"Kristinuskoon ei voi vain päättää uskoa" (argumentti)

Argumentti on seuraava:

1. Jumala edellyttää vilpittömän uskon pelastaakseen ihmisen
2. Jumala on täydellisen hyvä ja haluaa kaikkien pelastuvan
3. Uskomaan pystyminen ei ole tietoisesti päätettävissä. Ihminen ei pysty vaikuttamaan siihen, mistä hänen mielensä vakuuttuu

Johtopäätös: Tällaista Jumalaa ei loogisesti voi olla olemassa.

Premissit 1 ja 3

Mihin pitää vilpittömästi uskoa pelastuakseen?

Joonan kirjan niiniveläisillä näyttää olleen (Joona 3:5-10) usko siihen, että:

1. He ovat eläneet pahoilla teillään ja tehneet vääriä tekoja.
2. Ihmisten on huudettava Jumalaa täysin voimin, käännyttävä pahoilta teiltään ja hylättävä väärät tekonsa.
3. ”Ehkä Jumala silloin luopuu aikomuksestaan, leppyy ja antaa hehkuvan vihansa laantua, ja me pelastumme.” (Joona 3:9)

Yllä olevassa on laki ja evankeliumi tiiviissä muodossa:

1. Tiedän tehneeni väärin
2. En voi itse pelastaa itseäni vaan minun on turvauduttava Jumalan armoon ja hylättävä pahat tieni
3. Silloin Jumala antaa armonsa ja pelastaa ihmisen.

Ongelma ei ole siinä, että vilpittömät ihmiset eivät kykenisi muodostamaan uskomusta siitä, että ovat syntisiä, että on heidän mielivaltaansa korkeampi moraalilaki tai että langennut ihminen ei voi itseään pelastaa. Ongelma on siinä, että vilpillinen ihminen ei halua myöntää tätä.

Jeesuksen ristinkuolema tekee tämän myöntämisestä langenneelle ja vilpilliselle ihmiselle helpompaa: oman syyllisyyden häpeä estää ihmistä myöntämästä totuutta, mutta itsensä uhraava rakkaus ja tuomion poistaminen avaa tien ulos umpisolmusta.

Näin ollen vilpittömän uskon määritelmä ei ole tiettyjen dogmien pitäminen totena, vaan vilpitön moraalinen nöyrtyminen ja katuminen Jumalan edessä.

Tästä edelleen seuraa, että vaikka ihminen ei (ainakaan suoraan ja laajasti) kykenisi vaikuttamaan uskomuksiinsa (premissi 3), ihminen kykenee vaikuttamaan moraalisiin asenteisiinsa ja tekoihinsa.

Edelleen pitää uskoa Jumalaan

Mutta usko Jumalaan ei ole erillinen dogmi, josta pitäisi vakuuttua, vaan ihmisen luontaisesti muodostama uskomus.

Esimerkiksi Ateistinen uskontotieteilijä Jesse Bering kertoo kirjassaan Jumalvaisto (The God Instinct, 2011), kuinka hän koki Jumalan olevan olemassa ja rankaisevan häntä hänen virheistään ilman, että tätä olisi hänelle kotona opetettu. Vastaavia kokemuksia on tutkimusten perusteella muillakin.

Siispä usko Jumalaan ei vaadi ylimaallisia temppuja, vaan sitä voi kuvata tehdasasetuksena. Ihan niin kuin sekin, että kun ihminen oppii ymmärtämään mitä sanat ”murha” ja ”väärin” tarkoittavat, hän ymmärtää, että murha on väärin. Tämä ei siis ole rinnastettavissa siihen, että ihmisen pitäisi vakuuttua jostakin Jumalan erityisesti ilmoittamasta dogmista ennen kuin voi pelastua, vaan riittää ettei aktiivisesti kapinoi tehdasasetuksiaan vastaan.

Toki jos Jumalan olemassaoloa vastaan on ylivoimaiset todisteet, niin sitten ihmisellä voisi olla ylivoimainen peruste olla uskomatta Jumalaan.

Jos kyseessä on sen sijaan asian suhteen epävarma ihminen, hänhän voi aina rukoilla agnostikon rukouksen: ”Rakas Jumala — jos olet olemassa — pelasta sieluni — jos minulla on sielu”

Mutta jos argumentti vaatii premissikseen sen, että ateisteilla on todellakin ylivoimaiset perusteet olla uskomatta Jumalaan, niin silloinhan argumentti seisoo tai kaatuu tämän premissin varassa.