Homoseksuaalisuus

ApoWikistä
Versio hetkellä 30. maaliskuuta 2011 kello 19.53 – tehnyt Erkkimon (keskustelu | muokkaukset) (→‎Homoseksuaalisuus ja mielenterveys: Oli Facebook-kommentista jääny vähän epäneutraalia kommenttia matskua ApoWikiin redaktoitaessa. :D)
Tämä artikkeli käsittelee ensisijaisesti kritiikkiä, jota on esitetty kristinuskon homoseksuaalisuutta vastustavia tahoja kohtaan.

Homoseksuaalisuus on seksuaalinen suuntautuminen, jossa yksilön seksuaalinen kiinnostus ja romanttiset tunteet kohdistuvat ensisijaisesti omaan sukupuoleen. Naisten homoseksuaalisuutta kutsutaan usein lesboudeksi.1, 2 Usein kristittyjä syytetään homojen syrjimisestä, mutta väitös on kiistämättä osin, ja lähes kiistämättä täysin virheellinen; osa kristikunnasta hyväksyy homoseksuaalisen toiminnan ja osa kristikunnasta pitää sitä syntinä. Näin ollen homojen syrjimisestä voitaisiin syyttää vain osaa kristikunnasta. Tällöinkin on tärkeää ymmärtää, että homoseksuaalisen toiminnan tulkitseminen synniksi ei ole vielä sama asia kuin syrjiminen. Nuotan järjestämän Älä alistu! -kampanjan jälkeen ilmeni, että kristityt voivat joutua syrjityiksi siksi, että uskovat homoseksuaalisuuden olevan syntiä. Ajattelun taustalla on mm. loogisia virhepäätelmiä sekä vääristyneitä käsityksiä homoseksuaalisuuden syistä. Tämän artikkelin tavoitteena on oikoa nykytietämyksen vastaisia uskomuksia sekä puolustaa homoseksuaalisuuden toteuttamista vastustavan kristillisen koulukunnan oikeutta uskoa tavallaan.

Raamattu ja homoseksuaalisuus

Raamattu kieltää homoseksin systemaattisesti,3 ja se on siksi Raamatun arvomaailmaan uskovan kristityn mielestä kiellettyä siinä missä monet muutkin synnit kuten kateus, ylpeys, alkoholin liikakäyttö, pornografian katseleminen, aiheeton väkivalta, avioliitto useamman kumppanin kanssa tai eläimiin sekaantuminen, vaikka näillä on tietysti aste-eroja. On kuitenkin täysin selvää, että jokainen on joskus syyllistynyt Raamatussa kiellettyihin asioihin. Eri ihmisillä on luonteensa ja henkilöhistoriansa takia alttius eri synteihin. Jollakulla on taipumus väkivaltaiseen käyttäytymiseen, jollakulla valehteluun, jollakulla kateuteen ja jollakulla homoseksuaaliseen käyttäytymiseen. Teologian maisterin ja entisen homoseksuaalin4 Ari Puonnin mukaan kristilliset seurakunnat ovat tehneet väärin siinä, että ne ovat heijastaneet jokaisessa ihmisessä asuvan pahuuden johonkin "erityisen syntiseen" ryhmään. Homot ovat olleet projektiolle yleinen kohde.5 Synnin saa anteeksi ja meidän tulee välittää ihmisestä ja osoittaa hänelle kunnioitusta vaikka hän tekisikin syntiä. Seurakunta on syntisten sairaala, mutta itse synti ei ole hyvä asia.

Raamatun mukaan kristillinen avioliitto on yhden naisen ja yhden miehen välinen liitto. Mikäli tästä rajasta luovutaan ja avioliitto uudelleenmääritellään, homosuhteiden puolesta käytettyjä perusteluja voidaan käyttää myös moniavioisen suhteen, eläimen ja ihmisen välisen suhteen ja jopa aikuisen ja alaikäisen välisen suhteen hyväksymiseksi ja määrittelemiseksi avioliitoksi. Monissa kulttuureissa näitä onkin hyväksytty homoseksuaalisuuden jäljessä. Esimerkiksi Roomassa yleinen homoseksuaalinen käyttäytyminen johti erityisesti nuorten poikien hyväksikäyttöön. Uskonnonvapauden kannalta on erittäin ongelmallista, mikäli tasa-arvolakien pohjalta seurakuntia ja uskonnollisia yhteisöjä pakotetaan yhteiskunnan toimesta suhtautumaan ja toimimaan suhteessa homoseksuaaliseen käyttäytymiseen tietyllä tavalla, erityisesti koska tiedämme että yhteiskuntamme käsitys homoseksuaalisuudesta on vahvasti kulttuurisidonnainen.

Uusi Testamentti

Tuomitsiko Paavali vain pederastiset poika-mies-suhteet?

Homoseksuaalisuuden siunaamista on puolusteltu mm. sillä, ettei apostoli Paavali tuntenut tasa-arvoisia homosuhteita, vaan ainoastaan pederastiasuhteita, jossa vanhempi mies piti nuorempaa poikaa rakastajanaan. Paavali mainitsee 1. Korinttilaiskirjeessä homoseksin yhteydessä kaksi kreikan sanaa: arsenekoites ja malakoi (monikkomuodot)

1. Kor 6:9-11: ē ouk oidate oti adikoi theou basileian ou klēronomēsousin mē planasthe oute pornoi oute eidōlolatrai oute moichoi oute malakoi oute arsenokoitai oute kleptai oute pleonektai ou methusoi ou loidoroi ouch arpages basileian theou klēronomēsousin kai tauta tines ēte alla apelousasthe alla ēgiasthēte alla edikaiōthēte en tō onomati tou kuriou [ēmōn] iēsou christou kai en tō pneumati tou theou ēmōn



'Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät. Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta.'

Arsenekoites tarkoittaa miehen kanssa makaavaa miestä. Sanaa ei löydy kreikkalaisesta kirjallisuudesta ennen Paavalia ja David F. Wright mukaan6 se onkin johdettu septuagintan pohjalta homoseksin kieltävistä Mooseksen kirjan jakeista:

3. Moos.18:22: kai meta arsenos ou koimethese koiten gynaikos


'Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan...'

3. Moos.20:13: kai hos an koimethe meta arsenos koiten gynaikos
'Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan...'

Mikäli Paavali olisi halunnut korostaa tuomitsevansa vain poika-mies-suhteet, hän olisi käyttäny sellaisia ilmauksia kuin paiderastes, 'poikien rakastaja', paidomanes, 'mies hulluna poikiin' tai paidophthoros, 'poikien turmelija' tai muita sellaisia sanoja jolla kreillaiset kuvasivat pederastisen suhteen osapuolia. Sitä vaistoin hän käytti termiä arsenokoites, joka tarkoitti kaikkia miesten kanssa makaavia miehiä.

Homoseksuaalisuus länsimaisessa yhteiskunnassa

Homoseksuaalisuus hyväksytään länsimaisissa yhteiskunnissa pitkälti heterosuhteiden rinnalle. Media ja kulttuurieliittimme on tästä eettisestä kysymyksestä käytännössä absoluuttisen varma. Tämä on ristiriidassa sen kanssa että samat tahot eivät monesti usko moraalin olevan absoluuttista tai edes järkiperäisesti perusteltavissa.? Tämä on myös yksi niistä käsityksistä jota länsimaat vievät aktiivisesti muihin kulttuureihin vaikka samalla julistavat että moraali on kulttuurisidonnaista eikä omia moraalikäsityksiä pitäisi pakottaa muille.

Länsimaissa kysymys ei enää ole siitä, että onko homoseksuaaleilla samat ihmisoikeudet kuin heteroilla, koska heillä on ollut samat oikeudet jo pitkään. Tällä hetkellä kysymys on enemmänkin homoseksuaalisuuteen kriittisesti suhtautuvien oikeudesta ajatella homoseksuaalisuudesta vapaasti ja/tai ilmaista ajatuksensa ja perustelunsa julkisesti. Useissa länsimaissa homoseksuaalisuuteen kriittisesti suhtautuvien ihmisoikeuksia ja sananvapautta rajoitetaan. Vaikka homoseksuaalijärjestöt puhuvat oikeuksista, kysymys näyttää olevan oikeammin siitä, että homoseksuaalinen vähemmistö haluaa pakottaa enemmistön hyväksymään homoseksuaalisen käyttäytymisen.7 Homoseksuaalijärjestöt ja media hyökkäävät käytännössä kaikkia tahoja vastaan jotka uskaltavat ottaa julkisesti kantaa homosuhteita vastaan. Tyypillisesti homoseksuaalisuuteen kriittistä kantaa edustava joutuu julkisuudessa myllytyksen kohteeksi ja usein hänen työsuhteensa on vaarassa päättyä.? Kriittisen tiedon tai kannan julkituonti tarkoittaa usein niin suurta henkilö- tai yhteisökohtaista riskiä, että harva uskaltaa esittää tai julkaista kriittistä kantaa tai sen perusteluja. Näin keskustelu ja perustelut jäävät hyvin yksipuolisiksi.

Tutkimusten mukaan homoseksuaaleilla on keskiarvoisesti huomattavasti enemmän irtosuhteita kuin heteroseksuaaleilla, vaikka myös vakituisia ja rakastavia suhteita on paljon, erityisesti lesbojen keskuudessa. Siksi homoseksuaalit ovat merkittävä sukupuolitauteja tartuttava ryhmä. Esimerkiksi AIDS oli pitkään erityisesti homoseksuaalien keskuudessa leviävä tauti.

Homoseksuaalisuuden synty

Tieteen piirissä ei ole yhtenevää käsitystä homoudesta. Tällä hetkellä homoaktivistien parissa on vallalla kaksi vastakkaista näkemystä

Essentialismi

Essentialistisen näkemyksen mukaan homoseksuaalisuus on synnynnäinen, biologisestä määräytyvä taipumus, joka on muuttamaton osa identiteettiä.

Ehkä vahvin argumentti essentialismin puolesta on, että homoseksuaalisuudella näyttäisi olevan yhteys joihinkin biologisiin tekijöihin. Homoseksuaalisuuden täysin biologisesta alkuperästä ei tosin ole näyttöä.8 Kuitenkin homoseksuaalisuuden biologisen perustan puolesta argumentoitaessa ajatellaan vähintäänkin, että biologinen taso määrää osin homoseksuaalista suuntautuneisuutta. Esimerkiksi aivojen vaste tiettyihin feromoneihin saattaa olla samanlainen homomiehillä ja heteronaisilla. Ongelma tässä kuitenkin on, että korrelaatio ei aina tarkoita kausaalisuutta, eli vaikka asioiden välillä on korrelaatio, emme tiedä kumpi tekijä aiheuttaa kumman vai aiheuttaako joku kolmas tekijä molemmat. Aivot ovat kuten lihakset, niiden rakenteeseen vaikuttaa henkilöhistoria. Näin ollen biologiset erot heteroiden ja homojen välillä voivat selittyä esimerkiksi lapsuuden traumoilla, ylisuojelevan äidin tai etäisen isän johdosta 9, joka siis tuottaisi sekä homoseksuaalista alttiutta että muutoksia aivojen rakenteessa, tai homoseksuaalisella käyttäytymisellä, joka muuttaisi aivojen toimintaa 10. Monia yleisesti parafilioina pidettyjä seksuaalisia suuntautumisia pyritään yleensä selittämään vastaavilla tekijöillä. Jos pedofilia on seurausta lapsuuden traumoista, niin eivätkö lapsuuden traumat voi aiheuttaa myös muunlaisia seksuaalisuuden vaurioita? Jos taas käyttäytyminen on seurausta lapsuuden traumasta, niin voidaanko sitä pitää terveenä? Lisäksi, vaikka homoseksuaalisuudella olisikin biologinen perusta, se ei välttämättä tee homoseksuaalisesta käyttäytymisestä oikeutettua. Esimerkiksi taipumuksella väkivaltaiseen käyttäytymiseen lienee samoin korrelaatio aivojen rakenteeseen ja jopa perimään. Tämä ei kuitenkaan tee väkivallasta hyväksyttävää vaan siihen alttiin henkilön tulisi mahdollisuuksien mukaan vastustaa kiusausta toimia väkivaltaisesti.

Sosiaalinen konstruktionismi

Varsinkin sosiaalitieteissä on vallalla konstruktionistinen näkemys, jonka mukaan ympäristö, kulttuuri ja omat valinnat muokkaavat homoidentiteettiä.

Homoseksuaalisuus ja mielenterveys

Homoseksuaalit ovat kiistatta henkisesti heteroseksuaaleja epätasapainoisempia.11, 12 Homoseksuaaleilla on todettu emotionaalista yliherkkyyttä huomattavasti enemmän kuin heteroseksuaaleilla.13 Homoseksuaaliset ovat kuusi kertaa keskivertoa aktiivisempia itsemurhayritysten saralla.14

Lisäksi alttius kemikaalien väärinkäytölle,15 persoonallisuushäiriöt,16 ahdistuneisuus, masennus, käyttäytymishäriöt ja alttius nikotiiniriippuvuudelle on homoseksuaaleille muita ryhmiä yleisempää.17

Homoseksuaaleista bulimisia on 48 prosenttia, joka on vähän keskiarvoa enemmän.18 Homoseksuaalit eivät selkeästikään ole keskimäärin yhtä tasapainoisia kuin heteroseksuaalit.

Katso myös

Internet

Suomeksi

Englanniksi

Kirjallisuutta

  • Lean Payne, Särkynyt minäkuva - seksuaalinen eheytyminen parantavan rukouksen avulla, 1994, Kristillinen Tervehtymiskeskus - CHC ry. Gummerus Kirjapaino Oy ISBN 951-96927-1-1
  • Mario Bergner. Rakkauden uusi suunta Kristuksen lunastava työ seksuaalisuuden alueella. Kristillinen Tervehtymiskeskus - CHC ry. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä 1994. ISBN 951-96927-2-x
  • Ari Puonti, Homoseksuaalisuus - hämmennyksestä selkeyteen, Uusi tie, 2004.
  • Richard Cohen: Coming Out Straight. Understanding and Healing Homosexuality. 2000. Winchester, Virginia: Oakhill Press.
  • Richard C. Pillard: "The Kinsey Scale: Is It Familial?" Teoksessa Homosexuality/Heterosexuality. Concepts of Sexual Orientation. 1990, 88-100. Toim. David P. McWhirter, Stephanie A. Sanders ja June Machover Reinisch. New York,
  • William Byne ja Bruce Parsons: "Human Sexual Orientation: The Biologic Theories Reappraised" Archives of General Psychiatry 1995, 50, 228-229.* Lionel Ovesey ja Sherwyn M. Woods: "Pseudohomosexuality and Homosexuality in Men: Psychodynamics as a Guide to Treatment" Teoksessa Homosexual Behavior. 1980, 325-341. Toim. Judd Marmor. New York: Basic Books Inc..
  • Judd Marmor: "Overview: The Multiple Roots of Homosexual Behavior" Teoksessa Homosexual Behavior. 1980, 325-341. Toim. Judd Marmor. New York: Basic Books Inc..

Viitteet

  1. ^ ”homoseksuaalinen omaan sukupuoleen sukupuolista vetoa tunteva.” ”lesbous (rinn. lesbolaisuus) naisten homoseksuaalisuus.” Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. ^ Homoseksuaalisuus Seta ry. Viitattu 29.8.2007.
  3. ^ "Raamatussa homoseksuaaliseen käyttäytymiseen viitataan pelkästään kielteisesti. Vanhassa testamentissa miesten makaaminen toistensa kanssa kielletään ja Uudessa testamentissa lesboseksikin torjutaan." Kari Kuula: Raamattu ja homoseksuaalisuus
  4. ^ http://www.aviisi.fi/artikkeli/?num=03/2005&id=55ac731 Olen homoseksuaali taustaltani, ja olen kokenut muutosta seksuaalisuudessani terapian ja rukouksen kautta.
  5. ^ Tuomas Kangasniemi: Kristittyjen elinehto: Kohdatkaa toiset ihmiset. Cross Section, , nro (Erikoisnumero) 2008, s. 6. ISBN 0359–0615.
  6. ^ Gagnon, Robert M. (2001). The Bible and homosexual practice: texts and hermeneutics. Nashville [Tenn.]: Abingdon Press, s.315. ISBN 0-687-02279-7. 
  7. ^ Equal Rights for Homosexuals, Gregory Koukl Stand to Reason. Viitattu 15.10.2008.
  8. ^ Bearman ja Bruckner, American Journal of Sociology 107(5), 2002, s.1179-1205.
  9. ^ Homoseksuaalisuus - hämmennyksestä selkeyteen, Ari Puonti, Uusi tie, 2004.
  10. ^ Debate Rekindled in Homosexual Brain Research, Medicine Online. Viitattu 15.10.2008.
  11. ^ Fergusson DM, Horwood LJ, Ridder EM, Beautrais AL (July 2005). "Sexual orientation and mental health in a birth cohort of young adults". Psychological Medicine 35 (7): 971–81. doi:10.1017/S0033291704004222. PMID 16045064.
  12. ^ Silenzio VM, Pena JB, Duberstein PR, Cerel J, Knox KL (November 2007). "Sexual orientation and risk factors for suicidal ideation and suicide attempts among adolescents and young adults". American Journal of Public Health 97 (11): 2017–9. doi:10.2105/AJPH.2006.095943. PMID 17901445.
  13. ^ Riess, B. (1980): Psychological tests in homosexuality. In: Homosexual Behavior: A Modern Appraisal. (Ed: Macmor,J.) Basic Books, New York, 298-311.
  14. ^ Remafedi, G.; French, S.; Story, M.; Resnick, M.D.; Blum, R. (1998): The relationship between suicide risk and sexual orientation: Results of a population-based study. Am. J. Publ. Health 88, 57-60.
  15. ^ Herrell, R.; Goldberg, J.; True,W.R.; Ramakrishnan, V.; Lyons, M.; Eisen,S.; Tsuang, M.T. (1999): Sexual orientation and suicidality: a co-twin control study in adult men. Arch. Gen. Psychiatry 56, 867-874
  16. ^ Ellis, D; Collis, I; King, M (1995): Personality disorder and sexual risk taking among homosexually active and heterosexually active men attending a genito-urinary medicine clinic. J. Psychosom. Res. 39, 901-910.
  17. ^ Bailey, J.M. (1999): Commentary: Homosexuality and mental illness. Arch. Gen. Psychiatry. 56, 876-880.
  18. ^ Carlat, D.J.; Camargo, C.A.; Herzog, D.B. (1997): Eating disorders in males: a report on 135 patients. Am. J. Psychiatry 154, 1127-1132.

Noudettu kohteesta ”https://apowiki.fi/index.php?title=Homoseksuaalisuus&oldid=9309”