Kiila-strategia
Kiila-strategia (eng. Wedge strategy) on tavoite tieteen erottamiseksi filosofisesta ja uskonnollisesta materialismista (ei-empiirinen ennakkositoumus vain materiatason selityksiin). Discovery instituutti, joka mm. edesauttaa suunnitteluteorian akateemista vapautta, julkaisi muistionaan kiila-strategian1, jossa painotettiin ei-materialistisen tutkimuksen mahdollisuuksien avaamista ja suunnitteluteorian perustutkimuksen tärkeyttä sekä käsiteltiin nopeasti joitain yhteiskunnallisia ongelmia, joiden instituutti näkee olevan materialistisen tieteenfilosofian seurauksia. Instituutti on vastannut 2 3 joidenkin ID-kriitikoiden propagandistisiin syytöksiin kiila-strategiaa koskien.
Phillip Johnson on kirjoissaan4, 5, 6 valottanut tarkemmin materialismin vaikutuksia tieteessä.
Kiila-dokumentti toteaa muun muassa, että uskottavan tutkimuksen tekeminen on lähtökohtana muulle toiminnalle, ja pitää tutkimusta tärkeimpänä osana strategiaansa. Toisaalta on selvää, että jotta materialismiin sitoutumaton tutkimus olisi uskottavaa, materialistisista ennakkositoumuksista on voitava luopua. Strategia tähtää siis ensisijaisesti uskottavaan tutkimukseen, niiden julkaisuun ja akateemisiin väittelyihin. (Nämä positiiviset pääasiat ovat jääneet uhkakuvien rakentajilta kokonaan huomaamatta.)
Kiila-strategian päätavoitteet ovat siis
- Tieteen erottaminen filosofisesta materialismista ja materialismista
- Materialismista vapaan tutkimuksen mahdollistaminen ja osin rahoittaminen.
Tässä motiivissa ja strategiassa ei pitäisi olla mitään vikaa, koska vahvan ennakkositoumuksen poistaminen tekee tieteestä objektiivisempaa. Kaikkeen tieteen tekemiseen liittyy tiedepolitiikkaa ja tiedepolitiikalla on aina motiiveja.
Materialismin erottaminen tieteestä tuntuu kuitenkin vaaralliselta materialismiin uskovista tahoista, koska materialistinen tieteenfilosofia on ollut huomaamaton perustelu filosofiselle materialismille. Myös tieteenharjoittajien keskuudessa materialistinen tieteenfilosofia on yleistä koska materialistinen selitys on usein helpompi testata. Filosofiaan perehtymättömät tieteentekijät eivät yleensä näe sitä melkein triviaalia seurausta, että mikäli tiede sitoutuu vain materialistisiin selityksiin, tiede ei enää ole objektiivista totuuden etsimistä.
Koska materialismista luopuminen on vaikuttanut vaaralliselta, 'skeptikkojen' järjestöt ja jopa jotkut tieteentekijöiden järjestöt ovat reagoineet retorisesti vahvasti ja uhkakuvilla pelotellen Discovery-instituuttia vastaan. Jopa useat kirkkokunnat ovat valinneet pinnallisesti helpomman tien ja sanoutuneet irti suunnitteluteoriasta, pitäen kiinni ongelmallisesta mutta helposta uskon ja tieteen jyrkästä erottelusta.
Suunnitteluteoriaa kritisoivat tahot käyttävät kiila-strategiaa suunnitteluteoriaa vastaan siirtäen keskustelun kiila-strategian esittämiin osin poliittisiin tavoitteisiin. Tämä on älyllisesti epärehellistä, sillä tieteessä poliittisten motiivien pitäisi olla yhdentekeviä. Teorian totuuteen ei mitenkään vaikuta tutkijoille projisoidut poliittiset motiivit. Sitäpaitsi tiedepoliittiset perustelut ovat aina laajempia kuin vain tutkimus. Ja muistio kuitenkin sanoo selvästi että uskottavan tutkimuksen tekeminen on lähtökohtana muulle.
Kiila-dokumentti on siis tiedepoliittinen dokumentti ja suunnitteluteorian kritisoiminen sen perusteella on älyllisesti epärehellistä.
Viitteet
- ^ Wedge.pdf AntiEvolution.org.
- ^ http://www.discovery.org/a/2101
- ^ http://www.discovery.org/scripts/viewDB/filesDB-download.php?id=349
- ^ Phillip E. Johnson: Evoluution Maailmankuva. Uusi Tie, 2000. ISBN 951-619-317-X.
- ^ Phillip E. Johnson: Reason in the Balance: The Case Against Naturalism in Science, Law & Education. InterVarsity Press, 1998. ISBN 978-0830819294.
- ^ Phillip E. Johnson: The Wedge of Truth: Splitting the Foundations of Naturalism. InterVarsity Press, 2000. ISBN 978-0830822676.
