Esko Valtaoja

Esko Jorma Johannes Valtaoja (s. 20. kesäkuuta 1951 Kemi) on avaruustähtitieteen professori Turun yliopistossa ja Tuorlan observatorion entinen johtaja.

Valtaoja on myös tunnettu tieteen kansantajuistajana.

Valtaojan kritiikki luomisteoriaa vastaan

Valtaoja kritisoi Tapio Puolimatkan kirjoittamaa Vierakynä artikkelia Helsingin Sanomiin, jossa Puolimatka filosofi Thomas Nagelin ajatuksiin pohjautuen puolusti evoluutioteorian opettamista kriittisesti avoimella tavalla. Valtaoja koki Nagelin ajatuksia esittelevän artikkelin ajatukset ”kreationistisiksi” ja ”fundamentalistisiksi”.

Valtaoja hylkää Nagelin ajatuksen, jonka mukaan ”ainoa tapa opettaa biologisia tosiasioita neutraalisti on myöntää, että empiiristä todistusaineistoa voidaan tulkita eri tavoilla ja tulkinta voi johtaa erilaisiin päätelmiin riippuen siitä, minkä uskonnollisen oletuksen pohjalta sitä tulkitaan” (Valtaoja 2008a). Valtaojan mukaan tähän ajatukseen sisältyy vaatimus, että olisi luovuttava koko menestyksekkään tieteen perusmetodista vain siksi, että ”fundamentalistissävyinen Jumala” saataisiin kaiken lähtökohdaksi.

On ymmärrettävää, ettei Valtaojalta tähtitieteilijänä riitä aikaa ja energiaa seurata aikamme filosofista keskustelua. Näin Valtaojalta on jäänyt huomaamatta se kehitys, mitä tietoteoriassa ja tieteenfilosofiassa on tapahtunut viimeisen puolen vuosisadan aikana.

Valtaoja väritti kuvaustaan keksimällä sen höysteeksi salaliittoteorian. Hän kokee Nagelin ajatuksen olevan ilmentymää yhdysvaltalaisten kreationistien salaliitosta, ns. ”kiila-strategiasta”, jonka tarkoituksena on saada luomisoppi evoluution tilalle kouluihin. Valtaoja ei näytä tiedostavan, että hänen hylkäämänsä ajatus on lähes suoraa lainausta sellaisen filosofin ajattelusta, joka ei usko sen enempää Jumalaan kuin luomisteoriaankaan (Nagel 2008: 201). Nagel eroaa kuitenkin Valtaojasta sikäli, että hän ei halua tehdä omasta ateistisesta lähtökohdastaan ainoaa tieteellisessä keskustelussa sallittua, vaan hän katsoo, että tieteen piirissä tulee vallita avoin perususkomusten välinen kilpailu. Samat tosiasiat saavat erilaisen tulkinnan ateistisessa ja teistisessä viitekehyksessä. Nagel puolustaa tieteellisen keskustelun avoimuutta myös sen osalta, että teistiset tieteentekijät voivat tieteen piirissä avoimesti tehdä tutkimustaan sen perususkomuksen pohjalta, että Jumala on olemassa ja että hän on luonut maailman.

Olisi tietysti kansainvälisesti kiinnostava uutinen, että juutalainen ateisti Thomas Nagel olisi itse asiassa kristitty kreationisti, joka uskoo ”fundamentalistissävyiseen Jumalaan” ja että hän esiintyisi ateistina vain hämätäkseen kuulijoitaan, ja johtaakseen heitä harhaan professorin arvovallalla ja näin toteuttaisi ”kiilastrategiaa”. Mutta tällaiset ”paljastukset” saattavat kääntyä esittäjäänsä vastaan – ne voidaan tulkita niiden esittäjän kyvyttömyydeksi erottaa oman mielikuvituksensa tuotteita todellisuudesta.

Ehkä Valtaoja itsekin huomasi oman mielikuvituksensa päässeen valloilleen, koska hän Turun Sanomien kolumnissaan 21.4.2009 jyrkästi tuomitsi kaikki salaliittoteoriat. Hänen mukaansa monella salaliittoteoreetikolla ”tuntuu olevan hieman horjuva ote todellisuudesta, mutta joukossa on myös kirjoitusten tyylistä päätellen aivan normaaleja ihmisiä – tai siis normaaleja kummallisia päähänpinttymiään lukuun ottamatta”. (Valtaoja 2009c) Valtaoja toi kolumnissaan esille useita esimerkkejä salaliittoteorioista, mutta jostain syystä hän jätti oman salaliittoteoriansa käsittelemättä.

Valtaoja luo mielikuvan, että usko Jumalaan johtaa kriittisen ajattelun tuhoutumiseen. Tieteen ja kulttuurin historia kuitenkin osoittaa, että totuus on päinvastainen. Kriittinen ajattelu ja kokeellinen luonnontiede ovat kukoistaneet kristillisessä kulttuurissa. Modernin luonnontieteen vallankumous ei tapahtunut naturalistisen uskonvakaumuksen pohjalta, vaan kristillisessä Euroopassa. Viime vuosisadan stalinistiset tiedevainot antavat syyn pelätä, että tieteellisen keskustelun vapauden kieltävä dogmaattinen ateismi tulee kriittisen ajattelun ja tieteen viholliseksi.

Vaikka Valtaoja käytännössä suhtautuu torjuvasti ajatukseen, että tieteellisessä keskustelussa pitäisi vallita avoin perususkomusten välinen kilpailu, hän toisaalta julkisissa kannanotoissaan korostaa keskustelun avoimuutta. ”Mielipiteitä ei muuteta vainoamalla, vaan keskustelemalla, ja keskustelu ei ole mahdollista, jos on olemassa vain yksi sallittu, valmiiksi päätetty mielipide.” (Valtaoja 2009b.)

Valtaojan kritiikki Alvin Plantingan teoriaa vastaan

Teistinen lähtökohta on historiallisesti antanut tärkeän sysäyksen tieteen kehitykselle. Tämä johtuu osin siitä, että teismi tarjoaa perustan uskoa ihmisen älyllisten kykyjen luotettavuuteen. Alvin Plantingan (2005) mukaan usko tiedon mahdollisuuteen edellyttää uskoa Jumalaan: jos ihmisen älylliset kyvyt ovat kehittyneet pelkästään sattuman ja luonnonvalinnan pohjalta, ne eivät ole luotettavia. Plantingan argumenttia kutsutaan yleisessä keskustelussa nimellä ”evoluutioteoreettinen argumentti naturalismia vastaan”. Pelkkä luonnonvalinta ei takaa älyllisten kykyjen luotettavuutta, koska luonnonvalinta ei kohdistu uskomusten sisältöön vaan käyttäytymiseen. Niinpä uskomusten sisällöt voivat olla systemaattisesti harhaanjohtavia ja ihmisen toiminta voi silti ohjautua niin, että hän säilyy hengissä. Tämä johtuu siitä, että naturalistisen käsityksen mukaan käyttäytymistä eivät ohjaa uskomusten sisällöt vaan aivojen hermosolujen sähkökemialliset reaktiot, jotka ovat uskomusten biologisena perustana.

Valtaoja tulkitsee Plantingan teoriaa Leo Näreahon siitä antaman tulkinan pohjalta. Näreaho kirjoittaa:

Alvin Plantingan – – mukaan teistinen lähtökohta takaa tiedollisten kykyjemme luotettavuuden paremmin kuin naturalistinen oletus. Puolimatkalla argumentti palvelee ensisijaisesti Raamatun ilmoituksen pätevyyttä. Mutta lopultahan Puolimatkan on päädyttävä siihen, että luotettavaa tutkimusta voi tehdä vain henkilö, joka on raamatullisessa (ilmeisesti Puolimatkan määrittelemässä ”uskossa”), koska vain Raamatun ilmoituksen omaksuminen voi tuottaa luotettavia tutkimustuloksia. (Näreaho 2008)

Näreaho on ymmärtänyt Plantingan argumentin perusteellisesti väärin, mikä on mahdollista todentaa lukemalla Plantingan argumentin suomennos netistä. Plantingan mukaan kyse ei ole siitä, omaksummeko Raamatun ilmoituksen, vaan siitä, onko Raamatun ilmoitus tosi. Jos ihmistä ei ole luotu Jumalan kuvaksi ja hän on kehittynyt ohjaamattoman evoluution tuloksena, ei ole syytä olettaa ihmisen älyllisten kykyjen kehittyneen luotettaviksi. Tässä tilanteessa ei auttaisi Raamatun ilmoituksen omaksuminen. Eihän ihmisten älyllisiä kykyjä millään tavalla parantaisi se, että ihminen alkaisi kuvitella olevansa luotu Jumalan kuvaksi ja että hän sillä perusteella pitäisi epäluotettavia älyllisiä kykyjään luotettavina. Tämä veisi häntä vain syvemmälle harhaisiin käsityksiin.

Valtaoja seuraa Näreahon virhetulkintaa ja sanoessaan Tapio Puolimatkan puolustavan seuraavanlaista kehäpäätelmää:

Koska järki on Jumalan lahja, ainoastaan oikeassa (eli Puolimatkan oikeana pitämässä) uskossa olevien tutkijoiden järkeen voi luottaa. Siispä ei tarvitse piitata Darwinista eikä muistakaan modernin tieteen tuloksista, koska ne eivät ole uskovien tutkijoiden aikaansaannoksia. Meidän uskonsuuntamme tulkinta Raamatusta on parempi tieteellinen totuus. (Valtaoja 2009a)

Plantingan argumentin juoni on melko lailla erilainen kuin mitä Valtaojan tulkinta antaisi ymmärtää. Plantingan argumentin mukaan naturalistisesti tulkitusta evoluutioteoriasta seuraa, ettei ole perusteita olettaa ihmisen älyllisten kykyjen olevan luotettavia. Koska uskomuksen sisällöllä ei naturalismin mukaan ole eloonjäämisarvoa, evoluution seurauksena ihmisen uskomukset voivat olla tosia, mutta yhtä hyvin ne voivat olla epätosia. Niinpä naturalistilla ei ole perusteita luottaa omiin uskomuksiinsa. Koska naturalismi on yksi hänen uskomuksistaan, hänellä ei ole perusteita luottaa naturalismiin. Naturalismin ajattelulle tuottamaa ongelmaa voidaan konkretisoida Ylikosken ja Kokkosen edellä kuvatun esimerkin innoittamana seuraavasti. Jos aivot ovat onneton sattumanvarainen kyhäelmä, myös tämä arvio aivoista on epäluotettava.

Plantingan argumentti ei siis pyri osoittamaan, ettei naturalistien järkeen voi luottaa, vaan ettei naturalismi anna perusteita luottaa järkeen. Kyse on siitä, minkä perususkomusten valossa inhimilliset tietolähteet pystytään oikeuttamaan, ei siitä, toimiiko jonkin tietyn ihmisryhmän järki vai ei. Koska järki on Jumalan lahja, ja Jumala on luonut yhtä lailla naturalistit kuin teistitkin, ihmisjärkeen voi luottaa. Naturalistien oletuksen mukaan järki ei ole Jumalan lahja. Tämän oletuksen valossa ei ole perusteita luottaa sen enempää teistien kuin naturalistien järkeen, koska ohjaamattoman evoluution prosessit eivät takaa järjen luotettavuutta. Ihmisjärjen luotettavuudella ei tarkoiteta sitä, että järki olisi erehtymätön, vaan sitä, että järki ei ole systemaattisen harhaanjohtava. Ihmisen itsepetostaipumus voi tietysti johtaa siihen, että ihminen käyttää järkeään harhaanjohtavalla tavalla, mutta itse logiikan lait ovat päteviä ja ihmisen on mahdollista päätellä loogisesti.

Supranaturalistisen tietoteorian mukaan luotettavan tiedon mahdollisuus edellyttää sitä, että ihmisen älylliset kyvyt ovat sellaisen prosessin tulosta, jota ohjaa järjellinen suunnitelma. Sana supranaturalistinen eli yliluonnollinen viittaa tässä yhteydessä siihen, että ihmisen luonnollisen tietokyvyn luotettavuutta ei voida perustella ilman uskoa Luoja-Jumalaan. Täysin ohjaamattoman prosessin eli perimmältään sattuman ja luonnonvalinnan tuloksena kehittyneisiin älyllisiin kykyihin ei olisi perusteltua luottaa. Niinpä luotettavan tiedon mahdollisuus edellyttää sitä, että maailmankaikkeus on äärettömän persoonallisen Luojan suunnittelema ja luoma.

Valtaoja ja Näreaho hylkäävät tällaisen supranaturalistisen oletuksen. Heidän mielestään supranaturalistinen tietoteoria merkitsee sokeaa uskoa, jota ei altisteta kumoamiselle. Erityisesti Näreaho pitää sokeana sellaista uskoa, jossa uskotaan jonkin kirjoitetun dokumentin kuten Raamatun olevan Jumalan ilmoitusta. Näreaho (2008: 209) kirjoittaa: ”Jos historiantutkimus vakuuttavasti osoittaa jonkin Raamatun kuvauksen vääräksi, on supranaturalistisen eksegeetin hylättävä historiantutkimuksen tulokset.” Vastoin Näreahon oletusta, näin ei ole asianlaita. Tässä tapauksessa supranaturalistilla on ainakin kaksi vaihtoehtoa: (1) Hänellä on järkeviä perusteita epäillä kyseisen tutkimustuloksen luotettavuutta. (2) Hän korjaa käsitystään Raamatun kuvauksen tarkkuudesta.

Luoja-Jumalan olemassaoloa sen enempää kuin Raamatun luotettavuutta ei pidetä kumoamattomana tosiasiana, vaan sellaisena, joka avoimesti altistetaan kumoamiselle. Kumoamiseksi ei kuitenkaan kelpaa se, että filosofis-uskonnollisilla perusteilla määritellään tiede ainoaksi luotettavaksi tavaksi saada tietoa todellisuudesta ja määritellään tiede niin, että tieteessä on oikeus vedota vain luonnollisiin syihin. Naturalististen teorioiden täytyy kestää avoin ja kriittinen keskustelu, jossa kilpailevia vaihtoehtoja ei suljeta keskustelun ulkopuolelle määrittelemällä tiede naturalismin ehdoilla.

Antti Eskolan kritiikki

Tampereen yliopiston sosiaalipsykologian emeritusprofessori Antti Eskola ottaa Valtaojan esimerkiksi kaksinaisuudesta, joka akateemisessa maailmassa joskus ilmenee. Vaikka tieteentekijät usein vannovat kriittisen avoimuuden nimeen, he saattavat olla yllättävän ahdasmielisiä erityisesti silloin, kun aletaan pohtia Jumalaa koskevia kysymyksiä.

Epäilyt tiedemaailman ahdashenkisyydestä osoittautuivat myöhemmin aiheellisiksi. Huipputiedemiehenä ja lennokkaana keskustelijana mainetta saanut avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja lukee lehdestä arvostelua järjestyksessä toisesta uskontokirjastani. Pikatuomio Eskolasta on, Valtaojan kirjeessä piispa Juha Pihkalalle, kaukana niin avaruudesta kuin tieteellisestä uteliaisuudestakin: ”Hörhö mikä hörhö, oli omalla alallaan kuinka ansioitunut tahansa – ei hörhö siksi, että puhuu Jumalasta, vaan siksi, että on vanhoilla päivillään päättänyt pistää aivonsa naulakkoon ja loikata tieteen ulkopuolelle, kuitenkin yhä tieteen edustajana esiintyen.” Jottei tarvitsisi epäillä tuomiotaan, Valtaoja päättää, ettei tule koskaan lukemaan, mitä olin kirjassani todella sanonut. (Eskola; sit. Laitinen 2009: 34)

Jos kriittistä avoimuutta ei olla valmiita ulottamaan tieteellisen tutkimuksen perimmäisiin lähtökohtiin, kriittisyyden ihanne toteutuu vain näennäisesti. Valtaoja ei tiedosta, että hänen oma pikatuomionsa Eskolasta on luonteeltaan uskonnollinen, ei tieteellinen kannanotto. Hänen suljettu naturalistinen uskonsa tekee hänelle mahdottomaksi mieltää tieteentekijää, joka tarkastelee todellisuutta Jumalasta käsin. Hän ei näytä tiedostavan, että tieteen historia on täynnä teistisiä tieteentekijöitä, jotka saivat jumaluskosta lähtökohdan tutkimustyölleen.

On yllättävää, että tunnettu tieteentekijä luopuu tieteellisen keskustelun periaatteista ja siirtyy McGrathin sanoin ilmaistuna ”koulupoikien väittelykerhon maailmaan” jossa ”turvaudutaan kiivaaseen, innostuneeseen liioitteluun, jota maustetaan räikeillä yksinkertaistuksilla ja – – harhaanjohtamisilla”, ja jossa ”uskovaiset demonisoidaan epärehellisiksi, valehtelijoiksi, hölmöiksi ja lurjuksiksi, kykenemättömiksi suhtautumaan ympäröivään maailmaan rehellisesti” ja sivuutetaan ”luonnontieteen vastustajina, älyllisesti vastuuttomina tai eksistentiaalisesti epäkypsinä – jos hyvin sattui.” (McGrath 2006: 16–17.)

Uuden ateismin edustajat puhuvat tieteen nimissä ja esittävät omia vakaumuksiaan ikään kuin tieteen tutkimustuloksina. Vaikka kyseessä on monipuolisesti lahjakkaita ihmisiä, jotka pystyvät älykkääseen pohdintaan omalla erikoisalallaan, he eivät onnistu säilyttämään samaa älyllistä tasoa siirtyessään pohtimaan kysymystä Jumalasta ja hänen tiedollisesta merkityksestään. He eivät enää tee huolellista ja systemaattista analyysia vaan esittävät ennakkoluuloisia sutkauksia ja perusteettomia yleistyksiä.

Kirjallisuus

Valtaoja, Esko (2008a) ”Huuhaa-palkinto todellakin oikeaan osoitteeseen.” Kotimaa 18.12.2008.

– (2009a) “Tieteen riemuvuosi”, Turun Sanomat 20.1. 2009.

– (2009b) “Tytöt kansan urhokkaat”, Turun Sanomat 15.9. 2009.

– (2009c) ”Salkkareita ja virkkareita”, Turun Sanomat 21.4.2009.