Muhammad Raamatussa
Islaminuskoisten tutkijoiden mukaan "Raamatussa on selviä ja kiistämättömiä viimeisen profeetan tulemusta koskevia profetioita".1 Myös kristillisen raamatunselityksen puitteissa on esiintynyt tulkintoja, joiden mukaan Muhammadin nousu olisi ennakoitu pyhissä Kirjoituksissa. Tämän artikkelin tarkoituksena on Raamatun mahdollisiin Muhammad-viitteisiin liittyvän kysymyksenasettelun avaaminen niin, että siihen liittyvien väitteiden ja perustelujen vertailu kävisi mahdolliseksi. Laajempana tavoitteena on Raamatun tulkintaan ja selittämiseen vaikuttavien tekijöiden yleinen valaiseminen tätä kysymyksenasettelua esimerkkitapauksena käyttäen.
Artikkeli on keskeneräinen.
Hermeneuttisia lähtökohtia
Esiymmärryksen vaikutus tulkintaan
Yritettäessä ymmärtää mitä hyvänsä tekstiä on hyödyllistä tiedostaa, ettei kukaan pysty olemaan lähtökohtaisesti puolueeton ja neutraali vaan jokainen lähestyy tekstiä aina jostain, siihen mennessä omaksumastaan ajattelutavasta lähtien. Tämä on ihmisen rajallisuuteen ja subjektiivisuuteen perustuva kaikkia koskeva toteamus, eikä tässä suhteessa ole periaatteellista eroa Raamatunkaan tulkitsijoiden välillä: vaikkapa kristitty, naturalisti ja muslimi lähestyvät Raamattua kukin oman todellisuuskäsityksensä näkökulmasta. Tätä henkilöstä toiseen vaihtelevaa mutta itse kunkin tulkintoihin vaikuttavaa subjektiivista näkökulmaa kutsutaan esiymmärrykseksi.
Hermeneutiikan perusongelma
"Tekstinselitystiede" eli hermeneutiikka tavoittelee kunkin tutkittavan tekstin kattavaa ja oikeellista ymmärrystä – sellaista, joka näkee kunkin tekstin alkuperäisen merkityksen mahdollisimman aidosti ja luotettavasti ja pystyy myös esittämään tämän merkityksen aika- ja kulttuurirajojen ylikin niin selkeästi ja vakuuttavasti, että tekstin voi sanoa tällä tavoin avautuvan "omilla ehdoillaan".
Edellä todettu esiymmärryksen vaikutus asettaa kuitenkin hermeneutiikalle korkean kynnyksen: jos kerran kukin tulkitsija tuo mukaan oman esiymmärryksensä ja tämä esiymmärrys vaikuttaa aina tekstin tulkintaan, miten sitten mikään teksti voisi koskaan avautua kenellekään, saati useille, "omilla ehdoillaan"? Onko hermeneutiikan pyrkimys jo alun perinkin "tuomittu epäonnistumaan"?
Tässä yhteydessä on tärkeä muistaa sekin, että kun pyrkimyksenä on nimenomaan tekstien ymmärtäminen niiden omilla ehdoilla, ratkaisu ei löydy "demokratiasta", jossa tekstien merkitykset pyrittäisiin ratkaisemaan tulkintaosapuolten tekemillä keskinäiskompromisseilla saati äänestyksillä.2 Ratkaisuna ei voi olla diktatuurikaan, jossa jokin taho sanelisi yhden, kaikille pakollisen käsityskannan.3 Ratkaisuksi ei ole siitäkään, että luovutaan koko tekstin alkuperäismerkityksen – tai ainakin sen etsimisen – ideasta ja annetaan jokaiselle rajoittamaton "subjektiivinen oikeus" mielensä mukaan "tulkita" kaikkia kohtaamiaan tekstejä.4
Ongelman ratkaisu: hermeneuttinen spiraali
Teoreettiset pohdinnat ja käytännölliset havainnot ovat yhdessä johtaneet seuraavanlaiseen ratkaisumalliin, "hermeneuttiseen spiraaliin":
- Koska jokaisella joka tapauksessa on jokin esiymmärrys, joka vaikuttaa tekstien tulkintaan, on syytä myöntää tämä avoimesti; kenenkään ei siis pidä koettaa esiintyä "neutraalin oikeassaolijan" tai "puolueettoman asiantuntijan" roolissa.
- Mitään tekstiä ei varmastikaan voi kunnolla oppia tuntemaan olematta edes sen kanssa suoranaisesti tekemisissä, joten välttämätön edellytys hermeneutiikan tavoitteen saavuttamiseksi on joka tapauksessa konkreettinen tutustuminen selitettävään tekstiin: sitä tulee lukea, analysoida5, sulatella6, harkita, opetella7 ja palata8 siihen yhä uudestaan.
- Jos käytettävissä on muiden tutkimuksia ja tulkintoja tästä tekstistä, niihin kannattaa ja pitääkin tutustua, mutta tavoitteena on nimenomaan se, että teksti itse koettelee omat tulkintansa, joten ei pidä koskaan oman ensivaikutelman varassa ajatella, että "tämähän onkin hyvä/paras tulkinta, korvatkoon se siis mielessäni selitettävän tekstin" vaan "olisikohan tämä hyvä (tai paras toistaiseksi löytämäni) tulkinta – verrataanpa sitä tarkasti selitettävään tekstiin sen selvittämiseksi, miten hyvin teksti yksityiskohtiaan myöten tällä tavoin avautuu"; samoin ei pitäisi ajatella, että "onpas tosi surkea tulkinta, heitänpä sen siis mielestäni saman tien" vaan "huonolta näyttää, mutta verrataanpa kuitenkin tätäkin tulkintaa tarkasti selitettävään tekstiin sen selvittämiseksi, löytyykö niiden väliltä yhtään minkäänlaista yhteensopivuutta ja millaisia epäyhteensopivuudet tarkasti ottaen ovat".
- Kaikkia tutkittavaan tekstiin liittyviä omia löydöksiä ja oivalluksia tulisi mahdollisuuksien mukaan työstää muillekin ymmärrettävään muotoon, esittää tarkoituksenmukaisilla foorumeilla ja ottaa vastaan, arvioida ja koetella tutkittavalla tekstillä muiden niistä antamia palautteita. Näin voi oman hermeneuttisen työskentelynsä yksityiskohdissakin välähdyksittäin hyödyntää oman esiymmärryksen ulkopuolelta nousevia näkökohtia.
- Tämän menettelytavan kantavana ideana – joka toistuvien kokemusten mukaan toimii myös käytännössä – on se, että vaikka esiymmärrys aina vaikuttaakin tulkintaan, vähitellen itse tekstin kanssa tekemisissä oleminen vaikuttaa puolestaan takaisin esiymmärrykseen muuttaen sitä yhteensopivammaksi tekstin todellisen merkityksen kanssa. Mitä kauempana oma esiymmärrys on alun perin ollut tutkittavan tekstin todellisesta merkityksestä, sitä ilmeisempi tämä vaikutus yleensä on: täysin toimimaton käsitys kumoutuu nopeasti9, pienempien virheiden paljastuminen ja niistä vapautuminen vaatii enemmän harjoitusta10.
- "Hermeneuttinen spiraali" viittaa siihen, että tulkitsija on ensin esiymmärryksensä takia kulkemassa joltain etäisyydeltä tekstin varsinaisen tarkan merkityksen ohi, mutta olemalla tekemisissä tekstin kanssa hän jää "sitä kiertävälle radalle" ja "tekstin vetovoimakenttään", joka vähitellen vetää hänen ymmärrystään tekstistä aina vain lähemmäs sen alkuperäismerkitystä, vaikka esiymmärryksen vaikutus ei koskaan lakkaakaan eikä täydelliseen ymmärrykseen itse tekstin tarkasta merkityksestä siksi päästäkään, kuten spiraalikin kiertyy yhä tiukemmin yhden pisteen ympärille sitä kuitenkaan koskaan täysin saavuttamatta.
Esiymmärrysten luokittelua
Tarkasti ottaen itse kullakin on kuhunkin mahdolliseen tutkittavaan tekstiin oma erityinen esiymmärryksensä11, mikä ei kuitenkaan estä luokittelemasta suuriakin esiymmärrysjoukkoja varsin luontevasti erinäisiin kategorioihin. Tässä yhteydessä on suhteellisen luontevaa rajata tarkastelu kolmentyyppisiin esiymmärryksiin: naturalistisiin, kristillisiin ja islamilaisiin.
Viitteet
- ^ Shahul Hameed: Muhammad in Solomon's Song? 15.11.2009. Reading Islam. Viitattu 16.11.2009. (Muslim scholars have noted clear and undeniable prophecies found in the Bible (both Jewish and Christian) about the coming of the final prophet. )
- ^ Nämä kertoisivat lähinnä vain kulloistenkin tulkitsijoiden piirissä vallinneesta ajattelusta, eivät tekstin omasta alkuperäismerkityksestä.
- ^ Tämä kertoisi lähinnä vain tämän yhden tahon valta-asemasta siinä tilanteessa, jossa näin pääsisi tapahtumaan.
- ^ Tämäntapaistakin on ehdotettu, mutta se on umpikuja: Siinä tapauksessa itse tätä ehdotustakin voitaisiin tulkita, miten mielitään, katsoa sen tarkoittavan vaikkapa sitä, että jos joku on jostain tulkinnasta eri mieltä kanssani, hänet tulee keinolla millä hyvänsä vaientaa – ellei tällä ehdotustekstilläkään, siis nimenomaan tekstinä, ole mitään omaa merkitystä, mikään ei estä tällaistakaan "tulkintaa". On myös käytännössä joka tapauksessa täysin mahdotonta elää ikään kuin mitään objektiivisia merkityksiä ei olisi olemassa – koko inhimillinen elämä perustuu olennaisesti moninaistenkin tekstien merkitysten yhdenmukaiseen tulkintaan ja noudattamiseen, esim. liikennesääntöjen ja ylipäänsä lakien tarkoitetun tulkinnan olemassaoloon ja kaikkia koskevuuteen mutta yhtä hyvin myös vaikkapa treffien tekoon liittyvien verbaali-ilmausten oikeiden merkitysten olemassaoloon, niin että "tänä iltana" on eri asia kuin "kymmenen vuoden kuluttua" ja "Mannerheimin patsaalla" eri asia kuin "Utön majakalla".
- ^ jaotella, jäsennellä, tutustua kokonaisrakenteeseen ja osien keskinäissuhteisiin jne.
- ^ luettua muistella mielessä ja toisaalta "antaa välillä ajan kulua" ja palata sitten uudestaan saman tekstin ääreen, josko siitä nyt löytäisikin jotain sellaista, johon ei ensi lukemalla tullut kiinnittäneeksi huomiota
- ^ hahmottaa kokonaisuutta, harjoitella kertomaan "sama asia" ulkomuistista omin sanoin, verrata tällaista "omaa kertomusta" itse tekstiin
- ^ näillä eri tavoilla
- ^ Jos joku esimerkiksi olisi ollut siinä käsityksessä, että Matteuksen evankeliumin päätarkoituksena on opettaa, miten valmistetaan Mooseksen lain ruokamääräysten mukaisia aterioita, kertalukeminen riittäisi osoittamaan hänelle, ettei mitään košer-reseptejä löytynytkään, joten esiymmärrys oikeni tältä osin huomattavasti.
- ^ Jos esim. esiymmärryksenä Matteuksen evankeliumista olisi ollut, että se on tarkoitettu lähinnä vain juutalaisille (jotta he uskoisivat Jeesuksen messiaanisuuteen), niin voi viedä jonkin aikaa ennen kuin tajuaa, miten paljon siinä itse asiassa on kysymys "pakanalähetyksestäkin" (alkaen itämaan tietäjistä, jotka tulevat kaukaa etsimään "juutalaisten kuningasta" tuntematta edes Miikan profetiaa messiaan syntymisestä Beetlehemissä, päätyen "menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni" -lähetyskäskyyn).
- ^ Tämä esiymmärrys voi tietysti useinkin olla piilevä eli latentti, niin että henkilö ei itsekään koe suhtautuvansa jonkin ehkä ensi kertaa kohtaamansa tekstin sisältöön yhtään mitenkään. Esiymmärrys voi silti olla hyvinkin voimakas, kuten esim. (ontologisilla) naturalisteilla, jotka jo lähtökohtaisesti kiistävät minkään tekstin voivan olla aidosti profeetallinen – tällainen esiymmärrys siis kohdistuu täydellä voimallaan välittömästi kaikkiin niihinkin teksteihin, joista ei siihen mennessä ollut koskaan kuultukaan.
