historiaan.

Kitchenin mukaan yleisesti hyväksytyt historiantutkimuksen metodit tuottavat huomattavasti myönteisemmän käsityksen Vanhan Testamentin luotettavuudesta kuin teologien erityismetodit. Kitchen väittää, että voimme hyvin perustein luottaa Raamatun todenmukaisuuteen aina Abrahamiin asti. Tähän saakka saamme tukea Vanhan Testamentin välittämille tiedoille sekä dokumenteista että arkeologiasta.

Tämä teksti käsittelee lyhyesti Raamatun väitteita, jotka kohdistuvat muinaishistoriaan ennen Abrahamia. (Mukaan on otettu myös Don Battenin lyhyt selvitys hebrean aikamuodoista, sekä referoija on lisännyt yhden huomionsa Babylonialaisesta luomiskertomuksesta. Referoijan huomio on laitettu esityksessä sulkeisiin.)

Tausta

Kitchen toteaa teoksessaan, että siirryttäessä aikaan ennen Abrahamin lähtöä Urista (1. Moos. 1-11), olemme jo niin kaukana historiassa, että todistusaineisto vähenee. Mitä Raamattu sitten väittää tästä ajasta? Raamatun muinaishistoriaa kuvaava sanoma on yksinkertaistetusti tämä:

1. luominen
2. useita sukupolvia
3. vedenpaisumus
4. useita sukupolvia
5. “nykyaika” (3000 eKr.)

Muut Lähi-Idän kuvaukset muinaishistoriasta ovat

1. Sumerilainen kuningasluettelo
2. Babylonialainen vedenpaisumuskertomus
3. Sumerilainen vedenpaisumuskertomus

Nämä kaikki kolme kuvausta muistuttavat Vanhan Testamentin kuvausta: Lähi-Idässä siis väitettiin yleisesti:

1. Maailma on luotu.
2. Ihmiskunta erkanee Jumalasta tai jumalista.
3. Maailma tuhotaan vedenpaisumuksessa.
4. Maailma saa uuden alun tuhon jälkeen.
5. Seuraa ”nykyaika” (3000 eKr.).

Tämä yhtäpitävyys on pyritty selittämään sillä, että Raamattuun on kopioitu ympäröivistä kulttuureista pakanalliset muinaishistoriankuvaukset.

Raamatuntutkijat ovat ensinnäkin väittäneet, että Genesis 1-2 on lainattu Babylonialaisesta luomiskertomuksesta. On kuitenkin hyvät perusteet ajatella, että Raamatun kuvaus luomisesta on säilynyt itsenäisesti. Tämä väite perustuu siihen, että Raamatun ja Bybylonian luomiskertomukset ovat liian erilaiset:

1. Sana tehom/thm, joka on yleinen sekä hebreassa että Syyrian ugariitissa, tarkoittaa yksinkertaisesti “syvyyttä”, eikä ole yhdistettävissä jumaluuteen, kuten Ti’amat, joka on Babylonian luomiskertomuksen jumalatar.
2. Raamatun mukaan luominen tyhjästä on keskeisintä. Babylonialaisen version mukaan luominen on sivuseikka, koska Babylonialaisen kertomuksen päämäärä on korostaa Marduk-jumalan ylivaltaa.
3. Yhtäläisyydet ovat banaaleja: maa ja taivas luodaan ennen kasveja, kasvit ennen eläimiä ja ihmisiä. Mitä muita vaihtoehtoja voisi olla?
4. Omituista ja yhteistä molemmille kuvauksille on valon luominen ennen valonlähteitä. Tämä on ainoa kertomukset linkittävä seikka. Kuitenkaan kumpikaan kertomus ei kerro mistä valo tuli ennen valonlähteiden luomista.
5. (Referaatin tekijän huomio: Babylonialainen kertomus voidaan lukea englanninkielisinä käännöksinä internetistä. Tekstistä näkee, että kyseessä on polyteistinen jumalien valtataisteluja sisältävä myytti. Väite suorasta ja lainaavasta suhteesta Genesikseen on yllättävä.)

Raamatun luomiskertomuksen lähin vastine on juuri Babylonilainen luomiskertomus. Paras Lähi-Idän vastine Raamatun luomiskertomukselle on kuitenkin liian erilainen sisältääkseen suoraa lainaamista. Tästä johtuen useimmat assyrologit ovat aikaa sitten hylänneet käsityksen Raamatun ja Babylonian luomimiskertomuksien suorasta yhteydestä. Kyse on mahdollisesti yhteisestä traditiosta - ei lainauksesta kumpaankaan suuntaan.

Vedenpaisumus

Toiseksi: onko Raamatun vedenpaisumuskertomusta pidettävä Mesopotamiasta lainattuna myyttinä? On selvää, että mesopotamialaiset uskoivat myös vedenpaisumukseen. Millä perusteilla voidaan kuitenkin pitää Genesis 6-9 itsenäisesti säilyneenä? Itsenäisyyttä tukee tälläkin kertaa sisällön liiallinen eroavuus. Suoraa kopiointia ei ole tapahtunut kumpaankaan suuntaan. Lukuisia eroja ovat muunmuassa:

1. Raamatun mukaan rangaistus seuraa moraalisesta rappiosta. Mesopotamialaisen kertomuksen mukaan jumalat raivostuvat ihmisten metelöintiin.
2. Raamatun mukaan Jumala käskee vanhurskaan Nooan rakentaa arkin. Mesopotamialaisen version mukaan ystävällismielinen jumala salamyhkäisesti paljastaa asian sankarille.
3. Raamatun mukaan Nooan arkki on rakennettu nykyisten laivan mukaisiin mittasuhteisiin. Mesopotamialaisen myytin mukaan laiva on kuutio.
4. Raamattu kuvaa vedenpaisumuksen ajan. Mesopotamialaisen kuvauksen mukaan aikaa ei määritellä.
5. Raamatun kuvauksessa arkkiin menee Nooan perhe. Mesopotamialaisen tarinan mukaan arkissa on monien työalojen edustajia.
6. Lintujen lähettäminen on yhteistä traditiota, mutta hyvin erilaisesti kerrottuna.
7. Raamatun mukaan Nooa lähtee arkista Jumalan käskystä ja uhraa kiitosuhrin. Mesopotamialaisessa versiossa sankari pakenee arkista ja joutuu siksi uhraamaan jumalia lepyttääkseen.
8. Raamatun mukaan maa täyttyy eläimistä ja ihmisistä luonnollisella tavalla. Mesopotamialaisen myytin mukaan jumalat osallistuvat yliluonnollisesti elämän palauttamiseen.

On selvää, että vedenpaisumus on ollut sekä Raamatun että mesopotamialaisen tradition keskeinen osa. Eroavaisuudet ovat kuitenkin niin suuret, että suoraa yhteyttä kertomuksien välillä ei ole. Genesiksen kuvaus vastaa noin 120 riviä mesopotamialaista tekstiä. Mesopotamialaiset tekstit ovat 200-370 riviä pitkiä. Raamatun vedenpaisumuskertomus ei voi olla mesopotamialaisen myytin edelleenkehittelyä, koska Raamatun kertomus on tiiviimpi ja yksinkertaisempi. Kyse ei ole lainauksesta kumpaankaan suuntaan, vaan takana on yhteinen traditio.

Voidaanko vedenpaisumuskertomusta sitten pitää historiankuvauksena? On mielenkiintoista, että sekä sumerilaiset että babylonialaiset käsittelivät vedenpaisumusta faktana. Raamattukin pitää vedenpaisumusta tosiasiana. Toisaalta tiedämme, että Mesopotamiassa tulvat olivat aivan yleisiä. Vedenpaisumus siis kuvaa jotain poikkeavaa. Assyrologit yleisesti pitävät perusteltuna, että jokin suuri katastrofi on ollut Mesopotamian muinaisuudessa.

Baabelin torni

Baabelin tornillekin on vastineensa sumerilaisessa historiankirjoituksessa. Noin 4500 vuotta vanhassa kertomuksessa kielten sekoituksesta sanotaan:

“koko maailma, ihmiset sopusoinnussa, puhuivat yhdellä kielellä [jumala] Enlil:le. Silloin [jumala] Enki, suuruuden herra, Eridun Herra, muutti kielen heidän suussaan ja ja asetti eron ihmisten puheeseen, joka oli ollut yksi.” (Referoijan käännös Kitchenin englanninkielisestä käännöksestä.) Traditio kielten sekoituksesta on siis hyvin vanha ja se esiintyy sekä nk. Enmerkarin kertomuksessa että Raamatussa. Kuitenkaan suoraa lainaamista ei ole, vaan sama vanha perimätieto on tallettu molempiin lähteisiin.

Tekstien ikä

Kuinka vanhoja Raamatun muinaishistoriaa koskevat kuvaukset yleisesti ottaen ovat? Kitchenin mukaan ei ole esteitä ajatella, että traditiot ovat olleet olemassa jo patriarkkojen aikana. Noin 2000 eKr. patriarkkojen perimätieto kirjattiin nuolenpääkirjoituksella ja myöhemmin hebreaksi. Sittemminkin 1400-1300 eKr. patriarkkojen perimä välitettiin Egyptissä perhetraditiona eteenpäin (on myös mahdollista, että kirjallinen muoto saatiin vasta tällöin).

Kitchenin mukaan Genesis 1-11 on vanhinta hebrealaista perimää samoin kuin mesopotamialaiset kertomukset ovat vanhinta mesopotamialaista traditiota. Kirjoitettua Raamatun tekstiä on tämän jälkeen vain uskollisesti jälleenkopioitu eteenpäin. Pyhää tekstiä ei ollut lupa muutella. Sama oletus pätee mesopotamialaiseen tekstiin.

Miksi useita tarinoita?

Miksi meillä on näitä poikkeavia kuvauksia yhdestä ja samasta tapahtumasta? Hebrelaiset patriarkat tulivat Luvattuun maahan juuri Mesopotamiasta. On järjellistä olettaa, että yksi ja sama traditio on sekä Raamatun että mesopotamilaisen perimän takana. Genesiksen kuvaus on näistä kahdesta yksinkertaisempi ja eleettömämpi.

Kriittinen tutkimus on kuitenkin väittänyt, että Genesis 1-2 on kaksi väkisin yhdistettyä tarinaa (jotka vielä lisäksi väitetään keskenään ristiriitaisiksi).

Ensimmäisen väitteen perustana on Genesiksen 2. luvun jae 4, jota on pidetty ensimmäisen ja toisen tarinan liitoskohtana:

(1) Tämä on kertomus siitä, kuinka taivas ja maa saivat alkunsa silloin kun ne luotiin. (2) Siihen aikaan, kun Herra Jumala teki maan ja taivaan. [...].”

Näin jakeen 4. alkuosa (1) on ensimmäisen kertomuksen loppu ja jakeen loppuosa (2) on toisen kertomuksen alku. Tämä yleinen väite on Kitchenin mukaan virheellinen.

Kyseessä on yleinen hebreassa, latinassa ja kreikassa esiintyvä kirjallinen tyylikeino: kiasmus. Kiasmus on ilmaisu, jonka rakenteessa toistuu teema A B B A. Esimerkiksi käyvät Jeesuksen sanat Matteuksen 19. luvussa:

“Mutta monet ensimmäiset(A) tulevat olemaan viimeisiä(B) ja viimeiset(B) ensimmäisiä(A).” (Matteuksen evankeliumi 19:30) Rakenne on siis: A B B A.

Sama toistuu Genesiksen toisen luvun neljännessä jakeessa:

“Tämä on kertomus siitä, kuin taivas ja maa(A) saivat alkunsa silloin kun ne luotiin(B). Siihen aikaan, kun Herra Jumala teki(B) maan ja taivaan(A).”

Neljännessä jakeessa on siis tyylipuhdas kirjallinen kiasmus: A B B A. Myös ilmaisu “taivas ja maa” saa käänteisen vastineensa ilmaisusta “maa ja taivas”. Rakenne on sama: A B B A. Kyseessä on Lähi-Idän tapa ilmaista asia tyylikkäästi: kaksinkertainen kiasmus.

Genesis 1-2 on siis kirjallinen kokonaisuus, eikä väkisin yhdistelemällä saatu kertomus.

D. Batten: 1. ja 2. lukujen väitetty ristiriitaisuus

Lisäksi on mahdollista Don Battenin mukaan vastata väitteeseen Genesiksen kahden ensimmäisen luvun ristiriitaisuudesta.

Koska on ajateltu, että Genesis 1 ja 2 ovat väkisin yhteen liitettyjä myyttejä on myös olettu, että ne ovat ristiriitaisia. Luvuissa on nähty erilainen luomisjärjestys.

Ensimmäisessä Genesiksen luvussa luomisen järjestys on seuraava: (1) taivas ja maa, (2) kasvit ja eläimet ja (3) ihminen. Genesiksen toisessa luvussa järjestys olisi (1) maa ja taivas, (2) Adam, (3) kasvit ja eläimet ja (4) Eeva. Näin Genesiksen 1. luvussa Adam luodaan kasvien ja eläinten jälkeen, kun taas Genesiksen 2. luvussa Adam luodaan ennen kasveja ja eläimiä.

Kuitenkaan juutalaiset oppineet eivät koskaan nähneet tässä mitään ristiriitaa tai ongelmaa. Mistä on kyse?

Kyse on Battenin mukaan hebrean verbin aikamuodosta. Genesiksen 2. luvun teksti voidaan lukea joka (a) “[...] Herra Jumala muovasi maasta kaikki villieläimet ja kaikki taivaan linnut [...].” tai sitten (b) “[...] Herra Jumala oli muovannut maasta kaikki villieläimet ja kaikki taivaan linnut [...]” [ja vei ne ihmisen luo].

Mikäli käännämme tekstin tavalla (b) minkäänlaista ristiriitaa ei ole olemassa.

Yhteenveto

Yhteenvetona edeltävästä voidaan todeta:

1. Raamatun luomiskertomus ei ole kopio pakanallisesta myytistä.
2. Vedenpaisumuskertomus on myös säilynyt itsenäisesti.
3. Raamatun sanoma kielten sekoituksesta on säilynyt itsenäisenä traditiona.
4. Genesis 1-2 muodostaa kirjallisen kokonaisuuden, eikä ole mielivaltaisesti yhdistelty pakanallisista myyteistä
5. (Lisäksi Don Batten huomioi, että Genesis 1-2 voidaan myös lukea johdonmukaisena esityksenä ilman ristiriitoja.)
6. Mesopotamialaiset myytit ja Genesiksen eleetön kuvaus pohjautuvat mahdollisesti yhteen ja samaan traditioon. Patriarkat tulivat Israelin maahan juuri Mesopotamiasta. Kuitenkaan Genesiksen tai Lähi-Idän myyttien välillä ei ole tapahtunut suoraa kopiointia. Genesis 1-11 on vanhinta hebrealaista perimää.