Suunnitteluteoria

ID-teorian eli älykkään suunnitelman teorian (engl. intelligent design theory, ID-theory) mukaan jotkut piirteet tai rakenteet luonnossa ovat selitettävissä paremmin älyllisellä syyllä kuin ohjaamattomalla luonnonprosessilla, kuten luonnonvalinnalla.¹ Jos sattumanvarainen henkilö näkee tiellä kellon, ID-teorian mukaan henkilö todennäköisesti uskoisi kellon olevan suunniteltu – ei sattuman tuote, vaikka se teoriassa voisi syntyä sattumallakin. Henkilön johtopäätöksestä voidaan tietysti kiistellä. Siksi ID-teoriassa käytetään erilaisia suunnittelusuodattimia suunnittelun tunnistamiseen.

Jonkin havaittavan kohteen älykäs suunnittelu tarkoittaa sitä, että kyseinen kohde vaikuttaa tarkoituksellisesti aikaansaadulta siitä syystä, että se todella onkin tarkoituksellisesti aikaansaatu. Älykästä suunnittelua ei siis ole siellä, missä jokin kohde ainoastaan synnyttää tarkoituksellisen alkuperän vaikutelman, vaikka onkin jonkin tarkoituksettoman prosessin aikaansaama; tällöin puhutaan näennäissuunnittelusta. Älykäs suunnittelu ei toisaalta ole sama asia kuin parasta mahdollista toteutusratkaisua tarkoittava optimaalinen suunnittelu. Älykkään suunnittelun tunnistamismenetelmää sanotaan tarkoituksellisuuspäättelyksi ja tällaisten päättelyiden tutkimista, kehittämistä ja soveltamista ID-tutkimukseksi. Jonkin kohteen ID-tutkimus testaa suunnitteluhypoteesia, jonka mukaan ko. kohteen synty on parhaiten selitettävissä tarkoituksellisuudella eli älykkäällä suunnittelulla. Tämä testaus voi tuottaa joko suunnitteluhypoteesin vahvistavan positiivisen tuloksen tai sen hylkäävän negatiivisen tuloksen. ID-teorian keskeinen perustelu on se, että eräiden luonnosta otettujen kohteiden ID-tutkimus on teorian kannattajien mukaan antanut positiivisia tuloksia, joten ainakin tätä osaa luonnontieteiden tutkimuskohteista on heidän mielestään järkevää pitää älykkäästi suunniteltuina.